Hopo pääsee kahden aikoihin tunnin kävelylenkille nappailemaan pientareelta pitkää, makoisaa, vihreää heinää. Laidun on tyhjä, joten sieltä ei juuri mitään enää irtoa. Ilma on painostavan helteinen ja Hopo on pyörinyt taas kovasti, koitan sitä vähän tamburoida, että suurimmat pölyt jäisivät matkan varrelle.

Riin on siivonnut ja somistanut tallin pihapiirin. Ihanaa, että joku jaksaa, vaikka töitä on varmasti ihan riittämiin. Mervi kertoo, että estekalustoon on tulossa uusia esteitä ja lupasin osallistua koristelumaalaukseen, jos tarvitaan.

Alamme taas siirtyä arkirutiiniin, joten Kari meni vähän seitsemän jälkeen tallille puunaamaan pollea ja minä kurvailin paikalle puolen kahdeksan aikaan. Noin varttia vaille kahdeksan vääntäydyn selkään ja lähdemme alkuköpöttelyille. Kiersimme radanvarsilenkin.

Kentällä teimme ensin koottua käyntiä ja välillä vähän kasvatimmekin sitä. Sujui hyvin. Sitten teimme käynnissä ”nähtävyysmerkkiä”. Kun kurvailu sujui hyvin, niin aloimme ottaa keskelle aina pysähdyksen. Kun tämä sujui, siirryimme raviin ja aina ”merkin” keskellä pysähdys ja siitä taas raviin. Jonkun aikaa saimme vääntää, ennen kuin Hopo hiffasi, että keskellä pitää tosiaankin täysin pysähtyä. Lopulta homma sujui hienosti.

Kieputuksen jälkeen otimme laukkoja. Välillä pääty-ympyrällä ja välillä kenttää ympäri. Yllättäen Hopo seisahtui kuin seinään ja alkoi pärskiä. Hetken kuovittuaan ja pärskittyään jatkoimme vielä tovin ja sitten lähdimme jäähdyttelemään maastoon. Koko ajan Hopo viskoi päätään ja pärski.

Kun hyppäsin alas, niin arvelin, että turpis jotenkin hinkkaa ja rapsutin sen kasvot läpensä. Hopo odotti puomilla nätisti, kun vein kamat pois, mutta kun lähdin sitä taas taluttelemaan ja se olisi saanut nappailla tuoretta, niin koko ajan piti pärskiä ja viskoa päätä. Tulin siihen tulokseen, että se oli kiskaissut kitusiinsa kärpäsen tai jonkun. Koitin vähän jopa sorkkia sormella sieraimiin, mutta eihän sieltä mitään tullut, muuta kuin puhinaa. Se hinkkasi naamaansa eukkoa vasten edestä ja takaa, mutta ei saanut apua helpotukseen. Toivottavasti, kun on laitumella turpa maassa, niin tunkeilija tulee nenästä ulos. Onhan tuo nyt ikävää ja ukko oli vähän niin kuin äkeissään asiasta. Muuten ratsastus meni hienosti. Aamulla kun on vähän viileämpää jo, niin poika jaksaa painaa tosissaan.

Hopolla on ollut rankat treenit viimepäivinä, joten tänään todella kevyttä lötköttelyä ja Karillakin kamera mukana, joten poseerattiin muutamia kuvia. Kostuteltiin taas kavioita ja laitettiin kaviorasvaa.

Tunnin lötköttelyn jälkeen toinen tunti riimussa ruohon mutustelua ja harjailua, muutama pudonnut omenakin löytyi. Pieniä, raakoja, mutta Hopon suussa maistuvia.

Mitattiin lähiteiltä 2.5 kilometrin lenkki. Ensin Kari ja Hopo menevät sen käynnissä. Sitten ravaavat pariin kertaan. Välillä mittaillaan sykettä ja katsotaan vähän myös sykkeen putoamista. Nopeasti se putoaa.

Lopuksi Julia saa mennä saman lenkin kevyesti, pääsääntöisesti käyntiä ja aikuinen kävelee koko ajan vieressä.

Lukemia tutkailtuamme tulimme siihen tulokseen, että tasaisesti puolet käyntiä ja puolet ravia Hopo suoriutuu 15 kilsan lenkistä puoleentoista tuntiin. Lisäksi mietimme, että jos vikat kolme kilometriä mennään käyntiä, niin syke saattaa olla aika lähellä vaadittua jo maalilinjalla. Tässä on vielä pari viikkoa aikaa, joten tutkaillaan sykkeen kohoamista ja laskemista ja mietitään parhaat keinot saada syke putoamaan mahdollisimman nopeasti, jos tilanne niin vaatii. Riskihän on se, että Kari vetää hurmoksessa lenkin liian kovaa ja Hopo menee sellaisille kierroksille, että syke ei laske riittävästi. Kuumumista pitäisi koittaa välttää ja jokainen pidäte on turhaa energian hukkaamista, ihan pidempiä matkoja ajatellen. Kun kykenisivät menemään rennosti, niin kaikki menee hyvin.

