Kuva Erika Kerttula

Kari työmatkalla ja mulla viimeiset työpäivät käsillä ennen lomaa. Kesä ei ikävä kylä vieläkään oikein vakuuta toisinaan on lämmintä ja aurinkoista, tosinaan sadetta ja koleaa ja välillä jopa rakeita. Olosuhteet saattavat vaihtua hyvinkin nopeasti. Hevoset ovat laitumella ja varsinkin tiistaina illalla mietin, että keli on kyllä aika kolea. Loimittamaan en ala, siitä ei tule muuta kuin vahinkoa, kun takertuvat omiin ja toistensa loimiin. Harkinnassa on, että pitää ne taas piakkoin ottaa talliin yöksi. Sadetta tulee siinä määrin, että mikään makoilu tuskin tulee kyseeseen. Syötävää on runsaasti, joten eivätköhän pidä itsensä lämpimänä, mutta en myöskään toivoisi niiden paisuvan aivan valtaviksi ilmapalloiksi. Juuri ksioissa sain taas todeta, että ovat kyllä paksuja.

Sain asiakaspalautetta. Mehän ei kamalasti myytituotteitamme mainosteta, koska lähinnä ajattelemme niin, että Podiumin tuotteita ostaa harrastaja, joka on lajin parissa ollut jo pidempään ja huomannut, että laatu ja tuotekehittely on se juttu, jota tarvitaan. Halvalla saa mitä sattuu, tässäkin asiassa. Moni on ostanut halpaa ja huokeaa ja esimerkiksi suitsien käyttöikä on ollut vuoden verran. Kannattaa siis maksaa vähän enemmän ja kesto saattaa olla 10 vuotta ja ylikin. Jalustimia ja varvaskopperoita on myös moneen, moneen lähtöön. Pääsin hipelöimään Podiumin näköisiä ja merkittävästi halvempia ja yllätys, että painoivat varmaan kolminkertaisesti. Satuloiden kanssa on vähän niin, että vaatii vähän paneutumista, kun siirtyy perinteisestä satulasta Podiumiin. Pitää satuloida tosi eteen, pitää rohkeasti pidentää jalustinhihnoja lähemmäs 10 senttiä ja lopettaa suunnaton keventäminen. Silloin homma toimii. Jos näin ei tee, niin satula ei takuuvarmasti anna toivottua nautintoa hevoselle tai ratsastajalle. Tästä syystä emme satuloitakaan suuremmin markkinoi vaan odotamme, että asiakkaalle tulee tarve ja sen jälkeen autamme parhaan taitomme mukaan. Tämä varsin hiljainen kaupankäynti saattaa ihmetyttää, mutta olemme todenneet, että asiakkaat kyllä löytävät meidät ja tuotteemme, kun ovat sen verta lajia harrastaneet, että kaipaavat laatua, kestävyyttä ja tuotekehittelyä. Ja nyt lähiaikona olen saanut useamman palautetteen myyntituotteistamme. Oikein käytettyinä ne ovat ylivertaisia. Emmehän me muuten niitä myisikään, kostä matkaratsastusvarusteiden myynti Suomessa ei varsinaisesti ole menestyksellistä liiketoimintaa, se on ennemminkin konsultaatiota. Mutta suuri kiitos palautteesta. On ilo tarjota laadukkaita varusteita ja suoristusta tukevia tuotteita lajin harrastajille.

Ihan nuutuneena ajelin aamulla tallille. Ilokseni hevoset olivat siellä pirteinä vastassa. Hörinää kuului joka suunnalta. Heinää oli vielä syömättä vaikka kuinka, joten eivät kärsineet nälästä vaan nyhtivät jo lyhyeksi kaluttua tuoretta. Lisäilin kuitenkin muutaman maakasan, tarkistin vedet, keräilin melassivesikiulut pois ja kopeloin valkoiset. Kaikki hyvin ja varsin nopeasti olinkin jo kotimatkalla Kun istahdin autoon, niin alkoi sopivasti sataa kaatamalla vettä. Ihana Suomen kesä!

