Kari ehti kuin ehtikin ennen joulua kotiin. Mulla vierähti ilta valmistumisjuhlissa ja isäntä pääsi heti kiinni arkeen. Ei ihmispaljoutta, ei tauotunta mekkalaa, ei ilmansaasteita. Vain kolme turpaa ja hevosenpaskaa pilkkopimeässä pohjolassa. Mikäpä sen parempaa. Hevoset olivat tyytyväisiä äijän kotiutumisesta. Niin myös minä. Olisi se ollut aika outoa viettää joulua pelkästään eläinperheen parissa.

Loppurutistukset työmaalla. Kari urkoi Delhissä vimmatusti päästäkseen jouluksi kotiin. Tallilla tavanomainen meno. Tavanomaista ei kuitenkaan ole se, että taivaalta vihmoo vettä ja lämmintä on joulun kynnyksellä lähes viisi astetta plussaa. Päiväni ovat aika kiireisiä ja tiukasti aikataulutettuja. Illalla ei tarvitse unta kysellä tulevaksi.

Caro kävi taas laittamassa hevoset aamulla ulos. Puolen päivän jälkeen mentiin Lauran kanssa tallille.  Tehtiin tallihommat ja Laura kävi jälleen Sellan selässä. Kenttä on superhyvässä kunnossa vaikka kaikkialla muualla ja sikaliukasta, sikakovaa ja sikaärsyttävää muuten vaan. Kentällä tekivät jälleen kuuliaisuusjuttuja ja tällä kertaa se tapahtuikin hyvällä menestyksellä. Homma toimi merkittävästi edellistä päivää paremmin ja meille kaikille jä hommasta tosi kiva fiilis.

Tatanka pääsi myös kentälle irrottelemaan. Tosin se otti varsin maltillisesti. Ei kovinkaan kummoista ilottelua. Satu on tehnyt sen kanssa hyvää työtä ja käsittely on varsin simppeliä.

Laura vielä innostui putsaamaan Sellan nahkaisia varusteita.  Ennen kuin lähdimme kotiin sytytin Hopolle kynttilän.  Ikävöin sitä kovasti ja ratsailla en ole käynyt kohta kuukauteen.

Caro kävi laittamassa aamulla hevoset ulos ja vähän jälkeen yhdeksän painelin pikku-piskin kanssa paikalle. Tehtiin aamutallirutiinit ja moikkailtiin hevosia. Samalla päätin purkaa väliaikaisen oikopolun perustarhasta vierastarhaan. Sen toteutuksessa oli monta riskitekijää, joten nyt kun ovat vähän saaneet polkuja poljettua takatarhaan, niin kulkekoot sieltä. Kun aamuhommat oli tehty ja aurinko alkoi pilkistellä pilvien lomasta pakkasin piskin kassiin ja suunnistimme Haudankoskelle papparaisten herkkupatojen ääreen.

Kolmelta olimme takaisin kotona ja neljän jälkeen Laura tuotiin pihaan ja lähdimme takaisin tallille. Sella pistettiin ratsastuskuntoon ja likka selkään. Vaikka kaikki muu tienoo on ratsastuskelvotonta, niin kenttä on hyvässä kunnossa. Puolitoista tuntia veivasivat pikkuruista kenttää ympäri. Välillä Sella oli kuulolla ja välillä ei. Laittelin heiniä ja vesiä ja siivoilin paikkoja samalla sivusilmällä seuraillen kentän tapahtumia. Välillä muistutun muutamasta asiasta ja ehdotin tehtäviä harjoituksia. Lopputulos oli positiivinen, vaikka tehtävää vielä on. Kun juotiin perinteisiä talliglögejä, niin tyttö jo kyseli mahdollisia kisoja. Sanoin, että ensin pitää yhteistyö ja hevonen saada kuntoon. Muutenkaan talvikuukausina emme taida viitsiä kisapaikoille lähteä, mutta jos kehitys jatkuu toivotulla tavalla ja Sella pysyy likalla käsissä, niin ehkä kevään korvalla pääsevät kisoihinkin.

Sella jäi treenistä talliin ja kaksi muuta otettiin myös sisälle. Yhdeksältä olin kotona ja mietin, että kyllähän päivät menisi näinkin. Työnteko vähän haittaa hevoselämää. Kari viestitteli Intiasta, että kuuma on ja 20 tunnin työpäivät edistävät projektia siinä mittakaavassa ja kotiutuminen tapahtunee ennen aattoa.

Satu on hoidellut aamutalleja ja me Pedron kanssa iltatalleja. Torstain aamuvuorossa oli selkkaus ja hevoset pääsivät poikkeuksellisen myöhään ulos. Vastaavasti otin ne sitten myös poikkeuksellisen myöhään sisälle. Eivät olleet kovinkaan järkkyneessä mielentilassa pienen poikkeaman johdosta.

