Eläinlääkäripäivä. Tämäkin vaanti vähän veivaamista, sillä Kari kävi kaapaamassa Pedron kotoa kassiin ja kiirehti ennen kolmea tallille. Kaisa teki pikkupiskille kattavan terveystarkastuksen ja tuikkasi piikin niskanahkaan. Poitsu sai terveen paperit. Seuraavaksi olivat vuorossa isomat kaverit. Koko kolmikko rokotettiin ja raspattiin. Pientä piikkimuodostelmaa aikuisilla ja varsalla terävät takahampaiden reunat. Kaikki hoidettiin. Urholle tussautettiin pieni annos rauhoitetta, tytöt vedettiin selvin päin. Homma hoitui aika sopuisasti. Satu sattui taas onnekkaasti tallille paikalle ja piti Pedrolle seuraa, kun Kari auttoi eläinlääkäriä.

Minä kiirehdin omalta taholtani tallille kermakakku kyydissä. Kun saavuin paikan päälle, niin porukalla juhlittiin Karin merkkipäivää. Tämän jälkeen pakkasin koiran kassiin ja suuntasin kotiin. Kari jäi tallille vahtimaan, että Urho selvitti päänsä ja pääsi sitten normaalisti yöpuulle.

Arki on alkanut. Molemmilla kiihkeä ja kiireinen työpäivä. Lisäksi Kari tekee taas lähtöä ja se teettää myös aika paljon ylimääräistä säätöä. Säätö ulottui tallihommiin asti, sillä Satu teki epähuomiossa ylimääräisen tallivuoron ja näin ollen Karin ei tarvinnut muuta kuin käydä illalla ottamassa lauman sisään. Luvattu lumisade tuli ja näin ollen maa on valkoinen ja lumitöitä tiedossa.

Huonosti nukutun yön jälkeen olin tallilla jo vähän jälkeen kuuden. Karilta oli jossain aivokatkoksessa jäänyt puhku päälle ja tallissa oli aika lämmin. Niin oli myös ulkona. Hemipakkaset olivat muuttuneet pikkupakkasiin ja nyt minimaalisiin pakkasiin. Lämpömittari oli lähes nollassa. Hevoset lähtivät taas kukin omalla vuorollaan kaikessa rauhassa pihalle. Paitsi Tatanka, joka jäi jälleen käytävälle hengaamaan ja seurustelemaan. Lopulta jouduin heittämään sille narun kaulalle ja taluttamaan pihalle. Siinä tallin käytävällä sitä katselin, että aavistuksen se on vielä takakorkea, mutta muuten varsin sopusuhtainen. Meidän vauva, joka on jo emäänsä isompi.

Illemmalla pakattiin piski kassiin ja paineltiin iltatallitouhuihin kolmisin. Koira alkaa olla tallitouhuissa jo aika kotonaan ja hevosiahan moinen rääpäle ei haittaa millään muotoa. Vähän se niitä kiinnostaisi, mutta piski vipeltää omaksi onnekseen aina pakoon hevosten lähestyessä. Normaalirutiinit hoidettiin. Poikkeavaa oli, että hevoset eivät oikein olleet halukkaita tulemaan sisälle. Olin oikein ajatellut videoida, miten hienosti homma meillä hoituu, mutta tänään se ei sitten kyllä hoitunut. Taisi olla tämän talven eka ilta, kun ne olisikin voinut jättää pihattoon. Yö vaikutti lämpimältä ja tuulettomalta. Ehdotin Karille, että jos sitten annetaan niiden jäädä ulos, kun eivät oikein sisään halunneet, mutta Karin mielestä ajatus ei ollut hyvä. Näin ollen jäivät sisälle yöpuulle ja me poistuimme kotiin. Näin se joulunaika oli eletty ja uusi vuosi alkanut.

