Aamulla varhain tallille. Peruskuviot. Laitettiin myös tuleva kuivatushuone sillä tavalla valmiiksi, että rakenusmies pääsisi sinne alkuviikosta toteuttamaan itseään. Kari lapioi vielä hetken soraa ja sai kuin saikin ensimmäisen kerroksen katoksen suojakankaan päälle levitettyä. Sitten hänellä olikin jo kiire lentokentälle.

Mä pidin vielä muutaman tunnin Skype-session aiheesta Matkalla matkaratsastajaksi. Meneehän se noinkin. Olisi kiva koklata joskus vähän isomman porukan kanssa noita nettilähetyksiä. Levikin kun on täältä katsottuna aika kaukana, niin tekniikat avulla ainakin alustavat teoriapläjäykset saisi hoidettua verkon yli ihan näppärästi. Täytyy taas ideioida ja kokeilla jotain uutta.

Illalla kävin vielä tekemässä Pedron kanssa iltatallin. Pedro on aika tohkeissaan nykyään tallihommista, vaikka vuosi sitten tullessaan se lähinnä inisi. Pimeä tulee kamalan aikaisin. Ei voi mitään. Pohjoiseen lupaillaan jo lunta!

Jepjep, kello soimassa neljältä ja puolta tuntia myöhemmin oli Mersun nokka menossa jo kohti Urjalaa. Motarillahan matka taittuu nopeasti ja yllätykseksi itsellenikin olin jo kohta kuuden pintaan kohteessa. Ja siitähän se sitten lähti liikkeelle vauhdikas kisapäivä. Ratsukoita tuli ja meni, se mikä säilyi oli jatkuva sade. Aamu aavistuksen lupailu muuta, mutta puolen kymmenen aikaan se alkoi ja iltaan asti se kesti.

Reipasta väkeä oli paikalla, vaikka osalta porukasta meni tiedotus ohi silmien ja korvien ja sen myötä myös mahdollisuus osallistua. Järjestäjä oli muuttanut luokkien lähtöaikoja perustuen eri luokkien osallistujamääriin. Kilpailijatiedotteessa ilmoitettu asia ei tavoittanut kaikkia kilpailijoita ja näin ollen poisjääntejä ja läheltä piti myöhästymisiä sattui poikkeuksellisen paljon. Kisajärjestäjät manasivat muutenkin, että ihmiset jättävät ilmoittautumisen ihan viimeiseen tippaa, joka taas tuottaa lähes aina ongelmia. Lisäksi sääntöjä ei lueta, kilpailijatiedotteita ei lueta ja reittiselostukseenkaan ei tulla. Sitten kuitenkin odotetaan yksilöllistä palvelua kaikissa mahdollisissa asioissa. Ei sen mielestäni ihan niinkään pitäisi olla. Toki maksava asiakas on kuningas, mutta tietyt pelisäännöt pitäisi kuitenkin olla käytössä.

Lopputuloksena kuitenkin kaikille maaliin asti ratsastaneille hyväksytty suoritus. Muutamia super-iloisia ilmeitä näkyi sateesta huolimatta. Pikku-Linda lähetti Karille peukkukuvan hyväksytyn n. 40 km suorituksen jälkeen ja Minttu tuuletti kaksin käsin ekaa 80 km:n tulosta ja ihan super-ihania olivat Sara ja Saana huoltajina. Rita teki myös hyvän päivätyön kun naputteli vähän varmistellen 80 km tuloksen ja samalla viimeisen noviisikvaalin.

Vähän tarkemmin päivästä Tien päällä-osiossa.

Rita nakkasi hevoset aamulla ulos lähtiessään Nadirin kanssa kisareissuun. Kari hoiteli tallityöt puolen päivän tietämissä ja jatkoi tallitöiden jälkeen soran lapioimista. Muutama kasa tarhassa odottaa levittämistään. Kun mä aloin lähtestyä kotia, niin Karikin lopetteli tallilla. Rita otti tammatkin sisälle laitellessaan Nadiria kisan jälkeen yöpuulle.

Hienoa oli nähdä nuorison taas onnistuvan ja illalla painoi päätä tyynyyn väsyineitä, mutta onnellisia nuoria urheilijanaisia. Näissä pimuissa on kyllä upeaa energiaa.

Töissä selvitin muutamalle toisesta kultturista tulleelle, että perjantai ja 13. on vanhojen uskomusten mukaan pahaenteinen päivä. Meille se kuitenkin oli jollain tavalla helpottava, sillä Tatanka liikkui edellistä päivää paremmin. Ehkäpä kuitenkin tässä selvittiin pienemmilla vaurioilla kun ensin pelkäsin.

