Pedron kanssa lähdettiin vähän ennen seitsemää ajelemaan Sastamalan suuntaan. Piski nukkui kerällä koko matkan ja mä päästelin menemään kesärenkailla. Nyt se on virallisesti sitten kesä, kun mullakin on renkaat vaihedettu. Kohteessa Pedro kävi nostamassa koipeliiniä (tai oikeammin niiaamassa) ja painelimme sisälle. Heti ilmeisty nokan alle kupponen höyryävää teetä ja polkaistiin homma käyntiin. Päivän agendana oli käydä tiivistetysti läpi Matkalla matkaratsastajaksi III- luennon sisällöt. Käytännön osuutta ei tällä kertaa käyty. Keskusteltiin vilkkaasti ja tietenkin edellisen viikonlopun kisareissu puhututti. Oltiinkin etukäteen sovittu, mihin asioihin tyttöjen pitää kiinnittää huomiota ja nyt käytiin niitä läpi. Paljon olivat taas oppineet. Luentomateriaalissa käytiin vähän syvällisemmin  läpi treenaamista ja sitten ruokinnan ja lisäravinteiden merkitystä kilpailusuorituksessa ja tässä kohtaa on myös hyvä miettiä ideaalia kengitystä matkaratsulle. Tytöille moni asia oli jo tuttua ja moni tuntematonta. Aikuisosallistujat saivat varmasti huomattavasti enemmän uutta infoa.

Muutama tunti vierähti taas siivillä. Lopuksi mietittiin tulevaa kisaa ja loppukauden kisoja. Aletaan olla puolessä välissä, sillä marras-joulukuussa tuskin enää kisataan. Näyttäisi siltä, että tavoitteisiin päästään, vaikka moni juttu on matkan varrella jo muuttunut ja tulee varmasti myös muuttumaan. Kehitys on ollut huimaa ja motivoituneiden sekä sitoutuneiden ihmisten kanssa on upeaa tehdä yhteistyötä. Tytöt käyttivät vielä Pedron pihalla, nappasin nopeasti makaroonilaatikkoa naamariini ja lähdimme kotimatkalle. Radiokanavapujottelu löysi selostuksen Presidentti Koiviston hautajaisista. Kaivoin tabletin esiin ja laitoin lähetyksen siitä pyörimään. Lähetystä seuratessa kotimatka sujui hujauksessa.

Kari touhuili tallilla. Tavanomaista puuhastelua ja päätettiin, että jätetään porukka taas pihalle yöksi. NBCH-suunnittelu etenee. Onneksi ollaan näin hyvissä ajoin liikkeellä. Toinen juttu, mikä tuntuu etenevän jytinällä on 7.-9.7. järjestettävä Padise Endurance Festival. Alkaa tuntua, että siltä, että jokainen kynnelle kykenevä tähtää sinne. Mielenkiintoista nähdä, millainen tapahtuma saadaan aikaiseksi

Edelleen aurinkoista ja kivan keväistä. Voikukat alkavat vallata pientareita. Ridasjärvellä ei ole sadepisaroita näkynyt ja siitä syystä laidun ei ole kunnolla noussut.  Taitaa mennä kesäkuun alkuun ennen kuin saadaan hevoset laitumelle. Kotitarhoissaan kurkottelevat lankojen alta niin pitkälle kuin yltävät, eli ovat jo toki päässeet tuoreen makuun.

Tänään Lauran piti tulla tallille, mutta hänelle ilmaantuikin muuta menoa. Kari puuhaili iltatallin ja mä päivitin luentomateriaalejani huomista keikkaa ajatellen. Sinä kun koneella istuskelin, niin sainkin mukavan yteydenoton Virosta. Mut kiinnitettiin ensi kevään Kõrvemaan kisoihin tuomariksi. Olin tosi ilahtunut ja lupasin luonnollisesti ottaa tehtävän vastaan. Jos Kari sattuisi olemaan lähtöviivalla, niin joku muu saa häntä sitten huoltaa. Toivottavasti suomalaiset valtaavat silloinkin kilpailukeskukset ja toivottavasti myös kisan kärkisijat.

