Pidin vapaapäivän ja näin ollen suunnattiin uuden tallikoiran kanssa tallihommiin puolen päivän tietämillä. Hevoset nakersivat kaikessa rauhassa heiniään ja kävimme pienen olennon kanssa tervehtimässä niitä.  Urho varsinkin nuuhkutti pennun ihan läpikotaisin. Mietin, että mitähän haju kertoo. Varmaan sen, että kyseessä on koira ja ehkä myös sen, että kyseessä on vauvakoira. Pedro oli aika järkyttynyt vahtavista päistä ja sieraimista, jotka siti nuuhkivat. Sella ja Tatank päättivät vielä tulla toistamiseen ja yhtäaikaisesti nuuhkuttamaan sylissäin kököttävää olentoa.

Tehtiin karsinat, kannettiin vähän vesiä, laiteittiin väkkärit valmiiksi iltaa varten ja annettiin vielä väliheinät. Kaikki tuntui olevan normaalisti ja matkustettiin takaisin kotiin. Illemmalla Kari hoiteli iltatallihommat.

Tiukasti aikataulutettu päivä. Caro laittoi hevoset ulos, mutta kymmeneltä olimme jo tallilla puuhaamassa. Pari tuntia siinä taas vierähti ihmetellessä. Ei mitään ihmeitä tehty, koska mitään ihmeitä ei pysty nyt edes tekemään. Hevosten kannalta kelit ovat nyt kyllä totaalisen perseestä. Jos tätä vielä kovinkon pitkään jatkuu, niin samalla peruskuntokausi menee jo vähän pilalle. Mutta eipä mitään, harrastustoiminnasta on kyse. En ole vallitsevaan tilanteeseen kuitenkaan kovinkaan tyytyväinen.

Kun tallilta päästiin, niin olikin jo kamala kiire Graniin. Siellä piipahdettiin pikaisesti ja huristeltiin kodin kautta tekemään iltatallia. Homma hoitui suunnitellusti. Juotettiin hevosia huolellisesti, sillä eivät juo hyvin pihalla, vaikka lämmitetty juoma-astia on niillä tarjolla. Mieluusti hörppäävät ämpäristä lämmin vettä tai melassivettä erillisesti tarjottuna. Ainahan sitä täytyy tarjoilua olla.

Kun talli pistettiin säppiin, niin kiirehdittiin kentälle. Kyseinen kone laskeutui ajallaan, mutta odottamamme matkustaja Malagan koneesta pääsi tarkastuksesta läpi ihan viimeisten joukossa. Kyllä kyyneleet vähän kiersivät silmissä, kun saatiin kuljetuskoppi auki ja pieni matkustaja painautui kylmästä väristen syliini. Reilu vuosi on oltu ilman koiraan, mutta nyt se asia on taas muuttunut. Täytyyhän tallilla rottakoira olla!

Aamulla reippaana tallille. Siellä käyminen ei ole erityisen helppoa edelleenkään. Ja nyt mua harmittaa erityisesti Urhon huono liikkuminen. Kova ja muhkurainen pohja haittaa sitä erityisesti. En jotenkin kestä nyt yhtään sitä, että millään eläimellä on minkään sortin vaikeuksia tai kipuja. Toisaalta eilinen päivä oli ensimmäinen, kun mietin jo aamulla, että flunssa taitaa olla vihdoin selätetty ja oikeastaan kolmen viikon päänsärkykin oli selätetty. Joten nyt jotenkin tuntuu, että ehkä tämä tästä jollain tavalla taas siedettäväksi muuttuu ja ehkä joskus vielä jopa iloksi.

Tallilla huomattiin, että en ollut sulkenut illalla takaovea. Se nyt ei sinällään ollut mitenkään kamala asia, mutta tallissa oli vähän tavanomaista viileämpää, mutta toki kuitenkin lähes 5 astetta plussaa. Piippakorvat olivat ihan tyytyväisinä. Saivat kauransa ja Kari laitteli isoille tossun etutassuihin ja sitten oli aika ulkoistua.  Urho oli muka lähdössä, mutta sitten ei lähtenytkään. Sella sitten paineli pihalle, Urho perässä ja Tatanka jäi tapojensa mukaan hengailemaan käytävälle. Sitä olisi taas kiinnostanut mielettömästi mennä tutkimaan Urhon ja Sellan karsinat mutta tällä kertaa heitin sille narun kaulalle ja ohjailin ulos.

