Aamutalli tavaomaiseen tapaan. Niistä kyllä nauttii. Ja pakkohan se onkin nauttia, eihän sitä muuten viitsisi tehdä. Nämä on niitä juttuja, jotka tässä pahassa ja ankarassa maailmassa auttamat lataamaan akkuja. Pedrostakin on tullut jo ihan asiantunteva tallikoira ja se tietää tallirutiinit jo hyvin. Sen homma on kaivaa pieni kuoppia kuivikepatjoihin.

Iltapäivällä Kari kiirehti takaisin tallille ja tällä kertaa lähti vähän näyttämään Ritalle uusia reittejä.  Lenkki meni mukavasti. Hyvin kulki sekä Sellalla, että Nadirilla. Jälkimmäinen valmistautuukin parin viikon päästä 80 km:n kisaansa Urjalassa. Samoissa kekkereissä Minttu ja Rolle lähtevät ensimmäiselle yhteiselle 80 km:n kisalenkilleen. Toivotaan menestystä ja onnea kummallekin ratsukolle. Kvaaleja lähtevät hakemaan ja ne toivottavasti myös saavat.

Sella pääsi lenkin jälkeen pesulle. Se on jo aika pörhäkässä karvassa, joten helposti tulee kuuma. Kari siivoili vielä tarhaa ja puuhaili juttuja ja palaili kotiin normaalisti yhdeksän jälkeen.

Caro laittoi hevoset ulos ja kökittiin kotona. Saatiin kuin saatiinkin pitkään roikkunut pihatien raivaustyöt vietyä loppuun. Samalla sain tehtyä NBCH2018-happeningiin liittyviä kirjoitushommia. Päätettiin myös Karin kanssa, että lahjoitetaan mestaruusluokkaan Podiumin satula. Turunen on kiinnittänyt itsensä iltajuhlaan ja lahjoittaa mitalikolmikolle herkkukorin. Muutama muukin tukija ja yhteistyötaho on saatu haalittua kasaan. Mulla on hyvä pössis kisojen suhteen ja kiva puuhastella niihin liittyviä asioita tällä tavalla ajoissa. Uskon, että suunnitelmallisuus on hyväksi näissäkin hommissa. Ja ehkä panostus kesän kisoihin on osaltaa sitä surutyötä, jota tässä edelleen tehdään.

Tallille ehdittiin joskus kahden jälkeen ja kaikkea siinä tuli taas väkerrettyä niin pitkään, että Taina ja Rita ehtivät tulla iltatallihommiin jo ennen kuin päästiin jaloista pois. Jäivät sinne raapimaan Karin esimerkin mukaisesti paskaa tarhoilta kun me nostettiin kytkintä.

Laura on aloittanut opintonsa Ypäjällä ja on jo viikon verran varmistellut, että pääsee takuuvarmasti tänään tallille mukaan. Mä kupeksin jälleen töissä, mutta onneksi likka sai kyydin meille, niin päästiin sentään jollain tavalla järkevään aikaan liikenteeseen. Juttua riitti. Kaikesta päätellen koulu oli nyt kuitenkin juuri sellainen kuin tyttö oli toivonutkin ja paljon oli jo hauskoja tarinoita kerrottavana.

Kun päästiin tallille, niin haettiin Sella sisälle. Se pääsi häntäpesulle, sillä taas on se aika, kun maasta pitää tonkia kaikka mahdollinen ja sen myötä peräpää rallattaa. Mulla oli onneksi taas töistä saatua silvershapoota, joten hieno saatiin hännästä. Sella otti tyytyväisenä lämpimän perspesun vastaan.

Lyötiin Sellalla Urhon Desert selkään ja kukkikset päähän. En ole antanut Lauran aiemmin niillä ratsastaa, mutta ajaltiin tänään kokeilla. Homma sujuikin smoothisti siihen asti kunnes naapuri alkoi ammuskella haulikollaan pellolla liikkuvaa mielikuvitusriistaa.  Ajattelin aluksi, että antaa nyt vaan kaikkien siedättyä, mutta Sellan ratsastus muuttui kentällä asteen verran haastavammaksi kamalassa paukkeessa.

Olin juuri aikessa mennä sanomaan, että homma taisi olla tässä, kun ratsastaja olikin jo tehnyt saman johtopäätöksen. Sella vietiin talliin ja muu joukko otettiin takaovesta.  Vähän olivat korskeina, mutta ei mitään sen suurempaa draamaa saatu aikaiseksi.

