Tavanomaista tallielämää. Keskinkertaista kevätsäätä, välillä sataa ja välillä paistaa.

Venäjän kisoihin tuli kutsu tuomariksi ja nyt pitäisi käydä hakemassa viisumia. Toivottavasti visa heltiää, sillä nimi komeilee jo julkaistussa kutsussa. Tuttuja toimareita myös Norjasta, Ruotsista ja Liettuasta. Muutama muuttuja varmasti taas matkassa mukana ja voin uskoa, että kommelluksia on enemmän kuin osaan edes arvella, mutta kaikkea pitää kokeilla. Ainakin kerran. Myös tuomarireissua Venäjälle!

Aamulla Caro laitteli pollet pihalle pilvisessä säässä ja siivosi myös karsiat. Muutamaa tuntia myöhemmin Kari ja Sara ajelivat tallille ja veivät pienen auringonpaisteen mukanaan. Vauhdilla laittelivat hevoset valmiiksi ja lähtivät lenkille. Perussettiä ja peltolenkki. Muutoin ei mitään uutta auringon alla, mutta Urhosta ilmeni uusi piirre. Se kun yleensä on aika vähän kiinnostunut johtopaikasta, mutta nyt kun tulivat takaisin päin, niin laukkasuoralla herra jopa yritti laittaa Sellalle kampoihin. Eihän se siihen pystynyt, mutta yritystä ainakin oli. Urhohan tekee sen, mitä pyydetään, mutta Sella pyrkii voittamaan. Se on noiden kahden selkeä ero.

Saralle teki varmasti hyvää ratsastaa vähän vieraammalle hevosella. Se on aina opettavaista, kun saa kokeilla erilaisia vipeltäjiä. Aina oppii jotain uutta. Itsestään, alla olevasta hevoseta ja jopa omasta hevosestaan. Varsinkin jos hevonen on konkari ja ratsastaja vasta matkalla sinne jonnekin. Suunnaton mahdollisuushan se on meillekin ollut, että olemme saaneet kisoissakin vierailla hevosilla käydä. Tästä syystä omiakin olemme valmiita tarjoamaan satunnaisesti kisoihin. Sillä tavalla ratsastajat kehittyvät. Tätähän SRL:n Ride My Horse-hanke minimissään tarkoittaa: yhdistetään lupaavia ratsastajia ja lupaavia hevosia. Meillä on vahva tavoite ja tahtotila tarjota jollekin/joillekin nuorille mahdollisuuden nauttia kisaamisesta kohtalaisen kokeneilla hevosilla. ERTF tätä on tehnytkin jo kunniakkaasti, mutta toivottavasti tapa kasvaa myös meidän lajin parissa entisestään. Tämäkin on yksi tapa viedä ratsastajia huipulle.

Tallireissu vähän venyi ja näin ollen oltiin tietenkin taas aikataulusta myöhässä. Tanja kantoi päävastuun ja Saran sekä Lauran avustuksella saatiin kuin saatiinkin kaikkia jutut ajoissa valmiiksi. Mulla oli vielä rullat päässä 20 minsaa ennen ensimmäisten vieraiden saapumista. Eli normaali meininki. Kari siinä vaiheessa vielä kotona valkkaili sopivia vaatteita juhlaan. Kun homma saatiin polkaistua käyntiin, niin kemut soljuivat läpi iloisen naurun ja räpätyksen säestämänä. Suvun ja tavallisten ystävien lisäksi mukaan mahtui myös hevosystäviä. Onnistuneen päivän päätteeksi en voinut muuta kuin onnellisena miettiä, että on mulle 50 vuoden aikana kertynyt ympärille mahtava posse.

Caro nakkasi hevoset pihalle, joten ehdittiin hoitaa muutama aamupuuha kotikolosessa. Iltapäivällä mentiin tallille touhumanaa. Orvokki siellä möllötteli omassa tarhassaan. Elo on edennyt varsin rauhallisesti. Myös iltaisin tallissa käyttäytyvät kaikki todella lungisti. Mä olisin laittamassa varsoja jo heti kohta yhteen, mutta Kari on pysynyt kovana, että hoidetaan synttärimuodollisuudet alta pois ettei kukaan ole klinikalla juuri kemujen aikaan. Fiksusti ajateltu, täytyy myöntää.