Tänään ei myöskään satanut ihan yhtäjaksoisesti ja jossain välissä pääsi jopa aurinko pilkahtamaan. Kari kävi itse aamulla tarkastamassa tilanteen ja laittamassa hevoset ulos. Vähän myöhemmin Rita vietteli taksvärkkipäivää tallihommien merkeissä. Pakkailivat kisakamat ja valmistautuivat muutenkin vaativaan kisapäivään. Tähän aikaan vuodesta reissut eivät enää ole kamalan helppoja. Kolea keli on aina ennemminkin uhka kuin mahdollisuus. Eikä se jatkuva sadekaan kamalan mukava kisaseuralainen ole. Mukava on kuitenkin nähdä, millaisia tuloksia tehdään. Ritan lisäksi myös Minttu lähtee tavoittelemaan 80 km:n tulosta. Saana ja Sara ovat huoltojoukoissa, joten teinihirviöt ovat kaikkia Urjalan erämaassa mukana tohinoissa.

Kari kävi vielä illalla tallilla. Tatanka oli siellä jo kylmäsuoja kintussa syömässä heiniään. Ritan porukka jäi vielä viimeistelemään touhujaan ja Kari palaili kotiin ja yritettiin mennä ajoissa nukkumaan, silllä mulla tulisi olemaan herätys ennen neljää.

Aamulla tulikin sitten tieto, että Tatanka on kolmijalkainen. Kari lähti siltä makaamalta tallille. Ja niinhän siellä oli surkea hevonen, jonka vasen etunen oli lämmin ja kipeä. Kiparia ja kylmää ja seuraillaan tilannetta.

Kari jäi tallille odottamaan suorakuormaa ja sekin homma meni ihan fiaskoksi. Auto oli ihan liian raskas ja suuri ja jäi vielä tarhaan jumiin. Tarvittiin kikka kolmonen ja nelonen, että se saatiin nousemaan ylös. Melkein jo tarvittiin Ilmoa ja kulmakunnan traktoreita.

Töiden jälkeen kaappasin Pedron kyytiin ja kiirehdin tallille pillittämään. Menen aika helposti tiloihin, kun hevosten terveydentilassa tulee muutoksia huonompaan suuntaan. Hopon menetyksestä ei ole vielä vuottakaan, Urhon menetyksestä puoli vuotta. En kertakaikkiaan pystyä käsittelemään ajatusta, että menettäisimme vielä jonkun eläimen. Harjailin hevoset ja pillitin. Päätettiin kylmätä vielä Tatankan kinttu ja siitähän vasta sirkus syntyi. Se ei kertakaikkiaan olisi halunnut mennä pesariin ja kun sitten päätyi sinne, niin aikoi istua nurkkaan. Ihan pähkähullu tamma. Pakitti vaan sitkeästi kulmaan ja alkoi kyykätä istualteen! Noh, kerran karkasi pesukarsinasta ja toisella yrittämällä Kari pakitutti sen pesariin ja kinttu saatiin kylmätty.

Tämän jälkeen jäin laittelemaan paikkoja säppiin ja Kari lähti hinaamaan traileria kotiin, jotta Laura saisi haettua uuden hevosensa satamasta. No sekin jäi haaveeksi. Hannu haki kopin, mutta hevonenhan ei sitten saapunutkaan. Tietenkään. Homma siirtyi viikolla.

Sauna oli tervetullut päätös päivälle ja uni tuli silmään helposti, mutta näin aivan järkyttäviä painajaisia.

Päivällä kävin kiireesti ruokiksella Finnoossa Sarin luona. Autoon kannettiin taas useampi säkki mysliä, Buteja ja buustereita sekä uutta Emeregency 911-pastaa, joka on erinomainen tuota laukaisemaan ähkyä. Nythän lähestytään taas niitä aikoja jolloin ähkyt vaanivat kulman takana. Täytyy puuta koputella ja toivoa, että ei satu omalle kohdalle tai lähipiiriin. Jotain olemme kuitenkin vuosien saatossa tuostakin asiasta oppineet. Ja Sari kovasti kehui tätä uutta tuotetta. Muutama muukin kiinnostava tuoteuutuus oli esittelyssä. Cavalorilla on kyllä erinomaisia tuotteita tukeamaa vaativampaakin suoritusta ja me tuotteet aika kivuttomasti toimitamme vaikka suoraan kisapaikoille.