FB-ryhmässä kuohuu. Kommunikointi on aina vaikeaa, kun ei olla saman pöydän äärellä. Vähän kärkkäitäkin kommentteja on näkynyt ja niihin on vastattu yhtä kärkkäästi. Jotain on poistettu ja jotain jätetty paikalleen. Harmi, että se varsinainen ydin ei ole tuntunut aukeavan. Kyse ei varmaankaan ole ollut siitä, oliko Kaivarin taphtuma tärkeä tai hyvin hoidettu. Tai siitä, että olisiko siellä olisi pitänyt tiedottaa kv-kisoista. Tai edes siitä, mikä on komitean tiedotusvastuu. Mun ymmärräyksen mukaan kyse oli siitä, että komitean taholta kv-toiminnan osalta on pidetty täydellistä radiohiljaisuutta. Aika modernia on nostaa kiusaaminen terminä esille heti, jos asiosita ollaan eri mieltä. Nostaisin tässä kohtaa ehkä sen esille siltä tulokulmalta, että ulkopuolelle jättäminen ja huomioimatta jättäminen on yksi kiusaamisen ilmenemismuoto. Ja ymärrän paremmin kuin hyvin harmistuksen siitä, että kun lahden toisella puolella jännätään starttilupia, niin tällä puolella päivitetään keppihevosista areenalla.  Kyse ei ole siis oikeastaan tiedottamisesta, vaan siitä, huomioidaanko kv-ratsukoiden edesottamukset.  Niiden keppareiden sijaan tai vaikka rinnalla olisi voinut myös päivittää, että kaikki suomalaiset saivat lähtöluvan seuraavan päivän kisaan. Olisi voitu yhteisöllisesti elää mukana kärkiratsukoiden tekemisen mukana. Se sijaan kisoja ei kommentoitu mitenkään, ei ennen, ei jälkeen, eikä niiden aikana. Ja tätä mä pidän statementtina. Ja sitä se myös varmasti oli. Liian vähän ja liian myöhään on keksiviikkona heittää joku päivitys, että hieno homma ja onnea vaan. Silloin sillä ei ole enää mitään merkitystä. Se ehkä oikeastaan vaan syventää juopaa. Mutta hienosti kv-ratsukot pysyivät viileinä, eivätkä tuoneet mielipahaansa esille. Pisteet siitä. Purraan hammasta ja yritetään tehdä asiat vieläkin paremmin. Hyvää työtä on kuitenkin tehty laajalla rintamalla ja kun jokainen sen itse tietää, niin ehkä se riittää.

Kova kiire töissä. Kari ja Caro hoitelevat hevoset. 24/7 ulkoilu sopii niille hyvin ja säät suosivat. Laitumia ajatellen lämmön lisäksi olisi hyvä saada vähän myös vettä, jotta ruoho nousisi. Mutta eiköhän se sieltä ennen juhannusta puske. Somessa käydään jälkipuintia siitä, miten vähälle huomiolle kv-kisat jäivät. Samahan se on, kissa kiitoksilla elää, mutta jos lajia halutaan kehittää ja profiilia nostaa, niin kannattaisi pienestäkin menestyksestä repiä kaikki hyöty irti. Mieluummin sitä lukisi kisatouhuista ja onnistumisista juttuja, kuin jonkun virheistä tai laiminlyönneistä. Reissussa saatiin vähän selvyyttä ajanottojärjestelmään, seurantajärjestelmään ja hoitaviin eläinlääkäreihin. Lisäksi sain taas jaettua infoa ensi kesän NBCH-kisoista. Hanke etenee ja se on hyvä, vuosi on lyhyt aika tuon tason kisojen hyvään suunnitteluut ja toteuttamiseen.

Kisapäivää seuraava aamu on aina jotenkin seesteinen ja hitaasti käynnistyvä. Jotain on saavutettu, yksi juttu koettu ja ajatukset alkavat vähitellen siirtyä kohti seuraavaa juttua. Olimme pakanneet kamat jo illalla. Syötiin kevyt aamuainen, sanottiin heipat Majatallin porukalle ja lähdettiin ajelemaan Tallinnaan. Nopeasti oltiin aurinkoisessa Helsingissä ja vielä nopeammin kotitallilla.

Kari siellä touhuili jo tavalliseen tapaan. Carokin tuli puuhailemaan ja hetkessä Orvokki oli taas karkuteilla. Se jaksaa pitää meidät varpaillamme. Kari pyydysti sen kiinni ja vei takaisin tarhaan. Kävin vielä moikkaamassa hevoset ja touhuilin siinä jotain pientä ja sitten suuntasin kotiin. Kari tuli hetkeä myöhemmin. Syötiin ja otettiin päiväunet. Hevoset saavat nyt jo olla yötä päivää pihalla, joten iltatallin aikaan käytiin lisäämässä vettä ja heinää ja katsottiin, että porukalla on kaikki hyvin. Laidunkausi alkaa toivottavasti pian. Toistaiseksi siitä on vasta pieni lupaus ilmoilla, mutta  vähitellen aletaan syötellä hevosille tuoretta.

