Tammat laitumella ja meillä kotipuuhia.

Sara antoi aamulla hevosille aamuheinät ja lähti Sandron kanssa reippaalle aamulenkille. Mä painelin paikalle kymmeneksi ja alettiin siinä heti puuhastella jotain. Tehtiin mm. hevosille pihapiirin aitaus, jossa pääsivät hoitamaan nurmenhoitotöitä. Vähän yhdentöista jälkee treffattiin Kari Kyliksellä ja syötiin lounas.

Tallilla mä sain inspiksen ja Kari jotenkin lähti siihen mukaan, niin vedettiin porukalla pienempi pihatto puhtaaksi. Siinä ei kolmen riuskan tyypin kesken kauaa nokka tuhissut. Sitten alettiin laittaa hevosia valmiiksi. Kari oli tilannut Sellalle uuden tossut takasiin ja niiden ensisovittaminen otti aikansa. Mä sain rauhassa harjailla ja hinkuttaa ja laittaa hännän tyveen Cavalorin Sw-Itch’iä, joka on ehdottomasti paras tuote, joka mulla on käteen sattunut, kun tarkoitus on vähentää itikoiden tai muun aiheuttamaa hinkuttamista. Suosittelen ja meiltähän sitä saa tilattua. Sumutun vielä Stars Shineä päälle ja sitten alkoi Karikin olla valmiina. Sara oli Hepun kanssa ollut valmiina jo pidemmän aikaa.

Lähemmäs 18 kilsaa taivalsivat n. 80 minuutissa  hevosiaan kuulostellen. Kaikki vaikutti olevan kunnossa. Olivat Karin kanssa puhuneet vähän taktisista jutuista ja jatkettiin niistä myös lenkin jälkeen samalla kun huuhtaistiin hevoset ja laiteltiin kamat loppukuntoon. Sara hinkutti varusteitaan läpi pieteetillä. Kaikki ovat nyt puhtaina ja kiiltävinä viikonlopun kisaa ajatellen. Sara oli hyvällä mielellä ja mielestäni voimme olla tosi levollisina. SM-kisa ei ole millään mutoa kauden päätavoite, se on yksi välipala ja hyvä paikka hioa tiettyjä asioita ja yksi askel matkalla 120 km:n kisoja.  Mielestäni Sara saa siis lähteä kisaan aika paineettomasti ja koska osallistujia on vähän, niin saattaa sieltä mitalikin tulla. Tai sitten se paljon pelätty hylkäys. Kaikkihan on mahdollista, mutta kisana pieni, koska osallistujia taitaa tosiaan olla 4-5 ja vauhdinkin voi ihan itse päättää, ei ole sellaisia vauhtihirmuja kuin esimerkiksi Virossa oli keväällä.

Lähes kaikki kynnelle kykenevät matkaratsastajat naapurimaista suuntaavat viikonlopuksi Italiaan. Siellä ratsastetaan HH Sheikh Mohammed bin Rashid Al Maktoum Endurance CUP Festival -kilpailu. Tiedossa massiiviset rahapalkinnot ja km-korvaukset yms. Ja taas olla siinä tilanteessa, että kaksinaismoraali nostaa päätään. Kovasti sine ovat matkaamassa myös sellaiset tahot, jotka äänekkääsit emiraattien touhuja paheksuvat. Itse yritämme tässä asiassa olla aika puolueettomia. Kaikessa ratkaisee raha, se on selvä. Jos palkintorahjoa on tarjolla, niin kyllähän niihin kilpailuihin mieli tekee. Ja laji kuin laji tarvitsee rahaa sekä tukijoita. Jotenkin naivisti uskon, että yheistyö on kuitenkin se juttu, joka vie lajia eteenpäin kaikissa ilmansuunnissa. Kiinnostavaa on seurata, miten nordic-baltic-alueen ystävämme kisassa pärjäävät. Lauantai taitaa mennä piha/tallihommien lisäksi mr-kisoja seuraillessa.

Heppu ja Sella viettivät nurmitarhassa laatuaikaa ja me Saran kanssa iskimme kiinni karsinoihin. Olin jo yhden niistä tyhjentänyt heidän ratsastuksensa aikana ja nyt tyhjättiin loput kolme. Jäljellä ollut kuivike kärrättiin pihaton pohjaksi. Sen päälle ennen syksyä levitetään vielä oljet. Sitten onkin hyvä talven tulla. Hiki meillä Saran kanssa virtasi, mutta saatiin tosi siistiä jälke aikaiseksi. Harjasin vielä seinät katonrajasta asti, joten ihan näinä päivinä alkaa pesut ja kalkitukset ja saadaan taas puhtoinen talli.

