Hopo oli polkaissut yöllä kengän irti vasemmasta takasestaan. Nyt sitten taas vaan odotellaan, että Anssi tulisi iskemään pudonneen kengän paikalleen. Pienensin vähän kauramäärää, kun liikuntaa tulee nyt vähemmän.

Uusi tamma-varsa, Penelope Press, tuli tallille. Hopolta höyrähti pää heti sekaisin. Vahtaa tulokasta, kuin hullu puuroa. Unohtuu oma syöminen ja omat ihmiset ja kaikki. Kuopii maata, kirmailee, esittelee varustustaan ja huutelee kuin elämänsä iskussa oleva nuori ori. On kevättä rinnassa pokulla. Toivottavasti ei tule mitään vaikeuksia, kun noin kovasti on tyttöön tykästynyt, eikä selvästikään siedä muita hevosia lähelläkään. Edes Amberssista ei ukkeli ollut noin villinä.

Hullu tallityöpäivä: aamutalli ja iltatalli ja siinä välissä kävin vielä Hopoa pelloilla auringonpaisteessa liikuttamassa. Kyllä illalla uni maistui meille ja tallikoirallekin, joka alkoi ensimmäisenä nukkua kovaäänisesti kuorsaten.

Kirpsakka pakkanen ja aurinko paistaa. Menemme rauhallisen maastolenkin tavoitteena se, ettei tulisi hiki, kun rokotuslepo on vielä päällä. Ei mitään mainittavaa. Kun vein ukon tarhaan ja jäin siihen katselemaan päiväheinien mutustelua, niin ohi sauvova setä alkoi minulle kertoilla suomenhevosten sotatoimista. Setä sitä pahoitteli, että hevosilla oli kamalan rankkaa ja että niitä varmaan kovasti pelotti. Hän arveli, että Hopolla taitaa olla helpompaa elämää, kuin isoisoisillään, jotka sota-aikana tykkejä ja muuta kiskoivat pitkin Karjalaa. Niin se taitaa olla nykyajan sotapojillakin helpompaa, kuin niillä, jotka siellä samassa paikassa tarpoivat hevosten rinnalla. Kyseinen pappa ilmeisesti mukaan lukien.

Illalla tehtiin iltatalli ja kuunneltiin rauhoittavaa mutustelua ja sitten Kari laukkasi soittamaan keikalle.

Kyllä mielialat vaihtelee. Tänään oltiin sitten taas niin enkelpoikaa. Aamulla oli rokotusrumba. Hopo pääsi ekana, kun ei tarvinnut raspata. Helppo homma ja hyvin jaksoi odottaa, vaikka lekuri tuli tunnin myöhässä.

Päiväheinien aikaan kävin ukkelia vähän taluttelemassa ja teimme parin kilsan löntystelylenki siten, että pysähtelin tasaiseen tahtiin. Hopo oli tarkkana ja pysähtyi myös. Lisäksi väistätin ja peruututin sitä. Nätisti totteli, eikä sillä ollut mitenkään mielessä jyrätä tai sinkoilla oman mielensä mukaan.

Keli oli mitä upein. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Pakkasta vaan ikävästi vielä melkein 10 astetta ja kohtalainen tuuli. Sinne jäi poku rouskuttelemaan loppuja heiniään.

Elikko todella hankalana. Pauliina oli menossa selkään puoli kuuden aikoihin ja kuten tiedossa on, niin Hopo on silloin jo orientoitunut ruokailemaan, eikä tekemään töitä.

Ensin se ihan pokkana suurinpiirtein jyräsi minut halutessaan tarhasta ulos. Sitten piti karsinassa näyttää huonoa naamaa ja pyrkiä heinille, kun harjattiin ja satulaa aseteltiin selkään. Täytyi hakea raippa näkyville. Sitten vielä pihalle mennessä piti polkea takajalkaa Merville. Se on kyllä äärettömän ikävä tapa ja kun oikeasti ei voi koskaan luottaa, että se on vaan feikkiä. Joskus voi sitten olla tosi kyseessä. Moinen toiminta pitää kitkeä pois! Luulin jo, että moista uhittelua ei enää esiinny, mutta esiintyy kuitenkin! Tilanne liittyy aina siihen, kun se ei saa tahtoaan läpi ja ohittaa jonkun esineen, eläimen tai ihmisen, niin pitää nostella takasta. Pitäisi kai olla raipan kanssa siinä takana kytiksellä ja huomauttaa heti.

