Olemme tallilla kymmenen kieppeillä. Hopo on tosi tosi tosi huonolla tuulella ja kapinoi sille tyypillisellä tavalla – kääntyen boxissa seisomaan takapuoli kohti ovea ja turpa tiukasti kiinni takanurkassa. Välillä vähän mulkoilee, että täältäpä en tulekaan pois. Ehkä edellisenä päivänä oli ollut liian raskasta menoa, tai sitten vaan jostain muusta syystä sitä ei huvittanut.

Ratsastettaessa se oli myös haluton tai halusi ihan eri juttuja, kuin minä siellä selässä. Kari vähän kuvaili videolle menoa pellolla, eikä se mitenkään mairitteleva otos ollut kuin elikolle. Kyllä se liike on niin letkeää ja näyttävää, vaikka selässä olisi mikä perunasäkki, että liikettä on ihana katsoa.

Tarhaanvietäessä se olikin jo kivalla tuulella ja illalla Kari kävi vielä moikkaamassa ja silloin oli kaikki hyvin. Oli kai herännyt väärällä jalalla.

Lämpömittari lähes nollassa ja muutenkin kiva ulkoilusää. Hopo on kivalla tuulella. Aamusella lähdetään pelloille pyörimään käynnissä ja ravissa. Puolen tunnin jälkeen siirryn kentälle vähän muistuttelemaan mieleen väistöjä, käännöksiä ja muita koulukiemuroita. Ei ole oikein pollen mieleen.

Tunnin kohdalla ratsastaja vaihtuu ja Kari ravailee kiemurauria ja nostaa muutaman laukan. Kenttä on hyvässä kunnossa.

Lopuksi leikitään seuraa johtajaa -leikkiä. Hopo löntystelee kiltisti perässä ja pysähtyy aina kun ihminenkin pysähtyy. Tätä touhutaan vartin verran ja sitten vielä talutellaan kävelytiellä toinen vartti. Tämän jälkeen on aika mennä talliin kuivattelemaan, sillä poika on aivan hikinen.

Tarhaan se jää palttoo päällä ja Kari käy loimen kolmen tunnin päästä poistamassa. Tässä vaiheessa hevonen onkin jo täysin kuiva. Hokeista osa on aika kuluneita ja tarkoitus on lauantaina käydä ostamassa uusia hokkeja ja korvata kuluneet, vielä kun ovat irroitettavissa.

Kari ja Hopo tekevät puolentoista tunnin kävelylenkin Ainolan suuntaan seuranaan Viljo ja Silver. Koville ottaa meidän perheen miehille olla jälkijoukoissa. Hopo kun ei mielellään päästä ketään ohitseen. Kari oli saanut toden teolla tehdä töitä, että pysyivät porukan viimeisinä.

Lopuksi olivat kävelleet laidunpelloille muodostunutta lenkuraa Viljon kanssa Silverin suunnatessa kentälle. Suomijuntturoiden sydän ei niin kentälle syki, joten pellolla meno on tuhat kertaa enemmän näiden poikien mieleen.

VP

Kolmen kieppeillä laitetaan Hopo retkikuntoon ja kiireen vilkkaan hyppään selkään ennen hämärtymistä. Kierrämme taas pari kertaa laitsalenkin ja sitten ravaten kääntärille. Jäähdyttely takapellolla ja kentällä kiemuroita ja voltteja pitkin ohjin. Lopuksi talutan pojan tallille ja harjaan sen kunnolla. Koska keli oli nollassa ja treeni oli niin kevyt vien sen takaisin tarhaan ilman loimea. Tarhassa taskusta löytyy taas melkoinen köntti Karin loihtimaa leipää, joka uppoaa Hopon turpaan hetkessä. Halistelen sitä vielä hetken ja kipaisen autoon.

