Vaikka vettä vähän tihuttelee, niin hevoset ovat pihalla varsin tyytyväisinä.  Hopo viettää aikaa sateessa, Urho sisällä, koska on illalla täysin kuiva. Sella ilmeisesti myös viihtyy sateessa ja piehtaroi elämänsä kyllyydellä ja Tatanka varmaakin remppaa sisään ja ulos, sillä illalla se oli täysin kuiva, mutta karva tikkuinen, joten on jossain vaiheessa kastunut.

Sisään tulivat kaikessa rauhassa kukin arvokkaasti omalla vuorollaan.  Tatankaa sai oikein huudella, sillä se jäi jotain touhuilemaan pihalle yksinään, kun muut olivat jo karsinoissaan.

Lämppäri tiputteli vettä. Ihmettelin vähän, mutta en ottanut asiaa sen kummemmin puheeksi. Olisi pitänyt, silä seuraavana aamuna boileri olikin sitten hajalla.

Alkaa olla aika pimeää. Illalla hämärä on läsnä jo paljon ennen seitsemää. Mutta eipähän haittaa, valoa riittää tallipihassa.  Tallilla ei mitään ihmeellistä. Lava on katettu ja homma rullailee.

Kahden viikon ”pakkoloman” jälkeen päätin viettää tallipäivän pitkän kaavan kautta. Kuudelta herätys ja seiskalta aamutalliin glögiä termomukissa. Siitä sujuvasti Hopon selkään ja pellolle. Tunti reipasta haahuilua. Hopo jatkoi haahuiluaan vielä pihan puolella. Laittelin iltaa varten kaiken valmiiksi ja Kari puuhasi omiaan. Kahdelta kiiruhdettiin kotiin syömään ja mä jäin siitä sohvalle lepuuttamaan kinttuani. Kari jatkoi Puuiloon hakemaan taas pakollisia hevostarvikkeita. Sen jälkeen kävi piipahtamassa Tiipiillä hakemassa porkkanoita ja laittamassa nimet pikkujoululistaan.

Melli kävi Sellan kanssa kentällä tunnin verran taivuttelemassa. Ihan eivät soittaneet samaa melodiaa ja viimeksi pellolla meni kuulemma paremmin. Pollet saivat tupsut heinää. Kari hoiteli iltatallin lisäksi vielä pari valaisinta kentä tolppiin. Nyt myös tarha-alue kylpee valossa. Mä kattelin telkkarista Horse Showta ja totesin, että kyllä huippujen tekeminen on aina mielenkiintoista seurattavaa. Oli laji sitten mikä tahansa. Aina voi ammentaa vaikutteita keskittyneisyydestä, omistautumisesta, riskinottokyvystä ja monesta, monesta muusta seikasta. Vaikka laji on eri, niin kaikesta huippu-urheilusta pystyy ottamaan elementtejä omaan tekemiseen.

Illalla tuli hauska tieto, että Venäjälle kaivattaisiin toimihenkilöä viikon päästä.  Mieli tekisi, ihan seikkailun nimissä, mutta juuri nyt ei pysty töistä lipeämään. Toivottavasti mahdollisuuksia tulee myöhemminkin. Allegrolla ei nykyään naapuriin kovin pitkää aikaa kolkuttele.

Kari hoiteli aamutallin ja kiirehti sen jälkeen töihin. Iltapäivällä suunnattiin tallille touhuilemaan. Kari on kohta levittänyt viimeisimmän sorakuorman ja muutenkin tämän syksyn pihatyöt tallilla alkavat olla tehtynä.

Meillä oli Saran kanssa treffit. Olen suhtautunut vähän skeptisesti yhteistyöhön nuorten harrastajien kanssa, koska pelkään ottavani liikaa työroolia heidän kanssaan. Mutta toisaalta, ei kai se sitten haittaa. Käytiin normaalit kuviot läpi ja lopulta tyttö kipusi Urhon selkään. Mietittiin matkaratsastusistunnan erikoisuuksia. Urho ei ollut ihan niin maltillinen, kuin olin kuvitellut, joten ihan täysin ratsastaja ei voinut pelkkään istuntaan keskittyä. Puolitoista tuntia sahailivat kuitenkin pellolla ja uskon ratsastajan saaneen jonkun verran ajateltavaa.

Ja samaan syssyyn naapurin ukko päätti tuoda siirtolavan, jonka ostosta on keskusteltu. Oli kuulemma ”huomannut”, että saavuin tallille ja päätti heti tulla hoitamaan asiaa. Hinnasta ei yhtään ole tietoa, mutta ainakin meillä on nyt lava tallin pihassa. Kylkiäisenä jouduin tiukkaan kuulusteluun. Olen tuolla kylällä varmaan mysteerihenkilö, kun viuhahdan vain autolla tai hevosella ohi lapa pystyssä sen enempää rupattelematta. No nyt varmaan tärkeimmät on kyläyhdistyksen tiedossa. Lisäksi tuli kutsu poronkäristyspöytään. Mitäpä sitä ei tekisi paskalavan vuoksi. Mutta ehkä jopa itse lavaa iloisempi olin siitä, että hevoset seisoivat tyynestä aidan takana noin metrin päässä tapahtuman polttopisteestä ja katselivat, miten lava siirtyi kuorma-auton kyydistä maahan. Viisi vuotta sitten Sella olisi lähtenyt lentoon. Yhden pienen spurtin otti, kun pari pölliä kaatui lavan takaa nurin, mutta muuten oli viileä. Ja Varsa vielä viileämpi. Kuski ihmetteli, että onpa ne uteliaita ja rohkeita. Olin ylpeänä vieressä.

