Aamulla me heräiltiin uudessa hevonkuusessa Kärppälässä. Hevoset oli heivattu kotona pihalle ja me lähdettiin siitä puolen päivän aikaan ajelemaan Ridasjärveä kohti. Räntää satoi mielettömästi ja kitkat eivät ihan vastanneet tarpeeseen. Melkoisissa liirroissa tultiin, mutta perille päästiin. Mulla särki päätä en jaksanut siivota kuin pari karsinaa. Kun olimme Pedron kanssa lähdössä kotiin niin Laura porukoineen tuli moikkaamaan hevostaan. Nopeasti vaihdettiin kuulumiset ja sitten mä lähdin kotiin. Kyliksen jälkeen oli pakko vetää parkkikselle ja ottaa migreenilääke. Kiireesti kotiin ja vällyjen väliin piski kainalossa.

Kari jäi Kärppälään vuolemaan Valton kavioita. Siinä ei tolkuttoman kauaa nokka tuhissut. Loska alkoi vähitellen sulaa ja äijä pääsikin huomattaavasti paremmassa kelissä ajamaan kotiin. Kärräsi paskat karsinoista lantalaan, teki tarvittavat moviet tallilla ja kiirehti kotiin päiväunille.

Iltatalli tavanaomaiseen tapaan. Viikonlopusta jäi erinomaisen hyvä fiilis. Niin huikeita ihmisiä oli kasassa, että en oikein osaa sitä edes sanoin kuvailla. Ja ennen kaikkea  nuoriso osaa ylättää positiivisesti melkein joka ikinen kerta.

Kuva K-M Nieminen

Aamulla kiirehdin pistämään hevosia pihalle. Rita tupsahti hetkeä myöhemmin tallitupaan. Ja eipä aikaakaan niin oltiin jo matkalla Vammalaan. Sara oli pummannut kyytiä Toijalan ABC:ltä eteenpäin. Sara siellä odotti jo ties kuinka paljonetukenossa ja mä sitten painoin nilkka suorana motarilla, ettei joutuisi kamalan pitkään odottamaan. Poimittiin toinen nuori nainen kyytiin ja peltipoliiseja vältellen viiletettiin Exlibris-talolle. Kamat kantoon, hissillä yläkertaan ja kauden viimeinen yhteinen tapaaminen saattoi alkaa. Käytiin läpi mennyt kausi, tuleva kausi ja sen jälkeen Matkalla matkaratsastajaksi IV luento.

Kuudeksi siirryttiin Kärppälään. Mersu oli täynnä nuorta energiaa. Pedro ja Kari olivat löytäneet tiensä perille ja lähihistorian pikkujoulut saattoivat alkaa. Ruoka oli herkullista ja sitä oli vähintäänkin riittävästi. Ohjelmallinenkin osuus oli aivan huikea. Käsistään taitavat olivat jo väkertäneet upeat joululahjat, joita ei vounut kuin henkeä haukkoen ihastella. Ja jos siinä vaiheessa luuli huippuhetken jo menneen, niin oli väärässä. Saana ja Minttu olivat kehitelleen melko kattavat palkitsemiset. Pokaaleja oli niin että pöytä notkui. Nauru ja laulu raikasi. En muista yhtä hauskaa tilaisuutta pitkään aikaan.  Reissusta lisää Tien päällä-osiossa.

Kari hoiteli iltatallin ja mä valmistelin seuraavan päivän valmennusluentoa ja iltajuhlahulabaloota. Rita oli todennut aiemmin päivällä, että A pisti T:tä pataan siinä mittakaavassa, että Tatanka oli parasta pistää takaisin Napin ja Sellan hellään huomaan. Kummasta Nappi hyväksyttiin heti porukoihin kun uusi hevonen tuli tallille.

