Harmaata ja pientä lumitihutusta. Kari kävi työmatkalla nappaamassa Lauran Keravalta ja yhteistuumin jatkoivat matkaa Ritasiin. Sella laitettiin ratsastuskuntoon ja piselivät pellolla lähes 15 km puoleentoista tuntiin. Lunta on aika paljon ja se on märkää, joten raskasta on. Kari kävi aina välillä ohjeistamassa ja samalla tarkasti tossutilanteen. Laittoivat tossut jäisien osuuksien vuoksi. Jossain vaiheessa takasista tossut olivat kadonneet. Likka joutui etsintähommiin ja toinen sieltä pellosta löytyikin, mutta pimeyden saavuttua etsintätöitä oli turha jatkaa.

Kari otti Tatakan kentälle juoksutukseen. Aiempiin kokemuksiin perustuen Kari sujautti ipanalle naruriimun päähän. Meillä on se kunnollinen jäykkä versio, joka joskus on Vepsältä ostettu.  Pari kertaa varsa meinasi, että lähtee omaan tahtiinsa itse valitsemaansa suunaan, mutta kun naruriimu kiristyi turvan ympärille, niin ajatukset muuttuivat. Hämmentynyt ilme vain levisi tamman naamalle, että WTF.  Kun asia oli tullut selväksi, niin työskentely sujuikin oikein mallikkaasti.

Tekivät vielä yhteistuumin italtallihommat ja sitten olikin kiire kotiin Mc Donaldsin kautta.

Kosteaa keliä edelleen. Aamuisin ollaan aavistuksen pakkasella yön jäljiltä. Eli liukasta ja jotenkin masentavaa. Kari hoitelee hevosjutut ja mä hoitelen edelleen itseäni. Töiden jälkeen on puhti aila kailla poissa.

Venäjällä kisasuunnitelmat etenevät. Kutsuviisumi on työn alla. Nyt pyydettiin kuvaa passista ja yhteystietoja. Uskoisin, että aika elämyksellinen reissu on tiedossa. Jämsänkösken ilmoittautuminen on loppumissa ja osallistujia ihan riittävästi, joten viikon päästä kisataan taas kiivaasti. Karjalohjalle aletaan puuhata Matkalla matkaratsastajaksi II-kurssia ja Lietoon alkeiskurssia.

Aiemmin satanut lumi on alkanut vauhdikkaasti muuttua vedeksi. Keli on nollan paremmalla puolella ja satunnaisesti sataa ihan rehellistä vettä. Mä olin bookannut maanantaille peräti kaksi ahkeraa tallityöläistä. Hevoset ottivat varmaan ilon irti pihattokarsinoistastaa ja pihakatoksestaa, sillä ainakin iltatallin aikaan vettä tuli ihan kaatamalla. Kari hoiteli iltatallit, sillä mun ei kannata nyt kamalasti liukastella saati kaatuilla ja koirakaan ei ole halukas tallihommiin koiran säässä. Kevättä tämä kaikki kuitenkin tarkoittaa, sillä joutsenet ovat alkaneet saapua Ritasiin. Kuten aiemmin olen todennut on vieressä olevan matala ja rehevöitynyt järvi yksi suurien mututureittien lepopaikka ja ilmatila alkaa olla aika täynnä.

Liedon kisoista ei ole kuulunut kuin hyvää jälkipuintia ja Jämsäkosken kisoja puuhataan jo kovalla tahdilla. Majatallin päivityskoulutuskin varustui ja ilmesesti ryhmitymme sinne suunnalla muutaman viikon päästä molemmat. Muutama alkeiskurssikin on lyöty kalenteriin, joten alkuvuoden viikonloput on aika hyvin täytetty matkaratsastusaiheisilla tapahtumilla.

Kisareissu veti mut aika väsyneeksi ja vaikka selkä kesti touhuamisen ilahduttavan hyvän, niin kyllähän se vähän muistutteli menneiden viikkojen tapahtumista. Otin päivän ihan levon kannalta. Caro hoiteli hevoset aamulla ulos ja puolen päivän jälkeen Kari suuntasi Laura kyydissään tallille. Karilla riitti puuhaa Tatankan kanssa ja Laura pääsi Sellan selkään. Tamma pysyi kohtalaisen kivasti lapasessa ja tekivät hyvät treenit lumisella pellolla. Kaikki askellajit olivat käytössä ja hiki pinnassa. Tatanka puolestaa irrotteli kentällä oikein innokkaasti. Typykät saivat liikuntaa pienessä vesi-lumitihutuksessa. Urho seuraili touhua ylhäisellä yksinäisyydessään.

