Hopo on siirtynyt kokopäiväiseen laiduntamiseen, joten aamuruoka kutistuu yhdeksi desiksi kauraa. Illasta pudotin leseen pois ja varmaankin myös progress putoaa lähipäivinä. Jäljelle jää sitten tilkka kauraa, suola, kivennäiset ja biotiini.

Kahdeksalta selkään ja kevyttä hölköttelyä tunnin verran. Lämmintä vähän vaajaa 20 astetta, joten juuri oiva rentoilusää. Radankunnostusmiehet aiheuttivat pienen pysähdyksen ja töllistelyhetken. Heillä oli kai niin koreat vaatteet ja touhuilivat täysin väärässä paikassa. Miehet kyselivät, että eikö hevonen pelkää junaa. Vastasin, että juniin on tottunut, mutta ei siihen, että ukkelit puuhailevat radalla kirkkaissa vaatteissa. Miehiä nauratti.

Lenkin jälkeen tarjosin taas omppumehu-vettä, mutta nyt se ei kelvannut. Sen sijaan Hopo koitti ottaa hampailla ämpärin etureunasta kiinni ja kumota liemet päälleni. Onneksi olen tuon kikan jo oppinut ja pidin varani. Kun tämä jäynä ei onnistunut, niin sitten se upotti turpansa kunnolla ämpäriin ja pärskytteli. Lopetin juottamisen siihen ja vein poijjaan takaisin laitumelle, jossa se alkoi heti ahkerasti nyhtää heinää.

Hopolla hikinen iltapäivä. Hellesäät jatkuvat ja kolmelta Kari hakee Hopsulaisen laitumelta ja alkaa hinkata Rajakulman tuntia varten valmiiksi. Neljän aikoihin taival alkaa. Viideltä alkaa tunti ja Kari ratsastaa. Helle oli pehmentänyt opettajaakin ja saimme vain vähän ojennusta. Annelin tarkka silmä oli huomioinut että kevennettäessä Hopon satula keikkuu. Täytyy tutkailla tilannetta ja miettiä, olisiko toppauksessa korjaamista.

Tunnin jälkeen ratsastaja vaihtui, sillä isännällä oli kiire musatouhuihin ja Hopo-ukko tallusteli emännän kanssa takaisin kotitallille. Reissu meni hyvin, mutta vauhdikkaasti. Aikaa kuluin n. 40 minuuttia.

Tallilla piti heti päästä pissalle pitkään heinään ja sen jälkeen tarjoilin sille ämpäristä vettä ja omenamehua. Hyvin teki kauppansa. Pyyhin hikiset alueet ja vein pojan vielä muutamaksi tunniksi rouskuttelemaan tuoretta.

Tämän jälkeen tein tuttavuutta uuden tallityöntekijän kanssa, joka on osoittautunut äärettömän miellyttäväksi nuoreksi naiseksi. Samalla saa hiottua vähän kielitaitoa, sillä yhteisenä käyttökielenämme on englanti.

Tarja liikuttaa Hopoa. Tällä kertaa menevät vähän kevyemmin. Helle on edelleen kova.

Aamulla kävin Hopoa moikkaamassa ja vein sen itse kahden aikoihin taas laitumelle. Poika jatkoi nyhtämistä siihen, mihin oli edellisenä iltana jäänyt. Vähän kuikuili muiden perään, mutta ruoka vei jälleen voiton.

Tarjalla on Hopon kanssa tunti. Lähes 30 asteen helteestä huolimatta vetävät aika tiukkaa settiä ja Hopo ravaa pääty-ympyrällä reipasta tahtia. Kun työt on tehty, Tarja jäähdyttelee huolella ja Hopo pääsee vielä suihkuukin. Ja lopussa kiitos seisoo. Viimeisten joukossa Hopo pääsee iltalaitumelle! Laidunkausi alkaa ukon osalta rauhallisissa merkeissä, sillä se laiduntaa yksin. Ei muuta kuin turpa maahan ja tuoretta vatsaan niin paljon, kuin vain ennättää nyhtää.

