Ei käyty tallilla, mutta sen sijaan vietettiin koti-iltaa herkutellen. Joskus niinkin.

Sama meno kuin edellisinäkin päivinä. Hevoset laitumella ja Kari nikkaroi tallilla. Sara ja Moniosaaja valmistautuvat Pm-kisoihin ja Meduza on matkalla Suomeen. Lohjan ja Urjalan kisatkin lähestyvä. Lupauduin Urjalaan stewardiksi. Ohjelmaa siis riittää.

Hevoset laitumella ja Kari kävi nikkaroimassa kuivatushuonetta. Vähitellen se valmistuu. Huomattavasti nopeammin lähestyy syksy. Meillä on hommat vähän vielä levällään. Toinen satsi heinääkin pitäisi vielä tulla. Pihattoon pitäisi levitellä olkia, kauraa pitäisi hakea, lisää kuiviketta pitäisi tilata ja vähän sellaista muutakin pientä puuhaa. Intiaanikesää ei taida tulla, joten viikon päästä taitavat hevoset olla jo tallissa tai ainakin tallin pihassa.

Hevoset nautiskelivat loppukesän semisiedettävästä kelistä. Rita oli käynyt koulun jälkeen laumaa moikkaamassa ja todennut, että aika leppoisat siellä oli tunnelmat. Ilmeisesti vähän sen jälkeen porukka olikin päättänyt puskea langoista yli/ali/läpi ja Ilmo oli yllättänyt ne heinäkasalta. Ajateltiin, että varmaan joku Sella oli kurkotellut lankojen ali ja huomaamattaan pujahtanut väärälle puolelle lankoja. Sillähän on taipumusta juuri tuohon.

Liettuan PM-kisat lähestyvät. Päätettiin lähteä kisaturisteiksi. Vuosi sitten oli varattu mökkikin, niin ei kai sitä käyttämättäkään voi jättää. Alkuperäinen suunniltema oli kyllä kilvoitella mitaleista, mutta kuten on moneen kertaan todettu, niin nyt kävi näin. Kaikesta huolimatta luulen, että meillä on hyvä reissu edessä. Team Töppärän ja Team Zendurancen kanssa majoitutaan samaan möksään ja autellaan kumpaakin kööriä suorittamaan kisansa kunnialla läpi. Suomalaisia on lähdössä paljon, joten katseltavaa varmasti riittää. Se vähän harmittaa, että yhtään suomalaista tomaria ei kisohin saatu mukaan. Olisin ilman muuta ollut käytettävissä. Aina on etua myös kilpailijoille, että omasta maasta on myös toimihenkilöitä. Pelkästään jo yhteinen äidinkieli helpottaa asioita.

Aamulla ajeltiin vähän seitsemän jälkeen tallille. Uudet tallilaiset olivat jo innokkaina paikoilla. Käytiin vähän läpi aamurutiineita. Touhuttiin siinä muutenkin jotain pientä ja tietenkin juotiin teet ja kahvoset. Hevoset olivat pirteässä kunnossa. Ei mitään kosketusherkkyyttä missään. Sellalla oli ihan aavustuksen pehmeyttä kaikissa jaloissa, joka suli kun pääsi pihalle liikkumaan. Vahvisti jälleen sitä käsitystä, että kisan jälkeen hevosten pitäisi oikeastaan saada aina olla seuraava yö ulkona. Pariskunta lyötään samoihin lankoihin ja söivät heinänsä sulassa sovussa. Nadir antoi heti tilaa kun Sella sitä tahtoi. Eli lähinnä tamma kierrätti ruunaa kasalta toiselle kunnes lopulta söivät samalta kasalta.

Hetken päästä lähdettiin taluttelemaan Pedroa ja kahta hevosta laitumille. Sella innostui heti taas suokeista. Niissä sitä vaan on jotain Sellankin mielestä. Nuoret hevoset olivat ihan hämmenntyksessä ja kun uusi tulokas lyötiin samoihin lankoihin, niin pikkutammat olivat kyllä kuin liimattu toisiinsa. Aika laimeaa juoksentelua nähtiin, joten kesysti meni. Seurailtiin hetki menoa, mutta ei siinä ollut oikein mitään seurattavaa, joten palattiin tallille.

Nadirin ihmiset lähtivät syömään itse tehtyä muussia ja uunimakkaraa, jota munkin olisi tehnyt mieli. Me jäätiin polttamaan risuja. Tallipiha pitäisi saada siistiksi, sillä jos kelit eivät radikaalisti muutu, niin hevoset tulevat varsin pian takaisin tallille. Kelit ovat olleet jo aika syksyiset. Aina sitä toivoisi että hevoset saisivat olla pellossa pitkälle syksyyn, mutta näin tuskin tänä vuonna tapahtuu.

Pitkästä aikaa oltiin lähdössä yhdessä ja kahdestaan kisareissuun. Siitä täytyy olla toista vuotta, jos ei jopa vuosia. Aika simppeliähän se on, kun kahdestaan kuljetaan. Oli meillä sentään toinen hevonen kyydissä ja varsin poikkeuksellisesti samalta tallilta toinen, vieras, ratsukko. Eli tavallaan uusi tilanne.

Liesjärvelle suunnattiin ja pirtsakasti Sella pisteli 50 km kisan läpi. Menomatkalla totesin kisakirjaa katsellessani, että meillähän on käynnissä Sellan matkaratsastusuran kymmenvuotisjuhlakausi. Tammalla on startteja lähemmäs 40 ja suoritettuja kilsojakin varmaan kohtalaisesti. Tulos kisasta oli hieno juttu ja kyllä ylpeä täytyy olla, että kaikkien  vaiheiden jälkeen mammuska vielä kipaisee 50 kilsaa tahtoessaan varsin helposti. Tänään ei tosin suoritus ollut kamalan helppo liian kovan alkuvauhdin johdosta, mutta uskoisin, että kesäkilot karistettuaan se menisi kivasti myös 80 km maltillisemmalla vauhdinjaolla.