Illalla lähdettiin taas Pedron kanssa mukaan tallipuuhiin. Piski pisteli menemään pitkin tallialuetta. Mä puuhailin tallissa sisällä ja harjailin hevoset. Koira on keksinyt, että porkkanoita on kiva varastella ja nakertaa salaa. Kaikkea pientä tallilla on aina puuhattavana sekä sisällä että ulkona. Vähän tehtiin lumitöitäkin. Jos ennusteet pitävät, niin alkavan viikon vesisateet saattavat sulattaa kaiken lumen, mutta nautitaan nyt, kun lunta on. Hevoset ainakin tuntuvat olevan hyväntuulisia, vaikka niiden onkin ihan pakko piehtaroida sisällä pihatossa. Sellan Thermatex oli sievän näköinen, kun se oli taas pihatossa heittänyt selälleen.

Illalla otin vieltä holhokeilta tilannetietoja ja kaikilla sektoreilla oli homma hyvin. Seuraavan kerran nuorisoporukka starttaa Jämsänkoskella ja pääsen taas seurailemaan lähietäisyydeltä tyttöjen tekemistä. Toivottavasti saan olla yhtä tyytyväinen kuin Liedossa. Kivahan se on luotsata tulevaisuuden lupauksia eteenpäin.

Kari heräili kotona jo reippaasti ennen kuutta ja lähti Pedron kanssa reippaana tallihommiin.

Samoihin aikoihin mä heräilin Liedossa. Aurinko hehkui itäisellä taivallaa, mutta muutama hiutale putoili maahan ja manattiin jo mahdollista sadetta. Kisakanslia aukesi seitsemältä, hevostarkastukset alkoivat pyöriä varttia vaille kahdeksan ja siitä kisapäivä lähti rullaamaan. Pilvet siirtyivät syrjään ja keli suosi tapahtumaa. Mainio meininki kaikin puolin. Järjestelykoneisto hoiteli hommansa ja tiimit tahkosivat perusvarmoja suorituksia. Ei mitään huikeita tuloksia, mutta tarkotuksenmukaisia suorituksia Yhtään hylkäystäkään ei tullut. Se on aina kiva. Yhtään mutrunaamaa en nähnyt ja se vasta kiva onkin. Mun nuoriso-osasto teki juuri sitä, mitä oli sovittu ja sain olla holhokkeihini todella tyytyväinen. Vähän naureskellen rehvastelin, että kaikissa luokissa mun suojatit tulivat ekoina maaliin. No tämä ei ihan pidä paikkansa, mutta aion ehdottomasti värvätä Taimin tiimiini. Hänestä tehdään Joonan ohella toinen shettiksellä 50 kilsaa ratsastanut napero. Tavoitteitahan pitää aina olla.  Turunen puolestaa hörötteli, että nyt mun valmennettavien keski-ikä laskee entisestään. Tapahtumasta lisää Tien päällä -osiossa.

Kari kävi kotona Urhon kanssa lenkillä. Hymynaamaa tuli siltäkin suunnalta. Aurinko paistoi ja hevonen kulki reippaasti ja halukkaasti. Koska lunta on nyt tosi hyvin, niin pelto on jälleen kovassa käytössä ja lumi pöllyää.

Illan tullen ehdittiin sopivasti kotiin ennen kuin Pedron veli saapui suoraan lentokentältä vierailulle. Olen valtavan iloinen, että viimeinenkin pentu sai kodin.

Mä otin chillisti päivän ja kolmelta hain Lauran Keravalta ja lähdimme ajelemaan kehätien kautta kohti Turkua. Määränpäänä Lieto. Siellä kosajärjestestelyt olivat kuumaakin kuumemmin käynnissä. Tästä reissusta taas tarkemmin Tien päällä -osiossa. Liedossa on aina yhtä mukava olla toimarina. Siellä on rento meininki ja se mitä haluan tapahtuvan myös tapahtuu. ja joka kerta tapahtuu paljon kaikkea muutakin.