Dubaissa Maktoum cup starttasi meikäläisten aikaan viideltä ja kutakuinkin kolme sataa ratsukka pyyhälsi aavikolle. Meikäläistä aikaa kuudeltä mä pyyhkäisin tallille. Aamutallin ja omien hevostouhujeni ohella seurailin kisan etenemistä. Suomalaiset aloittelivat maltillisesti ja etenivät reitiltä tarkastukseen ja siitä taas seuraavalle lenkille. Dubaissa pöllysi hiekka ja meillä täällä luvattu lumisade teki tuloaan. Yön aikana oli vähän tullutkin jo lunta ja pitkin päivää sitä sateli lisää. Hevoset pääsivät nakkena pihalle ja vaikuttivat varsin tyytyväisiltä. Kari oli tehnyt niille heinästi piilokasoja, joita saivat nyt sitten lumen alta kaivella esiin. Ja pitkästä aikaa sai piehtaroida puhtaassa, pehmeässä lumessa.

Kohta keskipäivän jälkeen oli Karin tallivuoro. Hevoset saivat kukin liikutuksensa. Ensin Urho pääsi pellolle päästelemään höyryjä seuraavaksi käsittelyyn pääsi Sella ja viimeisenä Tatanka. Tyttöset tosin joutuivat tyytymään kenttätouhuihin. Olin jo aamulla todennut, että olivat aika rapsakkaina kaikki. Hyvän ulkoilupäivän päätteeksi Kari vielä laitteli heinät ja keräili kolmikon yöksi sisälle. Kotona ruoka ja sen jälkeen uni maistuivat.

Kisastudiota pidettiin pitkin päivää. Harmi kyllä suomalaiset päätyivät jättämään leikin kesken. Leikiksi ei 160 kilsan matkaa paahtavalla aavikolla voi tosian sanoa. Koville joutuivat niin hevoset kuin ratsastajatkin. Koko suomalainen kolmikko keskeytti sadan kilsan tietämillä. Muitakin tuttuja nimiä oli mukana, joten seurattaa riitti myöhälle iltaan asti. Sympatiat olivat Tonjen puolella. Hevonen päätt lopettaa kisan 4 km ennen maalia. Tuli mieleen se kerta, kun Kari ratsasti 120 km ja tuli rennosti hölkillä maaliin. Ja muutaman minuutin palauttelun jälkeen lopputarkastuksessa hevonen olikin ep ja tulos hylätty. Paha, paha paikka. Työ on jo ikään kuin tehty, mutta palkintoa ei tule.  Tuollaiset Dubain kisat kuten kv-kisat muutenkin ovat kuitenkin aina myös opintomatkoja. Vaikka tulosta ei tulisikaan, niin ne ovat jo itsessään elämysmatkoja. Ja luonnetta sekä nöyryyttä kasvattaa kilpailureissut, jotka eivät tulosta suo. Oppii myös arvostamaan lajia entistä enemmän. Ja me jos ketkä tiedämme, miten sitä kahlataan eteenpäin hylkäyksestä hylkäykseen. On koettu ja paljon niistä keikoista opittu. Opittu myös ymmärtämään, että tuloksen ja hylkäyksen välissä oleva ero voi olla hiuksen hieno.

Loppiainen, kolmen itämaan tietäjän päivä. Vähitellen alan riisu joulua pois, sen suurempaa juhlaa meillä ei ole. Caro laitteli hevoset aamulla ulos ja me kärräsimme sinne itsemme joskus kymmenen jälkeen. Pakkanen paukkuu ja kotona lyötiin pökköä pesään. Meillä onneksi talo pitää lämmön hyvin, mutta lisälumoa toki saadaan takasta ja samalla suloinen lämpö leviää. Tallitupa on pysynyt hyvin lämpimänä ja Kari viritteli tallin puolelle ajastetun puhelimen. Jos paukkupakkasia on muutama päivä, niin se ei aiheuta meille minkään sortin ongelmaa. Jos puhutaan viikkokaupalla kestävästä pakkasesta niin tilanne on toki toinen.

