Heti aamusella kirpeään sumuun ja selkään. Ensin vielä kyntämättä olevia peltoja ja hiekkateitä pitkin Järvenpääntien varteen rinnepellolle ja siellä reipasta ravailua kevennellen. Sitten hiekkaista kävelytietä kohti järveä pohkeenväistöjä tehden. Tien päässä muutama etuosankäännös. Jostain syystä väistöt ja käännökset sujuvat Hopolta todella hyvin maasto-olosuhteissa, mutta kentällä se vähän aina hyytyy.

Tien päässä hoksasimme keskellä tietä ihan pikkuruiset valkoiset lapaset. Eipähän muuta, kuin karautimme raviin ja noin kilometrin päässä saimme kiinni vaunuja työntävän kaksikon ja lapasten pudottaja löytyi.

Sitten siirryimme uudelle kentälle ja teimmä vielä vähän käännöksiä ja otimme muutamat laukat ja loppuravit. Sitten taas peltoja pitkin takaisin puomille ja sen jälkeen Hopolla alkoikin olla jo päiväheinien aika. Sumu oli hälvennyt ja aurinko paistoi. Taluttelin poikaa hetken pellolla ja se tyytyväisenä nappaili suun täydeltä tuoretta ruohoa.

Miettimään jäin kuitenkin sitä, että jonkun poikkitietä kaahaavan Torven oli ihan pakko soitella torvea, kun kuljimme hevosen kanssa pellolla. Ilmeisesti olisi tosi mukavaa nähdä, kun hevonen nousee pystyyn tai säntää paniikissa säikyttelijää karkuun. Vaikea ymmärtää, että joku ihminen saa tuollaisesta oikeasti tyydytystä. Onneksi Hopsu ei ole niitä hevosia, jotka joka töräyksestä säpsähtelee, vaikka pakoeläin onkin.

Pikku-Pauliinan päivä. Olivat raijanneet estekalustoa kentälle ja Hopo pääsi vihdoinkin hyppäämään. Jopa laukka oli vaihtunut esteen päällä, tosin vaihtelevalla menestyksellä. Hevosella ja ratsastajalla oli molemmilla hauskaa ja sehän on tämän koko touhun pääasia, kun ei mistään kilparatsusta ole kyse. Treenin jälkeen Hopsukka pääsi suihkuun ja hyvin ansaitun iltapalan jälkeen lepäilemään.

Hopo saa puuttuneen kegät takaisin kavioonsa ja Pikku-Pauliina paukkaa selkään. Vauhdikasta menoa alusta loppuun ja poika painelee hiki päässä illan hämärtyessä. Yhteistyö on alkanut pelata kivasti ja mammankin silmään meno näyttää hyvältä, olin kentän laidalla sparraamassa.

Hopolle lepopäivä, mutta varustepuolella tapahtuu kehitystä, sillä ostimme uudet VENYMÄTTÖMÄT jalustinhihnat. Aikä näyttää venyvätkö vai eivät.

Päivä meni Helsinki International Horse Showssa, mutta iltaselle sitten intoa uhkuen selkään. Kenkä kun on hukassa, niin ei sitä ihmeitä voi tehdä ja sekin vähä, mitä yritin ei ottanut sujuakseen. Aina ei vaan voi voittaa.

Kengän puuttumisen takia teimme ihan kevyet treenit. Köpöttelimme pellon kautta uudelle kentälle ja kentälle teimme paljon käynnissä voltteja, kiemurauria, väistöjä ja käännöksiä. Ravissa minä tein ympyröitä ja Kari vuorollaan kiemurauria. Loppuverkassa köpöttelimme taas peltojen kautta tallille.

Hopo oli todella pahalla tuulella, kun menimme, seisoi takapuoli ovea kohtia ja sain jututtaa sitä pidemmän aikaa, ennenkuin se suostui edes kääntymään. Kai sitä harmitti madotuksesta johtuva sisällä seisominen.

Puomilla sattui pienoinen haaveri, kun selkään kiivetessäni Hopsu astui etusella askeleen eteen ja varasi siihen reippaasti painoa. Ikävää tässä oli se, että Karin pottuvarvas sattui olemaan alla. Varvas kesti huonosti useamman sadan kilon painon ja seuraavana hankintalistalla on kuulemma teräskärkiset kengät. Pakko mainita, että minulla sellaiset on ollut heti alkuvaiheista lähtien ja varpaat ovat pysyneet ehjinä. Noh, vahingosta viisastuu.

Madotuspäivä. Illalla näytti madotuslääke olevan sujuvasti poskilla, joten mitä ilmeisimmin sen ottamisessa ja antamisessa on ollut lievää erimielisyyttä.

Hopon kanssa käytiin iltahämärissä taluttelulenkillä. Kun veimme sen boksiin, niin huomasimme, että etusesta oli kenkä taas pudonnut.

K on alkanut viereisessä boksissa kenkimään väliseinää niin, että laudat ovat mutkalla. Kaikesta päätellen Hopon pinna ei sitä kauaa kestä ja ennemmin tai myöhemmin lataa takaisin niin että raikaa. Hopolla on nyt muutenkin ollut vähän sellainen kausi, että takajalat huiskaa kohtalaisen vähästä ärsytyksestä. Syyna osittain varmasti se, että vieruskaverin kanssa on kränää. Liekö syynä laidunkauden päättyminen ja tallin uusi Hekta-tamma

Pikku-Pauliina jälleen ohjissa kiinni. Olivat tehneet paljon kiemurauria ja muutenkin taivuttelua uudella kentällä. Lisäksi laukan nostoja käynnistä ja palaamista takaisin käyntiin. Siinä palaamisessa oli arvatenkin pientä viivettä. Puomilla kaikki oli mennyt hyvin.

Pikku-Pauliinan päivä.