Rajakulman leiri alkaa. Vaikka aamulla ilma vaikutti vähän viileämmältä, niin ennen puolta päivää on taas helle. Yhden jälkeen Kari lähtee köpöttelemään kohti Rajista ja puoli kolmelta minä hyppään Artun selkään ja ralli alkaa. Varttia vaille neljän vaihdamme hevosia siten, että minä mene Hopolla ja Kari Markolla.

Hiki valuu, kun kiepumme ympäri kenttää Pauliinan komennuksessa. Lopuksi mennään kevyessä istunnassa hyvä tovi ja mulla alkaa jo henki pihistä ja maitohapot kipunoi reisissä. Karikin näyttää huonoa naamaa.

Pienen tauon ja juoman jälkeen jatkan kohti omaa tallia. Hopolla ei askel juurikaan paina. Tiipiissä se pääsee suihkuun ja sitten laitumelle syömään ja piehtaroimaan. Illalla me ratsastajat olemme aivat rikki jä rätti ja uni tulee ennen kymmentä. Sain pakotettua Karinkin vähän venyttelemään, sillä muuten meistä ei kumpikaan pääse huomenna edes ylös sängystä. Tulee aika rankka viikko!

Kari käy aamulla antamassa siedätyshoitoa siitä, miten ollaan tallissa kopistelematta. Hyvin meni jälleen. Päätettiin, että nyt ei enää mennä itse tallille, mutta jätään suihkupullo tallitytön saataville. Aika pienellä tuntuu homma menevät luupäälle jakeluun. Muutenkin Hopo saa nyt olla ulkona niin paljon kuin mahdollista, jos ilmat vaan ovat suopeat.

Yhdentoista aikaan Kari vuorostaan poukkaa selkään ja on heidän vuoro mennä puomeja kevyessä istunnassa. Tosi nopeasti alkaa kitinä siitä, miten legs are on fire. Koitin huudella kentän laidalta ohjeita ja jakaa näkemyksiäni, mutta eipä ollut ratsastaja vastaanottavainen. Lämmintä piisaa edelleen ja tunnin ratsastuksen jälkeen Kari on hikinen ja Hopokin vähän kuumissaan. Lopuksi ottavat pari nättiä nostoa molempiin suuntiin.

Hopo juhlisti Juhannusta ulkoilemalla koko yön. Kävimmen yhden kieppeillä katsomassa, että kaikki on ok ja siellä poika torkkui.

Aamulla seiskalta Kari pyöräili tekemään aamukuviot boksissa. Hopo ei kolistellut ja aamu alkoi niiltä osin hienosti.

Yhdentoista kieppeillä haetaan ukkeli laitumelta. Jouduin hakemaan sen Hektan päädystä, sillä jostain syystä Hektan viehätysvoima on suurempi, kuin minun. Rauhallisesti löntysteltiin puomille. Hopo oli leppoisalla tuulella ja laitoimme sen kaikessa rauhassa kuntoon.

Hyppäsin selkään ja verkkasimme parikymmentä minuuttia. Sillä välin Kari oli käynyt asentamassa puomeja ja Hopon suureksi iloksi keskellä kenttää oli myös pikkuruinen ristikkoeste. Kurvailtiin ensin puomeille ja kun ne tuntuivat sujuvan hyvin, niin suuntasimme kohti ”estettä”. Korkeutta oli n. 40-50 cm ja Hopon mielestä siitä pääsi varsin hyvin ihan astumalla yli.

Nostin muutaman laukan ja siitä saimme vähän lisää potkua helteiseen päivään ja lopulta Hopo jopa vähän hyppäsi. Kyllä mamma oli taas niin ylpeä. Kevyttä istuntaa treenattiin kiemuraurilla ja jäähdyttelyt teimme lähimaastossa. Kun lenkki alkoi olla lopussa, niin aikoessani löysentää satulavyötä, huomasin, että olimme siinä tohinassa unohtaneet sitä kiristää, joten olin ratsastanut vyö löysällä. Eipähän siinä mitään, onneksi ei tullut kanttailtua mihinkään suuntaan. Muuten olisi voinut eukolle käydä vanhanaikaisesti.

Hopo nautti rapsutuksesta puomilla ja hinkkasi itseään voimalla Karin selkään ja takapuoleen. Viilentelyn ja harjailun jälkeen lisäilin taas ötökkämyrkkyä ja vein sen takaisin laitsalle.