Ehdittiin hetkinen istahtaa, niin isäpappa Töppärä ajoi pihaan ja Heppu lähti kotimatkalla miehistä intoa uhkuen. Se huusi kiivaasti Sellan perään. Me tamman kanssa humputeltiin jo kepein mielin ja askelin kohti laidunta. Mietin siinä kävellessä, että onkohan Sella masentunut. Tai sitten se on vaan jotenkin seestynyt. Sitä ei suuremmin kiihdytä enää mitkään asiat ja ottaa kovin rauhallisesti muuttuvat tilanteet. Kun se näki junnut kaukana laitumella, niin vilkaisi niitä tyynesti ja jatkoi matkaa apiloita nappailleen. Muutaman kerran se jopa jumittui kuin ei olisi viitsinyt nuorison seuraan edes liittyä. Kun päästiin laitumelle, niin varsatkin hetken jatkoivat omia puuhiaan, kunnes kuulin selkäni takaa laukan rummutusta ja Tatanka sieltä viuhahti ohi ja 75 metriä sen perässä Orvokki asteen raskaammalla poljennolla. Vaihdoin junnujen kanssa kuulumiset, Sella otti vähän omaa tilaa ja keskittyi syömiseen. Katselin touhuja hetken ja lähdin paluumatkalle. Varovasti vilkuilin Urhon haudan suuntaan, mutta en tohtinut sinne tälläkään kertaa mennä.

Ennätin istuahikipäissäni toviksi  alas kun Kari ja Pedro saapuivat paikalle. Otin virkistävän suihkun pesarissa. Suihku on suihku, vaikka betonisella lattialla. Kaivoin vielä Hopon jättipyyhkeen ympärilleni ja olin kuin uudesti syntynyt. Ja sitten mua vielä ilkutaan hienohelmaksi!

Kari haki meille pientä purtavaa ja todettiin, että Turusen aikataulut eivät tavanomaiseen tapaan ihan pidä, joten päätettiin heittää levyksi. Mä otin lepoa riippumatossa ja Kari nukkui Pedron kanssa patjalla. Hyvä että saikin nukuttua, sillä Turunen saapui kahden hevosen kanssa puoli yhdeksän kieppeillä ja Kari pääsi kengityshommiin. Arvi oli mukana ja kulki äijä perässä varjon lailla. Ainut ero oli, että tällä pienemmällä äijällä oli yhtenään paskat housuissa. Tanjan kanssa hoideltiin viinabusineksia ja äijä hoiteli hevoset. Kun palailimme paikalle, niin molemmat hevoset juoksentelivat jo tarhassa. Puolen yön tietämillä lähdimme kukin kotimatkalla. Mä kupeksin tallillä vähän vielä muita pidempään. Pedro nukkui jo täysillä omalla patjallaan jalkatilassa ja hämmästelin komean punaisena nousevaa kuuta. Soitin siitä vielä oikein Turusellekin, että huomasiko upeaa ilmiötä. Rupateltiin vielä tovi ja sitten toivottelimme turvallista matkaa toisillemme. Onnea on kesäloma!

SuMaRan 15-v. juhlakisat, eli yhdistetyt SM- ja aluemestaruuskisat lähestyvät. Kisat eivät olisi olleet meidän suunnitelmissa muutenkaan, mutta nyt varsinkin kiinnostuksen aste on aika vähäinen. Ja kuten olen selväksi tehnyt, niin 100 km kisa ei mielestäni anna matkaratsastusuraa ajatellen juuri mitään. Matka ei kelpaa kvaaliksi ja kun ei ole kv-statusta, niin se on aika arvoton suoritus. Ehkäpä tästä syystä osallistujamäärät eivät päätä huimaa, vaikka tietenkin kotimaiseen pääkisaan pitäisi jo ihan kannatuksen vuoksi osallistua, jos osallistumisoikeus on. Mutta jos kisat ovat vain kilsoja mittarissa, niin houkuttavuus on varsin heikko. Toivottavasti päättävässä asemassa olevat oivaltavat tilanteen ja siirrytään jatkossa siihen, että maassa on yhdet vuotuiset kv-kisat ja SM-kisat järjestetään niiden yhteydessä. Tämä kuitenki tuntuu onnistuvan naapurimaissa. Ensi vuonna se olisi enemmän kuin mahdollsita, sillä Riemuratsukot ovat ilmoittaneet halunsa järjestää PM-kisojen yhteydessä myös SM-kisat.

