Säätilat edelleen ajankohtaan nähden lämpimät. Plussalla ollaan kutakuinkin 10 astetta. Vettä tihuttelee, mutta mitään vedenpaisumusta ei onneksi ole. Tarhat ovat kohtalaisessa kunnossa. Kenttä kestää kasassa, jos siellä ei revitellä.

Hevosia liikutellaan harvakseltaan. Lähinnä kentällä. Mulla on alkanut yläkoulukierrokset, joten en ehtinyt tallille oikeastaan koko viikkona. Töiden ohella valmistelin loppuviikon junnuleiriä, joka pidetään meillä kotona.

Sääntömuutostyö lähestyy loppuaan. Pisteytys pitäisi saada järkeistettyä. Se on oikeastaan mun mielestä tässä kohtaa tärkein juttu. Luokkajakoihin tulee muutoksia, mutta niiden suhteen ei mielestäni voi tulla mitään suurta härdelliä. Lajiseminaariin on vaisusti menossa porukkaa joten ilmeisesti asia ei kiinnosta suuressa mittakaavassa. Omakaan intoni ei riitä. Vuosi sitten vähän päätin, että pakotan tytötkin mukaan, mutta olen syönyt jo sanani tässä asiassa.

Aamutallin kauttaa Jämsänkoskelle. Vuorossa oli Riemuratsukoiden vuosikokous ja kauden päätöspippalot tai pikkujoulut tai miksi niitä nyt sitten haluaakaan kutsua. Ehdittiin mukavasti mökille luovutusaikaan ja kiirehdittiin siitä kokoukseen. Porukkaa oli kohtalaisesti paikalla. Seura on pieni, mutta aktiivinen ja yli puolet jäsenistöstä oli paikalla jo kokouksessa. Mitään ihan mullistavaa ei päätetty. Kaikki rullaa jouhevasti niin kuin ennenkin. Ihmeitä henkilöstömuutoksiakaan ei tullut. Lupauduin ottamaa nuorisotoiminnan hoitaakseni. Montaa nuorstakaan meillä ei ole, mutta Linda, Venla ja Minttu nyt ainakin ja mahdollisesti pari muutakin.  Jotain pientä kivaa täytyy yrittää keksiä. Nuorilla on hyvä hyrinä päällä ja toivottavasti saan sitä vähän vielä lisättyä.

Kokouksen virallisen osan jälkeen paikalle pöllähti lisää sakkia. Lähinnä miespuolisia. Ilmeisesti vuosikokous ei niin napannut, mutta vapaamuotoinen illavietto sitäkin enemmän. Siirryttiin rinneravintolaan syömää. Pöydät todellakin notkuivat herkkua. Erinomaista ruokaa, mutta vähän jäin kaipaamaan seuran perinteistä joulupöytää. Söin niin paljon, että meinasin haljeta. Moni muu teki samoin. Juttu luisti ja hauskaa oli. Kahvin kanssa samaan aikaan julistettiin palkittavat. Seura on ehdottomasti kv-painotteinen ja näin ollen palkittiinkin kaikki kv-tulokseen saaneet. Ja niin sen pitääkin mennä. Myös km-kertymät noteerattiin. Mielestäni erittäin hyvä palkinto on tuki osallistumismaksuihin.

Istuttiin kimppamökilla vielä hetki. Mulla oli huoli Pedrosta, joka jäkitti yksinään meidän mökillä. Kari ratkesi ryyppäämään, joten käytiin Turusen kanssa koiraa pariin otteeseen moikkaamassa. Eihän sillä mitään hätää ollut, mutta koen tylsäksi sen, että piski on yksinään vieraassa paikassa. Tai että se keksii jotain jäynää ja siellä on sitten odottamassa järsitty sohva tai jotain muuta vastaavaa. Onneksi ei tietenkään ollut, sillä eihän se mitään järsi kotonakaan, mutta silti.

