Töiden jälkeen napattiin Laura kyytiin ja suunnattiin tallille. Tyttö pisti Sellan ratsastuskuntoon ja menivät kentälle. Aluksi siinä oli vähän jotain säätöäkin ja Lauran kanssa tietenkin sitä on aika usein, mutta kun alkuun pääsivät, niin sujuihan se. Kenttä oli erinomaisessa kunnssa. Siivoilin vähän sinne unohtuneita paskoja ja samalla nypit irti rikkaruohoja. On kesäisin aina niin vähällä käytöllä, että se tuppaa ruohottumaan. Täytyy varmaan ratsastaa enemmän omalla kentällä tai vaihtoehtoisesti nyppiä rikkaruohoja pois.

Meillä oli Karin kanssa omat askareemme mutta lopulta ronttasimme puutarhatuolit kentän laidalle ja nautimme auringosta sekä ratsastuksen kommentoinnista. Kari kävi välillä oikein kädestä pitäen neuvomassa. Tyttö teki työtä käskettyä ja kentällä homma toimiikin aika kivasti. Sellakin oli kohtalaisen kivalla ja yhteistyökykyisellä tuulella. Melkein kympin saivat kentälläkin mittariin. Sitten olikin ja aika iltapuuhien. Likka vielä päätti hinkuttaa varusteita varusteöljyllä. Oli kai niin mielissään,  kun ratsastus sujui kivasti ja kyseli tietenkin taas, että koska pääsee kisoihin. Lietoa olen vähän ajatellut, mutta taitaa olla niin, että Urhon pitäisi lähteä eskortiksi mukaan. Nippa nappa oltiin yhdeksältä kotona ja kamalassa nälässä.

Satu heitti hevoset aamulla ulos. Päivällä aurinko helli ja nyt tuntuu keväältä. Illalla Kari teki omat rutiininsa. Tatanka oli aiempaa parempi, mutta edelleen nuhainen ja köhäinen.  Valkoiset onneksi vaikuttavat täysin terveiltä. Katsellaan.

Satu laitteli aamulla hevoset ulos. Menimme perintesen vappubrunssin jälkeen tallille touhuamaan. Nuoret hevoset ovat olleet räkäisiä. Ensin köhähteli Orvokki ja nyt flunssan oireista näyttää kärsivän Tatanka. Täytyy seurailla tilannetta. Mieliala sillä on matalalla, on yleisjäykkä ja köhähtelee.Sykekin vähän kohollaan. Onneksi on rokotettu kaikkea mahdollista vastaan, mutta vaihtelevat ja koleat kelit voivat olla ainakin osasyynä. Penikkahan on jo tosi ohuessa karvassa.

Urho sai uuden kengät ja Sella vuolun. Tämän jälkeen Laura ja Kari lähtivät lenkille. Tekivät vähän uuden kiekuran, joka varmaan sopisi Lauralle ja Sellalle paremmin, sillä yleensä ongelmat alkavat, kun suunta ja kääntynyt samoja jälkiä kotiin päin. Ympyrälenkki on yleensäkin paras ja vaikka pakollista pyörätiekäyntiä tuli nyt enemmän, niin ehkä parenpi kuitenkin näin.

Jos Laura pääsee starttaamaan Liedon yökisassa, niin olen tässä vaiheessa sitä mieltä, että Karin pitää lähteä Urhon kanssa mukaan. Muuten tyttö ei pärjää. Tavoite nyt kuitenkin edelleen on se, että vuoden yhteistyön jälkeen pääsisivät n. 30 km starttiin. Tänään ainakin lenkki meni hyvin ja tyttö oli iloisella mielellä. Hevoset pääsivät suihkuun ja iltapäiväheinille.

Keleistä valittaminen on ehkä yksi turhimmista valitusaiheista, mutta aika lähellä on valittaa. Luin aamulla Tanjan päivityksen siitä, että oli saaut myöhään illalla sakot huonosti tehtyjen lumitöiden johdosta! Vappuna! Teinkin oikein pieteetillä mersusta lumityöt ja lunta oli katolla kutakuinkin 5 cm. Olin taas puoli kuudelta liikkeellä ja hevoset olivat pihalla jo ennen kuutta. Ihan tyytyväisinä painelivat heinille, mutta oman pääni päällä kieppui kyllä musta kiehkura. Raivostuttavaa, että kaikki paikat ovat jäälleen kurassa. Lunta, vettä ja räntää on tullut siinä mittakaavassa, että edes nilkkamallisilla saappailla ei tallialueella pärjää. Kesärenkailla ei mulla olisi edes asiaa aamutallia tekemään. Älytöntä.