Perjantaina piski oli mulla töissä päivän mukana, niin pääsin tallille illalla yksinäni.  Pistelin vähän paikkoja järjestykseen ja mietin uusia ratkaisuja. Hopon karsinaa on ja saa kesään asti ollakin tyhjänä. Varustehuonetta pitäisi laittaa vähän uuteen uskoon ja prioriteetissä ihan ykkönen on kuivatushuone tai jonkun sortin koppero.

Heinätilanne on hyvä. Olen nyt siirtänyt koko kolmikon esikuivattuun. Iltapäivän väliheinät voi antaa kuivaheinistä.  Pikkupaalejakin on aika hyvin vielä jäljellä. Vailla heinä on aavustiksen pölisevää, niin sisäheinät kastelemalla mitään oireilua ei tule. Ulkoheinät imevät itseensä kosteutta yön aikana, joten siltä osin homma on kunnossa. Sellan vatsa on kestänyt nyt hyvin. Pikkupaaleja olkea pitäisi jostain saada. Pihatot alkavat olla oljettomat ja pyöreiden vatsojen ansiosta osan heinästä saisi korvata oljella.

Vaikk juotan illalla Greenline-liemisellä, niin juovat myös pihalla kohtalaisen hyvin. Lämmitettävää kippoa saa täyttää reippaasti joka ilta. Tallialue on vähän päässyt sotkuiseksi, mutta viimeistään joululomalla pistän taas paikat järjestykseen. En ole nyt oikein jaksanut tallilla aikaa viettää, mutta uskoisin, että kun kevättä kohti mennään, niin innostukseni taas kasvaa.

Hektinen alkuviikko. Kari oli lähtökuopissa valmiina ponkaisemaan lennolel kohti Intiaa. Aika paljon olisi ollut tehtävää asiaa ennen reissua. Moni asia tuli tehtyä ja moni jäi tekemättä. Keleissä ei mitään muutosta. Alkaa usko loppua jo talveen ja sen tulemiseen. Kohtahan tässä käännytäänkin jo kohti kevättä.

Saatiin kalenteritilaus tehtyä. Nyt vaan jännitän ehtivätkö tulla ennen joulua. Podiumin paketti matelee jossain maakuljetuksessa ja moni odottaa varusteita pukin konttiin . Meille tulee kiireinen aatto, kun lähdetään pukittelemaan ympäri maata.

Hevoset ovat lepojaksolla edelleen. Tatanka käy välillä Sadun kanssa kävelylenkillä. Urho liikkuu vähän aiempaa paremmin, mutta vammajalka oireilee. Se sai nyt nastat tossuihinsa ja saakin pitää niitä ahkerasti. Sellalla ei ole ongelmia liikkumisen kanssa ja nyt kun kolmikolla on kenttäkin käytössä, niin siellä näyttävät äiti ja tytär rallattelevan iloisesti.

Aamutallissa tavanomainen tunnelma. Radiossa soi joululaulut ja talikkohommat ovat nopeasti tehty. Kiireesti hoitelimme hommat ja kiidettiin kotiin vaihtamaan vaatteita, sillä hoidettavana oli myös viimeiset jouluahjaostokset. Tämän jälkeen Kari paineli tallille hoitamaan intohimoista tehtäväänsä pitää tarha-alueet paskattomana. Lähes koko päivä äijällä meni pistolapiota heilutellessa, mutta lopputulos hiveli silmää. Ei kikkareen kikkaretta pääasiallisilla oleskelualueilla. Kotona odotti lämmin sauna ja sen jälkeen uni maistui.

Tavaomaiseen tapaan aamutalli ja pikku-piskikin vahvuudessa mukana. Pakkasta muutama asten, lunta muutam hippu. Maa kova ja kutakuinkin paljas. Aamutoimien jälkeen käytiin kotona käännähtämässä ja aina nopeasti Kari lähtikin takaisin ja Sellan kanssa lenkille. Satu oli käynyt Tatankaa moikkaamassa ja Kari antoi lenkin jälkeen kolmikolle väliheinät kiirehti kotiin. Pienen huilitauon jälkeen olikin aika taas iltatallin. Varsin nopeasti päivä menee hevosjuttujen parissa.

Samaa settiä! Maa on kova ja pakkasta viitisen astetta. Perjantaina Satu kävi Tatankan kanssa kuitenkin pellolla.  Pukkia ja kikkailua oli tarjolla, mutta välillä myös hölkkäili ihan toivotulla tavalla. Innoissaan oli ollut ja kovin ollakseen sitten taas kun hommat oli tehty. Koska kulkureitti on blokattu, niin olivat menneet pienestä pihaportista, mutta paluu samaa reittiä ei sopinut nuorison pirtaan. Kiersivät sitten ryteikön kautta, joka kaikesta päätellen sopi neitokaiselle paremmin. Tutkimattomat ovat tyttöhevosten aatokset.