Hopolla vaihteleva treeni. Matkakisaa silmällä pitäen otetaan reipasta ravia kentällä viiden minuutin pätkissä ja välillä mitataan pulssia.

Tunnin touhun jälkeen Hopolle tulee uusi ratsastaja selkään. Karita on tullut verestelemään nuoruusmuistoja. Muitta mutkitta rouva kampeaa itsensä selkään ja lähdetään liikkeelle. Kun selkään on päästy, niin ennakkoluulot karisevat ja matka taittuu varsin siivosti. Hopo on kiltti ja kuuliainen ja seuraa taluttajaa nöyrästi. Muutaman kiekan jälkeen ratsastaja tohtii mennä itsekseen ja hevonen kääntyilee nätisti. Lopuksi otetaan vetoavulla yksi ravisuora. Se ei ratsastajasta tuntunut hyvältä, joten loppuaika tyydytään kävelemään.

Kun Karita on saanut tarpeekseen, niin Julia saa vielä vähän pyöriä kentällä ja ottaa muutamat laukatkin. Lopuksi Hopo pääsee omppupuiden katveeseen pissille ja nyhtämään tuoretta, kun laidun alkaa olla tyhjänä. Karita on tuonut sille ison kopan leipää ja niitä annetaan jälkiruuaksi.

Illalla käymme vielä tuomassa kasan tuoretta omalta pihalta. Hopo sitä jo höristellen odottikin.

Tarja liikuttaa. Kiertelevät lähimaastoja ja tekevät hetkisen hommia kentälläkin. Pysähdykset ja siirtymiset hitaampaan askellajiin alkavat sujua.

Koska matkakisat lähestyvät, mittailtiin tänään pulssia kovasti. Lepopulssiksi saimme 45 sykäystä minuutissa. Ensin menimme maastossa 30 min reipasta käyntiä, pulssi oli kohonnut 59:än. Kentällä siirryimme raviin ja mittasimme pulssia aina viiden minuutin välein. Lopulta teimme 20 minuutin jäähdyttelykävelyn ja loppupulssi oli 54 sykäystä minuutissa. Ilma oli jälleen helteinen, joten olimme tyytyväisiä tuloksiin. Luottavaisin mielin suhtaudumme tulevaan koitokseen.

Mittailun ja kikkailun jälkeen taluttelin Hopoa hetken, että sai taas herkutella apilalla ja muulla piharuoalla. Laitsalle päästyään vesi maistui, vaikka puomilla se ei taaskaan kelvannut.

Tarja liikuttaa. Laukkaympyröitä ja laukkapuomeja ja muutama este. Kivasti oli mennyt, mutta pysähdykset vaihtelevalla menestyksellä edelleen.

Kari ratsastaa Hopoa aamupäivällä. Tekivät isolla ympyrällä ravia eri tempoilla ja paljon siirtymisiä ja pysähdyksiä. Lopuksi tekivät nostoja ja ravin kautta pysähdyksiä ja taas nostoja sekä ravista, että käynnistä. Hopedi oli toiminut hyvin.

Riin ja Tarja liikuttavat Hopoa. Molemmilla on ongelmia pysähtymisen kanssa, muuten kuulemma meni oikein kivasti. Hopo on ollut rauhallisen letkeä. Ryntäissä oleva paarmojen purema on vähän ärtynyt ja sitä pitää tarkkailla, että alkaako turvotus laskea.

Lauantaina kävimme juoksuttamassa liinassa, kun taivaalta vähän ripsi vettä ja ajattelimme ottaa rauhallisesti. Runsaasti otettiin liinassa siirtymisiä ja laukannostoja. Hopo toimi kivasti. Vähän sen tuli lämmin, joten tehtiin pitkä kävelylenkki lopuksi tuoretta ruohoa pientareilta nappaillen. Laitettiin vuohiseen, takasen pattiin ja ryntäisiin cothivettiä ja päästettiin ukko takaisin laitsalle.

Sunnuntaina kapusin selkään ja teimme aika rauhallisen lenkin. 30 minsaa alkuverkkaa teillä, 30 minsaa ravia ja laukkaa kentällä ja lopuksi 30 minsaa jäähdyttelyä maastossa. Otin varmuuden vuoksi paljon pysähdyksiä, kun jarrut olivat olleet hukassa, mutta en havainnut mitään ongelmaa. Jokaisella on kai oma tapansa antaa avuja ja ilmeisesti mun tapa poikkeaa muiden tavasta, kun ongelmia ilmenee. Tai sitten Hopo on ollut vaan sitä mieltä, että turha himmailla.

Pienen puunaamisen jälkeen poika pääsi takaisin laitsalle ja Kari kävi vielä illalla laittamassa haavasuihketta kriittisille alueille.