Hopo oli iltapäivällä kohtalaisen hyvällä tuulella, mutta aika säpsy, kun löimme siegfriedin selkään romanin kera. Satulavyö ei riittänyt alkuukaan ympäri, mutta onneksi vanha vyö löytyi varustekaapista ja se saatiin viriteltyä vatsan alitse. Näky ei ollut kovin kaunis ja Kari kitisi hetken ratsastettuaan, että heikkuu ja keikkuu ja pahalta tuntuu. Minä vuorostani kokeilen satulaa ja kovahan se on kuin kalliolla istuisi, mutta ainakin ryhti on hyvä ja istuinluut tuntuu.

Tallilta oli aamulla ikuisille laitumille lähtenyt vanha tammuska ja ilmapiiri oli aika alakuloinen. Itsekin pirautin pienet itkut Hopoa silitellen. Ikävää on, että joskus tulee eteen meillekin se hetki, kun muuta ei ole tehtävissä, kuin sanoa hyvästit. Täytyy vain toivoa, että siihen on vielä hyvin pitkä aika

Pauliina tekee rauhallisen liikutuskeikan. Hopo oli vaikuttanut vähän haluttomalta.

Kymmenen aikaan pihaan ajaa satula-auto ja CB lähtee uudelleentoppauseen ja pieneen fiksailuun. Samalla Kari sopii, että Siegfried vaihdetaan uuteen satulaan, kunhan satula-auton mies saa itselleen Hopolle mahtuvan ja muutenkin sopivan satulan. Pari viikkoa menemme nyt sitten Stübbenilla.

Hopoilemaan heti aamusta. Päivät ovat jo pidentyneet niin, että kahdeksalta pääsee hyvin selkään. Teemme puolentoista tunnin kävelylenkin. Hangessa tarpominen on kuitenkin sen verran rankkaa, että vähän tuli Hopolle hiki, vaikka pakkasta on meilkein 15 astetta. Ratsastajalle tuli reisiin todella kylmä ja viimeinen puoli kilsaa käveltiin yhdessä, että reisissä lähtisi veri kiertämään. Hopo sai tallissa porkkanaa ja heinää ja juhlaviitta päälle ja tarhaan.

Hopoa liikutetaan pääsääntöisesti peltolenkillä ja välillä käydään aina kentällä kääntymässä. Pikku-Pauliina hyppelee esteitä ja liikuttaa ukkoa muutenkin vähän rankemmin. Yksi putseista on hajonnut ja vasen vuohinen on taas vähän ärtynyt, joten putsit jätetään toistaiseksi pois ja Kari käy hakemassa apteekista Terra Polya. Tuntuu tehoavan orastavaan ihottumaan. Lisäksi Hööksistä haetaan neopreeniputsit ja kesää varten vuohisrenkulat.

Sää on talvinen, mutta paksu talvikarva aiheuttaa sen, että Hopo hikeentyy helposti, joten loimittaa täytyy ja pyyhkiä hikiä pois. Osa loimista kaipaa jo pesua ja niitä vähän kotona pestäänkin, mutta toppis täytyy viedä keväämmällä pesulaan. Kevättä on sen verta ilmassa, että aurinko jos sattuu paistamaan, niin se lämmittää jo aika kivasti, mutta öisin on kylmä.

Viikko huipentuu taas sunnuntaina iltatalliin. Se on kyllä mukavaa ja rentouttavaa puuhaa. Uusi hevoen Rumba vaati vähän tutkailua ja tutustumista, niin tallin asukeilta, kuin tallin tekijöiltäkin.

Mervin pyynnöstä olimme lupautuneet iltatallin lisäksi tekemään myös aamutallin. Aamutalli on kyllä rankkaa puuhaa ja muiden esimerkistä ymmärsimme ottaa eväät mukaan. Koko päivä siinä taas vierähti ja puolen päivän kieppeillä kävin liikuttamassa poikaa. Verkkasimme pelloilla ja kentällä kävimme vähän tekemässä ravissa kiemuroita ja noin kymmenkunta laukannostoa. Pauliinan ohjeiden mukaisesti nojasin vähän vähemmän taakse ja homma tuntuikin aiempaa luontevammalta.

Harjasin Hopon oikein huolella ja vein sen tarhaan päiväheinille. Sitten viimeisteltiin tallihommat ja käytiin kotona jännittämässä Suomelle jääkiekon Olympia-hopeaa ja sitten palasimme tekemään iltatallin loppuun. Kyllä tällaisen päivän jälkeen uni maistuu.