Pistettiin karsinat iltatallikuntoon ja väkkäritkin kuppeihin, sillä meillä oli ohjelmassa Tiipiin pikkujoulut ja Satu oli lupautunut iltatalliin. Tammat jäivät tallin taakse heinäsäkeilleen ja Urho lähti urheilemaan ja otti omaa rauhaa kiertämällä kentän takaa toiselle puolelle. Toki se tietää, että siellä on monta säkkiä vailla ottajaa. Urho on hyvä aarteenetsijä ja lähtee usein etsiskelemään heinäsäkkejä, kun taas tammat valitsevat lähimmät ja helpoimmat evästyspaikat.

Kun hommat oli tehty juotiin teet ja valoisassa aamussa ajaltiin kotiin. Mun piti käydä vähän jouluostoksilla ja kun pääsin sieltä kotiin niin totesin, että kurkku on kipeä. Mahtava juttu. Juuri kun olen sairastunut saksalaisesta flunssasta iskee päälle suomalainen sisarensa. Jos tämä näin jatkuu, niin jouluna mulla on sitten varmaan jokin intialainen räkätauti.

Kari meni vielä iltapäivällä takaisin tallille. Seurusteli hevosten kanssa ja kankesi maasta irti jäätyneitä paskakasoja. Hänen mielensä ei saa rauhaa, jos tarhoissa on paskaa. Eipä silti, kun siivoustyötä jaksaa tehdä pitkin talvea, niin keväällä pääsee vähemmällä. Tatanka oli keksinyt kivan tempun: kun polkaisee maassa makaavan lapion lapaan, niin varsi ja kahva nousevat ilmaan. Näppärää!

Mä torkuin kotona ja lämmittelin saunaa. Seitsemältä oltiin puhtaina ja raikkaina Ainon parvella. Mukava oli nähdä Tiipiin porukkaa. Eihän me kamalasti sieltä väkeä tunneta, mutta toki tallilaiset Tatankan tunsivat ja iloisen varsan edesottamukset toki kiinnostavat. Ja muahan ei tarvitse paljoa yllyttää, että varsan tekemisistä raportoin. Onhan se meidän ilopilleri ja jos muuten elämässä on haasteita, niin kyllä Tatanka huolet ja murheet aika hyvin karkoittaa. Sitä ja sen touhuiluja katsoessa ei voi olla hymyilemättä, ainakin sisäisesti.

Typerä viikko! Maa meni niin nopeasti jäähän, että kaikki paikat menivät ihan koppuraksi. Tämä käsittää myös tarhan. Ja koska siellä ei ole enää lihasvoimalla toimivaa tiejyrää, niin kolme kengätöntä on helisemässä kivikolta tai veitsenteriltä vaikuttavalta pohjalla. Nyt sitten toivotaan lunta, mutta sitä ei tietenkään ole luvassa. Muutama hippunen tipahtelee taivaalta alas satunnaisesti, mutta ei mitään mainittavaa lumisadetta. Kari ratkaisi ongelma pistämällä valkoisille töppöset etusiin. Pystyvät joten kuten liikkumaan, mutta ei tuo mukavaa ole.

Joulu kuitenkin lähestyy ja toivottavasti asiat alkavat vähitellen sujua paremmin ja mieli pysyisi virkeänä. Elämä jatkuu. Se puuttuva lumi teksi paljon.

Tatanka on ollut reippaana ja käynyt taluttelulenkeillä Sellan Kiefer selässä. Hienosti menee, vaikka välillä pitää vähän ”hassutella”.