Vettä ja räntää sataa edelleen oikeastaan koko ajan. Mikään sillä rintamalla ei tunnu muuttuvan. Huomenna on myös lajiseminaaripäivä. Vähän kiinnostaa kyllä, mitä upeaa ja mahtavaa lajikomitea on saanut aikaiseksi. Pari vuotta sitten lupaukset ja uho oli aika mittaava. Avoimuuden aikakausi ei kuitenkaan ole tuottanut hirvittävästi uutta, tai sitten en ole siinä sektorissa johon avoimus yltää. Toivon todella, että hallitukseen saadaan nyt ihan uudentyyppinen pj ja annan kyllä täyden tuken Mikael Forsténille. Olisi tarjolla ainakin jotain ihan uutta. Estekomitea on kautta aikain ollut aika kuohuva seurakunta ja monella muullakin komitealla on ollut vaiheensa. Ihan oikeasti negatiivisuus pitäisi nyt saada pois ja käyttää energia tekemiseen ja positiiviseen uudistamiseen. Urheilijärjestön pitäisi kehittää kilpaurheilua ja tähdätä menestykseen, joka puolestaan lisäisi mielenkiintoa lajiin ja lisäisi harrastajamääriä. Tämä on ollut oma näkemykseni aina ja tulee sitä varmasti myös vastaisuudessa olemaan.

Aivan järkyttävät uutiset tavoittivat mut, kun olin ajelemassa kotiin iltakeikalta. Omalta kylältä oli syttynyt talli ja lato tuleen ja mitään ei oltu ehditty tehdä. Karua, niin karua. Moni jo pelästyi uutisoinnista, että kyseessä oli meidän hevoset. Ei onneksi, mutta kyllä noista sähkölaitteista meilläkin on puhuttu ja puhutaan jatkossakin.

Saatiin lajisemaanria varten tehtyä videotervehdys valmiiksi. Itse olemme toisaalla, mutta toivottaavasti video pyörähtää tilaisuudessa.

Adronnaa ja Tatanka laitettiin samoihin lankoihin. Ei suuria tunteita kummallakaan puolella lankaa.

Mä kuppasin töissä mutta Kari pääsi kuin pääsikin viemään Lauran hevosta Ridasjärvelle. Lastaamisen kanssa oli vähän neuvoteltavaa ja varmaankin Laura oppi taas jotain uutta.

Hevonen saatiin kohteeseen ja pääsi tallilla suoraan karsinaan. Tatanka teki heti tuttavuutta ja kaksi muuta suhtautuivat tavanomaisen koleasti. Mietittiin, että tulokas saisi ainakin aluksi tarhata yksinään, jotta muuttunut tilanne tulisi tutuksi kaikille. Tallissa tamma oli kohtalaisen rauhallinen ja heinä maistui niin kuin kuuluukin.

Mulla on suomenhevoskuume. Ystääpiiri tuntuu ottaneet vaivani tosissaan ja saan koko ajan vinkkejä ja linkkejä, mutta ei vaan tunnu oikeaa löytyvän. Missähän lymyävät ne 160 säkäiset, hyvän liikkeen omaavat ja terveet ruunat??

Rita ja Taina hoitelivat aamutallin ja me tosiaan heräiltiin Mummelin untuvapeitoista vasta yhdeksältä. Niin lämminhenkisen aamupalan jällkeen lähdimme kotimatkalle ja Lahdessä tehtiin mutka sauraalalle. Lähtiessä törmättiin vielä mutsiin pihamaalla ja vaihdettiin kuulumiset. Jotain pientä toivetta oli, että faija pääsisi alkavalla viikolla kotiin, ainakin hetkellisesti.

Kotona otettiin pienet torkut. Oli ajateltu, että Lauran hevonen siirretään tänään meille, mutta eihän homma onnistunut alkuunkaan, sillä Kari oli jotenkin saanut alaselkänsä täysin solmuun. Äijä lähti kuitenkin seuraksi ilttalliin ja touhuili siinä jotain heinäsäkkien kanssa, vaikka sopimus oli, että ei tee mitään.

Alkavalle viikolle on luvattu tuulta ja jopa lumisadetta, mutta vetisenä se täällä etelässä tulee ja loppuviikolle ennustettu jopa lähemmäs kymmentä astettä lämmintä. Toivotonta. Sataa ja tihuttaa ja maa on kurainen sekä märkä.

Aamulla paineltiin taas aamutalliin Pedron avustuksella. Ei mitään ihmeitä. Vettä tihutteli, niin kuin tavaksi on tullut. Mä iskin kiinni sisähommiin ja Kari ulkohommiin, Pedro omiin hommiinsa. Viikonloppuisin ehtii vähän tehdä muutakin kuin peruskuviot. Aloin valmistella Hopon karsinaan Adronnan käyttöön. Tamma tulee  ja viipyy pari viikkoa.