Iltapäivällä Laura ilmaantui taas meille ja kolmelta lähtivät hevoset takaisin laitumelle. Talli ja piha-alue jäivät vään räävittömään kuntoon, mutta kunhan loma alkaa, niin laitetaan hihat heilumaan. Porukat pääsivät uusille lohkoille, mutta tällä kertaa nuoriso omaan lohkoonsa ja valkoiset omaansa. Toivon, että pääsevät pian taas yhteen, ettei tarvitse uudelleen aloitta ryhmäytymistä.

Karilli oli kiire lentokentälle, joten tallikäynti oli varsin nopea.

Raveissa oli kuollut hevonen, siitä uutisoitiin aika ikävään sävyyn. Samalla heräsi somekeskustelu hevoen käytöstä yleensäkin. Vaikeita asioita. Tuntuu jotekin todella naivilta sanoa, että kaikki lemmikit pitäisi vapauttaa tai laittaa jonnekin luonnonsuojelualueelle elelemään. Hevosharrastus kokonaisuudessaan on ristiriitainen asia. Siinähän eläintä hyödynnetään aika rankasti. Toisaalta pidän ainakin ratsastusta hevosen kanssa yhdessä tekemisenä. Hevosta valmistellaan suoritukseen ja ainkin meidän lajissa, vaikka se rankkaa onkin, hevosen kuntoa tarkkaillaan koko ajan. Mutta yhtä kaikki, hevosta käytetään hyväksi. Mutta olisiko hevonen edes sääntynyt meidän aikoihin asti, jos siitä ei olisi ollut ihmiselle merkittävä hyöty. Hyöty ja kumppanuus. Sama rooli kuin koiralla ja jopa kissalla. Noh, näitä jos kamalasti miettii, niin eläimistä pitäisi luopua. Mitään oikeutusta ei varsinaisesti taida löytyä. Hevosten kuolemat ovat ikäviä urheilutapahtumissa, mutta kuolee niitä toki laitumille ja talleihinkin. Tänne synnytään ja tänne kuollaan. Nämä ovat niitä elämän suuria kysymyksiä.

Liedossa keskikesän matkaratsastuskarnevaalit. Mainio idea oli järjestää kisat iltapainotteisesti, koska nythän nautitaan yöttömästä yöstä. Olen tätä jo vuosia seueroille ehdotellut, joten ihanaa, että tapahtuma toteutui. Tutut reitit ja tuttu hyväntuulinen meininki. Aina on keksitty vähän jotain uutta ja sen takia Majatalli järjestää kyllä maan parhaat kisat. Ja koko komeuden kruunaa palkinnot. Taitaa olla ainut seura, joka todellisuudessa noudattaa palkinnoille annettua ohjeistusta ja kärkisijojen ratsukot saavat takuuvarmasti rahoilleen vastinetta.

Meidän osalta homma meni niin kuin pitikin. Mitä nyt Urho kuumui aiemman luokan startista niin paljon, että en meinannut saada sitä pidettä aloillaan yhtään ja kun Kari hyppäsi selkään, niin pienimuotoinen rodeaohan siitä syntyi ja väki lakosi alta pois. Maine varmaan kiiri taas uusien harrasjien keskuuteen.

Todettiin alkuverkoissa, että lähtevät omille teilleen, niin pysyvät kuumakallet edes jollain tavalla näpeissä. Urho oli jopa alkumatkasta potkinut!  Ihan uusia piirteitä taas ilmaantunut, kun on saanut Sellan vakkariheilakseen. Sella tosin liehitteli kaikkiin suuntiin ja sai Dali-raasun pään sekaisin kuseksimalla nurkkiin. Lopputulosena meillä 30 km:n pikkuluokasta sijat 1 ja 2. Eihän se nyt kamalan kunnioitettavaa ole mennä näihin alempiin luokkiin rohmuamaan palkinopöytää tyhjäksi, mutta tämä oli Lauran eka kisa, ei olisi voinut ylempää aloittaa ja koska meno on ollut kotona aika vaihtelevaa, niin ei voinut myöskään lähteä kisaan yksinään. Eiköhän hän seuraavan kerran mene jo 50 km matkalle.

Raportti päivästä löytyy täältä!