Mikään ei aloita päivää paremmin kuin reipas hopoilu. Yhdeksältä vipuan itseni selkään ja lähdemme Hopon kanssa aamun sarastaessa kömpimään laidunpelloille. Lunta ei ole paljoa, mutta riittävästi. Kyllä poika saa töitä tehdä kosteassa nuoskalumessa, joka kuitenkin on syvyydeltään parikymmentä senttiä.

Kierrämme Hopon kanssa suunnittelemaani peltolenkkiä, josta tulee matkaa n. 2 km. Eka kierros mennään aina kävellen ja sitten toisella ja kolmannella ravataan noin puolet. Nyt olen lisännyt lenkkiin myös muutaman ison voltin kumpaankin suuntaan. Tunne on aina mielettömän hyvä, kun ravataan tukat hulmuten ja lumi lentää. Hevosen voimakkaat liikkeet, joita itse koittaa myötäillä, vievät pitkänkin matkan eteenpäin hetkessä.

Kolmen kierroksen jälkeen menemme kävelytielle ja ravaamme siinä kilometrin pätkän kääntärille. Muuta liikennettä ei ole. Sitten takapellon lenkki ja taas ravissa mäkiosuus ylös kevyessä istunnassa. Venymättömät jalustinhihnat ovat osoittautuneet hintansa arvoisiksi, mutta niihin täytyisi iskeä muutama reikä lisää, että kevyeeseen istuntaan olisi helpompi nousta.

Loppuverkka tehtiin kävelemällä kävelytietä pitkin kentälle, jossa tehtiin muutama voltti ja kiemura käynnissä ja siitä sitten taas laidunpeltolenkille ja loppuvolttien kautta tallin pihaan. Hopo sai kiitokseksi palan kotileipomon leipää. Kari hankki välipäivinä leipäkoneen ja nyt on Hoponkin leipätarve tyydytetty sen elämän loppuun asti.

Hopo oli loppuhoitelun ajan tapansa mukaan hyvällä tuulella ja heitin sille tupon heinää mutusteltavaksi. Tippatakki päälle ja poika pihalle. Stretson on siirtnyt toiseen tarhaan ja Mosse on tullut taas Hopon vieruskaveriksi.

Lopuksi juttelin vähän Mervin kanssa ja ilmoitin, että ihan mielellämme voimme joskus tallitöitä tehdä, jos hänellä on tarvetta pikkuapulaisista. Mervi puhui Hoposta aika kivasti, että on aamuisin nätisti, kun laitetaan suojia ja loimitetaan. Kiva kuulla, että ei ole mitään hässäkkää sen kanssa.

Aamuväsymys aiheutti sen, että olimme tallilla vasta kolmen jälkeen. Hopo ja Arska olivat molemmat innokkaasti tulossa tarhasta kohti tallia. Latoimme taas ne valmiiksi siten, että sain Hopon kanssa tarpoa umpihangessa varttitunnin ennen kuin Kari tuli Arskalla messiin.

Pauke oli yöllä ollut varmasti melkoinen, sillä Hopoa sai suostutella lähtemään tallin pihapiiristä kauemmas ja se muutenkin oli varsin herkkänä kaikille äänille. Tilannetta ei yhtään parantanut se, että satunnaisia pamahduksia kuului edelleen.

Pellolla teimme voltteja ja ympyröitä eri suuntiin ja tarvottiin pieniä mäkiä ylös ja alas. Sitten köpöttelimme kentälle. Siellä vähän ravattiin ja otin Hopon kanssa muutamat laukannostot ja sitten taas ravattiin loppu puhti pois. Loppukäynnit tehtiin pitkin ohjin painolla käännellen.

Tunnin reissun jälkeen veimme pollet talliin ja jätimme sinne, sillä Mervi ja Jaana jo hakivat muita sisään. Sinne jäivät odottelemaan iltasapuskojaan. Hopolle laitettiin valkkarikuuri kuukaudeksi. Ihan vaan sen takia, että sitä sattuu varastossa olemaan ja ei siitä ainakaan haittaa ole, jos kohta ei sitten hyötyäkään.