Koska hevoset otettiin lauantaina tympäisevät kelin takia vähän aikaisemmin sisälle ja koska mulla oli taas nukkumisen kanssa vähän haasteita, niin lähdin viideltä pistämään hevosia ulos. Varhaiset aamut ovat siinäkin mielessä mukavia, että muu liikenne on vähissä. Hevoset ottivat aikaisen saapumiseni varsin tyynesti. Hirvittävä hörinä alkoi heti, kun tallituvan ovi aukesi. Olivat jo valmiiksi hereillä. Heitin kaurat ja vähän heinää ja samalla juotin kaikki lämpimällä melassivedellä. Hyvin maistui. Kiulu kiersi karsinan ovelta toiselle ja pikkuinenkin ryysti niin tosissaan. Tatanka juo muutenkin tosi hyvin ja olen jopa miettinyt, että sille pitää ehkä laittaa isompi juoma-astia. Olen jopa miettinyt, että pitäisikö sen muutenkin muuttaa Hopon karsinaan.

Ennen kuutta porukka poistui tallin takaovesta pihaton kautta pihalle. Siivoilin karsinat ja täytin vedet sekä kannoin kuivaheinäpaalin sisälle. Kävin vielä katselemassa kolmikon mutustelua ja lähdin sitten valkenevassa aamussa ajelemaan kotia kohti.  Kari siellä nukkui vielä täysillä ja heräilikin vasta joskus kymmenen jälkeen.

Laura oli jo taas ehtinyt kysellä tallireissua. Ilmoitin, että jos tulee puoli kahdelta pihaan, niin mennään porukalla tallille ja pääse Karin kanssa lenkille. Likkahan oli heti valmis ja näin tehtiin. Suunnitelma oli, että valkoiset lähtevät kiertämään Päivölän peltolenkkiä ja Tatanka jää minun kanssani talliin. Mua vähän jännitti, että kuinkahan meidän käy.

Otettiin koko kolmikko sisälle ja valkoiset laitettiin ratsastuskuntoon. Kun Sella ja Urho käppäilivät ulos, niin kyllä Tatankan olemus terävöityi. Olin suunnitellut, että heitän sille vähän kauraa kuppiin ja huolehdin heinityksestä, jos ruoka vaikka pitäisi ikävän poissa.  Osittain pitikin, mutta osittain ei. Ekat 5 min ikävä oli kova. Vatsa meni ihan löysäksi ja huuta piti jonkin verran. Välillä juniori kävi kuitenkin nappaamassa ruokakupista pari jyvää tai otti heinäkasasta suullisen, mutta pyörähteli kuitenkin ympäri karsinaa. Ehdin jo soittaa Karille, että toisen ratsukon pitää varautua kieppaamaan ympäri. Sovittiin, että katsellaan vielä muutama minuutti.

Kuulostelin tilannetta toiset 5 min ja varsa alkoi rauhoittua. Se keskittyi enemmän heiniin ja vähemmän ikävöintiin. Soitin Karille, että näyttää paremmalta, joten voivat jatkaa matkaa reippaammin. Mä sain vähän käydä muuallakin ja touhuilla tallihommia ja varsa nakersi heiniään. Kyllähän se valppaana oli ja tirkki ikkunoista, mutta ei kuitenkaan panikoinnut ja alun pieni ahdistuneisuuskin lientyi vähitellen. Tunnin ja vartin päästä isot hevoset saapuivat takaisin ja mikään ihmeellinen riemu ei siitä ratkennut. Kokonaisuudessaan varsa otti yksionolon haltuun varsin hyvin. Helpottuneitä toki olimme molemmat, kun saatiin talliin seuraa, mutta maailma ei kaatunut, vaikka tallissa jouduttiin olemaan ihan kahdestaan vähän aikaa.

Satukin piipahti paikalle. Hevoset saivat hetken syödä tallissa heiniä ja me ihmiset joimme teet ja kahvit. Lenkki oli mennyt hyvin. Pohjat on kovat ja tarhakin on epätasainen. Nyt pitää toivoa pikaisesti lunta. Ennuste elää ja kovasti lunta on luvattu, mutta aina viime hetkellä se etelän osalta perutaan.

