Omat hevoset saivat vietellä aikaa laitumella, kun me hääräsimme Morvassa. Paljon saatiin aikaiseksi ja paljon jäi tekemättäkin, mutta usko on kova, että kisat saadaan vietyä läpi.

Tästä se härdelli sitten alkoi!!!! Teen vähän tarkemman selontien Tien päällä osioon, jahka saan ajatukseni selkytymään ja unirytmini järjestykseen. 3-5 h yössä useamman viikon ajan ei varsinaisesti auta järkeä kulkemaan.

Omat hevoset ovat enemmän tai vähemmän heitteillä, mutta onneksi niillä on valoisat yöt, lämpimät kelit, leppeä tuuli,vihrteää turvan edessä ja runsaasti tilaa toteuttaa itseään.

Koko päivän housuin jo enemmän ja vähemmän ja räävin töissä jotain mukamas tähdellistä. Viideksi ennätettiin kentälle ja harpoin pitkällä askeleella Jan Fredrikiä vastaan. Olimme chattailleet jo päivän mittaan, että tulossa hän oli. Hamid oli saapunut jo edellisenä päivänä ja oli Ninan hellässä huomassa. Häneltä olin myös saanut useamman viestin. Muutaman hetken venkoiltuani tuttu hahmo putkahti portista sisälle ja pääsimme vaihtamaan kuulumiset kisavalmistelujen etenemisestä ja kaikesta muustakin. Ilta sujui leppoisissa merkeissä Akvaviittia maltillisesti nappaillen.  Mä vielä hädissäni tein jotain kirjallisia juttuja ja Kari tietenkin lähtölistoja tai jotain muuta seurantaan liittyvää. Enää ei oikein voinut muuta kuin nauraa esimerkiksi sitä, että edellisenä yöllä puristaman kisa-aikataulu sisälti arviolta 10 kirjoitusvirhettä.  No eipä siinä mitään, mullahan sormet hakkaa hulluina, mutta aika paljon vääriä näppäimiä. Mutta mielenkiintoista on se, että tuotoksien luki silloin aamuyöllä kolme muutakin silmäparia ja kaikkien mielestä se oli tosi hyvä. Uusi päivä ja tuoreet silmät sitten kertoivat jotain ihan muuta.

Ihan viimeiset rutistukset töissä ja sitten erinäisiä kehittämisiä ja suunnitteluja ja sen sellaista totaalisen lamaannuttavaa palavereissa istumista! NBCH lähestyy kiihkeällä tahdilla ja mitä lähemmäs H-hetki tulee, sen enemmän mulle tulee yhteydenottoja ja kyselyitä.  Jotenkin meillä on tosi moni asia jäänyt vähän liian tipoille! Kari on saanut tehdä todella paljon töitä ajanoton ja seurannan ja niiden varajärjestelmän vuoksi. Ollaan tehty mielettömästi näkymätöntä työtä ja niin on tehnyt moni muukit. Mulla ollut erilaisia kirjoitushomma ja tietenkin huoli siitä, miten tytöt pärjäävät. Mutta toisaalta olen sitä mieltä, että me ollaan tehty niin tiiviisti ja hyvin töitä, että nyt on hyvä hetki kokeilla omien siipien kantoa. Ollaan kuitenkin omalla maaperällä ja kaikki on tehty niin hyvin kuin on osattu. Mulla on levomminen mieli ja odotan kyllä hyviä sijoituksia jokaiselle. Toki tiedostan, että saattaa olla, että kaikki eivät maaliin asti päädy, mutta kokonaisuudessaan odotan nuorilta mitalia.

Kunhan nyt vaan pysytään järjissämme vielä viikko. Alan olla aika poikki ja uni on jäänyt jo viikon verran alle viiteen tuntiin vuorokaudessa. Ennen tai myöhemmin sekin alkaa näkyä, tiedän kokemuksesta. Huomenna tohina alkaa…..

Omat hevoset ovat pellossa ja saavatkin olla. Kelit ovat olleet suotuisat ja näyttävät viihtyvän hyvin. Ötökätkään eivät suuremmin ole kiusanneet, joten nauttikoot elostaan. Vatsat kasvavat, mutta ehtiihän sitä sulatella taas talvella.

Kesäkausi alkoi myös hevosten osalta. Töiden jälkeen treffattiin tallilla ja taluteltiin kolmikko laitumelle. Minä ja Seljanka mentiin ensimmäisinä, Tatanka Karin ohjauksessa tuli toisena ja Nappi Ritan kera viimeisenä. Vaikka matkassa oli mukana nyt vain näitä lentäviä malleja, niin todella rauhallisesti päädyttiin Erikan peltoon.  Aluksi vähän syötiin, sitten vähän juostiin ja sitten taas syötiin. Ihan tosi rauhallisesti homma meni. Kai Sellakin alkaa olla jo niin ”vanha”, että ei järjestä enää mitään tavatonta draamaa. Moni muistaa sen ihan tuuliviirinä, mutta nykyään se on kyllä varsin seesteinen rouva.  Ja sen  verran kai Urho ja Hopo ehtivät omalla presenssillään Tantakaan vaikuttaa, että se on varsin täyspäinen nuori hevonen. Se ei ikinä järjestä mitään selkkauksia. Näin ollen saimme kolmikon jättää levollisin mielin nauttimaan ihanasta isosta laidunlohkostaan. Nyt on kesä!