Juotiin vielä kahvit ja teet ja laitettiin kaikki iltaa varten valmiiksi. Sitten lyötiin kamat nippuun ja kiirehdittiin kotiin pakkaamaan, sillä melkeinpä samaan soittoon lähdettiin ajelemaan Jämsänköskelle. Tavanomaiseen tapaan oltiin vähän myöhässä, mutta niin oli onneksi myös Lampisen poppoo. Kun saavuttiin Jämsänkösken vanhalle klubille, niin Mummeli ajoi juuri pihaan ja alkoi kantaa herkkuja asuntoautosta keittioon.

Me lampsimme kokoustilaan jossa vuosikokousta jo aloiteltiin. Säädetyt asiat oli äkkiä käsitelty täydellisessä yksimielisyydessä. Jäseniä meillä on nyt 25 ja hyvä olisi, jos päästäisiin 30 jäseneen. Mielestäni se olisi hyvä tavoite. Suuremmaksi emme oikeastaan edes halua paisua. Joku sen hauskasti puki sanoiksikin, että jos väkeä on tosi paljon, niin mukaan mahtuu myös kummajaisia. Joten pieni on kaunista ja hyvällä porukalla on kiva touhuta.

Kun yleiset asiat oli käyty läpi, niin keskityttiin PM-kisoihin. Meillä on hyvin suunniteltu paketti. Ajanotto ja seuranta on lyöty jo lukkoon, palkiuntoja on jotain saatu ja keräily jatkuu. Lähes kaikkiin juttuihin on nimetty vastuuihmiset ja käytiin läpi vähän sitä, miten asiat ovat edenneet. Pienillä askelilla on lähdetty liikkeelle. Meininki on hyvää ja meillä on vahva usko, että saadaan taas polkaistua hyvät kisat käyntiin. Yhteistyöverkosto takaa napakat ja ahtiiviset ihmiset ihmiset mukaan eri seuroista ja kuvittelen iltajuhlan jäävän takuuvarmasti kaikkien mieleen, kunhan sinne asti päästään. Me lahjoitetaan taas satula pääluokan voittajalle ja ollaan luonnollisesti muutenkin aktiivisesti toiminnassa mukana. Homma etenee ja nämä puuhastelut vievät ajatukset mukavasti kuran, liejun ja sohjon ylitse kesäkuuhun. Mahdollisesti seura pitää yhdet kisat alkuvuodesta ihan varmuuden vuoksi ja sitten keskitetään kaikki voimat PM/SM-kisoihin!

Kun kokoukset oli pidetty, niin aloitettiin perinteiset pikkujoulut. Se tahtoo sanoa, että pöydät notkuivat jouluruokia, puheensorina oli vilkasta ja Pedro sai Mummelilta salaa lihapullia. Kun ruokailu alki olla loppupuolella, niin pukki oli käynyt jättämässä lahjasäkin ja saimme availla vuoden ensimmäiset joululahjat. Tämän jälkeen vuorossa oli valmisteltuja ja sununiteltuja musiikkiesityksiä sekä täysin valmistelemattomiakin sellaisia. Hauskaa riitti myös seurapelien merkeissä. Keskustelut pyörivät hevosten ja matkaratsastuksen ympärillä. Tietenkin. Kun kerroin, että olen alkanut katsella meill uutta suomenhevosta, niin pian oli koko porukka valjastettu etsintöihin.

Puolen yön tietämillä me suuntasimme Mummelin residenssiin. Tuttu soppi oli valmiina ja saimme painaa päämme ihaniin untuvatyynyihin ja kietoutua unutapeittoihin. Uni tuli heti ja jatkuikin pimennysverhon ansiosta aina yhdeksään asti. Mummeli tarjoili runsaan brunssin ja harmitteli, että emme jääneet lounaalle. Kävimme vielä tarkastamassa hevoset ja tietenkin kävelytyskoneen. Ponit pistettiin kävelemään ja tietenkin Pedro kävi vetämässä koekiekat.

