Lepopäivä

Aamu valkeni sateisena. Päätimme kokeilla Hopon kanssa irtojuoksutusta. Ensin vähän emmittyään ukko otti kieroksia oikein kunnolla. Kari kuvaili menoa ja siitä tehdään pieni kooste video-osastolle.

Kengät on aika loppu ja senkin takia oli hyvä antaa pollukan liikuttaa itse itseään. Anssi tulee ensi viikon torstaina, joten eiköhän siihen asti pärjätä, kun kevyesti käytellään

Keskiviikkona Kari kävi matkaratsastuksen starttikoulutuksen ja suoritti aluelupaan vaadittavan teoriakokeen. Nyt olisi kova into ottaa eka startti ihan kokeilumielessä. 15 km ei matkana ole Hopolle mikään, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Kouluttaja oli kuulemma sanonut, että kisaaja saa kiukutella ja huoltajan pitää vaan kannustaa ja olla hymyssä suin. Esitetyn kaltainen touhu sujuisi varmaan Karilta loistavasti. Jos kisamenestys olisi siitä kiukuttelusta, niin meidän ratsukko olisi varma voittaja. Ehdotin, että ottaa Pauliinan avustajaksi, niin katsotaan sitten kuinka paljon uskaltaa kiukutella.

Viikko on ollut mulla keväiseen tapaan tavattoman kiireinen ja en ole kerennyt tallilla käymäänkään. Tarja liikutti Hopon parina päivänä ihan reippaasti ja Kari meni yhtenä päivänä ilman satulaa. Maanantaina oli lepopäivä ja silloin hevoset myös madotettiin. Vihreää on syötetty satunnaisesti ja jos kesä etenee toivotulla tavalla, niin hevoset pääsevät laitumelle viikon päästä

Tarja liikuttaa pollea. Matolääkkeen vuoksi kaikki hevoset sisällä, joten Hopo käy vähän kierroksilla. Se kun ei kummemmin tykkää boxissa päiviään viettää. Alkutoimissa oli ollut kärsimätön ja töissäkin alkuun hieman vauhdikas. Kentällä treenailivat kulmia ja menokin siinä sitten rauhoittui. Loppupuunaukset olivatkin sujuneet rennommin iltaheiniä mutustellessa.

Hopolla vapaapäivä ja illalla madotus.

Arska on lähtenyt maalle viettämään lokoisempaa elämää ja tallille on tullut uusi hevonen, Wouter. Tulokas ei ole ihmeemmin Hopon rauhaa häirinnyt, vaikka se normaalisti reagoi vahvasti muutoksiin tallilla.

Oli sovittu, että tulemme Ellan kanssa meidän pihaan, mutta Ellan pitikin keskittyä koulutöihin, joten Kari ottaa Snupan ja minä Hopon ja reippailemme omaan pihaan. Kari on edellisenä iltana laittanut perinteisen etutonttilaitumen kuntoon ja ukot pääsevät tunniksi mutustamaan.

Kun pääsimme kotiin asti, oli siellä vastassa Karin veli perheineen. Pikku-Matias oli tullut antamaan isolle pollelle leipää. Kovasti kummastelivat elikoita koko pesue. Huvittavaa on, että me asumme ihan maalla, mutta tästä 20 kilometriä etelään alkaakin jo asfattiviidakko, jossa vastaan ei juuri hevosia tai muitakaan eläimiä kävele. Jotenkin soisi jokaiselle lapselle sen oikeuden, että olisi iso piha temmeltää, puita joissa kiipeillä, metsiä joissa seikkailla, turvallista elää ja olla ilman, että joku koko ajan pitää silmällä. Että voisi ELÄÄ ja kehittyä selväpäisiksi ihmisiksi. Puuhata ja oppia olemaan luonnon kanssa tekemisissä. Jos uusi sukupolvi pääsee kasvamaan niin, että ei ole kosketuspintaa luontoon ja eläimiin on tulevaisuudessa entistä enemmän niitä, jotka kiukkuavat, kun hevonen kävelee hänen talonsa edestä ja niitä, jotka eivät oikeasti tajua, että ilman luontoa ja eläimiä ei ole tasapainoisia ja kaikin tavoin terveitä ihmisiä. Toivottavasti Matias ja pienempi veljensä käyvät vielä monta kertaa Hopoa katsomassa ja muutaman vuoden päästä kapuavat selkäänkin istumaan

Rajakulmapäivä. Kari ratsastaa ukon tunnille, vaikka olimme suunnitelleet niin, että minä ratsastan. Kävi kuitenkin näin, että takapuoli on rakoilla reippaasta ratsastuksesta lähipäivinä.

Tunti meni hyvin ja olin huomattavasti tyytyväisempi yhteistyöhön, kuin edellisella kerralla. Jossain vaiheessa oli takakenkä vähän löystynyt, joten nokkelina tyyppeinä soitimme Anssille, joka asuu siinä lähistöllä. Suuremmitta vastusteluitta Anssi lupasi ottaa Hopon vastaan omalla pihallaan. Tunnin jälkeen Hopo siis köpötti Camillan maastotallin reittejä Anssin pihaan ja kenkä lyötiin kiinni. Hopo ja Kari pitivät pissatauon metsän siimeksessä ja suuntasivat kohti kotia. Illalla teimme iltatallin ja Hopo sai hyvästä työstä reippaasti leipää.

Hopolla kevyt iltaköpöttely. Karin työkaveri Timo tuli moikkaamaan Hopoa avec’in kanssa. Timoa Hopo vähän kauhistutti, mutta avec oli vanha ravimimmi. Kari talutteli Ceevua ruohotupsulta toiselle ja mekin pienen köpöttelyn jälkeen liityimme seuraan. Molemmat saivat Timon tuomia leipäsiä.

Snupan ja Ellan kanssa kolmen tunnin maastoreissu Lemmenlaaksoon. Vauhtia piisasi ja vähän vaaratilanteitakin, mutta kivaa oli kuitenkin. Sääkin oli mukavan leuto ja vähäisesti väkeä liikenteessä. Kari taas huoltojoukkoina mukana Jopolla ja tarjoili meille juomaa matkan edetessä. Itse tehty karttakin oli mukana, mutta ei se oikein auttanut ja lopulta mentiin sinne, minne nokka näytti. Hyvä reissu ja täytyy samaan suuntaan lähteä toistekin.

Hopolla oli tänäänkin lepopäivä, sillä kävimme tutustumassa Pessin kuratoroimaan hevosaiheiseen taidenäyttelyyn Meilahdessa. Näyttelyn nimi on ”HEVOSVOIMAA” ja se on avoinna 25.5.-24.9. (www.taidemuseo.fi). Mukavasti siroteltuna vanhaa ja uutta, modernia ja klassista. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa.

Tarja totuttelemassa Hopoon. Rauhallisesti menevät maastossa ja kentällä. Tarjan mielestä paremmin kuin ekalla kerralla ja harjoitukset jatkuvat taas viikon päästä.