Historiallisen lämmin ja aurinkoinen toukokuu eteni loppuu asti samalla tyylillä. Kiirettä töissä, kiirettä kisajärjestelyissä ja kiirettä aitoproggigsessa. Tallille ehdin itse harvakseltaan, mutta kuitenkin. tytöt tekivät tunnollisesti treenejään ja valmistautuivat vuoden tärkeimpään tapahtumaan, eli PM/SM-kisoihin. Puuhaa ja jännitettävää on riittänyt ja riittää vielä juhannuksen jälkeiselle viikollekin, koska silloin on junnujen leiri taas Ridasjärvellä. Siihen asti saa kyll heilua hiki päässä. Varsinkin, jos kelit pysyvät helteisinä.

Tämä tavanomainen ihana toukokuu!  Eli mulla on hirvittävä kiire töissä ja kovat paineet.  Kari lähinnä hoitaa hevoskuviot. Nyt pikanttina lisänä helteinen sää, joka kyllä hellii. Aitaproggis kotona kuormittaa myös. Yritän jokaisen heltiävän ajan olla siinä hankkeessa mukana. PM/SM-kisat työllistävät myös.  Ja vauhti vaan kiihtyy. Hevosia totutetaan vihreään ja kuun vaihteessa toivottavasti pääsevät peltoon. Viikonloppusin ennätin nauttimaan aamutallin ihanasta rauhasta ja hevosten lisäksi tarkkaille pellolla oleilevien 50 joutsenen puuhia.

Satu kävi nakkaamassa hevoset aamulla ulos. Kari lähti töihin ja mä lähdin puolen päivän kieppeillä tallille. Siivosin karsinat ja laitoin tallin iltaa varten valmiiksi. Helle oli melkoinen ja koiraltakin roikkui kieli pitkälti ulkona suusta. Kun hommat oli tehty  niin asettauduin tallin seinustalle nauttimaan kesästä. En ehtinut paljoa muuta kuin asettautua aloilleni, niin Pasi pakitteli pihaan ja toi ensimmäisen setin tavaraa. Vaihdettiin siinä kuulumiset ja tarinoin vähn siitä, että kiva olisi tyttöjen kanssa lähteä vielä loppukesästä toistamiseen viroon.

Valmistelun Napille paikat vierastarhaan. Se oli aamulla tuntunut jäykältä ja näyttänyt myös siltä. Ajattelin, että antaa pienen tujauksen kiparia, niin kotiin on mukavampi matkustaa. Ja näin tapahtuikin. Kotipihassa hevonen liikkui kuitenkin jo ihan normaalisti, joten pientä kisaväsymystä vaan.

Heppukin pääsi hetkeksi Napin kanssa tarhaan. Joivat innokkaasti joten hellesäsäsä matkustus oli niitä kuivattanut. Niin kuin varmasti edellisen päivän kisakin. Tytöt purkivat tavaroita ja kuulostelin heidän höpinöitään. Rita oli tosi väsyksissä, Sara tavanomainen itsensä. Opettavainen reussu takana varmasti molemmilla. Olin jo koko nelikolta pyytänyt kisa-analyysit, joten varsin nopeasti homma tästä jatkuu ja ajatukset siirtyvät Jämsänkosken PM-kilpailuihin.

Uni oli taaskin kateissa ja kolmen jälkeen heräilin tunnin välein. Pelkäsin kai, että nukkuisin pommiin tai jotain.Mulla oli ikkuna auki ja linnut lauloivat villeinä. Ehkä sitten heräolin siihen.

Vähän ennen kuutta väänsin itseni kuitenkin ylös sängystä ja aloin puuhaamaan kisapäivää. Tytöt olivat heränneet jo aikaisemmin ja olivat sovitusti puoli seiskalta venuella. Siitä se homma sitten lähti rullaamaan. Edellisen päivän jännitys oli jalostunut ja ilmeni nyt tietynlaisen määrätietoisuutena. Ja yllättävää kyllä olin itse aika levollinen myös. Kyllä mä näiden nuorten tekemisiä aina jännitän. Tuloksiss kuitenkin joka kerta mitataan se työ, mitä on yhdessä tehty.

Vaiherikas, helteinen ja upeä päivä, joka päättyi siihen, että koko nelikko seisoi palkintojenjaossa hienot uudet siniset paidat ja vuosi sitten hankitus valkoiset housut jalassa. Hienon näköistä ja toki olin valtavan ylpeä suojateistani. Se tehtiin, mitä oltiin menty tekemäänkin, eli jokainen sai kiikuttaa kotiin hyväksytyn suorituksen. Kauden varsinainen avaus meni siis juuri niin kuin pitikin. Sijoituksellisesti odotin ehkä vähän parempaa, mutta monia tekijöitä oli taas vaikuttamassa, joten tämä oli kyllä arvosanaltaan hyvä suoritus. Enemmän kisasta löytyy Tien päällä-osiosta.

