Minulla alkaa flunssa helpottaa, mutta koitan pysyä järjissäni ja välttää rehkimistä. Kari ilmoitti päivällä, että nyt hänellä on kurkku kipeänä. Kari kuitenkin liikuttaa Hopon. Menevät sänkkärillä siirtymisiä hetken aikaa ja sitten tekevät rauhalliset loppukävelyt.

Hopolle on tullut omenalähetys Lohjalta ja se saakin iltasapuskaan reilut omenalisät. Snacksinä myös suoraan suuhun Paasisalon herkkuomenoita. Kyllä nyt kelpaa olla Hopo.

Aamulla oloni on taas parempi ja ei kun selkään. Silläkin uhalla, että iltapäivä menee sitten taas flunssaa potiessa. Sänkkärillä menemme jälleen reippaasti. Ratsastajan kunto lopahtaa aika nopeasti, mutta saan sentään pollen liikutettua.

Sipiläiset sattuvat tupsahtamaan tallille juuri, kun lopettelemme ja tytöillä on hauskaa, kun Hopo menee suihkuun. Tarhassa tytöt saavat antaa vähän omenoita ja Hopo tyytyväisenä hotkii ne napaansa.

Kari saa Tiipiin sivut valmiiksi ja ne löytyvät nyt osoitteesta www.tiipiitalli.net

Minä polttelen kolvilla Hopon suojiin illalla tunnistemerkkejä, sillä tavarat ovat aina hukassa ja sekaisin, kun samanlaisia romppeita on vähän jokaisella. Nyt ei pitäisi enää suojien ainakaan eksyä omille teilleen.

Olen edelleen nuhainen, mutta pakko on päästä selkään. Menemme pellolla reippaasti tunnin verran. Hopolla on meno päällä ja eukkokin on innoissaan, vaikka pää on täynnä räkää ja ratsastuksen jälkeen tuntuu, että taju lähtee.

Rauhallinen jähdyttely, suihku ja pientareelta ruohotupsuja suuhun ja tarhaan takaisin.

Illalla teemme iltatallin pitkästä aikaa. Edellisestä kerrasta taitaa olla aikaa yli pari kuukautta.

Kari käy illalla kevyesti taluttelemassa ja nappailevat vihreää. Itse olen flunssassa. Öiset tarhakaverit alkavat olla vähissä ja pian varmaan Hopokin siirtyy talliin yöksi.

Riin tekee viimeisen tallipäivän ja palaa takaisin Viroon. Hopon ja poppoon tulee varmasti ikävä. Muistolahjaksi Riin saa Hopo-paidan, joka on niin isoa kokoa, että kelpaa varmaan unipaituliksi.

Kari ja Hopo tutustuvat sänkipeltoihin. Osa pelloista on vasta sängellä, mutta hyvä on viilettää. Hopokin on innoissaan, kun saa keskittyä menemään eteenpäin, eikä pyydetä tekemään mitään jonninjoutavia temppuiluja

Lepopäivä

Käyn aamulla retkeilemässä sänkipellolla. Ensimmäinen pelto on sängellä ja Hopolla olisi ollut menohaluja, mutta toppuuttelin parhaani mukaan, ettei polle turhaan hengästyisi, kun on rokotuslepo vielä päällä. Vähän kuitenkin ravattiin ja pujoteltiin olkipaalien lomitse.

Illalla teimme vielä tunnin taluttelulenkin heinäpellolla ja harjasimme pollen huolella. Karva alkaa vaihtua ja kauan odotettu sade oli innoittanut ukon piehtaroimaan.

Hopolla rokotuspäivä. Takajalan pahkurasta lääkäri ei sano juuta, eikä jaata. Täytyy tarkkailla pahkuraa ja jos se alkaa kasvaa, niin mennä Hyvinkäälle sitä näyttämään.

Kari käy illalla kevyellä lenkillä ilman satulaa ja samalla Hobunen saa maistella piennarten reheviä ruohotupsuja.

Hopolla reipas laukkapäivä. Paljon nostoja ja siirtymisiä askellajista toiseen. Olemme kumpikin vuorollamme selässä ja lopuksi Hopo pääsee suihkun kautta rouskuttamaan tuoretta ja sitten tarhaan.

Illalla kävin tunnin verran taluttelemassa ja syöttelemässä.

Surullisen kuuluisa kisapäivä. Huoltajat ja kisaaja lähtevät kisapaikalle ilman hevosta. Katsomme aiotun luokan lähdön ja seuraamme ratsukoiden etenemistä reitillä. Loppujen lopuksi vain yksi ratsukko saa radan suoritettua kunnialla läpi. Musta kiehkura häilyy Karin pään päällä. Tuntuu, että pienellä maltilla olisi sijoitus ollut helppo saavuttaa. Reitti olisi ollut hienosti Hopolle sopiva, sää ihanteellinen ja muutenkin hyvin järjestetyt kisat. Toisaalta nähtiin muutama sellainen virhe, johon itsekin olisi voinut sortua ja ehkä nyt katsottuna niitä ei tarvitse itse tehdä. Kari osti stetoskoopin.

Illalla seitsemän jälkeen menemme tallille ja laitamme hevosen valmiiksi. Vaikka viikko on ollut Hopolle aika kevyt, niin ei sillä mitenkään ihmeemmin ollut höyryä pannussa ja saamme tehtyä ihan mukavat treenit. Vähän kevyttä lötköttelyä ja vähän reippaampaa menoa. Kari mittaili pulssia ja sai sen lopulta onnistumaankin uudella laitteellaan.

Ykdeksältä talutan sen tarhaan ja Riin on juuri ladannut kumikorin täyteen herkkua, joten Hopo pääsee suorilla syömään. Lisänä on muutama porkkana ja hyvin tuntuu Hopolle maistuvan. Kari lupasi taas vähän niittää omalta pihalta tuoretta, sen mitä irti saa. Sillä muuten ovat jo täysin kuivalla. Ostimme varastoon Greenlineä, jotta tiukan paikan tullen voimme talvella jatkaa sillä korsirehua. Vähitellen pitää jo asennoitua syksyn ja talven tuloon, miettiä ruokintaa ja varusteita.

Koska laidunkausi on auttamatta ohi, otan virttyneen laidunriimun kotiin putsattavaksi ja nahkariimu tulee jälleen käyttöön.