Yhdeksältä illalla hain Hopon taas talliin ja annoin sen tunnin verran odottaa kaurojaan. Ei kolistellut kertaakaan ja palkkioksi rapsutin ja hinkutin sen kaulaa ja kasvoja ja se nautti silmin nähden räpläämisestä. Aloitimme valkkarikuurin ja Hopon henki tuoksui kuin valkosipuliravintolan keittiö. Taikauskoahan se on, mutta pakko kokeilla kaikki keinot, että itikät jättäisivät sen rauhaan. Lopuksi vein ukkelin tarhaan ja siellä se saa taas yönsä viettää Hanski ja Silver viereisessä tarhassa.

Kari menee antamaan aamusapuskat ja tarkkailemaan kopistelua. Kerran tai kaksi piti ukon taas koittaa, mutta sitten olikin kiltisti ja Kari harjasi sen unen jäljiltä karsinassa.

Kymmenen aikaan menemme tallille ratsastusaikeissa. Sää on sateisen yön jäljiltä kostea ja melkoisen lämmin, joten hiki lentää edelleen ihan kiitettävästi. Hopo tulee mielellään laitumelta haettaessa luokse ja on siivosti valmisteltaessa.

Teemme kunnon alkuverkat lähimaastoissa. Kentällä ensin vähän voltteja molempiin suuntiin ja etuosan käännöksiä. Sen jälkeen ravaamme hetken ympyröitä ja voltteja. Sitten vedetään jalustinhihnoja pari reikää lyhyemmälle ja tehdään kiemurauria kevyessä istunnassa. Lopulta siirrytään Karin asettamille puomeille. Puomit kevyessä istunnassa ja muuten keventäen. Hopo vaikuttaa vähän jähmeältä. Onhan edellinen päivä ollut kohtuullisen rankka. Nostan muutamat laukat ja mennään uudelleen puomeja ravissa, mutta edelleen Hopo on hiukan haluton. Muutaman hyvän ”ylityksen” jälkeen palkitsen sen pitkillä ohjilla ja lähdemme jäähdyttelemään hiekkateille.

Puomilla Hopo saa kevyen pyyhinnän ja saa viihdyttää itseään kaatamalla taas juomaämpäristä osan päälleni. Harjauksen jälkeen hinkkaan Effolia kunnolla sen ryntäisiin ja nivusiin. Laitsalle mentäessä nappaillaan vähän tienvarsiheinää, kun Hopolla on kaiketi pelko, että tuore heinä loppuu maailmasta ja kaikki pitää syödä pois, heti kun vihreää tulee näköpiiriin. Kyllähän se syksyllä taas loppuu, joten nyt kannattaa pitää varansa.

Helteet jatkuvat ja Hopolla hikinen iltapäivä tiedossa. Aamulla mennään antamaan itse aamusapuskat ja testaamaan koputtelunestomenetelmää. Pari pientä kopastelua tulee ja niistä heti sanktio. Loppu aika meneekin siivosti ja siitä palkaksi herkkuja.

Kolmen aikaan Kari hakee pölyisen pollen laitumelta ja laittaa sen valmiiksi ja suuntaa kohti Rajakulmaa. Rauhalliseen tahtiin köpöttelevät ja aikaa kuluu lähes tunti. Rajakulmassa ratsastaja vaihtuu ja minä saan vuorostani hikoilla Pauliinan komennuksessa Hopolla. Ravissa erilaisia kuvioita ja välipaloiksi laukkaa. Hiki lentää.

Tunnin jälkeen Hopo suostuu tyhjentämään rakkonsa ja pääsemme suuntaamaan kohti kotia. Askel on pitkä ja hiekkatieosuuden mennään ravissa. Poika on rennon rehvakas ja matka sujuu mukavasti laulellen. Tallilla pikainen loppuhoito ja laitumelle muutamaksi tunniksi ahmimaan.

Yhdeksän jälkeen alkaa tihuttaa ja Riin soittelee, että muut hevoset on jo ruokittu. Kurvaan tallille ja haen Hopon sisään ja pidän sitä hetken piinassa antamatta sapuskaa. Se ei kopauta ovea kertaakaan. Annan kaurat ja vähän leipää ja jutustelen hetken mukavia. Sitten laitan tallin ovet säppiin ja lähden kotiin. Hopo jäi täksi yöksi sisään, kun luvassa on sadetta ja se vaikutti aika väsyneeltä, joten inhimillistin asioita, enkä ”raaskinut” viedä sitä enää ukos itikoiden syötäväksi.