Kari hoiteli kotona hevoset ja oli kaiken muun ajan töissä.

Heräsin jo vähän ennen kuutta ja sain ensimmäiset tiedot kulkureilta. Aamutoimet olivat sujuneet hyvin ja liikkeelle päästiin suunnitellussa ajassa kaikilta tahoilta. Kuin yhdestä sopimuksesta sekä Kärppälän että Ridasjärven yhdistelmät olivat yhtenä kolonnana Keimolan kohdalla. Hyvin ehtivät kaikki lautalle ja pienen paniikin saattelemana myös lahden toiselle puolelle. Oli siellä käyty katsomassa hevosia kesken kahden tunnin matkan ja muutenkin tietenkin oli jännitystä ilmassa, vaikka kukaan ei tietenkään tunnustanut mitään jännittävänsä.

Kun joukkio pääsi lahden toiselle puolelle, niin laskeutuikin radiohiljaisuus. Vähän ihmettelin, kun mitään ei kuulunut, mutta ajattelin sitten, että asiat ovat varmaan ihan mallillaan. Pakkasin omat kamani ja siirryin muutaman mutkan kautta vähän puolen päivän jälkeen tallille. Tein tallihommat ja meinasin juuri heittäytyä riippunmattoon ottamaan puolen tunnin torkut, niin Nina jo soittikin olevansa hoodeilla. Eipä siinä sitten muuta kuin kamat nippuun ja menoksi. Tässä on taas ollut vähän kaikkea, joten kiva oli päästä reissuun. Reissusta tarkempi selonteko Tien päällä- osiossa.

Kari kävi illalla Pedron kanssa tekemässä iltatallin. Tammat siellä kekkaloivat keskenään helteisen päivän päättyessä.

Aamulla hain raksamiehen hommiin ja päivä meni enemmän tai vähemmän aitaa nikkaroidessa. Mitä tahansa Pedron vuoksi. Ei hyvita enää saada heippa-lappuja naapurin rajoittuneilta city-ihmisiltä. Heitä kun rassaa, että koira piipahtelee heidän puolellaan.

Samaan aikaan toisaalla ensimmäinen porukka lähti ajelemaan meitä kohti ja ennen kahdeksaa ja neljältä pidettiin tauko aitahommista ja ajeltiin tallille. Kari ei jaksanut lähteä naispaljouteen, vaan pisti mukaan raksapojan, joka samalla reissulla nappasi tallilta tolppia, joita käytetäänkin nyt kotona aitahommeleihin. Noh, kaveri iski samalla eissulla silmänsä Naridiin ja ilmeisesti vähän myös Saraan. Ihmetteli samalla ääneen, että miksi emme hae Egyptistä kunnollisia hevosia. Yritin selittää, että ei se ole ihan niin yksinkertaista. Kaveri oli kuitenkin kiinnostunut touhusta ja harmitteli, että ei pääse reissuun mukaan.  Mutta eipä siinä, ainahan huoltoapua reissuissa tarvitaan. Nuori salskea, eläinrakas  kaveri kantamaan kamoja ja vesiä ja taluttelemaan hevosia kelpaa jokaiseen tiimiin! Ehkä sitten seuraavalla kerralla.

Sara ja Heli jäivät tallille yöksi, Rita ja Taina yöpyivät kotonaan ja Marikan poppoo lähihotellissa. Sara otti kymmeneltä tammat  ja yövieraan sisälle. Sella oli näyttänyt tulokkaalle taas todella huonoa naamaa. Nadir jäi Hypnozen kanssa pihalle. Sara haluaa pitää hevosensa pihalla ja ei se pahaa Nadirillekaan tee, koska seuraava päivä menee kopissa seisten ja tämäkin päivä meni jo osin matkustaessa ja helteisessä säässä. Oli ollut puhe, että pidetään vielä joku Skype-palaveri, mutta me oltiin kiinni aitahommassa ja tytöt halusivat ajoissa nukkumaan, joten peruttiin se. Luulen, että kaikki asiat oli jo puhuttu ja pohdittu moneen kertaan. Laitoin yöllä vielä jokaiselle pienen viestin aamulla luettavaksi. En oikein saanut nukuttua vaan mietin tulevaa kisaa. Jokaisen kohdalla on muutama asia, joka aina huolettaa ja sitten taas toisaalta jokaisella on myös omat vahvuutensa. Toivon kovasti hyväksyttyä tulosta jokaiselle, mutta kun kyseessä on neljä ratsukkoa, niin riski on iso, että tavoite ei kaikilta täyty. Ja varsinkin kun matkat ja vauhdit kasvavat, niin suorittaminen tulee vaikeammaksi ja vaikeammaksi.

Joskus kolmen jälkeen sain unen päästä kiinni. Unia en nähnyt, mutta kun univelkaa on jo muutenkin, niin ei uni kovin levollistakaan ollut.