Seurailin pitkin päivää Ruotsissa kisattavien kv-kisojen etenemistä. Suomalaisia ratsukoita oli pari mukana, mutta ikävä kyllä kumpikaan ei selviytynyt maaliin asti.  Padice endurance festival julkaisi alustavan kutsunsa ja toden totta, kansallisissa luokissa ei osallistumismaksua ja kv-luokissa 50 e, joka pitää sisällään jo tallipaikan yms. Tästä oli ennakkotietoakin, mutta ajattelin uskovani, kun näen. Noin se menee, jos sponssirahaa on saatavilla. Luulenpa, että kotimaiset kv-rastukot suuntaanvat heinäkuussa tuonne ja kannustan kyllä alempien luokkienkin menijöitä lähtemään kokeilemaan onko ruoho lahden toisella puolella vihreämpää.

Kari meni iltapäivällä fiksailemaan kentän aitoja. Talvi on taas tehnyt tehtävänsä ja korjattavaa olisi oikeastaan aika paljon. Ja uutta tarhaakin pitäisi alkaa aitaamaan. Kun nyt kelit muuttuisivat keväisimmiksi, niin saataisiin jotain taas aikaiseksi. Tallin kalkitseminen oli viime kesänä hyvä juttu ja vedetään uutta kerrosta päälle tänäkin kesänä. Joistain asioista alkaa muodostua rutiineja.

Hevoset tulivat taas innokkaasi sisälle. Tatanka liikkui jäykästi. Lieneekö kolean kelin syytä, vai onko ottanut pataansa Orvokilta? Kari pyyhkäisi vähän sen takakaviosita ylimääräistä pois. Pikkuinen otti trimmauksen hyvin vastaan. Kotona sihautettiin simapulloa ja nautittiin perunasalaatista nakkien ja lihapullien kera. Kaivoin sentään valkolakit esille, mutta varsin maltillista on meidän juhlintamme. Kivahan se olisi kevään tuloa ja kesän alkua juhlia, mutta kun räntää tulee vaakatalossa, niin ei suuremmin houkuta juhlimaan. Vuosi sitten oltiin Virossa kisareissussa. Se olikin hyvä tapa juhlia Valpuria.

Työpäivät menivät kummallakin tahollaan vappuvapaata odotellessa. Mä kärvistelin purkamassa hyvivointikyselyä ja Kari pokkasi taas yhden huomionosoituksen hyvin tehdystä työstä. Töiden jälkeen pakattiin Pedrokin kyytiin ja ajeltiin tallille. Siellä kovati höristiin. Otettiin karsinat ja puuhattiin tavanomaisia puuhia. Kun karsinat oli siivottu, niin Perdokin pääsi vapaana burnaamaan ja kyllähän se siellä taas viiletti touhottamassa. Otettiin hevoset sisälle ja harjasin ne kaikki. Sellasta lähtee edelleen karvaa ja se olikin tämän talven paksussa karvassa. Urho alkaa olla aika lailla sulkasatonsa loppuvaiheessa. Katselin Orvokkia ja mietin, että eipähän mulla ole enää sitä kylmäverisen mielettömän turkin rapsutusta vaivoinani. Eipä tosin olen paljoa muutakaan. Kaipaan Hopoa mielettömästi. Puoli vuotta ei siis ainakaan riitä eläämän tasapainottumiseen. Elämä jatkuu, eihän se loppuakaan voi, mutta kyllä mun elämässä on edelleen valtava tyhjä aukko.

Koiralla on sisäinen kello vinksallaan ja se herätti mun taasen viideltä. Mitäpä sen jälkeen olisin sitten keksinyt kuin lähdin tallille. Lumisateessa. Hevoset hörisivät karsinoissaan ja olivat silmät sikkuralla, kun paikalle pärähdettiin niin varhain. Harjailin ne ja pistin pihalle. Sää ei tuntunut niitä häiritsevän ja painelivat kukin omalle heinäpussilleen. Katselin niiden touhuja hetkisen, siivoilin karsinoita ja lähdin räntäsateen saattelemana kotiin.

Kotona tehtiin pihahommia yltyvässä tuulessa ja sateessa. Mitä pidemmälle päivä meni, niin sen selvemmäksi tuli, että kukaan ei tänään lähde ratsastamaan. Totesin yhdelle ystävällekin, että harrastustoimintaahan tämä on ja jos tekemisestä ei saa iloa, niin parasta jättää tekemättä. Suurin ilo, mikä vapun aaton aattona tuntui ihmisillä olevan on lumiukkojen tekeminen. Toivottavasti nämä nyt ovat kevään viimeiset lumiukot.

