Kävin päivällä pollea moikkaamassa ja tilanne laitsalla oli aika rauhallinen. Viiden aikaan koitettiin lähteä poikaa liikuttamaan, niin eihän siitä sitten taas meinannut tulla mitään. Puomilla piti huudella ja huiskia. Kamalaa pyörimistä ja hosumista. Kun vääntäydyin selkään, niin vauhtia oli kuin yliviritetyssä Kawasakissa. Jarrut aika lailla hukassa ja pidätellä sai rystysen valkoisena. Pauliinan mukaan mulla on helmasyntinä pitää nyrkki auki, mutta siitä ei tällä kertaa ollut pelkoa.

Pienen maastolenkin jälkeen mentiin kentälle ja sama meno jatkui. Lisäksi kenttä täyttyi muistakin liikuttajista. Hopo ryösti laukalle jatkuvasti ja keskittyi ainoastaan siihen, mitä lajitoverit tekivät. Hetken pyörittyämme pieniä piruetteja ja tehtyämme erilaisia taivutuksia (avoja ja sulkuja ja kaikkea siltä väliltä) päätin siirtyä katsomoon ja Kari hyppäsi selkään.

Jonkun ajan kuluttua Hopo alkoikin kuunnella ratsastajaansa ja kovasta vaudista huolimatta Kari sai tehtyä jotain ihan järkevääkin ja lopulta molemmat olivat hiestä märkiä. Vaikka kiire oli kova, niin Kari oli kuitenkin tyytyväinen, että sai tehtyä hyviä siirtymisiä ja kiinnitettyä hevosen huomion itseensä.

Suihku oli varsinainen trillerin ja farssin välimuoto. Hopo loiski huonosti vetävän viemärin suulle kertyvää vettä ja kolisteli takajaloillaan seiniä. Välillä se aina katkaisi veden tulon seisomalla letkun päällä. Kun operaatio oli tehty olimme koko kolmikko litimärkiä. Ei siis mennyt hyvin tuo homma ollenkaan. Laitumelle viedessä sattui mulle vielä sellainen vahinko, että johdin kauttani Hopoon tällit paimenesta. Siinä meni sitten hetki sovintoa hieroessa 🙂

Tallilla on ollut nyt niin paljon hässäkkää ja muutoksia, että siellä on vähän rauhaton ilmapiiri kaikenkaikkiaan. Hopo on selvästi sellainen hevonen, että se ei siedä juuri mitään muutoksia vaan alkaa heti oireilla. Johan tuo nähtiin tietenkin jo silloin, kun se meille tuli. Pari viikkoa meni palkkään uuden ympäristön ja ihmisten totutteluun.

Hopo haetaan heti aamusta kotiin. Onsku on kiimassa. Koko lauma on taas kuohuksissaan. Hopon valmisteluun meni tupla-aika normaaliin verrattuna. Matka kotiin sujui kivasti, mutta vauhdikkaasti. Kotona ratsastaja vaihtuu ja minä hyppään selkään. Lähdemme köpöttelemän Hakalantietä kohti Keravaa. Käymme kisaveikkojen majan tuntumassa maastossa pyörimässä. Reissu meni kivasti, paarmoja on valitettavasti aivan liikaa ja vauhtia pitää pidätellä koko ajan. Virtaa on vähän liikaa. Innokkuus johtuu varmasti siitä, että laitumille menon yhteydessä liikutusta on vähennetty niin, että töitä tehdään vain joka toinen päivä. Tämä ei ilmeisesti Hopolle ole riittävästi.

Kahden tunnin lenkin jälkeen polle pääsee oman pihan minilaitumelle syömään ruohoa ja parin tunnin rouskuttelun jälkeen kotimatka alkaa ja Kari kipuaa selkään. Paluu sujui hyvin, mutta edelleen vauhdikkaasti.

Kävimme tallilla heti aamusta. Pientä hermostuneisuutta laitumella on taas havaittavissa, mutta uudet tulokkaat on jätetty tarhojen puolelle. Illalla tilanne näyttää täysin rauhoittuneen.

Laitumelle tulee kaksi uutta hevosta: ruuna ja tamma. Tammuska on kovasti Hopon mieleen, mutta ruuna ei. Lisäksi ruuna käy ”nauhalla” haastamassa: keulimassa ja puhisemassa. Aikansa uhiteltuaan se saa nähdä taivaan merkit. Hopo lataa täydeltä laidalta ja siinä lentää sähkönauhat ja laiduntolpatkin. Kaaos on valmis ja lauma villinä. Onneksi Kari sattuu tulemaan paikalle ja vie Hopon talliin. Tämän jälkeen myös muut hevoset saadaan kiinni. Uudet hevoset järkyttivät selvästi vakioasukkaiden arvojärjestystä.

Sari käy hellettä uhmaten taas selässä. Menevät Hopon kanssa puomeja. Yhteistyö on edellistä kertaa toimivampaa ja Hopo ”haastaa” Saria huomattavasti vähemmään.

Paahtava helle jatkuu ja ratsastus tuntuu kohtuuttomalta ratsastajalle ja ratsulle. Ensimmäinen puolipäivä laitumella. Hopolla on oma kaistale. Laitumilla ei ole varjopaikkoja, joten iltapäivät hevoset viettävät tarhassa varjossa.