Raportissa kisasta enemmän, mutta iloisin mielin kisasta palattiin kotiin. Nadir otti helpon voiton ja Seljanka ansaitun kolmossijan. Näkkileipää on nyt koko talven tarpeiksi. Parivaljakko jäi talliin vielä yöksi ja kovin sopuisasti suhtautuvat toisiinsa.

Yritin mukamas hoitaa duunit napakasti, mutta eihän siitä mitään tullut. Karilla meni vielä enemmän pitkäksi. Piti jo viideltä olla menossa noutamaan tallin uutta asukasta, mutta aikataulut kosahtivat tavalliseen tapaan. Puoli tuntia siirtyi hommat myöhäisemmäksi, mutta joskus seitsemältä olin laitumella hakemassa Sellaa talliin. Kun ennätettiin tallin pihaan, niin kappasta vaan siellä yksi kappaletta ruskeaa ruunaa nyhti jo innokkaasti ruohoa. Sella ei sitä suuremmin kiinnostanut ja tunne aika kyllä ihan molemminpuolinen. Saivat tarhata vierekkäisissä tarhoissa sen aikaan kun Nadirin omistajat kantoivat hevosen kamppeet ensin sisälle talliin ja sen jälkeen kisakamat taas takaisin autoon.

Me keräilimme myös pakkauslistan mukaisesti kisakamoja. Mitään kisajännitystä ei voi sanoa olleen, mutta onhan se aina kiva lähteä pois kotinurkista ja tässä nyt tosiaan Sellan mielenterveyden lisäksi oli takana se, että saadaan uusi jäsen helposti sulautettua porukoihin. Team Nadirilla oli selvästi enemmän adrenaliinia elimistössä jo illalla. Sivukorvalla ja sivusilmällä seurailin touhuja.

Hevoset otettiin sisään ja laitettiin yöpuulle. Sella tietenkin piehtaroi antaumuksella, mutta siinä oikeastaan kaikki. Ihanan helposti kelpuutti uuden hevosen. Nyt laumaan toki onkin helppo tulla. Hopo, vanha vartija on poissa. Urho aseenkantaja on poissa. Jäljellä on vain kourallinen hupakoita, joita Sella on paimentanut. Ruuna mahtuu joukkoon, mutta kyllä mulla hakusessa on selainen vahvaluonteinen suokki, joka pitää lauman kasassa. Mutta nyt mennään tällä.

Kotimatkalla nähtiin iso hirvi laukkaamassa pitkin peltoa ja se ylittikin tien heti meidän takaamme. Pakostikin muistin vuosi sitten ajetun hirvikolarin. Alkaa olla aika, kun liikkuvat kiihkeästi, joten nyt on syytä olla varuillaan.

Kari kävi illalla Sellan kanssa pienellä hikilenkillä. Kipaisivat tunnissa 15 kilsaa. Se on Sellan nykykunnossa aika ok tahti. Palautuminen ihan asiallista ja sykkeet maltilliset. Sellan vahvuus ei ole koskaan ollut sykkeiden salamalasku, joten viikonlopun kisoissa homma vaatii varmasti taas viimeisen kilsan kävelyn.  Kaitsu on vähän kysellyt matkaseuraa ja alustavasti on sovittu, että menisivät sellaista neljäätoista. Rita lähtee hakemaan kvaalia, mutta oli suunnitellut, että voisi yrittää mennä vähän reppaammin. Ideana kuitenkin, että Nadir ja Seljanka matkustavat yhdessä ja tutustuvat jo sen verran, että viikonlopun laumautuminen saa hyvän alkusykäyksen.

Kiirettä töissä ja hevoset pellossa. Päivisin aika lämmintä ja öisin jo vähän syyskuisen koleaa. Nähtäväksi jää, miten pitkään pidetään hevoset pellossa. Syötävää riittää ja tilaa on juoksennella, mutta toisaalta pelto alkaa olla kosteiden öiden johdosta liukas ja yöt kuulemma vuodenaikaan nähden viileät. Pohjoiseen lupaillaan jo räntää.

Aamupäivästä lähdettiin Virosta kotimatkalle ja puoli viideltä oltiin jo Ridasjärvellä. Kari teki Hepulle uuden paklauksen. Kertoiltiin päällimäiset fiilikset ja sen jälkeen Töppärät poistuivat paikalta. Kari oli jo alkulämmöksi käynyt laittamassa Epun kenkään. Illalla kotona pyörittelin kisareissua ja sen antia mielessäni. Hyvä reissu, vaikka paljon, paljon on kehitettävää. Olin illalla aika väsyksissä. Tuollainen pikamatkakin voi olla uuvuttava.

Kari oli mennyt ilmoittamaan Sellan Liesjärven kisoihin, joten ajatukset alkoivat liukua siihen suuntaan. Edellisestä 50 km kisasta on Sellalla jo tovi. Eipä silti, se matkan kyllä taittaa, jos vauhti on  maltillinen. Pohjat ovat Liesjärvellä aika ikävät, mutta Sellahan on töppösissään. Toivoisin tosin, että Kari lähiaikoina koklaisi sille liimakenkiä, mutta ne nyt eivät ehdi seuraaviin kisoihin.