Kotimatka sujui sateisessa säässä ja Lahdessa pysähdyttiin sairaalalle faijaa moikkaamaan. Oli kovin toiveikas, että pääsisi ensi viikolla jo kotiin. Me muut kyllä vähän epäilemme asiaa. Mutta mukava oli nähdä, että on paremmassa kunnossa. Juotiin kahvit ja sitten faijalla tuntui olevan kiire katsomaan hiihtoa telkkarista ja meillä vähän kiire kotiin hevosten luokse

Pimenee ja pimenee. Sella oli sitten kadottanut viimeisen kengän ensimmäisestä liimauksesta. Mutta nyt käivikin ihme ja kenkä löytyi myöhemmin ja voidaan uusiokäyttää. Mietiskeltiin samalla, että voisikohan kavion pyyhkäistä esimerkiksi asetonilla ennen liimausta. Tai jollain desinfiointiaineella, joka poistaisi kaiken rasvalian.

Vettä sataa ja mikään kolkka eteläisessä osassa maata ei pysty sitä enää ottamaan vastaan. Pohjoiserssa sade tulee lumena, joten hyvä heille. Tuntuu, että Suomessa on enää kaksi vuodenaikaa: kevät ja syksy.

Laura soitteli. Hänelle oli käynyt pieni haaveri ja se oli käynnistänyt lumipalloefektin. Tämä taas tarkoitti sitä, että hevonen on pari viikkoa ilman tallipaikkaa. No mitäpäs tässä sitten muuta kuin otetaan A meille pariksi viikoksi. Sattuupa olemaan karsina tyhjänä ja vaikka olen kuinka myynti-ilmoituksia selaillut, niin ei vaan ole sitä oikeaa sattunut kohdalle.

Op:n kanssa on väännetty alkavan kauden kilpailukalenteria pieteetillä. Ja vaikka alku näytti huonolta, niin nyt ilmeisesti saadaan kisoja kalenteriin lähes entiseen malliin. Jos jokainen kisajärjestäjä järjestäisi parit kisat vuodessa, niin tilanne olisi siedettävä. Lisäksi yleisseuroja pitäisi saada mukaan kisoja järkkäämään. Se olisi suuri askel eteenpäin. Jotenkin meidän lajimme tuntuu välillä järkyttävän jäykältä tekemään yhteistyötä yleisseurojan tai muiden lajien kanssa. Nyt kun aletaan olla jo aika ahdingossa, niin ehkä yhteistö voisi vähitellen käynnistyä.

Pimeää, märkää ja välillä jäätävää. Kotona kynttilänvaloa ja joulu alkaa vähitellen hiipiä pirttiin. Tallilla myös vähän tunnelmavaloja sesongin mukaisesti. Glögin litkiminen on aloitettu. Ei voi kiistää, etteivätkö pakkanen ja lumi olisi toivottu lisä tähän aikaan vuodesta. Tarhat on kohtuullisessa kunnossa, mutta maa saisi kyllä jo jäätyä ja lumipeite putoilla taivaalta.

Marraskuun kolmastoista sai mut ennakkoon hyppimään seinille. Sieltä se sitten tuli ja myös meni. Illalla huokaisin helpostuksesta kun mitään suruviestiä ei tullut. Kahtena edellisenä vuonna olen kohdannut suuren menetyksen ja surun juuri 13.11. En usko, että kirous on rauennut, mutta ainakin tästä vuodesta selvittiin.

Tallissa on leijaillut aamuisin joku omituinen haju ja olemme nyt kaikki nuuhkutelleet mahdollista lähdettä. Mua vähän huvittaa, kun saan olla nuuhkuna työn lisäksi nyt myös tallilla. Haju on paikallistettu tulevaksi jostain hevosesta. Aamusin haju on aistittavissa, mutta myöhemmin päivällä sitä ei enää ole.

Nyt olisi hyvä aika pitää valmennuksia ja luentoja. Lohjalle sovittiinkin jo pari keikkaa, junnujen kanssa vedetään kauden viimeinen istunto parin viikon päästä ja sitten nuoriso-osasta aloittaa valmistautumisen seuraavaan kauteen. Todella mukava nähdä, mitä heidän kanssaan saadaan aikaiseksi. Innosta ei ainakaan jää homma vajaaksi.