Kari ja Laura suuntasivat iltapäivällä tallille. Hakivat kaikki hevoset talliin ja samalla laittoivat kaikki seuraavan päivän kisakamat nippuun. Myöhäksi meni, mutta onneksi lähtökin on myöhään. Hevosilla oli edelleen silmissä turvotusta, joten ihan tyytyväisinä tulivat illalla talliin yhdeksi yöksi lepäämään.  Tosi kuuma päivä ja huomiseksi on luvatta yhtä kuumaa.

Mulla alkaa työt lähennellä loppuaan ja tämän loppuviikon ohjelma oli tutustumiskäynti Kuopioon Savon ammatti- ja aikuospistoon. Mielenkiintoinen reissu ja ammatillisesti erittäin antoista. Mutta koska mä vihdoin muualla, niin Kari hoiteli hevoset. Kävi laitumella katsomassa, mikä oli silmätilanne ja sitten lähtivät Pedron kanssa yhden tuttavan avuksi katsastamaan myynnissä olevaa arabia. Ei meille yhtään enempää, mutta matkaratsastuspiireissä vannoutunutkin muihin rotuihin ihastunut ihminen ennemmin tai myöhemmin hoksaa, että lajissa helpoiten etenee nimenomaan arabin kanssa. Harrastaa voi millä tahansa hevosella, kuten alkeiskursseillakin todetaan. Ja hirvittävällä työmäärällä ja ajan kanssa sen suokinkin saa hilattua nopeusluokkiin. Mutta jos ihan aikuisten oikeasti haluaa kilpailla ja edetä lajin parissa, niin melkein se on saatava arabi alle. Nähtäväksi jää, onko kohta taas uusi onnellinen arabin omistaja keskuudessamme!

Kari ja Laura hakivat hevoset tallille. Kari löi Urhon kenkään ja manasi sitten taas kavioita. Sella pääsi kentälle tekemään pienet viimeistelyt. Aika pellosta ne nyt kisoihin lähtee, mutta jotenkin 30 km ei tässä vaiheessa enää tunnu vaativan kovinkaan suurta valmistelua tai panostusta. Toki mun mielestä hommat pitäisi tehdä skarpisti, vaikka kyseessä onkin pikkuruinen köpöttely, mutta toisaalta 30 km n. 15km/h nopeudella ei pitäisi olla kummallekaan kovinkaan suuri ponnistus. Kiva jotenkin kuitenkin taas lähteä kisatantereille ja mukavaa, kun ei tarvitse puristaa  mailaa. Höntsähommia vaan. Majatallilla on yleensä ihan ylivertainen meininki, joten mielenkiinnolla odotetaan yökisaa. Toivottavasti sää suosii.

Hevosilla oli kaikilla vähän silmät turvoksissa. Ilmeisesti jotain siitepölyä on nyt niin paljon ilmassa, että käy silmiin.

Hevoset laitumella kaikessa rauhassa. Lajin kulisseissa kuuluu taas kummaa kohinaa. Olen aivan kertakaikkisen ällikällä lyötynä, että ihmiset, joiden pitäisi visioida lajin kehytystä keskittyvät lähinnä menneiden kaiveluun. Lehdessäkin oli taas totaalisen typerä juttu. HU on menettänyt kyllä arvostukseni jo moneen kertaan, mutta suunnattomasti harmittaa myös sen roskalehtimäinen uutisointi. Hampaaton on myös liiton organisaatio, kun eivät saan tonkimista ja pönkimistä loppumaan. Eritysesti mua ihmetyttää se, että lajin asiantuntijoiksi on nostettu sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät tiedä lajista yhtikäs mitään, mutta joiden agenda tuntuu olevan jonkun ihmiset totaalinen mustamaalaaminen ja nujertaminen. Oksettavaa! Epäkohdat voi käsitellä ilman sarvia ja hampaita ja yleensä olisi aika kiva, että itseensä liittyvät asiat käsiteltäisiin asianomaisten kesken. Toki olen itsekin kuullut, että sanomisia, tekemisiäni ja mahdollisia ajatuksianikin on ruodittu milloin missäkin. Se ei mua hirvittävästi haittaa, mutta väärinkäsitykset ja virheelliset jutut jatkavat liikkumistaan, jos ei juttujen todenperäisyyttä tarkista siltä henkilöltä, johon jutut liittyvät. Sama taitaa päteä hevosten kilpailulupiin. Kyllähän hevosen omistaja ne parhaiten tietää. Ainakin luulisi näin. Voin toki olla väärässä ja kuka tahansa kadunmies tietää asiat paremmin. Kannattaa siis aina tämän tyyppisiä asioita kysellä ihan tuolta turuilta ja toreilta. Sillä saa herätettyä juur sellaista oikeaa luottamusta ja asiantuntijuuden tuntua. Mallikasta toimintaa, kerrassaan.