Karilla meni vähän päivä pitkäksi ja oli menossa tallin suuntaan vasta kuudelta. Silloin tulikin tieto, että Tatanka oli järjestänyt ylimääräistä ohjelmaa. Se on oppinut nostelemaan porttilankut syrjään ja sen myötä vapauttamaan laumansa avaraan maailmaan. Näin ollen koko kolmikko pyöri tallin pihalla. Caro ne oli sitten ehtinyt jo pyydystää talliin ennen kuin Kari ennätti paikalle. Tässä kohtaa ei ollut oikein muuta tehtävissä kuin köyttää lankut paalinarulla kiinni paikoilleen.

Iltatalli muuten normaaliin tyyliin.

Lunta tuprutteli edelleen. Hevoset menivät neljältä ulos ja ottivat lumikylpyjään.  On ollut niin vähänluminen talvi, että kamalasti eivät ole päässeet edes piehtaroimaan, joten nyt näyttävät nauttivan siitä. Lumipeitteen alla on liukas jäinen pohja, joten tarkkana saa olla. Ensiapuklinikat ovat täynnä kaatuneita ihmisiä. Mentiin iltatalliin molemmat ja siinä oli taas monenmoista puuhattavaa. Mä harjailin hevoset ja sain sen myötä turpaterapiaa. Kroppa alkaa tuntua jo aika toimivalta.

Caro ja Satu hoitelivat tallikuviot siihen malliin, että Kari pyhitti illan kengityshommiin . Oli taas haastava ja aikaavievä työ. Tästä syystä oli suunnitelma se, että minä ja Pedro otamme hevoset sisälle. Ennuste lupasi melkoista myräkkää. Liedon suunnalta kisasuunnitelmien ohella tuli tieto, että heti iltapäivän koittaessa alkoi lunta tulla vaakatasossa. Kun lähdin tallin suuntaan, niin meillä leijaili hiljakseen muutama hiutale alas taivaalta. Kun pääsin Ridasjärvelle, niin lunta tulikin jo vaakatasossa ja tuuli oli sen sorttinen, että kelottuneista puista oli putoillut oksia jo kaikkialle. Hevoset kuorossa huutelivat, kun kuulivat auton oven pamahtavan kiinni. Koko kolmikko oli vierastarhan katoksessa. Varsa siellä pimeimmässä nurkassa ja aloin jo pelätä, että se on kadonnut kokonaan.

Availin oven ja tuulen ulvoessa huhuilin niitä sisälle. Muutama uusinta tarvittiin, kunnes lopulta Urho johdatti porukan hevosenkengän kautta tallin takaovelle. Komeasti tulivat taas laukoilla. Varsa jäi vähän vierastarhaan miettimään ja tuli sitten kunniakierroksien omia aikojaan. Kivan rauhallisia ne kuitenkin olivat, vaikka tuuli oli melkoinen ja kun laitelin pihalle heiniä, niin totesin, että aika kovaa katoksen peltikattokin paukutteli.

Kun hommat oli tehty, niin tyytyväiset kaverukset jäivät talliin mutustamaan heiniään ja mä lähdin liukastelemaan kotiin. Keli oli kyllä melkoinen. Näkyvyys nolla ja lunta tuli illan ja yön aikana lähes 20 cm.

Meillä on nyt hevosilla vähän poikkeukselliset ajat, sillä Caro laittaa ne pihalle jo neljältä! Vaatii pientä suunnittelua heinityksen suhteen. Mä toivoisin sellaisia aikalukolla toimivia laatikoita, jotka pudottaisivat tiettyyn aikaan tarhaan vähän lisää heinää. Verkoista kun syövät just niin kauan, että ne ovat tyhjät ja sitten ihmettelevät lopun päivää. Olisi oiva ratkaisu meidän arkeen ja varsinkin tämän tyyppisissä tilanteissa. No nyt on niin, että Caro heinittää uudelleen, kun tulee töistä. Ihan tyytyväisinä olivat aamulla menneet ulos. ja nythän on kivat kelitkin, joten mikäpä on mennessä.

Satu oli salakuunellut jälkikasvunsa juttuja ennen kuin meni tallitöihin. Poika oli katsellut mumminsa kanssa telkkarista jotain eläinsairaalaohjelmaa ja siihen liittyen oli kai seuraava keskustelu virittynyt.

-”Mä tykkään kaikist eniten Tatankasta, mummi tiiäksä kuka on Tatanka, Tatsu?”
-”En?”
-”No se on se varsa siellä hopolaisilla, Tatanka. Se on paras.”