Laumalaitumella vähän kolistellaan, mutta se ei häiritse Hopon ruokailua. Lähes koko tallin väkin on katsomassa ja kuvailemassa alkukesän kohokohtaa.

Menen aamupäivällä tallille. Lomavieras, Julia, on mukana ja pääsee kokeilemaan Hopoa pitkästä aikaa. Tyttö on käynyt tunnollisesti tunneilla ja kehittynyt kovasti. Tunnin verran jaksaa pyöriä kentällä kuumasta säästä huolimatta.

Kävin hieromassa tuttavuutta uuden virolaisen tallitytön kanssa. Yhteisenä käyttökielenä on englanti, joten kesän aikana saa opetella hevossanastoa, että saa asiansa toimitettua tallilla. Hyvä niin, sillä juuri ja juuri tiedän, mikä on satula ja kavio, loput täytyy kaivaa sanakirjasta.

Ratsastuksen jälkeen pyyhimme Hopon kosteilla pyyhkeillä ja syötämme puoli tuntia vihreää. Ukkeli on hyvällä tuulella ja likka innoissaan, kun sai yhden kierroksen laukatakin.

Hopolla ja Karilla oli Mattaksen tallilla valjasajokoulutus. Eka päivä ajettiin maasta ja opeteltiin teoriakuvioita. Hopo oli valjastettaessa oma itsensä ja ajettaessa kuin vanha konkari.

Sunnuntaina vuorossa oli kärryiltä ajo. Kouluttaja Niilo Juselius kehui Hopoa herkäksi ja kevyeksi ajaa. Kari pääsi puikkoihin ja johan isännällä naama loisti. Tunnin pyörivät kentällä ja sen jälkeen uskaltautuivat hiekkatielle. Juselius oli kyydissä mukana ja pienen mutkan jälkeen näkyi vaan perävalot, kun Hopo harja hulmuten siirtyi raviin ja suuntasi kohti auringonlaskua. Hetken päästä tukka hulmuten ravasi takaisin pihaan ja kyllä kuskilla posket punottivat onnesta ja ylpeydestä.

Samana iltana Kari alkoi etsiskellä myynti-ilmoituksia vanhoista kärryistä, aisoista ja längistä. Mikään kun ei kuulemma ole parempaa laatutavaraa, kuin 100 vuotta vanhat ajovermeet.

Pitkästä aikaa lämmin aamu ja kampean selkään kahdeksan kieppeillä. Suuntaamme kohti lumenkaatopaikkaa ja ravaamme reippaasti pitkiä pätkiä. Oikoradan takana tutustumme metsäpolkuihin ja palaamme samaa reittiä takaisin.

Puomilla Hopo on rauhallinen ja koitan kaikin keinoin saada harjattua tiukasti kiinni olevan talvikarvan pois. Karva on yllättävän sitkeästi edelleen kiinni. Viime vuonna tähän aikaan Hopo oli jo kesäkarvassa. Hinkkaamisen jälkeen annan sen taas mussuttaa tuoretta puolisen tuntia. Näillä näkymillä Hopo pääsee laitumelle ensi tiistaina. Ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että poika laiduntaa tälläkin kertaa yksin. Onneksi heti langan takana muut hevot kuitenkin.

Hopolla kengitys. Alle laitettiin 8-milliset ja normaalia leveämmät kengät, jotta kestäisivät kulumatta koko kengitysvälin. Kenkiin tehtiin viisteet ulkokehälle, sekä kannalle. Ensi kerralla alle lyötäneen 10mm kengät.

Neljältä Kari kapuaa selkään ja suuntaa kohti Rajakulmaa. Tunnilla tehtiin puomiharjoituksia kevyessä istunnassa. Karilla vähän harjoiteltavaa. Heidillä ja Analla pitkän tauon jälkeen yhteistyö sujui yskähdellen.

Tarja liikuttaa Hopoa.

Aamuratsastus. Rauhalliseen tahtiin ratalenkki. Kentällä kiemuroita ja pääty-ympyröitä kevyessä istunnassa ravaten. Loppuverkka kävelytiellä ja lenkin jälkeen puoli tuntia tuoreen ruohon mussutusta.