Matkustuspäivä Pietarista kotiin. Päätä särki ja väsytti. Kun päästin kotiin, niin kellahdin sohvalle päiväunosille ja Kari lähti hevosia moikkaamaan laitumelle. Karvakavereilla kaikki hyvin ja kotona kelailtiin tohkkeissani reissun antia ja aloin kirjoittaa kisaraporttia.

Venäjällä kisapäivä ja ensimmäisen luokan startti klo 04:00, tai ainkin sen piti olla silloin. Päivä oli sanalla sanottuna mielenkiintoinen! Kisaraportti löytyy omalta paikaltaan, kunhan saan sen kirjoitettua. Vähän aikaa ottaa pureskella kaikkea koettua, kuulutua ja nähtyä ja sijoittaa asiat omalle paikalleen oman mielen mind mappiin.

Kari ja Laura kävivät valkoisten kanssa lenkillä. Keli oli liian kuuma ja Kari totesi, että vajaa 15 km saa riittää. Sella lähti näin kenraaliharjoituksen kunniaksi lapasesta ja siinä samassa hötäkässä hajosi tossukastakin yksi osanen. Se saataneen tilattua ja korjattua ennen Liedon kisaa.  Vähän kyllä jännittää, saako Laura pidettyä tamman aisoissa kisapaikalla.

Lenkin jälkeen suihku tallilla ja takaisin peltoon.

Mä istuin iltaa toimarikollegoiden kanssa. Mielenkiintoisia keskusteluja, joissa niissäkin on pureksittavaa. Ehkä tämän kisareissun paras anti oli nämä keskustelut lajin kehityksesta, tapahtuneesta ja tulevaisuudesta. Meilä oli paljon aikaa puida ja puntaroida juttuja ja vertailla esimerkiksi kansallisia sääntöjä. Kunhan saan ajatukset järjestykseen, niin taidan listata ajatuksia, jotka voisivat sääntömuutoksen kautta ihan oikeasti viedä meilläkin lajia eteenpäin ja poistaa muutaman tällä hetkellä ongelmaksi muodostuneen asian. Todelliset muutokset vaatisivat kuitenkin aika rohkean hypyn ulos sieltä laatikosta ja tarkastelemaan asioita uudella tavalla Yksi näistä jutuista on meidän ihanneaikaluokat. On aika hölmöä pyrittää niitä yli 50 km matkoilla. On aika hölmöä, että ihanneaikakisoissa vaaditaan eläinlääkärin läsnäoloa. On aika hölmöä, että noviisikvaalit kerätään osin ihanneaikakisoista. Tässä nyt noin alkupaloina mielipiteitä, joita sain meidän kansallisesta toiminnasta.

Hirvittävällä douppaamisella sain kuin sainkin itseni torstaina matkustuskuntoon. Aamulla alkoi siis melkoinen elämysmatka itään, kohti Pietaria. Reissusta tarkempi raportti kisasivuilla. Only in Russia. Monessa kohtaa alkavan vikonlopun aikana toistelimme toimihenkilöporukkamme kanssa edellistä lausetta. Tunnelma kuitenkin torstaina oli jännittynyt ja innokas, köhästä ja pienestä kuumeilusta huolimatta.

Omat hevoset nautiskelivat laidunelmämästä. Kohta puolen päivän jälkeen torstaina taivas repesi, mutta se ei suuremmin piippakorvia haitannut. perjantai taas oli hellepäivä, mutta mikäpäs hevosten on ollessa, kun syötävää riittää.