Caro tuli touhuamaan iltatallin aikaan tallille. Siitä onkin pitkä aika, kun siellä on häärinyt ns. vierasta porukkaa. Nopeuttaa puuhia tietenkin, kun on touhuissa mukana. Muutenkin tuntuu kivalta, että tyhjänä kummitellut karsina on nyt taas käytössä. Vaikka se tavallaan tuntuu myös vähän haikealta. Ehkä tämä oli nyt kuitenkin hyvä ratkaisu tässä kohtaa. En ole oikein käsitellyt tuntemuksiani. Asiat alkavat ja päättyvät ja muuttuvat. Ja elämä jatkuu.

Kun päästiin kotiin, niin Tanja oli jo ajanut pihaan valtavan ruokavaraston kera. Hän hyökkäsi heti keittiöön ja kokkailua riitti myöhään yöhön. Siinä sitä sitten puuhasteltiin, maisteltiin kuohuvaa ja samalla testailtiin niitä erilaisten tarjoiltavien kera. Todella hämmentävä meininki, kun vieras ihminen häärää keittiössä hiki päässä ja häätää sivummalle vaan maistelijan rooliin.

Myöhemmin illalla Sara tipahti myös tiluksille. Käytiin vähän läpi valmennusjuttuja. Ollaan hyvässä jamassa. Pikkutunneille meni hevosjuttuja ihmetellessä.

Ypäjällä maajoukkueratsukot ja vähän muutkin aloittelivat viikonlopun leiriään ulkomaalaisen kouluttajan opastuksella. Mä vietin virkamiehen merkkipäivän kunniaksi saatua lomaa. Aamulla hain Ripatilta makoisat herkut ja piipahdettiin Pedron kanssa Kirkkokadulla, sitten kiirehdittiin kotiin ja päiväunien jälkeen tallille. Karin kanssa tehtiin yhetistuumin tallihommat. Oli jotenkin hyvä fiilis. Pellolla kirkuivat kurjet. Kevät lupaa kesää ja kesä on kyllä ihmisen ja erityisesti hevosihmisen parasta aikaa. Arvon mielessäni, lähdenkö Viroon toimihenkilöksi vai en. Kotonakin olisi paljon hommia, kun Karilla on töitä. Päätin keskittyä asian pohtimiseen vasta juhlahumun jälkeen.

Kun päästiin tallilta kotiin, niin heti kohta oveen koputettiin ja pienoisen hienoisen lauluesityksen jälkeen lipitettiin tämän juhlasesongin ensimmäinen pullo kuohuviiniä. Naapurin teinitki osallistuivat kilistämiseen. Viikon aikana tulleet kortit ja muut muistamiset ilahduttavat kyllä kovasti Onhan se tärkeää, että ympärillä on ihmisiä, jotka tekevät merkkipäivistä merkittäviä.

Orvokki ehtikin tallille ja iltapäivällä, joten se sai hetken tutustua uuteen pihapiiriinsä. Rauhallisesti meidän kolmikko oli sitä aidan takaa töllistellyt. Kari meni illalla tallille ja Caron kanssa touhusivat iltatallirutiinit. Uusi tulokas on kova juttelemaan. On se aika massiivinen ja saa nähdä ryhmäytyvätkö. Tatankaa nuori tulokas ainakin kiinnostaa kovasti. Omat otettiin talliin ensin ja sitten viimeisenä Orvokki asteli Hopon karsiaan. Nyt viimeistään yksi aikakausi päättyi. Karsina otettiin käyttöön.

Tatanka kuikuili uttaa tulijaa kiinnostuneena, Urho myös nuuhkutteli muhkua ystävällinen ilme naamallaan ja Sella  viskoi päätään ja irvisteli. Normisettiä siis. Vähän tulokos oli hermostunut ja levitti heinänsä välittömästi pitkin karsinaa. Hetken hämmästeltyään se alkoi kuitenkin syömään ja rauhallinen ilmapiiri laskeutui talliin. Ei siis mitää suuria tunteita. Saavat nyt jonkin aikaa katsella toisiaan kauempaa ja aletaan sitten työstää uutta laumaa. Hanhien ylilento on käynnissä. Taivas on lähes mustanaan lentoliikennettä.

