Heti aamusella tallilla. Suunnitelma oli, että menen maastoon. Alku menikin kivasti ja ratsu sekä ratsastaja olivat hyvällä mielellä. Hopolla oli tosin kova hinku nappailla viimeisiä vihreitä ja siitä meillä oli vähän erimielisyyksiä.

Väistöjä ja käännöksiä tehtiin tiepätkillä ja hienosti meni. Sänkipellolle ajattelin mennä vähän kevyesti ravaamaan, mutta homma meinasikin mennä rodeoksi. Kun palasin takaisin tielle, niin syykin selvisi. Toinen etukenkä oli jälleen kerran jäänyt maastoon.

Ei auttanut muu kuin hypätä alas ja taluttaa polle tallille. Matkan varrella menimme vielä kentälle pyörimään talutuksessa. Harjoiteltiin vähän pysähtymistä, seuraamista ja väistämistä. Hopo oli nätisti.

Loppuhoitelun aikana se oli myös sievästi, mutta narua piti koko ajan nykiä. Taivaalta vihmoi vähän vettä, joten harjaamisen ja kuoputtelun päätteksi laitettiin taikaviitta päälle ja Hopo meni takaisin kuraan seisomaan.

Kari oli tällä välin löytänyt pudonneen kengän ja sitten vaan tekstiviestiä Anssille ja jäädään odottamaan seuraavaa selkäännousua.

Kari kapuaa selkään kahden hujakoilla. Ohjelmassa kentällä käynnissä voltteja ja keskiravia. Keskiravissa volttikiemuroita. Kivasti meni. Hopo oli myös hoidettaessa ja pesulla esimerkillisen hienosti. Se alkaa sietää letkuttamistakin vähitellen. Ei ole varmaan vähään aikaa ollut letkun alla ja nyt kintut pestään vähintään kerran päivässä. Parhaassa kahdesti.

Illat pimenevät ihan mielettömän aikaisin, kun maa on musta ja märkä. Kari on ehtinyt tallille ensin ja laittanut pollen valmiiksi, että ehtisin ennen pimeää vähän maastoonkin. Huonolla menestyksellä kuitenkin, sillä otsalampusta huolimatta lenkki jää aika lyhyeksi.

Ei auttanut muu kuin mennä taasen kentälle pyörimään. Viljo ja Minna tulevat myös ja Hopo ottaa sitä verta kierroksia, että lähdemmekin aika nopeasti pimeälle kävelytielle jäähdyttelemään.

Tallille päästyämme polle on jo kuolemaisillaan nälkään ja vähän joudumme neuvottelemaan siitä, että otetaanko kimpsut ja kampsut ensin pois, vai voisiko syömään rynnätä satula selässä ja kuolaimet suussa.

Heidi Hopolla ja Kari Arskalla kentällä pyörimässä. Ihan kiva keikka. Mentiin aika paljon ravissa ympyröitä ja voltteja. Hopo toimi kohtalaisen maltillisesti ja keskiraviakin aika kivasti. Arska vähän Fasun perään, muuten kuuliainen.

Pauliina L. ohjissa. Hopo kanssa kouluratsastuksen rutiineja. Kylmiä kelejä odotellessa Pauliinakin on vähentänyt laukkoja, ettei poika olisi niin hikinen. Tassuja saa pestä ihan kiitettävästi niin vuokraaja, kuin omistajatkin, kun poika seisoo polviin asti savessa aamusta iltaan.

Vapari

Kari ratsastaa kentällä. Perussetti, väistöt eivät sujuneet oikein mitenkään.

Aamupäivällä menemme taasen tallille. Hopo on kivalla tuulella, vaikka tarha on aivan liejuna. Tallin suuntaan talutettaessa se naukkailee innokkaana syksyn viimeisiä ruohotupsuja. Harvoin varmaan rouskuttelee marraskuussa ihan vihreää ja vauhdikkaasti kasvavaa ruohoa.

Valmisteltaessa polle oli rauhallinen, vaikka pari hevosta oli taas lähdössä kisoihin ja traikkua peruuteltiin vieressä. Lisäksi pari susikoiraa painiskeli ja reuhasi jopa siinä määrin, että kirmailivat Hopon jalkojen välistä ja vatsan alta. Vähän mulla kyllä sydän löi siinä vaiheessa kiivaammin, ettei siltä vaan hermosäie napsahda juuri siinä kohtaa, kun koira on takajalan kohdalla.

Tarkoituksena oli pyöriä kentällä ja kuvailla mun vasemman jalan seikkailuja. Hopsuli ei taaskaan ollut kovin halukas kentällä touhuamaan ja mulla oli ihan suunnattomia ongelmia jalan kanssa. Se kun painuu väkisin kainaloon koko ajan. Kari sai jotain kuvailtua ja pitää esitellä materiaalia taas valmentaja Pauliinalle, jos saisin apua ongelmaan.

Hevonen toimi hyvin ja kulki kauniisti keskiravia pyydettäessä. Jalustimia lyhentämällä sain omaan touhuuni vähän helpotusta, mutta ongelmallista se on. Lopuksi lähdimme taas maastoon ja pellolle ilman jalustimia. Hopolle tuli pissahätä kesken kaiken ja pissatin sitä pellolla kuin isokokoista koiraa konsanaan.

Loppuhoidossa kopukka käyttäytyi siivosti, vaikka Silveri tuli puomille viereen. Antoi jopa emännälleen orihalin ja siitäkös tuli hyvä mieli, vaikka ratsastus ei niin hyvin mennytkään. Säälittävän näköisenä se jäi sitten taas tarhaan liejuun portille seisomaan ja perään katselemaan.

Hopolla lepoa. Käymme rapsuttelemassa ja harjaamassa ja syöttämässä porkkanaa.

Aamupäivällä kapuan selkään ja lähdemme lönkyttelemään maastolenkuroille. Rennosti reippaillen menemme tallin hiekkateitä ja välillä käymme kentällä vähän kokeilemassa väistöjä. Hopoa ei huvita kentällä tehdä mitään. Jostain syystä kentällä työskentely on alkanut maistua sille puulta (puukin tosin joskus maistuu sen suuhun hyvältä). Väistöt tulevat ihan kivasti kävelytiellä ja käännökset todella pienillä avuilla, mutta kentällä ei sitten millään.

Suosikkisänkipeltomme on vielä sängellä ja menimme sinnekin vähän kurvailemaan. Varovasti koitin etsiä mahdollisimman kuivia paikkoja ja pelkäsin koko ajan, että savi imaisee kengät jalasta. Kun pääsimme takaisin tielle, niin kurkistelin kavion kerrallaan, että kengät ovat paikallaan. Onneksi olivat.

Mulle on tullut ongelmia vasemman jalan kanssa. Se kampeaa eteen ja jalkaterä kääntyy ulospäin. Todella ärsyttävää. Samalla, kun jalka ei ole rentona, niin se puutuu ja kipeytyy. Loppulenkin teinkin ilman jalustimia. Silloin jalat ovat kohtalaisen symmetrisesti. Lonkka ei ilmeisesti aukea kunnolla ja alaselkäkin tuppaa kipeytymään. Täytyy venytellä enemmän ja mennä ilman jalustimia.

Illalla Pauliina käy vielä ratsastamassa. Ottavat rauhallisemmin, mutta puoen tunnin kohdalla Hopo alkaa taas hillittömästi hiota ja on homman loputtua jälleen suihkua vaille valmista kauraa.