Pojalla on varsan kanssa ilmeisen erityinen suhde. Jotenkin lapsieläin ja lapsi-ihminen varmaan bondaavat toisiinsa voimakkaammin. Kunmpikin ymmärtää, että meissä on jotain samaa. Saa nähdä vaikka kaveri joskus päätyisi vielä Tatankan selkäänkin.

Mulla oli fyssari ja ihmettelen taas kerran, että syydän rahaa ihmiselle, joka mua pahoinpitelee. Jouduin jo toteamaan, että ei sitä iskukohtaa ole ihan pakko taukoamatta jauhaa. Vastaukseksi sain naurua! Mutta myös kommentin, että hyvä tästä tulee ja erilaiset temput kuulemma todistivat sen, että luut ovat ehjät. Ehkä jälleen kerran selvittiin säikähdyksellä ja kuukauden levolla.

Kari hoiteli iltatallihommat ja aloitti sen sillä tavalla raflaavasti, että rysäytti portista läpi. Kukaan kun ei ole mitenkään kertonut, ett änyt on järkyttävän liukasta! Mitä nyt uutisissakin on sanottu, että jos ei ole pakko jalan liikkua, niin kannattaa pysyä kotona. Ja mitä nyt meilläkin on piha kuin auraamaton luistinrata. Mutta eihän sitä nyt voi tietää. Onneksi tästäkin selvittiin aika pienellä ja samalla äijä sai Webaston korjattua.

Hevosilla kaikki oli hyvin ja tyytyväisinä tulivat talliin. Luukut laitettiin kiinni, sillä odotettavissa on kylmä yö. Lunta on luvattu lisää. Ja erityisesti länteen. Toivonkin, että kisoihin saadaan hyvät pohjat, joten antaa tulla vaan. Järjestelykoneisto on pieni, mutta tehokas. Tarjolla jopa talutusluokka! Ja tietenkin Taimi on lähtöviivalla aikeissa ratsastaa 11 km. Se on pienelle ihmiselle todella pitkä matka ja todella pitkä aika satulassa.

Mä köllöttelin taas sängyssä tai sohvall suurimman osan päivästä. Vähän kävin kävelyllä ilman suuria tuntemuksia. Satu hoiteli hevoset ja tallihommat aamulla. Poika on lomalta koulusta ja oli apujoukkoina. Pikkuvari tuntuu olevan herkkä erilaisille viboille ja tällä kertaa oli todennut, että Hopon karsinassa tuoksuu edelleen Hopolta, sen paksulta turkilta.

Pitkin päivää sateli lunta ja kaikkinensa sitä saatiin ehkä 3-4 senttiä. Ikävää on se, että lumi satoi jäiselle pinnalle ja teki samalla pohjat vieläkin liukkaammiksi. Samalla tietenkin mietityttää, että millaisessa kelissä kisataan lauantaina. Liedon suunnalta lumet olivat ehkä sulaneet vieläkin enemmän pois ja jään määrä on ilmeisesti ollut vähäisempää kuin täällä meillä, mutta sama tilannehan sielläkin on. Sinne oli tullut enemmän lunta ja ennuste on, että ennen viikonloppua sitä tulisi vieläkin enemmän. Eli jos oikein hyvin käy, niin pohjt voisivat olla ihan erinomaiset, tai sitten eivät. Seuraavat päivät ovat nyt aika määrääviä. Öisin on luvassa kunnolla pakkasia ja päivisin mennään lähelle nollaa.

Koska olin lepäillyt päivällä hyvin, niin päätettiin, että lähden iltatallin mukaan. Koira sai juostua pitkin ja poikin. Mä laittelin aiemmin puretut langat paikoilleen ja avattiin vierastarha taas käyttöön.  Kari oli tilannut viikonloppuna lisää heinää ja paalin olivat saapuneet. Kari laitteli heiniä ja mä harjailin hevosia. Ehkä kuvittelin, mutta jotenkin tuntui siltä, että ne olivatkin jo vähän kaipailleet mun herkkutaskuja ja hemaisevaa seuraa. Sellasta lähtee mielettömästi karvaa, Tatankasta ja Urhosta maltillisemmin. Oli ihan terapeuttista puuhailla niiden kanssa ja muutenkin tuntuu hyvältä olla vähän ulkona.