Tallille meno vähän venähti, kun Kari teki yömyöhään Hopon tähänastisista edesottamuksista kooste-DVD:tä. Puolen päivän hujakoilla haimme Hopon ja Snupan laitumelta. Koska Puomilla oli vilinää, laitettiin hevoset valmiiksi tallissa. Hopo vähän meinasi aluksi kääntyillä väärin päin, mutta tokeni heti, kun toruin sitä.

Teimme tunnin köpöttelyn lähialueen maastoissa. Snupa jotenkin oli uupunut, mutta Hopolla ei hikeentynyt edes satulavyön kohta. Poijjaat pääsivät takaisin nykertämään kuivia laitumiaan ja me pääsimme pakkailemaan asuntoautoa, sillä edessä on viikon lomareissu. Tarja ja Riin pitävät Hoposta hyvää huolta.

Aamusella menemme tallille. Minä otan Hopon ja Kari ottaa Snupan. Laitamme elikot kuntoon ja kiipeämme selkään. Hopoa on pahasti taas purtu ryntäistä ja laitan siihen cothivettiä, se on osoittautunut aika toimivaksi tuotteeksi puremiin.

Suuntaamme radan varteen ja siitä sitten Pekka Halosen Akatemian kautta omaan pihaan. Pollet saavat kolmisen tuntia nyhtää heinää omalta pihamaalta. Hopo on rauhallinen, mutta Snupa vähän hermoilee ja huutelee omalle tallille jääneiden kavereiden perään.

Paluumatka samaa reittiä, joten varsinaista matkaa ei tule paljoa, mutta koko päivä meni hevostellessa.

Aamuksi luvattiin sadetta. Kun ennen kymmentä ei ollut tipahtanut pisaraakaan, lähdin tallille. Hopsulainen siellä jo odottikin malttamattomana. Laitoin sen valmiiksi ja kapusin selkään. Vetäisimme ihan perussetin: radanvarsilenkki lämmittelyksi ja sitten kentällä siirtymisiä, pysähdyksiä ravista, kiemurauria harjoitusravissa. Loppupuoliskolla kokeilimme taas koota ja kasvattaa askelta ja lopuksi otimme muutaman laukanoston ensin käynnistä ja sitten ravista. Sitten olimmekin jo molemmat kuumissamme, joten lähdimme jäähdyttelemään metsälenkille.

Pesuvaiheessa tutkailin vasemmassa takasessa olevaa kyhmyrää. Se on selvästi kasvanut ja epäilen sitä syyläksi. Nyt pitää tutkailla sitä ja miettiä sitten mitä tehdään. Kaiken kukkuraksi näytti siltä, että paarmat olisivat purreet sitä kyhmyrää. Kari saa käydä illemmalla sitä ihmettelemässä.

Esittelin Riinulle Hopon kampsut, sillä hän on luvannut liikuttaa Hopoa ensi viikolla ja muutenkin pitää sitä silmällä. Riin kertoi, että huomisesta lähtien pollet pääsevät taas laitumelle, joten ei tarvitse huolehtia siitäkään, että se ei saa iltaisin niitettyä heinää, kun emme ole kotona.

Tarjan päivä. Treenaavat käännöksiä, jotka eivät kuulemma oikein onnistuneet. Hopo oli ollut tyylikkäästi hoidettaessa ja päässyt palkkioksi puoleksi tunniksi mutustelemaan ruohoa pientareelta.

Aamulla kahdeksalta selkään. Taivaalle kerääntyi pilviä ja tuuli yltyi, mutta pisaraakaan vettä ei satanut. Teimme rauhalliset alkuverkat ja pyörimme kentällä kolmisen varttia. Jatkoimme pienen metsälenkin jälkeen kääntärille ja sitten takaisin tallille. Ratsastus sujui kohtalaisen kivasti ja Hopo oli hoidettaessa todella rauhallinen ja kiltti.

Loiskuttelin sienellä vettä sen päälle ja huuhdoin hiet pois. Tarjoilin juomaa ja rapsuttelin sitä vielä tovin. Sitten taluttelin sen hiljakseen tarhaan ja annoin sen nappailla vihreää matkalla. Vajaan tunnin tarhailtuaan haen sen takaisin, sillä on kengityksen aika.

Etukengät ovat aivan lopussa ja takakengätkin uusitaan, vaikka alle lyötiin uudet kengät pari viikkoa sitten. Asfaltti kuluttaa kenkiä ihan mielettömästi ja Hopo kun on muutekin sellainen hiihtäjä. Kengitys sujuu nykyään todella mallikkaasti. Hopo luottaa kengittäjään ja tietää, ettei tilanteessa tapahdu mitään pahaa. Anssi on todella taitava Hopon kanssa ja on voittanut täysin sen luottamuksen.

Tällä kertaa laitetaan vähän paksummat ja vähän leveämmät kengät alle, sillä käyttö ja kulutus on niin kovaa. Lisäksi seppä hitsaa takakenkiin kovempaa metallia reunaan, että se hillitsisi kulutusta. Jos temppu tepsii, otetään tämä kikka jatkossa käyttöön. Biotiinin vaikutuksesta ei vielä voi sanoa juuta eikä jaata, mutta ainakin meillä on kova usko siihen. Anssin mukaan vuoden päästä voidaan todeta, onko siitä ollut mitään apua.