Hirvittävä helleviikko. Maanantain Hopo oli taas kotona ruohoa rouskuttamassa. Paarmat ilmestyivät auringon kanssa samalla hetkellä ja kiusasivat Hopsua älyttömästi Coopersectistä huolimatta. Effol antoi hetkellisen rauhan, mutta sitten sama pommitus alkoi taas. Tapoimme ötököitä Karin kanssa kilpaa ja saimme omaankin nahkaamme parikymmentä pistoa. Ei ne mukavilta tunnu ihmisistäkään.

Muina aamuina kävimme heti kahdeksalta poikaa liikuttamassa. Aika kevyesti otettiin väistöjä ja etuosan käänöksiä ja muuten lähinnä käyntiä. Ei oikein henno hevosta juoksuttaa, kun lämpömittari näyttää 25 jo aamun sarastaessa. Tiistaina kävimme Idän Ratsussa ja ostimme taas vähän ”tuikitarpeellista” hevostavaraa. Kotiin palauttuamme tulimme siihen tulokseen, että kyllä meille taitaa Hööks ja Börjes sopia kuitenkin paremmin, vaikka aionkin Cavallon saappaat jossain vaiheessa teetättää.

Hopolla ja meillä omistajilla oli jännittävä päivä. Pauliina oli varannut kalenteristaan ajan tulla poikaa vähän pyörittämään. Meitä kiinnosti kovasti nähdä, kuinka se ammattilaisen käsissä kulkee ja toisaalta jännitti vähän se, olimmeko saaneet hevosen huonompaan jamaan, kuin missä se oli saapuessaan meille. Kyllä se omistajan silmään nätisti liikkui, tai ainakin vauhdikkaasti ja letkeästi. Väistöt menee toiseen suuntaan paremmin, avoa se vähän tarjosi toiseen suuntaan, vasempaan kierrokseen taipuu heikommin, laukka ei ole oikeaan ihan puhdasta yms. Pientä, pientä viilattavaa, mutta niinhän on meissä ratsastajissakin. Pauliinan pääasialliset kommentit olivat varsin ylistäviä ja toivat leveän hymyn ylpeän omistajan kasvoille 😀 Hevonen on kehittynyt ja kuntoutunut ja saanut lihaksia lisää. Pauliinan sanoja lainaten: ”Tämä hevonen on hyvällä mallilla!” Kulkee kauniisti peräänannossa ja kantaa itsensä ja mikä parasta, myös ratsastajan 😉

Pauliinan pyörityksen jälkeen me molemmat kiipesimme selkään ja hieroimme meille vaikeita asioita Pauliinan ohjeistuksella. Läpiratsastuksesta oli huomattava apu ja saimme neuvoja ongelmiimme. Harjoitusravissa ei ole todellakaan helppo istua edes Pauliinan, vaikka Kari totesikin, että kovin on letkät lanteet. Me molemmat olemme kuin rautakangen nielleitä, kun koitamme Hopon isossa liikkeessä keinua mukana.

Päivä oli kuuma ja lopulta hevonen ajettu ihan hikeen. Eipä sitten muuta, kuin heppa suihkuun ja vähän vihreää pientareelta suuhun ja tarhaan lepäilemään. Loppupäivän hehkutimme kotona sitä, miten hieno hevonen meillä on ja miten kovasti ope sitä kehui ja miten upeasti se meidän silmään liikkui ja miten saamme pojasta iloa ja hyötyä irti niin pitkään, kuin se vaan jaksaa töitä tehdä.

Tämä viikko on pääasiassa työskennelty harjoitusravin parissa, satoi tai paistoi. Eikä siitä tunnu mitään tulevan. Hopo kyllä ravaa nätisti ja kääntyy minne toivotaan, mutta kumpikaan ratsastaja ei saa pidettyä takapuoltaan penkissä kiinni. On koitettu erilaisia tekniikoita olla rentoina, mutta toistaiseksi huonolla tuloksella. Ei muuta kuin harjoitusta ja vielä lisää harjoitusta. Toki vähän muutakin on tehty, mutta pääpaino harjoitusravissa. Hopo on ollut aika kivalla tuulella ja yhteistyöhakuinen.

Tallilla on ollut vipinää, kun Puisto-Bluesin vossikkahevoset ovat siellä asustelemassa bluesien ajan. Aika jötkäleitä ovat pojat. Kaksi kertaa Hopon levyisiä. Siinä olisi ratsastamista. Kilttejä ovat kuin mitkä nämä ruotsalaiset muskelihevoset.

Hopo haettiin taas kotiin tuoreen heinän ääreen. Samalla päätimme pestä sen. Letkun sihinä sitä vähän epäilytti, mutta antoi lopulta kastella itsensä letkulla ihan nätisti. Pestessä valui harmaata vettä, mutta kun loppuhuuhtelut oli tehty, niin hevonen näytti kerrassaan hienolta. Toki sen piti päästä heti piehtaroimaan, mutta kuivuttuaankin näytti hienolta ja käteen tuntui vielä hienommalta.