Kympin jälkeen palailtiin mökille. Pistettiin Turusen kanssa lisää pakkelia naamariin ja siirryttiin Himos Areenalle. En ole muistaakseni siellä ennen käynytkään. TT bongasi, että lavalle nousisi Jenni Vartiainen, jota emme kukaan olleet nähneet, joten päätettiin antaa mahkut. Nooh, ei se mikään elämää suurempi elämys ollut, mutta ihan kiva viettää ilta Tanjan ja Pasin kanssa. Kolmen jälkeen pääsin sänkyyn ja jotenkin koko illasta oli tosi mukava fiilis. Aamulla fiilis ei ollut kovinkaan kiva, kun unitunteja oli taas kertynyt kutakuinkin kolme ja mulle ajovuoro kotiin. Se pitää lopuksi todeta, että meillä on kyllä hieno seura. Toiminta on mutkatonta ja mukavaa. Kiitos siitä Perhe Lampinen!!

Kotimatka sujui aika hiljaisesti. Poikettiin vielä Haudankoskelle hoitamaan isänpäivämuodollisuudet. Karille napsahti iltatalli ja hevosten liikutukset mulle hiustenleikkauskurssia.

Marraskuun eka viikko vierähti harmaissa merkeissä. Mitään normaalista poikkeavaa ei ollut ilmoilla, mutta sitä tavanomaista harmautta vaan. Vettä sataa oikeastaan joka päivä, mutta onneksi se on pienen pientä suihkupullutihkua ainoastaan. Hevoset ovat ihan tyytyväisiä. Tavanomaista liikutusta: Tatanka 1-2 kertaa viikossa jotain pientä ja Seljanka vähän useammin ja vähän suurempaa.

Kaamosta kohden edetään. Aamun hämärissä töihin, illan hämärissä tallille ja illan pimeässä kotiin. Vaatii melkoista mielukuvista pitää hyvää virettä ja positiivista mieltä yllä. Kylmä ei ole, mutta kosteaa ja pimeää. Hevosten kanssa tekeminen on pientä puuhastelua. Sellan kanssa viikolla pyöritään kentällä ja viikonloppuisin Kari tekee pidempiä lenkkejä. Tatankan kanssa aletaan olla 40-60 minuutin liikutuskerroissa, joita on 1-2 kertaa viikossa. Pääasiassa sen kanssa työskennellään käynnissä, mutta ravia on lisätty ohjelmaan. Kohta ollaan siinä vaiheessa, että Pauliina tulee kuvioihin mukaan. Mä edelleen haaveilein omasta hevosesta. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Ei vaan löydy mielestä. Samalla etsiskellään hilajaisesti uutta tallia, mihin lauma voitaisiin kärrätä, sillä aika kuluu ja pian ollaan taivasalla. Sellaista tällä erää. Pikkujoulukausi on alkamassa ja se korkkaa Riemuratsukoiden perinteiset kekkerit.

Päivä meni enemmän ja vähemmän hevostellessa. Aamulla tein aamutallin. Päivällä Sella pääsi taas alkeiskurssin opetushevoseksi ja kävin itsekin selässä. Illalla vielä itatalli. Siinä se päivä pääpirteittäin olikin.

Kari teki yön töitä ja vietti päivän lepäillessä. Mä mietin illalla vähän suoritetun kurssin antia. Parempi fiilis mulla nyt on kuin edellisen kurssin jälkeen. Jotenkin sisäistin asioita paremmin ja luonnollisesti olen hommassa myös nykyään paremmin sisällä kuin edellisellä kerralla. Eli kuvailisin, että kurssi oli antoista. Eikä edes mitään uskomattomia kommelluksia sattunut. Normaalia säätämistä vain. Ja kotiin oli kiva tulla. Sekin on aina hyvä juttu.

Matkustuspäivä kotia kohti. Jätin laturin luentotilaan, joten vähän piti säästellä somettamista. Muutama päivä pois kotoisista kuvioista, niin paljon tuntui olevan jokaisella asiaa. Kisatuloksia Halloweenkisoista seurailtiin tietenkin myös. Rita joutui ikävä kyllä jättämään leikin kesken, mutta nappulat vei hommaan maaliin asti.