Sitten sain sellaisen ohjeistuksen, että vaikka ratsastaisimme vain omilla takapelloilla, niin turvaliivit olisivat nyt paikallaan. Hämmästelin vähän, että kai nyt valkoisen hevosen erottaa ruskeanharmaasta hirvestä, mutta se ei kuulemma ole niin sanottu. Joten tästä lähtien ei sitten kukaan lähde meidän pihasta ilman turvaliiviä liikenteeseen. Onneksi ei Saran pään ohi ainakaan tänään luodit viuhuneet. Hullua hommaa.

Hevoset tulivat sisään hyvässä järjestyksessä ja Kari lähti kiireesti kaupoille. Mä vielä hymistelin kunkin hevosen seurassa hyvän tovin ja lopulta toivottelin hyvät yöt ja sammuttelin valot. Kotona korkkasin glögin ja maistelin tämän sesongin ensimmäiset joulutortut, jotka Satu oli tallille kiikuttanut. Hyvä päivä ja lentosukka piti kintun turvottelut jotakuinkin kohtuullisena.

Tänään piti selvitä paskalavahuutokaupan lopputulos.  Iltse luonnollisesti luotin siihen, että homma hoituu kotiin. Sovittiin, että minä menen kinkkaamaan iltatallille ja Kari kyttää huutokauppaa.

Ilmo oli tuonut heinää ja viikonloppuna aloitetaan totuttelu siihen. Vaihdettiin paalien paikkaa. Katsotaan nyt sitten, onko uusi sijoituspaikka edeltäjäänsä parempi. Siitä olen iloinen, että Sellakin on nykyään niin tottunut suurin menopeleihin, että traktorit sun muut eivät aiheuta enää minkään sortin draamaa.

Kun ennätin tallille, niin johan hämärä oli saapunut.  On se aika surkeaa, että seitsemältä on jo lähes pimeää. Onneksi Kari viritti uudet lamput kentälle ja vähän voisi laittaa vielä lisävaloa tallipihaan, niin iltapuuhat sujuisivat miellyttävämmin. Otsalamppu mulla kulkee jo mukana, mutta en ole tainnut sitä joutua vielä tänä syksynä kertaakaan käyttämään.

Heittelin hevosille siivut heinää tarhaan ja aloittelin tallihommat. Siinä vierähti hyvä tovi ja kun ennätin kyselemään Karilta huutokaupan tulosta niin tilanne oli jo ohi.  Hinta oli pompsahtanut ja huutajia oli viimeisten minuuttien aikana ollut tosi paljon. Ei saatu lavaa!

Hevoset rynnivät vähän turhan innokkaina sisälle.  Hopo ja Urho löysivät omiin karsinoihinsa, mutta tamman pöllöilivät käytävällä. Kävivät välillä pesarissa kääntymässä ja sitten Sella päätti alkaa syömään varsan väkkäreitä seinäelementin yli käytävältä käsin. Tatanka taas parkkeeraasi emänsä karsiaan. Pientä viilaamista siis vaati, että sain ne omiin karsinoihinsa ja omien pöperöidensä ääreen. Onneksi selvittään ilman mitää vaurioita.

Loppuharjaukset ja greenlinevettä palan painikkeeksi kaikille ja olin valmis ajelemaan kotiin.

Satu tallipuuhissa ja antoi Sellasta hyvän luonnehdinnan: tammalla on jumaluussyndrooma. Korjasin, että se on jumalatarsyndrooma. Naureskelin luonnehdintaa pitkin päivää. Sellainen se kyllä on, mutta toisaalta ollut ihan oiva kumppani Hopolle ja kaikesta huolimatta erinomainen äiti lapselleen. Satu oli seuraillut nelikon aamuhässäköitiä. Siinähän on menoa ja meininkiä, kun etsitään kullekin parhainet sopivia asetelmia.  Hopo haluaa käydä nuuhkaisemassa jokaisen heinäpussin ja siitä syystä muiden pitää aina siirtyä yksi askelma eteenpäin. Säkeillähän on muutenkiin varmistettu liikkuvuus, koska niitä on ripoteltu ympäri tarha-aluetta. Lisäksi vaihdellaan vähän ripustuspaikkoja, niin koskaan ei voi tietää, mistä syötävää löytyy.