Polttiaisia on ihan törkeästi! Tatanka on hinkuttanut harjansa ihan tyngäksi. Ärsyttäviä öttiäisiä. Laiteltiin Cavalorin kutinaa hillitsevää suihketta. Laura hoiteli muutenkin hevosten iltahoidot ja mä häärin pihalla heinien ja vesien kanssa. Isot paalit pölisevät. Tein maakasoja ja arvelin, että yön kosteus ja tuuli pöllyttää pahimmat pois ja aamulla vähän pöliseväkin heinä on syötävää.  Pienet paalit ovat priimaa.

Yhdeksän jälkeen lähdettiin kotimatkalle. Laura kertoili uudesta hevostaan, joka tulee maahan parin viikon päästä. Oli innoissaan ja lupasin autella kaikessa mahdollisessa. Olen kyllä todella iloinen, että koulu on alkanut noin hyvin. Juteltiin vähän koulutöistä ja kaikesta huomasi, että peruskoulun tahmeuden jälkeen nyt motivaatiotakin on ihan toisella tavalla. Toivottavasti se kantaa seuraavat kolme vuotta.  Ja miksi ei kantaisi. Kiva seurailla sivusta.

Piti taas ennättää tallille ajoissa, mutta kuten aina, piti ja piti. Tällä kertaa mä kupeksin töissä ja homma meni kamalan pitkäksi. Kotona käännähdin sen verran, että vaihdoin vaatteet ja kaappasin koiran pykälään ja kiirehdittiin tallille kamalan naputuksen saattelemana.

Alettiin tallitöihin ja Kärkkäisen osalta siinä oli kyllä mindfulnessit kaukana. Mulle tallihommat ovat ennen kaikkea terapeuttinen toimepide. Tykkään siitä, että radio soi taustalla, kurkin ikkunasta hevosten touhuja, nysvään milloin mitäkin, siemailen teetä yms. Kari taas on kellottanut jokaisen toimen ja kaiken pitää tapahtua nanosekunnissa. Mullahan menee hermo sellaiseen hosumiseen! Ja varsinkaan olkipelletti ei kuivikkeena oli paras mahdollinen jos tallitöiden tekijä haluaa hosua ja huiskia. Pistinkin äijän aika nopeasti pihalle, niin sain touhuta omiin nimiini ja tavoitella mielenrauhaa. Töissä on aika karmaisevia tilanteita, joten hevosten harjailua ja niiden rouskuttelun kuuntelu on kyllä juuri sopivaa iltahommaa.

Podiumilta liikkuu nyt  hyvin tavara. Puoli vuotta on odotettu Lassin uusia MITO-kypäröitä ja vihdoinkin saatiin ensimmäinen setti maahan. Ja ehkä se sitten on niin, että hyvää kannatti odottaa. Värivaihtoehdot ovat vähintäänkin herkulliset. Kypärä on höyhenen kevyt, siinä on säätöjä joka lähtöön. Ja nyt voi sanoa, että on todellakin ilmastoitu malli. Löytyy räppänää jos jonkinlaista. Niskan säätöosa on uudistunut ja lisäksi kypärän takosassa on näppärä ykstyiskohta, joka auttaa mm.lampun pysymistä paikoillaan. Eiköhän jo Urjalan kisoissa nähdä ensimmäiset kappaleet kisakäytössä.

Ilokseni olen saanut todeta, että NBCH-kilpailut kiinnostaavat lajin harrastajia, ilahduttavan moni on ilmoittanut lähtevänsä kisoihin mukaan pienellä panoksella. Lähinnä on tarjottu työpanosta ja se tulee tarpeeseen. Seuramme on pieni ja vaikka kaikki jo olemme kiinnitettyinä tuleviin kisoihin, niin olemme täysin riippuvaisia seuran ulkopuolelta tulevista avustajista. Edelleen tarvitaan porttivahteja, tallivahteja, liikenteenohjaajia, reiteille merkkaajia ja paljon, paljon muuta. Puhumattakaan siitä, että yhteistyökumppaneita tarvitaan myös. Me neuvottelemme Podiumin kanssa, että saataisiin sponssia satulan muodossa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Italia sponssaa puolet ja Team Suonpää toisen puolikkaan satulan arvosta. Mutta tarkoitus on, että pääluokkaan saadaan satula.

Anna saapui kengitykseen. Tamma ei ole helpoin mahdollinen asiakas, mutta äijä sai takapäänkin laitettua ja emäntä pääsi jatkamaan matkaansa.

Kelit edelleen ihanan kesäiset. Toki yöt ovat viileät, mutta sateetonta, joskin syksyisen sumuista aamuin ja illoin.

Tatankan vuoro. Nappula pääsi taas kentälle ohjasajoon. Hyvin toimii. Tekivät paljon kiemuroita ja muita kaarevia linjoja. Kun nyt jyvhemmari kävisi niittämässä peltonsa matalaksi, niin siinä olisi hyvä lähte tekemään vähän pidempääkin lenkkiä.