Hevoset touhuilivat palttoot päällä. Tatanka on perinyt Sellalta loimia. Se on kasvanut varsavaatteista yli. Vähän ovat ryntäistä väljiä, mutta muuten sopivia. Saan pakata varsaloimet pois. Odottelemaan seuraavaa varsaa. Sella oli jätetty tallin taakse ja varsa sekä Urho olivat siirtyneet vierastarhan puolelle. Kannettiin taas niskat väärällä niille melassivettä. Olen iloinen, että se maistuu näillä keleillä niin hyvin ja illalla saavat vielä greenline-veden. Hyvin maistui myös maakasoihin annosteltu väliheinä. Mitä nyt urhon täytyy aina välillä vähän häätää Tatankaa kauemmas. Varsa ei siitä ole moksiskaan. Siirtyy hetkeksi kauemmas, muka kunnioittavasti ja hiippailee sitten muina hevosina takaisin. Siinä vaiheessa Urho jo unohtanut karkottaneensa sen hetkeä aikaisemmin. Aurinko paistoi upeasti, vaikka pakkanen natisi jaloissa ja nurkissa. Hyvillä varuosteilla se ei suuremmin haittaa. Kari narisi matkalla, että otin sitten satasen pipon tallihommiin. Mietin nasevaa vastausta ja hetke pohdittuani totesin, että joo ja kolmen sadan housut, kahden sadan kengät ja satasen hanskat. Mutta eipähän tarvitse palella. Siinä sitä sitten pähkäiltiin, että totta tosiaan, kunnolliset talli- ,ratsastus- ja talvivarusteet ovat aika hintavia, mutta onneksi varsin kestäviä myös.

Kävin vielä hakemassa havuja. Nyt kun pakkaset tulivat, niin ovat niitä nakerrelleet ja varsin tallissa jouluksi laitetut havut ovat tehneet kauppansa oikeastaan vasta nyt. Mitä nyt muutama tunti tallilla touhuttiin, niin joko pakkaseen tottui tai sitten se vähän hellitti. Kun on liikkeessä niin yhtään ei tule edes kylmä. Kun puuhat alkoivat olla tehtynä, niin toivotettiin hevosille heipat ja poistuttiin paikata. Jätettiin hyvin heinää, jotta pärjäävät siinä n. -24 asteen kelissä hyvin iltaan asti.

Iltatallin aikaan Kari palaili paikalle ja totesi, että kyselivät vähän jo sisälle. Sinne siis. Lämmintä juotavaa, väkkärit ja heinää turvan eteen. Varmuuden vuoksi Kari jätti vielä puhkun ajastetusti puhaltelemaan pitkin yötä. Jos ennuste pitää paikkansa, niin aamulla pakkasta pitäisi olla melkein 20 astetta vähemmän.

Caro laittoi hevoset aamulla pihalle ja nyt oli oikein toppatakit valmiina odottamassa. Pakkasta oli aamulla kutakuinkin -20 astetta ja siivitettynä lievällä tuulella. Aurinko nousi ajallaan ja maalasi maisemat komeiksi, mutta lämpötilaan sillä ei ollut suurtakaan vaikutusta. Lähdin itse tallin suuntaan vähän ennen puolta päivää ja oikeastaan pakkanen ei tuntunut läheskään niin pahalta kuin olin ajatellut. Untuvatakki ja karvahattu, ei palele. Vähän liukasta on kitkoilla, mutta muutoin homma rulaa.

Ajaessani tallin pihaan näkymä jotenkin liikutti. Koko kolmikko oli tiiviissä rykelmässä nauttimassa viileän auringon säteistä. Hörisivät tervehdyksensä ja aloin kantaa niille kuumaa sahtia tallista. Ryystivät sellaista vauhtia, että en ehtinyt kyydissä mukana. Sella oli sitä mieltä, että Urhon ei tarvitse saada mitään ja kaatoi oman kiulut sitä mukaan kun oli itse saanut kyllikseen. Jouduin oikein komentamaan sitä. Kollasin kaikkien loimien alle ja lämpimältä tuntui. Happamia ovat nyt vähän olleet kun vaatteissa joutuvat kulkemaan. Kyllähän se liikkuvuuteen vaikuttaa ja kun eivät ole tottuneet, niin eivät suuremmin pukemista ja riisumista rakasta.