Kun kahvit oli juotu, niin hevoset pääsivät pihalle. Laiteltiin iltatallia ajatellen talli valmiiksi ja heitettiin vielä porukalle vähän lisäheinää ja lähdettiin vähitellen ajelemaan Keravan kautta kotiin. Hetki siinä möllöteltiin ja sitten Kari lähti ottamaan hevosia sisälle ja mä tuikkasin saunan tuleen.

Caro laitteli hevoset aamulla ulos ja me suunnattiin Haudankoskelle. Ja eikö reitin varrella taas toikkaroinut uroshirvi tien pientareella! Päästiin ehjinä ja ajoissa perille. Kamalalla ähinällä väännettiin laituri ylös. Onneksi ei ollut jäänyt yhtään viimetinkaan. Mutta siirtyminenhän johtui oikeastaan Hoposta, joten parempi nyt kuin ei koko talvena.  Lisäksi tontin toisella laidalla oli kanootti, jolla faija kävi pelastushommissa viikko sitten. Pulikoi sitten itsekin, mutta sekä pelastettava että pelastaja voivat jo hyvin. Pääsivät jopa paikallislehtiin. Olisi se ollut ihan kammottava juttu, että Irkku olisi jäänyt jäihin! Faija tietenkin kävi tilannetta läpi siinä samalla, kun raijattiin vettä täynnä olevaa kanoottia helvetin jyrkkää rinnettä ylös. Jouduin siinä toteamaan, että saisivat hommata kaupunkiasunnon. Eipä silti, se on varmaan sukuvika, että aina sattuu ja tapahtuu. Ei tarvitse koskaa surra, että elämä on tylsää.

Aika nopeasti oltiin jo matkalla Ridasjärvelle. Tikitin Hanulle viestiä, että me ainakin olemme aikataulussa. Tallilla heitettiin kolmikon kanssa ylävitoset ja tehtiin kiireellä tallihommat siihen vaiheeseen, että illalla ei tarvitse muuta kuin avata ovet. Lisättiin humuveikoille vähän heinää ja kiirehdittiin niinkin eksoottiseen kohteeseen kuin Hyvinkään ABC. Ja oikein mentiin lounastamaan. Mähän en toki ruohonkorsi päässä suostuisi mihinkään ihmisten ilmoille menemäänkään ja Hyvinkäähän on sitä verta maaseutua, että on kai ok olla syömässä heinää päässä ja lantaa turvakengissä.

Ehdittiin jo oikeastaan kavisektorille ennen kuin Team Hanukas kurvasi pihalle. Pitivät vessa- ja herkkustopin ja samalla mä löin kouraan muistitikun Ninan esitykseen ja valtakirjat sekä tiedon Riemuratsukoiden ilmoituksesta lähteä suunnittelemaan 2018 NBCH-kilpailuja. Vaiharina sain pullean säkin Jesus Laurisen uusia vaatteita. En tohtinut niitä edes tutkailla kuin vasta kotimatkalla. Toivotettiin hyvää seminaaria ja kiirehdittiin matkoihimme jo ennen kuin autolastillinen ehti jatkaa matkaa.

Kari pudotti mut kotiin ja lähti sitten takaisin tallille. Keli oli muuttunut aika ikäväksi. Vesi-räntää vihmoi, mutta Kari piti päänsä ja kävi heittämässä Sellan kanssa tavanomaisen 12 km pikataipaleen. Aikaa ei mennyt edes kolmea varttia, mutta molemmat olivat kuin uitettuja pyrähdyksen jälkeen. Kari ehti hetken juoda kahvia ja seurata lajiseminaarin etenemistä ennen kuin keräsi kimpsunsa ja kampsunsa ja lähti vielä hoitamaan yhtä duunikeikka.