Koska Hopolta jäi eiliset biotiinit ja suolat saamatta, niin Kari kiitää tallille aamulla jo ennen seitsemää ja antaa Hopolla ”mausteet”. Kahdeksan aikaan kiipeän selkään ja hellesäässä teemme perusrutiinit: radanvarsilenkki alkupaloiksi höystettynä käyntinä poikkitiellä. Sitten kentälle tekemään ensin voltteja ja pysähdyksiä käynnissä, jonka jälkeen siirrytään raviin ja tehdään erilaisia kiemuroita. Lopuksi kymmenkunta laukannostoa. Tämän jälkeen käpötellään pitkin ohjin kääntärille, käydään pyörimässä pikku-metsikössä ja palaillaan kohti tallia poikkitien kautta ja tallin takaa kurvataan puomille.

Paarmat ovat vähän päässeet nakertamaan, joten Kari laittaa uuden satsin CooperSectiä ja minä suihkuttelen Effolia kriittisiin paikkoihin. Polvi näyttää hyvältä, mutta sivelen siihen kuitenkin viilentävää linimenttiä. Sovimme Riin’in kanssa, että viikon ajan käymme ruokkimassa Hopoa itse. Olen päättänyt, että kolistelu saa nyt loppua, joten hankintalistalla on suihkupullo ja heti, kun polvi kolahtaa oveen, niin spruuttaan Hopon naamaan suihkupullolla vettä. Kun taas on nätisti, niin saa kauransa ja vaikka sokeriakin. Täytyy katsoa, kuinka tässä mahtaa käydä, kun kyseessä on niin kovapäinen poku.

Hellekausi jatkuu ja selkään pitäisi nousta kukonlaulun aikaan, jos haluaisi välttyä valumasta hikeä. Kahdeksan aikaan olin taas lähdössä liikkeelle ja hiki virtasi. Rauhallisesti koitettiin ottaa, mutta Hopsu taas täynnä intoa. Kentällä vähän ravattiin ja otettiin muutama siisti laukannosto. Sitten ravailtiin jokunen kierros ihan vaan kierroksia pois pollelta ja sitten jäähdyteltiin pitkät pätkät maastossa.

Pakkojuotto ei taaskaan onnistunut ja pissillä käytiin tallin takana hienostuneesti.

Hopon vasen polvi on ollut pari päivää vähän turvoksissa. Se on ovenkoputtelujalka ja kuulin Merviltä, että nyt koputtelu on yltynyt yhtäjaksoiseksi takomiseksi. Kuivaheinä ei kelpaa, vaan ovea pitää kolistella koko ajan. Sovittiin, että Hopo olisi muutaman yön tarhassa, niin ei pääse kolhimaan itseään. Kumma juttu vaan, että pitää kolistaa. Toisaalta olen toivonutkin, että se saisi olla yöt ulkona, joten tuskin tässä suurta vahinkoa pääsee tapahtumaan.

Pitää tarkkailla polvea, laitoin siihen viilentävää linimenttiä.

Tarja liikuttaa. Edelleen kuumaa. Tekevät kevyet treenit ja suihkun kautta laitumelle piehtaroimaan ja syömään.

Paahtava kuumuus jatkuu. Hopoa haettiin aamupäivällä kotiin laiduntamaan. Paarmojen kiusattavana se rouskutti nelisen tuntia ja sitten Kari ratsasti sen takaisin. Vauhdikas oli ukko molempiin suuntiin.

Kovat helteet jatkuvat ja tuntuu, että on kuumin päivä tällä hellejaksolla. Yhdeksän pintaan käymme Hopoa moikkaamassa ja päätämme, että lepopäivä ja liikuttakoot itse itsensä laitumella.

Itse jatkoimme matkaa Järssin suuntaan, sillä siellä oli estekisat ja meitä kiinnosti suokkien 110-luokka. Kari kuvaili kisan ja sitä voi sitten talven pakkasilla katsella ja muistella hellepäiviä. Reippaita olivat suomipollet, vaikka lämpöä lähemmäs 30 astetta jopa varjossa. Ei tarvittu piiskaa, eikä muitakaan kannustimia. Pääasiassa oli otuksilla vauhtia liikaa kuin liian vähän, mutta hienosti pomppivat.

Illalla kymmenen aikaan teimme iltatallin ja sen jälkeen osallistuimme Mervin grilli-partyyn. Karilla oli kitara mukana ja tallin naiset saivat nauttia sulosoinnuista ja hoilottaa ”aikuista naista”.