Varsa olisi ollut leikkituulella. Seuraili mua ja otti juoksuspurtteja. Nyt kun on vähän saatu lunta ja kun pakkanen toivottavasti viikonloppuna laantuu, niin eiköhän sekin pääse vähän puuhailemaan. Kari sitä kertoi, että yhtenä päivänä keuli oikein urakalla. Kaikki taidot on ilmeisesti opeteltava Ehkä se haaveilee urasta sirkuksessa. Varsaloimet ovat jääneet auttamattoman pieniksi ja nyt se käyttelee jo pokkana Sellan loimia.

Katselin niiden touhuja ja ikävöin Hopoa. Aurinko paistoi kirkkaasti ja yritin pyyhkäistä haikeuden mielestä pois. Kävin tutkiskelemassa kentän kuntoa. Ennusteen mukaan on lisää lunta tulossa ja hetkellisesti jopa nuoskakeliä. Saa nähdä, millaiseksi pohjat muuttuvat.  Siivosin karsinat, lisäsin pellettimurskaa ja tutkailin lämppärin ajastimen toimivuutta. Kävin vielä levittelemässä hevosille vähän väliheiniä, sujautin karsinoiden ruokakuppeihin kullekin kolme porkkanaa ja lähdin ajelemaan kotiin.

Kari hoiteli taas iltatallin.

Olin vähän katellut sääennusteita ja todennut, että pidän tänään vapaapäivän. Säästyin aamun lumitöiltä ja lumisateen auttamatta aiheuttamalta aamuruuhkalta. Lisäksi sain heti aamusta lyötyä tulet takkaan ja nauttia reippaasta pakkaspäivästi mukavasti kotisohvalla töitä painaen. Luksusta!

Kun hommat oli tehty, niin kaivoin joulupukin askartelemat Suomi-sukat (made by SA) esille, vedin North66-pöksyt jalkaan ja suuntasin tallille. Pakkasta oli rapsakat 18 astetta, mutta vielä pärjäsi kuuskutosilla hyvin ilman pitkiä kalsareita. Tallireissut yksinään ovat mulle vaikeita. Jos on koira tai joku muu mukana, niin on jotenkin helpompaa. Tänään oli jotenkin tosi vaikea matka. Ikävöin Hopoa mielettömästi. Sen läsnäolo jo itsessään teki mut onnelliseksi. Puhumattakaan yheisistä ratsastusretkistämme. Ne ajat eivät enää palaa ja se tekee mut melankoliseksi.

Tallilla kolmikko oli tiiviisti yhdessä ja aika pirteällä tuulella. Tulivat reippaasti tervehtimään. Ja kun hais sisältä melassivesiämpärit niin sitten tultiinkin jo juoksijalkaa. Nyt selvisi sitten viimeistään lauman arvojärjestys. Sellahan se määrää kaapin paikan. Kannoin lisää juomaa ja kaikki saivat osansa. Kun tarkatin tilanteen, niin lämitetyn juoma-astin kantena olikin jää, jota kukaan näistä kolmesta ei ollut tohtinut rikkoa. Taas tuli Hopoa ikävä. Se polki rikki lähes teräsjään ja ymmärsi, että jääkansi kannattaa rikkoa ja tyydyttää jano eikä vaan itkeä kipon vieressä ja kärsiä janoa. Voi, voi. Näitä viisauksia toivoin Hopon ehtivän varsalle opettamaan, mutta toisin nyt sitten kuitenkin kävi ja sen tosiasian kanssa täytyy vaan opetella elämään.