Luonnollisesti seurailemme kisoja ja niiden valmistelua siitä näkövinkkelistä, että nuoriso-osasto hakee hyviä suorituksia sieltä. Minttu olikin käynyt tänään Tanjan ja Saaran kanssa viimeistelytreenin ja kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Pintä viilausta taktisiin juttuihin ja katsotaan nyt sitten, miten homma hoituu. Olivat treenanneet jopa huuhtelupullon ottamista vauhdissa. Eli tosissaan tätä hommaa tehdään. Jos ei mikään muu suju, niin sitten ainakin se huuhtelupullon ottaminen. Tai voi olla, että ei edes se.

Sara tuli Hepun kanssa illalla meille. Mietittiin vähän viimehetken juttuja ja huomenissa Heppu pääsee Sellan kanssa viimeistelylenkille. Mammatamma haettiin Hepulle tallille kaveriksi ja koska tuntuivat olevan niin sulassa sovussa, niin pistettiin samoihin lankoihin. Samalla saatiin luomuleikkurit jälleen tontille. Tilattiin vielä pitsat ja nakerreltiin niitä tulevaa kisaa mietiskellen.

Aurinkoista ja lämmintä. Aherrettiin taas kotona ja tammat nauttivat kesästä laitumella.  Illalla mentiin tallille. Iskin kiinni ruunien varusteisiin. Kyllä se vaan ottaa koville. Varsinkin Hopo kohdalla jokainen loimi tai muu varuste toi mieleen jonkun muiston. Päätettiin, että kaikki pakataan Ikean rengaspusseihin ja jättään odottamaan parempia aikoja. Eli mun ei tarvitse alkaa rasittamaan itseäni varusteiden lahjoittamisella tai myymisellä. Tulevaisuudesta ei tiedä, mutta alan lämpenemään ajatukselle, että hommaisin vielä itselleni suomenhevosen. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että jokaisessa hevostaloudessa pitäisi suokki olla.

Sain kui sainkin muutaman hyllyn tyhjättyä ja aloin siirrellä muiden hevosten varusteita paikasta toiseen. Entinen Hopon hyllykkö saa olla sellainen yleishylly ja toiseen puolikkaaseen mahtuu Tatankan varusteet. Sille ei oikeastaan ole ostettu juuri mitään uutta, vaan muilta on valikoitunut sille sopivat tavarat. Sen varsaloimet pitää vielä laittaa säilöön odottamaan mahdollista uutta varsaa ja Sella ehkä voisi antaa osan varusteistaan varsalle ennakkoperintönä. Hyvässä lykyssä Tatanka ottaa vuoden päästä jo Urhon loimia käyttöönsä. Ja meillähän loimitetaankin niin minimaalisesti, mutta kuivatteluun ja kisoissa loimia aina tarvitaan. Mielettömästi tavaraa kuitenkin on kertynyt, mutta olkoot. Nyt poikien tekstiilit on pääosin käyty läpi ja siirretty takavarastoon ja uudet tuulet puhaltavat varustehuoneeseen. Sen verran puuha kuitenkin mieltäni kuohutti, että yöllä ei taas oikein uni tullut.

Kesäistä. Moni tekee jo heinähommia, mutta meillä ei menty vielä siihen, vaan odotellaan. Sen verta asian eteen on tehty, että Kari kävi Caron avustuksella kantamassa vanhat karsinoiden liukuovet ylisille ja samalla tarkasti tulevat heinätilat. Lisäksi kaikki muoviromu päätyi Rangerin lavalle ja sen myötä kaatopaikalle. Samalla reissulla Kari kävi taas moikkaamassa hevosia. Kovin olivat levollisina. Erika antoi palautetta siitä, miten kivoja ja helposti käsiteltävissä meidän hevoset ovat. Mukavahan se oli kuulla. Ja ympäristöllä on myös oma merkityksensä. Eivät ne aina ole kamalan helppoja olleet. Ja Tatankan onni on ollut, että sillä ehti olla näitä setämiehiä näyttämässä elämisen mallia. Alan olla kallistumassa sille suunnalle, että hommaan itselleni uuden hevosen. Asialla ei ole kiire, mutta pidän silmät ja korvat auki. Päätös on tavallaan tehty, vain toteutus puuttuu.