Arska on taas Hopolla retkikumppanina. Menemme tallille kymmenen hujakoilla ja liukuhihnatyönä laitamme pollet kuntoon. Minä hyppään Hopon satulaan ja ehdin pyörittää pollea vajaan varttitunnin, kun Arska ja Kari liittyvät seuraan.

Ensin poljimme laidunpellolla puolisen tuntia ja sitten suuntasimme kävelytietä pitkin takapellolle. Pojat olivat reippaina, mutta vähän ennakkoluuloisina. Innokkaimmat juhlijat olivat paukutelleet pommejaan jo edellisenä iltana, joten siinä varmaankin syy pieneen hermostuneisuuteen. Lisäksi tuuli oli kovaa ja se tuntuu rassaavan molempia hevosia aina.

Puolentoista tunnin räntäsateessa reippailun jälkeen hevoset ja ratsastajat olivat niin märkiä, että tallissa kuivatteluun meni aikaa vajaa tunti. Sitten pojille laitettiin toppikset päälle ja vietiin pihaan odottelemaan päiväheiniä.

Olen aamulla jo yhdeksän aikaan tikkana selässä. Aamu kirkastuu juuri yhdeksältä ja suuntaamme pellolle. Tuuli ei ole niin kova kuin edellisenä päivänä ja pakkastakin on vain viitisen astetta.

Laidunpellolla teemme muutaman kiemuraisen lenkin ja sen jälkeen suuntaamme takapellolle. Aikamme kierreltyä ja kaarreltua palaamme kentälle. Hetken aikaa ravailemme kiemurauria ja pääty-ympyröitä. Sitten otamme muutamat laukannostot ja taas reipasta ravaamista muutama kierros. Loppuverkka sitten pitkin ohjin ilman jalustimia erilaisia kiemuroita ja voltteja.

Kun olemme lopettelemassa, niin Sipiläisten neidot isänsä kanssa tulevat Hopo tervehtimään. Porkkanoita on pussillinen mukana ja poika pistelee ne tuulensuojaan tuossa tuokiossa. Hopo saa taas toppiksen päälle ja pääsee tarhaan tuumailemaan.

Tytöt auttavat välinehuollossa kuin vanhat tekijät. Ehkä heistä kehittyy vielä kunnon tallityttöjä, kun ikää tulee vähän lisää.

Kari käy illalla laittamassa vuohiseen rasvaa, sillä se on taas vähän oireillut. Todennäköisesti putsit vähän ärsyttävät herkkää ihoa. Hokin nirhaisu on jo parantunut, mutta siihenkin Kari laittoi salvaa. Loppuhuipennukseksi äijä hukkasi sormuksensa ja edessä oli uneton yö, kun pelkäsi, että sitä ei enää löydykään.

Vähän on satanut yön aikana lunta ja koko päivän on ollut kamala tuuli. Pakkastakin sen verran, että tietää vuodenajaksi talven. Tuuli on puhallellut tiet paljaiksi ja jäisiksi ja lumen kasoihin sinne tänne.

Hopolla hokit lipsahtelee heti alkutaipaleella ja mietin mielessäni, että pitäisikohän neljän sijasta alle pultata kuusi hokkia. Seuraava kengitys on helmikuun alussa ja täytyy katsoa sitä silloin sitten.

Pellolla entiset jäljet olivat peittyneet ja epähuomiossa kulkeuduin kynnetylle osalle. Meno oli sen mukaista, eli pollella oli tekemistä, että sai askeleensa aseteltua oikein.

Ilta alkoi hämärtyä puoli neljän aikoihin ja siinä vaiheessa vaihdoimme ratsastajaa ja Kari köpötteli muutaman kiekan lisää ja sitten Hopsukka pääsikin porkkanoiden kera takaisin tarhaan toppatakki päällä. Hopo on alkanut kaveerata uuden tulokkaan kanssa. Stretson on nuori poika viereisestä tarhasta ja siellä nämä aina nököttävät turvat vastakkain.