Pienessä tihkusateessa illalla tallille. Mun piti viedä Ritalle vähän FreeButea viikonlopun kisaa varten. Lauran hevonen on tulossa ja olin myös luvannut sille kaivella omista kätköistäni pari loimea ensihätään. Ja vielä kolmantena asiana oli ottaa vähän kuvia keskeneräisestä kuivatushuoneesta, sillä maananataina tulee toivottavasti apupoika tekemään sen loppuun.

Ikävällä tavalla ilta huipentui siihen, että Tatanka liukastui tullessaan sisään. Reippaasti askelsi sisään ja siinä sitten luikasteli betonilattialla ja kopautti kinttunsa karsinan seinään. Ei noteerattu sitä suuremmin silloin, mutta suureksi harmiksi typy olikin seuraavana aamuna lähes kolmijalkainen.

Rita ja Taina jäivät viimeistelemään iltatallia ja me kiirehdittiin kotiin syömään. Vettä satoi reippaasti ja kaikki järvet sekä joet tulvivat ja pellotkin alkavat näyttää järviltä tai lammilta.

Liput hilattiin salkoihin Aleksis Kiven kunniaksi. Radiossa pohtivat aamulla, että kumpikohan oli ensin: Lumikki ja seitsemän kääpiötä vai Kiven Seitsemän veljestä. Eivät oikein päässeet selkeään lopputulemaan. Vettä satoi kaatamalla koko päivän. Espoossa tiet peittyivät veden alle jo illalla. Kari teki iltatallia ja saikin tallilta puhelun, että Nadir on saanut naarmin silmän alle. Kari sen huuhteli betadinella, mutta piti sitä onneksi harmittomana nirhaumana. Ovat lähdössä viikonloppuna kisoihin ja kaikki tuollainen on turhaa.

Hevoset tulivat aika halukkaasti sisälle. Tarhat ovat kuraiset, mutta eivät onneksi ihan lampina, niin kuin monella. Huumirintajuhan tähän jatkuvaan sateeseen on jo loppunut. Tekisi mieli pakata koko omaisuus ja elikot autoon ja suunnata etelään. Niin kauas, että sade loppuu.

Tyrvään Pappilassa olisi ollut tänään avajaiset, mutta ikävä kyllä mulla oli iltakeikka Haukilahden koululla ja Karilla iltatallihommat, joten emme päässeet mukaan juhlahumuun. Täytyy käydä Pappila kuitenkin katsastamassa ennemmin tai myöhemmin.

Sataa, sataa, sataa, sataa.

Tänäänkin ponkaistiin kuudelta ylös. Kari lähti tallille ja mä jäin odottelemaan papparaisia kotiin reissultaan. Papparaiset tulivat ensin ja kiirehtivän omaan kotiinsa. Kari kotiutui puoli yhdeksältä. Töllötettiin hetki Formulaa, joka ei kyllä nykyään jaksa kiinnostaa yhtään. Vettä sataa kaatamalla ja seuraava viikko on pelkkää sadetta. Jippijaijee.

Aamupäivän mittaan mitään muutosta säätilaan ei tullut ja koirakin piti vetää väkisin pihalle. Vähän ennen kahta päätettiin kuitenkin, että pakko se vaan on lähteä liikenteeseen. Kari oli luvannut lyödä Nadirin kenkään. Kun päästiin tallille, niin asiakas siellä jo nuokkui. Mun piti tehdä yhtä ja toista, mutta unohdin askareeni tyystin, kun sain teeseuraa. Samalla muistin, että mulla oli Liettuan reissulta ostetut teet vielä maksamatta, joten olen kohta kuukauden ollut teepummina. Onneksi meille oli heinäkuorma juuri tulossa ja sain maksettua velkani.

Neljältä tosiaan auto pörähti pihaan. Kari lopetteli kengityshommaansa ja siirryttiin kantohommiin. Onneksi Taina ja Rita olivat paikalla. Jostain syystä paalit alkoivat tosi nopeasti painaa enemmän ja enemmän. Ja onneksi kuljetusporukka oli myös aktiivisia kantamaan. Ripeästi ne paalit taas siirtyivät suojaan. Nyt on talvi enemmän kuin turvattu ja Sellalle on kuivaheinää seuraavaan laidunkauteen asti.

Kun työt oli tehty, niin istuttiin vielä hetki teen ja kahvin äärellä. Koiran painivat ja eläväinen pälätys täytti tallituvan. Käytiin Tainan kanssa tarkastamassa kuivatushuonetta ja ihan ei annettu kiitettävää arvosanaa. Karin puomit on liian lähellä toisiaan ja liian lähellä hyllyä. Muuten systeemi on toimiva. Pitäisi nyt vaan saada hanke valmiiksi ja parempi lämmönlähde tilaan. Sekä myös valo.