Syksyn kuviot ovat nyt siinä mallissa, että Orvokki jää meille ainakin syksyn ajaksi. Lisäksi meille tulee karsinavuokralainen. Ja vaikka olen moneen kertaan todennut, että enää emme sille polulle lähde, niin lähdetään nyt sitten kuitenkin. Kahdella ei tallinpitoa kannata jatkaa. Kari ei ole valmis ottamaan tässä vaiheessa itselleen uutta kisahevosta. Hän on saanut muutaman tarjouksenkin, mutta pidättäytyy toistaiseksi. Orvokki antaa meille vähän lisaikaa ja asiakas mahdollistaa sen, että tallikuvio säilyy. Samalla saamme apukäsiä tallihommiin. Caro on käytettävissä vielä syyskuun ajan ja Satu on lupautunut jeesaamaan entiseen malliin omien duuniaikojen sallimissa rajoissa. Eli näyttäisi siltä, että karuselli pyörii jatkossakin.

Kesäisen oloinen päivä. Ihan ensimmäisiä ja ainoita tämän kesän aikana. Joten kotona pärähti pihatyöt käyntiin oikein urakalla. Siinä tohinassa tuli ajettua nurtsia, viimeisteltyä alueita, johon koneella ei pääse, leikattua pensaita ja puita, rakennettua aitaa ja pestyä mattoja. Kaiken muun lisäksi Kari ennätti tallille ja kävin Sellan kassa Erikan kentällä. Sella toimi kuin ajatus. Ne on ne painoavut ja pohkeet siellä missä kuuluukin, niin homma pelittää. Tekivät ihan tavanomaisia juttuja: paljon siirtymisiä, pysähdyksiä ja peruutuksia, nostoja väistöistä jne.

Hevoset oli siirretty taaemmille laitumille. Sielläpä niiden on taas hyvä olla ja syötävääkään ei ole ihan mielettömästi, jote toivottavasti linjat säilyvät. Vähän odotellaan jo heinähommia. Saatiin ylisiltä lisää tilaa ja yritetään kärrätä pikkupaaleja huomattavasti aiempaa suurempi määrä säilöön. Kunhan nyt vaan olisi jossain välissä useampi aurinkoinen ja kuiva päivä putkeen.

Viron Padisessa käytiin kisat, joissa mukana oli myös kourallinen suomalaisia ratsukoita. Pitkin päivää tihkui tietoja kisan etenemisestä. Harhaanratsastuksia oli paljon ja hylkäyksiä myös melkoisesti. Suomalaisilla kv-ratsukoilla ei ollut onni myötä, mutta iloinen juttu oli se, että kansallisesta 80 km:n luokasti tuli hyväksyttyjä suorituksia. Paikkana ja kisana Padise sai suomalaisilta varovaisen positiivisen arvoinnin ja onhan se meiltä katsottuna varsin lähellä. Elokuussa suomalaisia on varmaankin isompi joukkio kisoissa mukana.

Aamulla pakkasimme itsemme ja piskin autoon ja kurvailimme Hevonkuuseen. Vähintään kerran kesässä on ollut tapana käydä Turusen tiluksilla rentoutumassa. Ja oikein mietin, että joka vuosi on tainnut kelikin suosia. Ei ollut hevosia mukana, eikä Tanja vonkunut Kari kengittämään tai ratsastamaan, mutta ilman hevojuttuja ei visiitti tietenkään mennyt. Hevosta löytyi myös lihaisasta herkkupöydästä.

Hanu oli mukana alkutohinoissa ja tietenkin käytiin laitumella tarkastamassa Turusen lauman tilanteen. Valedro oli mukavan lihaksikkaassa kunnossa, Lotta kasvanut sopusuhtaiseksi ja tasapainoiseksi tammaksi ja Keijo keikkui puoliksi lankojen ulkopuolella. Laumalla on hyvin tilaa temmeltää ja syötävää runsaasti, joten mikäpä on niiden ollessa.