Hevosia on juotettu nyt aktiivisesti vaikka lämmitty vesiastia hoitaa asiansa erinomaisesti. Runsas iltajuotto tekee sen, että vesikipot ovat usein aamulla ähes koskemattomat. Tiedä sitten, onko sekään hyvä suuntaus. Vatsat kasvavat ja edes kohtuullisia kelejä odotellaan.

Joulu lähestyy uhkaavasti. Olen tänä vuonna karsinut kaiken mahdollisen. Töissä touhuilen joulumaata joka päivä, joten kotona on vähän vaisumpaa. Tallille laitettiin jouluvalot ja joululiinat. Kyllähän se niin on, että joulu tulee ihan joka vuosi. Riippumatta siitä kuinka paljon näkee asian eteen vaivaa. Pientä laittelua kuitenkin täytyy olla, eihän joulu muuten tunnu joululta. Ja lahjoja pitää antaa ja vähän tietenkin myös saada. Ja jos vaikka sitä lunta, niin moni asia muuttuisi paremmaksi.

Itsenäisyyspäivä. Itsenäinen Suomi. Se on minulle valtavan tärkeä asia. Ja varmasti jokaiselle suomalaiselle. Olisi meno vähän toisenlaista, jos ei sotia olisi käyty ja taisteltu. Samalla pitäisi mielestäni kuitenkin muistaa se apu ja tuki, joita maamme sai sotavuosien jälkeen ja ymmärtää, miten valtavan hyvin meillä on asiat nyt. Itsenäisyspäivänä aina mietin myös suomenhevosen historiaa. Se on aika rankka juurikin sodasta johtuen. Tänä vuonna ajatukset kiersivät luonnollisesti myös paljon Hopon ympärillä. Se oli niin hyvä esimerkki sitkeästä, periksiantamattomasta, rohkeasta ja kovapäisestä hevosesta, joka olisi  varmasti tehnyt kovissakin oloissa työtä käskettyä. Suomi ysiysi, hyvä me!

Aamutallin lähti piski kantokassissa mukaan.  Sen tuli aika nopeasti vähän vilu, vaikka Hopon yksi loimi on nimetty sille loikoilupaikaksi. Kun karsinoita siivotaan, että pennun aika ei meinaa oikein kulua, mutta tänään se hoksasi, että kakkakikkareita voi otta suuhun. Maku ei ilmeisesti kuitenkaan ollut ihan huikea.  Jotkut koirat syövät kahjoina paskaa. Tämä ei ilmeisesti oikein tajunnut kikkareiden gourmet-arvoa. Edellisen päivän tavoin se kipitteli perässäni kun hain heinää tai kuivikesäkkejä. Mukava tallikaveri tuosta tulee, kunhan vähän kasvaa. Olen ajatellut ihan oikeasti opettaa sen odottamaan karsinassa, jos olemme ratsastamassa. Dottien kanssa homma ei koskaan mennyt siihen pisteeseen. Senhän piti olla aina mukana kaikessa, mutta jos nyt homma menisi toisin. Tänään nyt en ihan vielä aloittanut koulutusta. Sen sijaan pentu oleili tyytyväisenä omassa kantokassisaan. Vähän hymähtelin, että en olisi voinut ikinä kuvitella, että joskus mulla on koira, jota kantelen olkalaukussa. No nyt on! Huvittuneena sanoin Karille, että ei tosta kassissa kyyköttävästä kaverista kyllä tallilla kamlasti apua ole. Eikä meillä taida niitä rottiakaan kamalasti olla. Mutta kuten sanottu, kunhan kesä tulee, kaveri vähän kasvaa ja kelit lämpenevät niin eiköhän tuolle oma roolinsa tallillakin kehkeydy. Jos ei muuta, niin kulkee mukana ja heiluttaa häntäänsä.

Koska takatarha on aivan kammottavassa kuosissa, niin tehtiin oikaisu etutarhasta vierastarhaan. Samalla pääsevät kentälle, sillä kenttä on sentää tasainen. Mua raivostuttaa vallitseva tilanne. Maa on koppura, ei lumesta tietoakaan. Tarhat jäätyivät muhkuraisiksi ja varsinkin Urho kärsii tästä tosiasiasta kovasti. Mitä olen ennusteita katsonut, niin helpotusta asiaan ei ole tulossa. Ennemminkin enemmän pakkasta. Ei ole luvassa valkeaa joulua eikä treenattuja hevosia. Jos kelit jatkuvat tällaisina, niin meiltä ei saada hevosta myöskään kevään ensimmäisiin kv-kisoihin Viroon.