Tyypit saivat kuitenkin juotua ja näytin niille, miten kannattaa toimia, jos sattumalta juomakippo on täytetty liian täyteen ja pieni jääkansa muotoutuu muutoin sulan veden päälle. Tuskin meni oppi perille, mutta täytyy jatkossa tarkistaa aina se, että juomaveden pinta ei tule yli lämmitysveden. Kopeloin tyypit loimien alta. Lämmintä oli. Tatanka toppaloimi oli tosin jäänyt pieneksi ja huomiseksi sille täytyy katsoa Sellan loimista joku. Kierrätystä. Sitähän tässä nyt on harrastettu. Meillä on hirvittävä määrä loimia, joten varsaa varten ei tarvitse ihan heti uusia ostaa ja Urhokin on suurelta osin puettu jo olemassa oleviin vermeisiin.

Talli oli mukavasti plussan puolella ja pidin hetken tallituvan ovea varmistaakseni sen, että ei myöskään illan aikana ehdi mennä pakkaselle. Kaikki vaikutti olevan hyvin, joten levittelin pienoisen paalin pitkin tarhaa ja katselin hetken tyytyväistä mutustelua ja poistuin paikalta.

Kari hoiteli iltatallin. Kolmikko oli tyytyväisinä pihassa ja osa laittamistani heinistäkin oli vielä syömättä. Tallissa saivat taas lämmintä juotavaa ja jäivät yöpuulle ihan normaalisti. Tallin lämpötila lähti nopeasti nousuun. Se on todettu aiemminkin, etät jos pakkanen pysyy maltillisesti kahdenkympin tuntumassa, niin meillä pärjätään hyvin. Jos mennään lähelle kolmeakymppiä, niin sitten meillä on pienimuotoisia ongelma saada lämpö pysymään.

Yllättävää kyllä, aamulla maa oli peittynyt lumeen! Pakkasta oli myös muutama aste ja tuntui ihan talvelta. Illalla tuntui jopa aika kirpakalta. Aloin epäillä, että taitaa luomakunnan herralta lähteä homma taas lapasesta. Auramieskin oli käynyt. Toisen kerran tänä talvena!

Kari hoiteli iltatallin. Kaivoi oikein loimet esille. Vaikka ennusteet eivät lupaa mitään sietämätöntä pakkasta, niin näin yllättävä säätilamuutos suokoot laumalle loimet päälle. Tallilla ei mitään ihmeellistä. Päivä kerrallaan.

Aamu alkoikin aika huvittavissa merkeissä. ERTF oli kovasti lähdössä reissuun, mutta sattuneesta syystä passit olivat meillä. Viime viikolla ehdottelinkin Karille, etät pitäisi laittaa firman toimialaan lisäys, että hoidamme myös passiasioita. Tällä kertaa asiakkaan aikataulut vielä pettivät ja niipä Kari lähti passikuriiriksi Seutulaan. Juuri ja juuri ehtivät ja pääsivät matkaan. Seuraava lasti suomalaisia lähee matkaa huomenna. Ennen kaikkea toivon oman seuran edustajalle menestystä. Tietenkin lähetän tsemppiajatuksia kaikille tutuille eri puolilta Eurooppaa. Niin siellä tuntuu löytyvän edustusta vähän joka maasta.

Sellan piti päästä illalla lenkille, mutta hommat venähtivät ja tallikuviot typistyivät pieneksi seurusteluksi. Ennuste lupaa todella kipakkaa pakkaskautta ja reippasti lunta. Uskon kun näen. Tänään sateli muutaa hippunen ja se ei vielä hurraahuutoja kirvoita.