Tyttöjen kanssa juteltiin vielä vähän valmennusjuttuja. Kunhan Urjala on viety läpi, niin edessä on enää kevyt hassuttelu Kuumassa ja kauden niputtaminen. Pyritään tapaamaan lähiaikoina ja samalla tekemään tulevan vuoden suunniltemat. Jännä nähdä, mitä saadaan vuodessa aikaiseksi.

Aamulla ponkaistiin reippaina kuudeltä ylös. Miten se onkin arkiaamuisin niin vaikeaa jopa seitsemältä päästä ylös, mutta viikonloppuna kuusi on ihan ok. Aamun hämärissä siirryttiin tallille. Siellä heräiltiin kun painelin rehuhuoneeseen. Kolina kuului, kun nousivat pystyyn. Silmät sikkuralla sitten alkoivat mutustaa porkkanoita ja kaurojaan.

Tehtiin aamutalli tavanomaiseen tapaan. Kari vähän siirteli heiniä ylisiltä alekerran heinälään ja Hopon karsinaan, joka saa nyt taas toimia välivarastona. Laittelin karsinoihin heinät valmiiksi ja väkkärit myös. Kari kantoi pihalle vesiä ja Pedro touhotti omiaan. Lopuksi lakaisin käytävän ja suljin tallista tarhaan johtavan oven. Suljin, mutta en laittanut hakasta kiinni. Ja tämä juttu nousikin esille jokunen tunti myöhemmin kun Ritan porukka etsi tarhasta hevostaan ja löysikin sen karsinasta syömässä heiniään. Nadir on taitava lukkojen kanssa ja koska salpa ei ollut paikallaan, niin ei ollut kummoinen temppua avata tallin ovi kahvasta ja tulla sisälle. Jatkossa sitten ketjut päälle ja salpa kiinni.

Me pyrähdettiin aamutallin jälkeen Kärppälään. Team Humiseva Harjun nuoriso odotti siellä jo malttamattomana (uudet) kypärät päässä. Eipä silti, Lassin MITOt ovan kyllä asialliset päähineet. Katsottiin ensin satulatilanne. Hoksattiin, että vastaus ongelmiin oli leveä ja vähän pidempi vyö. Näin ollen ratsastajat pääsivät selkään ja koska hevoset oli jo verkattu, niin hyvin lyhyen alkuverkan jälkeen siirtyivät raviin ja mä aloittelin kuvaamisen. Typyt lähtivät sovitusti tekemään 15 kilsan lenkkiä tuntiin. Tästä lisää Tien päällä-osiossa.

Kari ehti töidensä lomassa käydä ratsastamassa Sellan kentällä. Kastui tietenkin likomäräksi, niin kuin asiaan kuuluu. Rita ja Taina tekivät iltatallia ja mä tiirailin kotona päivän videosatoa.

Sateinen viikko. Maanantaina ja tiistaina vettä tuli ihan taukoamatta ja tehtiin ilmeisesti taas jonkin sortin ennätyksiä. Ja lisää on tiedossa. Karilla hitsasti jo keskiviikkona kiinni ja sorakuorma on tilattu. Mulla piti olla keskiviikkona pieni operaatio, noh, eikös se siirtyikin kahdella viikolla, ei voitu leikata. Eli jännitin turhaan viidestä puoleen kahdeksaan. Ja turhaan olin yrittänyt tyhjentää työpötää siten, että olisin ollut loppuviikon saikulla.

Keskiviikkona saimme myös tiedon, että taas lähipiiristä laitetaan yksi hevonen taivaslaitumille. Myötäelän vahvasti aina kun näitä uutisia kantautuu korviin. Hopon tuhkat on edelleen levittämättä ja Urhon haudalla en ole vieläkään käynyt. Haluaisin sinnekin laittaa jonkun muistomerkin, mutta ensin pitäisi kai pystyä siellä käymään.

Keskiviikkona vielä realisoitui kesäkauden päätös. Orvokki palasi talvikotiinsa. Vähän kai meidän tulee ikävä. Lisäksi kolmen hevosen lauma ei ole mikään lauma. Mutta katseet nyt vaan kohti uusia tuulosia.

Perjantaissa ja torstaissa ei mitään sen kummempaa mainittavaa. Satoi vähän alkuviikkoa vähemmän.