Kisa-aamu Kõrvemaalla. Herätys oli viideltä ja siitä lähtien puskettiin asioita eteenpäin kasvavassa helteessä. Paljon tuli suomalaisia onnistumisia ja kuten aina, myös epäonnistumisia. Kokonaisuudessaan tuloksia tipahti enemmän kuin olin odottanut.  Eli suomalainen taso onkin parempi, kuin olin kuvitellut. Tanja on vakiinnuttanut asmaansa kovana kilpailijana ja lähti rohkeasti nytkin liikkeelle. Muutama hidaste reitillä toki hidasti. Kolmannesta paikasta saivat käydä ihan tulisen loppukirikampailun, jonka Valedro hoiteli kotiin ja näin ollen Tanja sai nauttia kolmospallista. Enkä oikein hänen kohdallaan enää muuhun tyytyisikään kuin podium-paikkaan. Kun kilpaillaan, niin kilpaillaan.

Sara jännitti silminnähden ennen kisaa, mutta lähti tekemään omaa suoritustaan. Vähän hänkin viimeisessä huollossa ajatteli, että napsii vielä päänahkoja, mutta viimeisten kilomeriten aikana totesi, että haluaa varmistaa tuloksen. Muuttuneet kvaalausmääritelmät aiheuttaisivat hänelle paljon hankaluuksia jatkoa ajatellen, jso tulosta ei tulisi. Näin ollen tulivatkin rauhallisesti maaliin ja varmistivat hyväksytyn suorituksen. Ja tämä oli varmasti oikea ratkaisu tulevaisuutta ajatellen. Hieno kv-debyytti siis. Kirjoitan matkasta vähän seikkaperäisemmin kisaraportissa.

Kotona helle piiskasi ja Kari keskittyi hellehattu päässä siivoamaan tarhoja silloin kun työltään kykeni. Sehän on hänen intohimonsa. Hevoset saivat yöpyö ulkona ja vähitellen laidunkausi taitaa tosiaa olla ajankohtainen muutenkin kuin kalenterin mukaan. Caro hoiteli hevosien ruokinnat ja muut läpi viikonlopun.

Aatu kävi nakkaamassa aamulla hevoset ulos. Mä nakkasin loput kamat kassiin ja kurvailin tallille kymmenen jälkkeen. Siellä olikin rauha maassa. Melkein samalla hetkellä kun ajoin pihaan alkoi kuulua moottoriyörän pärinää ja Rita saapui. Heli yhden mini-Töppärän kanssa olikin jo paikalla. Otin kiireellä karsinat, Rita täytteli juoma-astiat. Pakattiin kamamme Töpperssien autoon ja erittäin poikkeuksellinen kisamatka Viroon sattoi alkaa. Melkoisia kommelluksia mahtui matkaan mukaan, vaikka oma reissuni oli aika kesy. Näistä retkistä enemmän kisaraportissa.

Caro hoiteli iltatallin ja Kari valmistautui viikonlopun työrupeamaan. Pedrollekin on luvattu toimistopäivä.

Jännä kosteahko lämpimähkö keli. Ei ihan sada, mutta ei paljon muutakaan. Ekat ratsukot lähtivät aamulautalla jo kohti Kõrvemaata. Päivän edetessä sinne tipahteli 11 suomalaista hevosta ratsastajineen ja huoltojoukkoineen. Kun me toimihenkilötkin saavutamme kohteen huomenna, niin pikaisen laskutoimituksen mukaan meitä pörrää venuessa yli 50 naamaria. Se on melkoinen määrä! Matkaratsastus lajina on kasvanut maailmanlaajuisesti huimasti ja sama suuntaus näkyy myös meillä kotimaassa.  Ja vaikka sisäiset ristiriitaisuudet repivät lajia, niin kasvu on kiistaton. Ja ennen kaikkea se näkyy ylemmille tasoille nousseiden ratsukoiden määrässä. Kärki on edelleen yhden tai kahden ratsukon varassa, mutta jos ulkosuomalaisia ei tähän tilastoon noteerata, koska eivät vaikuta täällä, niin kv-tason rastukoiden määrä on muutamassa vuodessa kasvanut merkittävästi ja tulee kasvamaan tämänkin vuoden aikana. Hyvässä nosteessa ollaan ja katseen on jo suunnattu ensi vuoden PM-kisoihin, jotka järjestetään taas Morvassa. Odotan kyläö menestystä jo tämän vuoden PM-kisoista, ainakin joukkuekisasta, mutta päätavoite takuuvarmasti kaikilla nytkin Virossa starttaavilla on vuoden päästä Morvassa.