Koko operaatio kestää yli tunnin ja Hopo ehtii antaa jo haisevan kannanotonkin. Hyvin sen hermo kesti kuitenkin ja lopuksi seppä oikein halistelee sitä kiitokseksi. Minä puolestani kiitän viemällä sen tarhaan ja antamalla päiväheinät. Sinne se jäi tyytyväisenä mutustamaan uudet kengät kavioissaan. hetken päästä muistin, että unohdin vuohisrenkaat ja kipitin takaisin laittamaan niitä, ettei uudet kengät ole heti irtonaisina tarhan perukoilla.

Illalla Kari taas reippaasti niittää omalta pihalta heinää ja viemme kasan lellikille yöpalaksi.

Tarja on palannut lomiltaan ja liikuttaa Hopon heti aamusta. Hänellä on pari ystävääkin mukana ja onneksi Hopo käyttäytyy ihan asiallisesti. Herkkuja ja hellittelyjä ukko sai taas enemmän kuin laki sallii.

Aamulla selkään. Kuumaa edelleen. Päätin suunnata Kyrölän asemalle ja siitä radan viertä kohti Keravaa. Reitti ei ole meille kummallekaan mieluinen, sillä tien molemmin puolin menee korkea aita. Hyvää siinä on se, että kuljettavana on kilometrin mittainen suora, jossa voisi mennä halutessaan vähän reippaamminkin. Olen kuitenkin aika arka laukkailemaan maastossa, sillä koskaan kun ei voi tietää mistä hypähtää joku lapsi tielle tms.

Takaisin tullessa oli Kyrölän asemalle tullut puutarhatyöntekijä raivaussahan kanssa. Se koettelee Hopon rohkeutta. Joudumme steppaamaan. Sivuille kun ei pääse aitojen vuoksi ja takaisin en antanut sen kääntyä, varsinkin kun sieltä ei olisi ollut toistakaan reittiä tallille. Vastaan tullut perhe kävi huikkaamassa työmiehelle, että pitää pienen tauon pörinässä ja niin pääsimme jatkamaan matkaa. Olisihan Hopo siitä mennyt, mutta jonkin aikaa olisin saanut sitä suostutella. Vähän taas mietin, että ei pitäisi lähteä yksin.

Tallille päästyämme menimme kentälle, mutta ei sielläkään oikein mikään onnistunut. Tämä oli niitä päiviä. Puomilla Hopo oli kiltisti. Koska eivät edelleenkään pääse laitumille, jotka kuivuuden vuoksi kärventyvät kasaan, otin nelimetrisen riimunvarren ja talutin ukkelin lähiniitylle. Istuin itse heinikkoon ja annoin Hopon maistella ruohoa. Ohikulkijat näkivät pelkän hevosen ja olivat kummissaan. Karikin tiiraili tallilta ja ihmetteli oliko Hopo astunut mun jalalle tai jotain, kun ei eukkoa näy. Aikansa mussutettuaan vein Hopsun takaisin tarhaan odottamaan päiväheiniä.

Aamuratsastus helteisessä säässä. Kari pyörii kentällä ja koittaa liikuttaa Hopolaista koottuna. Lopuksi treenaavat kevyttä istuntaa ja minä huutelen biksuissa ohjeita kentän laidalta. Sieltä on aina niin helppo kertoa miten homma pitäisi tehdä. Auta armias, kun olet selässä, niin se ei enää olekaan niin helppoa.

Vaihtelun vuoksi kokeillaan iltaratsastusta. Menemme tallille seitsemän jälkeen ja selkään pääse kahdeksalta. Hopo on puomilla hermostunut ja hässäkkää on ympärillä vähän liikaa. Se olisi kovasti menossa talliin, eikä ymmärrä, että ruoka-aikana aletaan urheilla.

Suuntaamme kohti koivukujaa. Hopo otti hyvät kierrokset jo puomilla ja kun vastaan tulee kolme känniläistä ja yksi kantaa isoa sinistä tynnyriä, on tilanne aika tukala. Sakki huojuu ja hoippuu ja tynnyri heiluu holtittomasti. Hopo puhiseen ja pakittelee. Saan sen kuitenkin rauhoiteltua ja kierrämme juoppokoplan turvallisen kaukaa.

Kentällä teemme kokoamisia ja kasvattamisia käynnissä ja ravissa. Lopuksi kiemurauria harjoitusravissa ja sitten olemmekin kumpikin jo ihan hiestä märkiä. Kari huutaa kentän laidalta lisää vauhtia.

Hopo pääsee suihkun ja ötökkägeelin levittelyn jälkeen maistelemaan hyvin ansaittua niitettyä heinää ja iltapöperöitään.

Samat kuviot, kuin aiempinakin päivinä. Helle sen kuin jatkuu ja liikutus otetaan varsin rauhallisesti.