Vuodet vaihtuu, mutta hevosenomistajan arki pysyy samana. Kuudelta mulla soi kello ja puoli seitsemältä olin tallilla. Siellä hörisi kolme höpönassua. Äijä jäi kuorsaamaan ja koira myös tiukasti edellisen kainalossa. Tallissa disco raikasi ja valot olivat päällä. Sen verta oli ollut jännittävää, että Tatanka ei ollut mennyt makuulle ollenkaan. Sellalta oli jäänyt heiniä huomattavasti ja Urho oli stepannut karsinansa ihan sekaisin. Kaikki olivat juoneet tavanomaista vähemmän. Muutoin olivat ihan rauhallisia. Söivät aamukauransa ja malttoivat odottaa mun pakollisen kopeloinnin ja harjailun ajan. Kovasti olivat ulos menossa. Urho taas ensin, sitten Sella ja sitten Tatanka. Nyt ei varsakaan jäänyt käytävälle hassuttelemaan. Olin hyvilläni kun totesin Urhon jalat kuiviksi ja liikkeen normaaliksi.

Siivosin tammojen karsinat ja kannoin sellalta jääneet heinät tarhaan. Pihalla tuntui kaikille maistuvan niin heinä kuin vesikin. Sinne jäivät tyytyväisinä ja meikkis kurvaili kotiin keittelemään sesonkipuuroa ja herättelemään kotijoukkoja. Liikenne oli täysin kuollutta mennessä ja varsin rauhallista myös tullessa. Tosin joitakin autoja oli liikkeessä eli ilmeisesti ihan jokaisen ihmisen elämä ei vuoden viimeiseen päivään pysähdy.

Kun päivä saatiin käyntiin, niin Kari lähti vuorostaan tallille. Siellä on kaikkea pientä puuhaitavaa edelleenkin ja nyt kun pakkasia on luvattu niin täytyy saada tuuletusluukkuihin paremmat säädöt. Sella piti päästä lenkille, mutta se nyt jäi kaiken nikkaroinnin jalkoihin.

Mulla oli kotona varusterumbaa. Snupan jäämistö oli päätynyt meille. Osa tavaroista jäi omaan käyttöön ja osa lähti kiertoon. Tässä on lähipiirissä niin paljon elukoita, että kertyy käsiin mitä tahansa, niin aina löytyy jatkokäyttäjiä. Tämä kierrätyshomma on oikeastaan vasta viime vuosina mulle alkanut aueta ja täytyy myöntää, että onhan se hieno juttu. Toisen roska voi olla toisen aarre. Muutama euro siihen väliin, niin kaikilla on hyvä mieli.

Suomalaisia on lähdössä Dubaihin kisaamaan. Mia ja Nea ovatkin jo siellä, mutta Tanja tekee parhaillaan lähtöä. Elellään hengessä mukana. Toivottavasti suomalaisilla on onni myötä. Dubaissa kisaaminen tuntuu kuohuttavan kovasti tunteita. Kullakin on oikeus  mielipiteisiinsä ja asia ei missään tapauksessa oli yksiselitteinen. Se mua kuitenkin ällöttää, että tässäkin asiassa ihmiset ovat kaksinaamaisia ja harrastavat kaksinaismoralismia. En oikein ymmärrä sitä, että miten emiraattien harjoittama hevoskohtelu paranee siitä, että suomalaiset tai pohjoismaalaiset eivät kisaisi siellä. Ennemmin ehkä kansaivälisten ratsastajien (ja toimihenkilöiden) läsnäolo edesauttaa eläinten oikeaa kohtelua. Ja se vasta ällöä onkin, että toisaalla suureen ääneen tuomitaan ja toisaalla liehitellään kisoihin osallistuvia. Tai haukutaan koko laji mädäksi ja hetken pääsätä hingutaan itse arabimaihin kisaamaan. Mutta kuten sanoin, kukin tyylillään. Ihmettelen vaan. Ja ihmettelen sitäkin, että jos kisaaminen halutaan kieltää, niin olisi sitten kielletty heti vuoden alusta, eikä siinä vaiheessa kun kausi siellä jo loppuu. Ja jos kielletään, niin sitten vaan sanktioita peliin. Paljon porua, vähän villoja sanoi piru kun sikaa keritsi.