Tallilla normaali meininki. Hyvää on se, että vettä ei sada, vaan ennemminkin saamme nauttia kesäisistä keleistä. Huonoa on se, että lämmin ilma on kehittänyt jäätävän polttiaisarmeijan. Huonoa on myös se, että Sella on aloittanut jokasyksyisen tonkimis- ja kaiveluvaiheensa, jonka johdosta häntä ja persaus on koko ajan riitteessä. Aloitettiin maitohappobakteerin syöttäminen.

Kari teki aamutallin ja kävi vähän kengityshommeleissa. Mä ajelin Pedron kanssa yhdeksitoista tallille, josta Kari hypähti kyytiin ja sitten ajeltiin Urjalaan. Sara oli järjestänyt roskispojille yksvuotisjuhlan kunniaksi pentutapaamisen. Kyllä oli poikasilla hupia yllin kyllin. Kohta meillä olikin jo kiire jatkaa matkaa. Niin oli myös muilla tapaamiseen osallistuneilta, sillä Bruno oli samaan syssyyn vaihtamassa kotia.

Kari jäi tallilla kyydistä ja lähti Sellan kanssa ratsastamaan. Pieni hetki meni taas kaviohuollossa, mutta kun liikkeelle pääsivät, niin vauhtia riitti. Kiersivät pellot innokkaasti. Samoilla havinoilla äijä sitten teki vielä iltatallin. Mulla oli kotona sauna lämpimänä. Kiireinenen oli viikonloppu.

Aamusella pirssin nokkatähti Jämsää kohti ja nilkka ruoraksi. Lindan lisäksi siellä odotti tuvan täydeltä räjähtävää jämsäläisenergiaa. Sillä porukalla on aina näissä kisatouhuissa tekemisen meininki ja sen verran kilpailuhenkeä, että halutaan tehdä asiat paremmin ja särmemmin kuin aikaisemmin tai muualla. Sopii mulle siis erinomaisesti. Suunnitelmia on tehty jo keväästä lähtien ja tällä viikolla budjettiesitys on lähetetty eteenpäin. Nyt käytiin läpi FEI-toimareita ja Tanja laittaa lähipäivinä liittoon tiedon myös heistä. Mitä nopeammin saadaan nimet tietoon niin sen nopeammin saadaan myös kutsu julkaistua.

Tetäviä on jaettu myös jo kesän mittaan ja nyt oikeastaan 80 prossaa hommista sai tekijänsä. Ajatus on, että jokaisessa puuhassa on pieni iskuryhmä joka hoitaa vuorottelun siten, että jokaisella säilyy hyvä fiilis ja pystyy vähän seurailemaan kisaakin. Talkooväkeä on saatu mukavasti eri seuroista ja toivoisin, että nämä kisat olisivat koko suomalaisen mr-väen yhteinen ponnistus ja vielä kaivataan useaa töymuurahaista. 2012 kisat olivat onnistuneet ja uskoisin, että tällä kertaa saamme aikaiseksi jotain vielä parempaa.

Paljon on hoidettavaa ja selviteltävää ja sovittavaa. Puuhia jaettiin rivakasti ja nimiä lenteli ilmoilla, ketä mihinkin asian pyydetään. Jos tekijöitä on paljon ja vastuuta jaetaan, niin kukaan ei läkähdy työmäärän alle, eikä kenenkään tarvitse somessa tai muuallakaan surkutella jälkikäteen sitä, miten kamalan rankkaa homma oli tai on. Ehkä kuitenkin uurastuksen ja panostuksen kuittaa iloiset naamat kilpailukeskuksessa. Toivottavasti sääkin suosii. Sillä on aina suuri merkitys. Tänään käytiin junnujen MM-kisat Italiassa ja kuvien perusteella siellä paineltiin liejussa.  Sellaiset jutut kummasti latistaa tunnelmaa. Joten nyt sormet ristiin ja toivotaan kuivaa alkukesää ja aurinkoa 15.-17.06.2018. Keliin emme voi vaikuttaa, mutta oikeastaan kaikkeen muuhun voimme. Jotenkin olen ihan fiiliksissä noista kisoista.

Mulla oli aivan kammottava päivä töissä ja onneksi Rita ja Caro hoitelivat taas niin hevoset kuin tallihommatkin. Vaikka hevosten kanssa touhuilu on terapeuttista, niin joskus paras apu on vaan käpristyä sohvalle peiton alle. Tänään oli sellainen ilta. Meille tuli vielä yövieraita ja Karikin kotiutui myöhästynestä lennosta huolimatta ennen aamua.