Illalla laitettiin Orvokkia varten paikat valmiiksi. Vähän mulla meinasi mennä tunteeseen, kun avastin Hopon karisnan oven ja aloin tehdä siitä toiselle hevoselle kotia. Nuo hommat tuntuvat usein aika seremoniallisilta. Pedro pyöri jaloissa ja pöllytti olkipellettirouhetta, jota levitteli vanhojen joukkoon. Pedrohan on Hopon korvike ja aika hyvä sellainen.

Hevoset ovat päässeet nyt usein jo neljältä pihalle, jotta Caro ehtii ajoissa Maikkarille. Hyvä vaan. Vaikka kelit eivät ole hirvittävän ihania, niin plussan puolella ollaan ja valoisaa aikaa riittää.  Hevoset ovat kevyellä käytöllä, koska Viron startti peruuntui. Kesää odotellessa!

Arkista aherrusta. Kelit aika tuhnut. Ei muutenkaan mitään ihmeitä. Hevoset enemmän tai vähemmän märkiä, kun illalla tulevat sisälle. Lumi pääsääntöisesti sulanut pois, maa märkä.

Aika poikkeuksellisesti heräsin jo neljältä. Karin kello lirkutteli viideltä ja sitten aloimme touhumaan. Pitkin kevättä on keskustelua käyty toimihenkilölisenssin päivitysmahdollisuuksista. No yt se vihdoinkin oli mahdollista. Joten puoli seitsemältä oltiin laittamassa hevosia pihalle ja tekemässä tallitöitä. Viittä yli seitsemän johtotähden nokka oli jo kohti 10-tietä. Liedossa tapahtui taas kerran ja saatiin lisenssit päivitettyä. Tästä reissusta jälleen lisää Tien päällä-osiossa.

Kari kävi illalla hoitamassa tallikuviot. Alkava viikko on vähän poikkeuksellinen, sillä Orvokki tulee. Samalla sählätään mun synttärikekkereitä. Uudet tilanteet uudistavat vähän tallivuorojakin, joten vuoropäällikö Heidi saa olla tarkkana, että tasapuoliset tallivuorot saadaan suunniteltua. Illalla myöhään tarkistin vielä valmennettavien viikon tekemiset ja päivitin tulevat harjoitukset. Hyvällä tiellä ollaan.

Ei mitään piloja huhtikuun ensimmäisen kunniaksi. Caro laitteli hevoset aamulla ulos. Keittelin kaikessa rauhassa ihanaa riisipuuroa aamupalaksi. Sitten me paineltiin piski kassissa tallille joskus ennen puolta päivää. Touhuttiin touhukaina. Hevosista karisee karvaa ja harjailuhommia olisi vaikka koko päiväksi. Laitettiin kaikki iltaa ajatellen valmiiksi. Sitten Kari lähti villihevostilalle kengityspuuhiin ja mä pakkasin piskin taas kassiin ja ajelin Haudankoskelle kissahoitohommiin. Sieltä kotiin ihmettelemään taitoluistelua. Kari ennätti kotiin kutakuinkin kuudeksi ja melkein samalla oven avauksella minä luikahdin takaisin tallille ottamaan hevosia sisälle. Koko päivän oli satanut enemmän tai vähemmän, joten hevoset olivat märkiä. Näin ollen jätin ne harjaamatta. Vaihdoin vain kuulumiset ja ajelin takaisin kotiin uutta äänikirjaa kuunnellen. Harry Hole seikkailee jälleen.

Kevät keikkuen tulevi. Välillä sadetta, välillä paistetta, välillä pakkasta ja välillä lämmintä. Kävi ilmi, että Karilla on duunia Korvemaan viikonloppua. Eli se kisareissua taitaa jäädä meiltä väliin. No eipä silti, ei ole valmista hevosta myöskään. Ehkä sitten myöhemmin kesällä. Hevosten kanssa aika  vaatimatonta tekemistä. Ehkä sitten myöhemmin kesällä.