Tavanomaista tallitouhua. Caro laittoi hevoset ulos ja Satu kävi päivällä niitä tervehtimässä.  Se tarkoittaa aika usein sitä, että varsa saa kokea uusia juttuja. Tällä kertaa kokeilussa oli riehumisen ja juoksutuksen lisäksi satula selkään. Tatanka oli aavistuksen kiemurrellut ja titenkin nuuhkinut satunaa ja miettinyt pienessä päässään, että mitähän nyt sitten. Mutta typykkä on ihanan luottavainen ja sen kanssa on yritetty tehdä paljon kaikenlaista, joten ei tästäkään muodostunut minkään sortin sekamelskaa. Satu on siitä hyvä kouluttaja, että tekee riittävän pienissä palasissa asioista. Meidän ongelmamme tuppaa vähän olemaan se, että haluttaisiin liian nopeasti liian paljon ja kokonaisia suorituksia. Asioita pitäisi vaan enstisestää pilkkoa pienempiin palasiin ja yksinkertaistaa. Nämä on kanssa niin ristiriitaisia juttuja. Monen mielestä edetään liian nopeasti ja tehdään ihan liikaa ja monen toisen mielestä tehdään ihan liian vähän. Tässä täytyy vaan valita oma tapa toimia ja edetä sen mukaan. Perustellusti ja tilannetta seuraillen.

Mä olen käynyt kurssimateriaalejani läpi. Ihan niin kuin opettajan työssä täytyy luentomateriaaleja päivittää koko ajan. Myös ensi vuoden valmennussuunnitelmat ovat työn alla. Kunhan klpailukalenteri toivottavasti piaan muotoutuu, niin voi alkaa miettiä mihin kilpailuun kukakin osallistuu. Meidän omien hevosten kanssa taitaa olla niin, että Urho käy muutamat kv-kisat, tuskin kotimaassa juuri mitään ja Sellan kanssa mietitään systeemejä. Karilla ei mielenkiintoa pieniin luokkiin suuremmin ole, mutta jos löytyisi joku nuori ja rohkea, niin saatettaisiin tamman kanssa muutaman kisat käydä kiertämässä.

Iltatalli tavalliseen tapaan. Kari kävi Urhon kanssa pellolla pyörimässä. Hyvin pyörii. Kesäkilot alkavat karista koko porukalla. Pellettimurskan kostuttaminen on ollut hyvä idea ja pölinä on vähentynyt.  Vielä on ongelma se, miten heinäsäkkeihin laitettava heinä myös kostuisi sen verran, että ei pölisisi. Sellan henkeen sekin pölinä käy. Muut eivät oireile. Sella saa maitohappobakteeria, joten vatsan kanssa ei nyt ainakaan ole ollut ongelmia, vaikka heinää vaihdellaan.

Erinomaista syyssäätä edelleen. Plussan puolella ollaan yöt ja päivät ja tallin oviakin saa edelleen pitää rakosalteen. Satu ahkeroi aamulla ja piti hevosista tietenkin hyvää huolta. Niin kuin omistaan huolehtisi.

Kuivaheinä pöllyää, joten ollaan nyt vähitellen korvattu osa siitä Pro Haylla ja aika pian aletaan siedättää nelikkoa Ilmon esikuivattuun. Toivottavasti Sellan vatsa kestää sen, sillä yhtään pölyävää heinää se ei ainakaan kestä. Nyt on kostutettu iltaheinät ja kostutettu myös kuiviketta, sillä tallissa tuntuu olevan vähän liiankin kuivaa. Hopo on köhäntänyt ihan kerran tai pari, mutta Sella on yskähdellyt useammin.

Heti aamusta kantautui korviin ikäviä hevosuutisia. Hopon ikäkaveri ja monien kisojen kisakaveri oli saanut eläinlääkäriltä sen verran huonoja uutisia, että vanhan herran oli aika siirtyä vehreämmille laitumille. Nopea uutinen ja nopea päätös. Kari kävi illalla vielä vaaria tervehtimässä muutaman porkkanan kanssa. Mä jätin väliin. Ajattelin mielessäni, että vollotuksestani ei ole hyötyä sen enempää hevoselle kuin sen läheisille ihmisillekään. Myöhemmin tuli tieto, että lähtö oli nopea ja kivuton. Tuntui aika pahalta. Iäkkään hevosen omistajina sitä samaistuu näihin juttuihin vahvasti. Selväähän se on, että luopuminen on meilläkin väistämättä jo lähellä. Hopo ei elä ikuisesti, vaikka niin toki toivoisimme.

Caro päästi hevoset ulos. Hopolla oli klippaispäivä. Se on aina yhtä suurta juhlaa.  Tällä kertaa ideoitiin, että mitäs jos ajetaisiin vauhtiraidat pihamaalla.  Tämä olikin hyvä idea. Äänimaailma on ulkona moninaisempi ja aika kivasti operaatio saatiin suoritettua. Nyt on karvaturria vähän kevennetty ja ihan niin helposti ei tule hiki liikkuessa.

Mä hoitelin iltatallin, kun Kari oli jättämässä hyvästejä ja halistelin omia karvaturpia aavistuksen tavanomaista enemmän. Aika lailla hiljaisissa tunnelmissa ajelimme illalla kotiin.