Mä yritin myös seurata livelähetystä. Ideana tosi hyvä, mutta tekniikka ei ihan toiminut ja osa puheista meni täysin ohi. Jotain kuitenkin kuului ja näkyi. Noissa kuvauskuvioissa on vaan sellainen juttu, että esiintyjien kuvaaminen on lähtökohtaisesti ihan ok, mutta seminaariväen kuvaaminen on kyllä luvanvaraista. Kaikki kun eivät halua tulla kuvatuksi. Mutta varmaan asia oli seminaariväelle tiedotettu ja jos siellä joku ei olisi halunnut tulla kuvatuksi, niin sitä olisi varmaankin kunnioitettu. Mutta kaiken kaikkiaan hyvä ja kehittämiskelpoinen idea. Hyvä juttu on sekin, että myöhemminkin voi videoklippejä katsella ja todeta itse, mitä on sanottu. Jos ja kun lajin asiat kiinnostavat, niin klippejä kannattaa katsella. Toivon todella, että ensi vuoden komiteassa on myös niitä peräänkuulutettuja asiantuntijoita. Nyt niitä käsittääkseni olisi aika kivasti tarjolla. Jos ymmärsin oikein, niin tunkua on ja komiteaan hinkuu ainakin yhdeksän uutta jäsentä. Viime vuonna käytäntö oli se, että kaikki halukkaat valittiin. Tänä vuonna on varmaankin käytössä jokin uusi metodi.

Mun urheilut typistyivät siihen, että siirryin päivän aikana kertaalleen sängystä sohvalle ja toisen kerran sohvalta takaisin sänkyyn. Satu ahkeroi aamutallissa ja Kari ahkeroi iltatallissa. Oli mulla pieni haave, että pääsisin edes tallille mukaan, mutta en viitsinyt lähteä kikkailemaan nyt sen enempää.

Hevosrintamalla ei muutenkaan mitään erityistä. Ratsastusfoorumiviikonloppu on käsillä. Ei oikeastaan kiinnosta kamalasti. Asiat eivät voi enää huonommin mennä, joten kaikki muutokset nykytilaan ovat plussaa. Olen laittanut eteenpäin meidän ehdotuksia uusista komiteajäsenistä ja Lauralle on tehty valtakirjat, jos jotain äänestyshommeleita ilmenee. Riemuratsukoilta on minimaalinen edustusto, mutta onneksi sentään joku jaksaa olla kiinnostunut yhteisistä asioista. Me ei oikein jakseta nyt kiinnostua muista kuin omista asioistamme.

Mun vuorokausi meni nukkuessä, pärskiessä ja yskiessä. Kari hoiteli iltatallin ja kävi Urhon kanssa lenkillä. Kaviohuoltoa pitäisi taas piakkoin tehdä koko kolmikolle. Ei siis mitään ihmeellistä. Maisemat ovat märät ja pilkkopimeät.

Kari oli ihan poikki ja sairastelu ottanut veronsa, joten kun saapui töstä kotiin, niin kaatui puolikuolleena sohvalle. Mä hoipertelin iltatalliin. Tunsin jo siellä, että kuume alkaa nousta. Huiskin siellä normaalin huiskinnat. Hevosilla tuntui kaikki olevan kunnossa. Seurustelin niiden kanssa tavanomaiseen tapaan ja aika usvaisissä tunnelmissa ajoin kotiin ja oikeastaan oikopäätä sänkyyn.

Finrexinin voimalla töihin ja toisella annospussilla iltatalliin.  Keli on tympeä ja Urho siellä jo koputteli oven takana, että pääsisikös sisään. Se oli kuiva ja muut kosteita, joten ruuna oli ilmeisesti päivänsä viettänyt enemmän tai vähemmän pihatossa. Satu oli käynyt päivällä puuhaamassa ja tarjoillut välipalaa ja välihuikkaa, joten aika myöhään otettiin kolmikko sisälle.  Kaikilla kaikki hyvin. Mitä nyt  vähän tassut kurassa, mutta ihan kammottavassa kunnossa tarhat eivät onneksi vielä ole. Mutta jos jatkuva sade jatkuu, niin pian on.

Hopon tuhkauurna tuli kotiin. Uurna oli kooltaan aika iso, niin kuin olin osannutkin kuvitella. Hämmentävää oli, että se painoi mielettömästi. Pieneksi noinkin iso eläin kuitenkin menee. Jollain tavalla tämäkin meni taas tunteisiin.