Mulla on oli vielä napakka työpäivä ja illalla keräilin kamppeita kasaan, julkaisin vielä Liedon yökisan kutsun ja kuulostelin tunnelmia lahden toiselta puolelta. Kommelluksitta ei matka ihan kaikilta sujunut tälläkään kertaa, mutta se kuuluu asiaan.  Vähän oli jäänyt kotiin kamoja ja viedään puuttuvia juttuja huomenna perässä. Levollisin mielin kilpailijat vetäytyivät yöpuulle ja jokaiselle löytyi sopiva pielus, johon päänsä kallistaa.

Caro puuhaili tallilla ja Kari kävi ratsastamassa Urhon. Pitkäs aikaa nautiskelivat kouluratsastuksen ihanuudesta kentällä. Samalla Kari palautti tarhojen langat normaaliin muotoon. Tämähän tarkoittaa sitä, että nelikko pystyy elämään sulassa sovussa. Siltä se ainakin tällä hetkellä vaikuttaa. Ovat nyt olleet varsin pitkiä päiviä pihalla ja jos viikonlopuna on niin lämminta kuin luvataan, niin voisivat olla jo öitäkin ulkona. Kevättä ja kesää, sitähän tämä lupaa. Pitääkin käydä taas katsomassa, miten laidun kasvaa.

Tanja uhosi olevansa aamuseitsemältä tallilla! Ei tule ikinä tapahtumaan, ajattelin. Niin vaan alkoi aamulla tipahdella viestejä, joissa pari umpiunessa olevaa ipanaa nukkui autossa ja emäntä oli topakkana hevosauton puikoissa. Ja kuinka ollakaan niin vain puoli tuntia sovittua myöhemmin ja ennen Karia, Tanja ehti Ritasiin. Hevosen muikki pudotti kyydistä ja lähtivät lapsosten kanssa Hyvinkää cityyn aamupalalle. Tämän jälkeen äijälle syöteltiin taas juustopalleroita suuhun. Mutta ikäpolvet vaihtuvat sillä tällä kertaa syöttelijänä oli Taimin sijasta Arvi. Tanja siivoili muutaman karsinan odotellessaan ja lähti sitten kuskaamaan hevostaan takaisin kotiin.

Illalla Kari hoiteli iltatallin ja mä huitelin lentokentän Hiltonissa päivällisen parissa. Pohdittiin vähän Saanan ja Mintun kanssa lähitulevaisuuden hevoskuvioita ja samalla annoin likoille muutaman tehtävän aluillaan olevalle reissulle. Palataan heidän havaintoihinsa viikon päästä. Tytöille on varmasti antoista reissu tiedossa.

Caro hoiteli tallihommat aamusta iltaan alusta loppuun. Me otettiin töiden jälkeen päiväunet!

Perussettiä. Turusen piti tuoda Valedro kengitykseen. Mekin kiirehdittiin töiden jälkeen Pedron kanssa paikalle. No pienen pientä estettä ja  viivettä Hevonkuusessa, joten ei tulla Turusta eikä hevosta. Sen sijaan tuli raivostunut viesti, että jättää koko kisat väliin kun ei kerta mikään suju. Vähän toppuuttelin ja totesin, että mitä jos nukkuisi kuitenkin yön yli. No ei tarvinnut nukkua edes, kun jo illemmalla alkoi suunnitella uusia kuvioita. Kovan paineen alla rouva on ja tötä bookattu tällekin viikolle jokaiseen iltaan. Ja kun jokaisella osasella on merkityksensä, niin tottahan se on, mitä Tanja totesi, että monesta asiasta voisi tinkiä, mutta kengityksestä ei voi. Sen pitää olla just eikä melkein. Eiköhän tähänkin nyt joku ratkaisu keksitä.

Kaitsu etsi iltapäivällä reitti Suonpäät tallille, mutta ei löytänyt. Etsi Tuusulasta, kun pitää mennä Hyvinkäälle. Se on raivostuttavaa, että navigaattori sekoaa, jos kuntana ei ole Hyvinkää. Onneksi illalla oli parempi tuuri ja satulat löytyivät sovitusta paikasta. Carolle olin sanonut, että ei päästä koiraa kimppuun, jos joku ronttaa kamaa tallista autoon. Lupasi olla päästämättä.