Satu oli käynyt Orvokin kanssa touhuilemassa kentällä sillä seurauksella, että tolppia oli irtoillut paikoiltaan. Se taisi olla tamman mielipide vallitsevista sääolosuhteista. Kari kävi illalla ottamassa hevosia sisälle ja ne olivat kuulemma raivoissaan. Valkoiset koputtelivat tallin ovea kiivaina. Jotain rajaa takatalvessakin.

Satu paiskasi porukat pihalle jo kohta kuuden jälkeen. Kari sitten illalla kävi kaveruksia viihdyttämässä ja otti ne sisälle.

Satu kävi aamuvarhaisella nakkaamassa nelikon pihalle.  Taivaalta tihkuaa vuoroin vettä ja vuoroin lunta ja välillä vähän paistelee aurinkokin. Saappaat ovat ainut järkevä tallijalkine. Hevosia vaihtelevat sääolosuhteet eivät haittaa. Eikä myöskään Pedroa. Iltatallin aikaan se kirmaili jälleen elämänsä innolla pitkin pitäjää. Se onkin nyt ihan kunkkuna, kun Fasu on poissa.

viron kisat lähestyvät ja osallistujilla on tiukat valmistelut jo käynnissä. Suomalaisia varmaankin tulessa yli 10 ratsukkoa. Meitä toimitsijoita on pari ja vielä kourallinen tuomariharjoittelijoita. Kun mukaan otetaan huotojoukot, niin meitä on varmaan kisapaikalla 50-60 suomalaista. Kun on taas ostettu sinivaikoisia edustusvaatteita, niin näkyvyys on taattu. Toivoittavasti kv-kausi alkaa hyvissä merkeissä ja tästä tulee suomalaisen mr-historian paras vuosi. Ensimmäiset kv-startit nähdään tulevana viikonloppuna Ruotsissa. Mielenkiinnolla niitä seurata netin yli kotoa käsin ja lauantaina kisataan Babolnassa myös. Väkisinkin tulee mieleen oma reissumme Unkariin. Se on yksi opettavaisimmista kisareissuistamme, vaikka ei maaliin asti silloin päästykään ja paljon oli nieleskeltävää heti suorituksen jälkeen. Silti mikään reissu ei ole ollut turha ja lämmöllähän näitä aina muistelee. Vähän olen pahoillani, että tämän vuoden Babolna Derby on aina pieni kisa osallistujamäärien perusteella. Kiinnostava on 100km:n valjakkokisa. Toivottavasti joku julkaisee taas videomateriaalia tapahtumasta.

Caro on lähdössä lomareissuun, joten ahkeroi alkuviikon tallilla. Kelit ovat todella arsesta! Jotain sataa koko ajan, vain sateen olomuoto vaihtelee.

Ajelin taas aamulla tallille lumisessa säässä. Kevät ei suuremmin nyt kyllä anna lupauksia. Hevoset olivat taas pihalla jo ennen puolta seitsemää ja olin kotimatkalla ennen seitsemää. Kun pääsin kotiin, niin otin pienet torkut.

Taas puolen päivän havinoilla palailtiin tallille. Kun tallityöt oli pääpiirteittäin tehty niin otettiin Tatanka kaviohuoltoon. Etupää tehtiin ja hyvin sujui. Viimeisteltiin hoitokäsittely intensiivisellä harjailulla ja jouhien kiillottelulla. Sitten napero pääsi takaisin tarhaan. Seuraavaksi käsittelyyn otettiin Sella. Samat jutut ja lyhensin häntää vielä kymmenisen senttiä. Sitten satula selkään ja lenkille. Tavanomaista Sellaa, ei enempää ei vähempää. Puolentoista tunnin lenkki ja huuhtaisut päälle.

Kun Sella oli lenkillä niin otin Urhon puomille ja hinkutin siitä irtokarvaa ja siistin harjan sekä hännän. Vähän sen piti bullistella Orvokille, joka seuraili heti lankojen takaa toimitusta kiinnostuneena. Käytiin myös kentällä vähän käppäämässä. Lopuksi laitettiin kaikki valmiiksi ja lisäiltiin otuksille vähän heinää. Kari ajeli illalla ottamaan niitä sisälle. Päivä päivältä homma venyy myöhemmäksi kelien niin salliessa.