Iltaa ja yötä istuttiin terapeuttisen puheen merkeissä. Teki ihan hyvää meille jokaisella jauhaa samoja juttuja vähintään neljään kertaan illan aikana. Viimeistään neljännellä kerralla asia oli loppuun käsitelty. Käytiin läpi muutama mennyt kisa ja muutama tuleva ja lajin nykytila, mennyt sekä tulevaisuus sekä tietenkin omia henkilökohtaisia käänteitä. Vielä siinä vahvistettiin omien sidosryhmien merkitystä yöttömän yön sinisinä hetkinä. Juurta jaksaen purkamalla purettiin ja pureuduttiin. Beluga oli jälleen mukana kuvioissa, mutta ehkä se nykytilanteessa on ihan ok. Ja mahdollisesti nyt muutama juttu voitaisiin jättää jo taakse. Tanjalle sydämellinen kiitos, että jaksoi vielä kaiken muun kiireen ja tohinan keskellä ottaa meidät pariksi päiväksi vaivoikseen.

Tammat laitumella ja ilmeisesti hengissä, kun ei mitään ilmoitusta tullut. Positiivista. Jotenkin joka kerta kun ei ole laitumen vierellä kököttämässä on outo tunne, että heittääkö siellä joku henkensä.

Iltapäivälla ajeltiin tallille ja käytiin moikkaamassa tammoja laitumella. Ihan olivat tyytyväisiä ja nyt laidunkin on sopivan matalana, niin eivät vedä itseään täysin ilmapalloiksi. Laitumelta mentiin tallille vähän taas siivoilemaan ja fiksaamaan paikkoja. Vieraita piipahteli sen verran, että yksi kävi hakemassa Freebutea Viron kisoja silmällä pitäen. Tuote myy mr-piireissä hyvin. Se on todettu oivaksi valmisteeksi ajatellen kuljetusta ja kisan rasituksia. Tavanomainen setti on 4-6 Butean ja 1 energiaboosteri. Sinnä hoitaa hyvin vähän pidemmän kuljetuksen kahteen suuntaan ja kisan. Tsemppiä kisoihin. Vähän oudolta tuntuu, että valmisteluista ja suunnitelmista huolimatta jäädäänkin kotiin.

Vielä illalla tallilla pyörähti yksi pariskunta keskustelemassa valmennuksellisista jutuista. Ihan hyvä, että asioista tapahtuu. Ja sitähän elämä on, virta vie eteenpäin, pysähtyä ei voi, vaikka haluaisikin jäädä roikkumaan johonkin hetkeen tai tunteeseen. Vähän vaikeaa laitumella ja tallilla on käydä ja en halunnun hautapaikalle vielä tänäänkään mennä. Sen aika on myöhemmin.

Tammat laiduntavat ja me touhuilimme kotona arkisia askareita. Välillä paistaa ja välillä sataa. Onneksi kuitenkin on kesä ja onneksi kuitenkin on loma. Junnuleiri on saanut paljon huomiota. On kyselty sennuleirejä, tätileireja ja setäleireijä. On jopa tarjottu paikkoja mennä pitämään leirejä. En oikein tiedä, ajankohta on tosi surkea. Jos tilanne olisikin toinen, niin miksi ei. Ehkä jotain vielä tälle kesälle järjestetään, mutta pitää  nyt katsoa. Tässä täytyisi kai kuitenkin kerätä voimia pimeää ja kylmää kautta varten. En vaan oikein miten se tapahtuu nykytilanteessa. Makailin hetken auringossa riippumatossa. Se tuntui tosi hyvältä. Paistaisi nyt vaan aurinko. Mitä vähiten kaipaan on vesisade ja kolea keli.

Kaikki loppuu aikanaan ja junnuleirikin loppui tähän päivään. Tarkempi leirikertomus löytyy Tien päällä 2017-osiosta. Illalla istuttiin hiljaisuudessa ja rauhassa kotona. Kari touhuili pihalla ja päätti lähteä vielä käymään tallilla. Hektisen viikonlopun päätteeksi kävi hiljentymässä Urhon hautapaikan äärellä. Rapsutteli samalla elossa olevat. Olemme nyt taas uuden tilanteen edessä. Onneksi on loma. Pitäisi alkaa suunnitella talvea heinien ja kuivikkeiden ja tallitöiden muodossa, mutta tässä on jokunen muuttuja mukana matkassa.