Ehdin hetken oleilla kotona ja etsiä paniikissa bemarin avaimia ennen kuin lähdin iltatalliin. Kari paiski yön töissä niin kuin aina silloin kun kelloja siirretään johonkin suuntaan.

Olin snadisti Napista huolissani ja kollasin sen illalla moneen kertaan läpi. Nyt alkaa olla ne ajat, että ähkyjutut ovat pian taas tapetilla. Öisin on vähän pakkasta ja niin edelleen…..

Kurssireissua en ehtinyt oikein vielä edes analysoida, mutta ehkä sen aika on huomenna.

Mä hikoilin kurssilla, noin niin kuin kuvainnollisesti, sillä oikeasti luokkatila oli jäätävä. Tarlempi selonteko Tien päällä – osiossa. Kari taisteli ensin tunkin kanssa ja sitten soitteli kitaraa. Onneksi Rita hoiteli tallihommat.

Aamuyön pimeinä hetkinä Nina ajoi autonsa meidän pihalle parkkiin ja lähdettiin Kiovaan FEI-toimarikurssille. Tästä tarkempi selonteko Tien päällä -osiossa. Jälleen kerran antoisa, rankka ja monella tapaa vaiherikas reissu, jota voi kiikkustuolissa muistella. Kiitos Nina seurasta ja mahdollisuudesta päästä näihin juttuihin aina mukaan. En tätäkään asiaa liiemmin taida korostaa, mutta ilman Ninan kannustusta en ehkä olisi koskaan tohtinit FEI-toimarikuvioihin lähteä mukaan. Jokainen meistä tarvitsee kannustusta, jotta siirrymme pois mukavuusalueeltamme.

Kari ahersi omien hevosten kera. Rita valmistautuu viikonlopun kisaan. Kuten myös Minttu ja Saana. Onnea heille kaikille koetukseen.

Piti olla treffit JFF:n kanssa, mutta turvamiesten lakko siirsi sen tulevaisuuteen. Satu ja Rita hoitelivat tallihommat. Se olikin hyvä, sillä mä pakkasin kamani ja vähän silmäilin tabletilta FEI-sääntöjä. Majoitukset ja lennot saatiin varattua, joten aamuyöstä mennään niin että hippulat vinkuu Kohti Ukrainaa!

Oli vähän kimurantti tilanne kun samaan aikaan piti hoitaa kissala ja talli. Olin mielissäni kun arabivahvistus oli iltapäivän aikana aktivoitunut ja ilmoitti haluavansa tehdä luovaa työtä. Eli äijä lähti kissalaan ja minä suoraan Espoosta Ritasiin. Rivakasti tehtiin tallihommat ja sitten Sella olikin jo valmiina ratsastukseen. Se oli erityisen herkkä vatsastaan ja Hamid oli tosi huolissaan siitä, että ei halua aiheuttaa tammalle kipua. Yritin selittää, että oli kyseessä sitten kiima tai jokin suolistossa, niin liikunta tekee sille hyvää. Ja innokkaasti tammuska liikkuikin. Tunti meni helposti ja nopeasti ja ratsastaja eteni taas monta askelta, vaikka olikin itse vähän tyytymätön. Kovasti Sella sai kuitenkin homman jälkeen suukkoja. Ilmeisesti hevosterapia toimi jälleen. Eihän se kaikkea maailman pahuutta poista, mutta auttaa hetkellisesti.

Paluumatkalla kävin vielä hakemassa kentältä uuden passini. Lennotkin on ilmeisesti varattu, joten jos ei turvahenkilöiden lakko pilaa kaikkea, niin reissuun olen lähdössä. Sen sijaan JFF ei pääse tänne! Juurikin kyseisten lakkojen vuoksi! Sangen ärsyttävää! Noh, toivottavasti näemme muutaman viikon päästä.