Laitumilla riitti puuhaa. Tolpitettiin ja langattiin uusi noin hehtaarin alue. Yhden yön hevoset olivat tallissa kun satoi katamalla. Niitty kesti hyvin tulleen veden ja vaikutti jo varsin kuivalta kun hevoset palailivat takaisin. Meillä olisi vielä mahkut virritellä kolmas lohko. Ja vähän toivon, että saisimme sen tämän kesän kuluessa aikaiseksi niin olisi helppo h0mma vuoden päästä aloitella laidunkautta kun kaikki olisi valmiina.

Hevosia on liikuteltu vähäisesti, mutta liikkuvat laitumella hyvin. Olemme todella tyytyväisiä asioiden tilaan. Tammoille selvästi pienimuotoisesti on ongelma kun toinen lähtee tallille ja töihin. Pitää huutaa. Ja Sella melkein huhuilee enemmän Tatankan perään kuin päinvastoin. Junnun ratsastus etenee maltillisesti. ”Ei ole kiirettä”, hoetaan toisillemme ja kyselijöille. Kyllähän se painetta luo kun jossain saman ikäinen tekee vaelluksia tai hyppää esteitä ratana. Mutta me nyt edetään näin. Touhu on hevoselle mielekästä ja ainakaan ei rikota sitä heti alkuunsa. Ikää on nyt tasan neljä ja kuten todettu: aikaa on. Tietenkin tässä on oppinut siihen, että ei sitä välttämättä ole. Huomenna voi kaikki jo olla toisin. Yritän kuitenkin pitää möröt pois mielestä. Tässä eletään myös niitä aikoja, kun 2v sitten Urho löytyi laitumelta kuolleena. Sellaista se on.

Alkuviikosta kävi tuuri ja saatiin kahtena päivänä haalittua lähiviljelijän pellolta n. 700 pikkupaalia heinää. Ja juuri sopivasti sateen alta pois. Riitta vinkkasi ja äijä ahneena otti kaiken mitä irti sai. Toiveena on, että ei tarvitsisi muovitettua ottaa ollenkaan. Niiden kanssa on aina haasteita ja aika paljon menee tavaraa hukkaan. Lisäksi nämä nyt kannetut paalit ovat ihanan pieniä ja helppoja käsitellä.  Hyvin saatiin talkooporukkaa kasaan ja ihan huikealla tahdilla siirtyi paalit pellolta traikkuun ja traikusta tallin ylisille. Oli meillä taas tehokas porukka kasassa. Kiitos Rita, Satu ja Eemeli!

Sain kuin sainkin Karin houkuteltua mukaan Kõrvemaalle katsomaan PM-kisoja. Pystyin vetoamaan esimerkiksi siihen, että heiniä ei tarvinnut enää väijyä.  Reissu oli mukava piristys. Aurinko paistoi ja ihmiset hymyilivät. Meille rentoa, kun ei tarvinnut kantaa mistään huolta. Ihan toivottua menestystä ei saatu, mutta Saana ratsasti hienon kisan, vaikka lopputarkastuksessa hevonen liikkui epäpuhtaasti. Pieni raportti Tien päällä-osiossa.

Hevoset ovat laitumella ja vaikuttavat nauttivat elostaan. Tuuli käy sopivasti, joten ötököistä ei ole kohtuutonta riesaa. Tilaa on kolmelle enemmän kuin riittävästi. Kerran päivässä käydään katsomassa tilannetta ja vähitellen alan itsekin sopeutua siihen, että valvovaa silmää ei ole koko aikaa paikalla. Hyvin pärjäävät ja sää suosii. Pahimpiin myräköihin haetaan tallille. Ja tämä on nyt oikeastaan aika ihanteellinen tilanne kun hevosia voi ihan oman halun mukaan ottaa tarhaan tai talliin neuvottelematta kenenkään kanssa. Ensimmäisinä päivinä näyttivät norkoilevan portin tuntumassa, mutta myöhemmin oleilevat kauempana. Tästä se kesä lähtee rullaamaan. Juhannus sujui laidunhevosia ihaillessa.

Hevosia liikuteltiin kevyeti ja laiteltiin laidunta kuntoon. Ja saatiin kuin saatiinkin lauantaina päästää kolmikko ensimmäiselle lohkolle. Kovin ottivat rauhallisesti. Meillähän on parin vuoden takaa vähän surullinen laidunkokemus, joten alitajuisesti olen aina vähän huolissani kun hevoset peltoon jäävät. Nyt varsinkin kun tilanne on vähän uusi ja huolehditaan itse siitä, että hevoset voivat hyvin ja vettä sekä syötävää riittää. Valvovaa silmää ei ole ja vähän olen esittänyt jotain riistakameraa tai muuta valvovaa silmää.

Kari on ahertanut, että saatiin silta korjattua ja lisäksi on letku ihan perille asti. Joten eiköhän me pari kesää nyt saada hevoset pidettyä ihan asiallisesti laitumella.

Illalla lähdettiin vielä katsomaan Jukolan viestin lähtö. Paluumatkalla ehdottelin mutkaa laitumille, mutta ei mennyt läpi. Eikä siellä mitään hätää olisi ollutkaan.

Leiriviikko! Olihan meillä taas ihan erinomainen meno. Koko nelikko paikalla tavalla tai toisella. Leirista tarkempi raportti Tien päällä- osiossa, vaikka en nyt sen suuremmin ollut tien päällä.

Kävin juhlimassa parit valmistumisjuhlat ja kovaa vauhtia mennää kohti laidunkautta, kesää ja lomaa.

Lauantaina olin stewardina Liedossa, jossa SuMaRa järjesti kilpailut. Jotenkin on aina ihana ajella Majatallin tiluksille. Sikäläinen lahko on edelleen ihan vertaansa vailla. Vähän ikävää, että heidätkin tietyllä tavalla poltettiin loppuun. Mutta upeaa on se, että sinne päästään edelleen kisoja pitämään. Mari on Mari ja Jari on Jari ja siinä on sellainen combo, että oksat pois. Aina sattuu ja tapahtuu ja on uusia juttuja hihassa.  Joka kerta kisapaikalla on jotain kehitetty. Ja edelleenkin tämä on aikun paikka, missä pienikin ääneen ajateltu ajatus on ennen seuraavaa päivää muuttuunut todeksi. On ihailtavaa, että ihmiset myös tekevät, eivätkä vaan puhu. Itse olen sellainen suunnittelija ja ihan aina eivät kaikki suunnitelmat toteudu. Majatallilla tapahtuu ennen kuin suunnitelmat ovat edes valmiit.

Laimea oli vaan osallistujamäärä. Vähän ihmetyttää. Kisoja on vähän, niin kumma kun ei porukat lähde liikkeelle.  Eipä silti, helppo kisa, joka saatiin helposti vedettyä läpi ja jäi mukavasti aikaa myös vaihtaa kuulumisia. Helle antoi omat haasteensa, mutta kukaan ei läkähtynyt. Mulla särki tietenkin päätä kun pääsin kotiin, mutta ei mitään sellaita, mitä ei Maxalt ja parin tunnin uni parantaisi. Mukava päivä ja pakko se on vaan todeta, että kesä on ihmisen parasta aikaa.

Lämmintä riittää ja laidunruoho kasvaa. Yhden arkivapaapäivän turvin saatiin jotain aikaiseksi. Aitatarpeita on haalittu ympäri pitäjää ja saatiin kuin saatiinkin tolpat ja tikut viriteltyä ensimmäisen vajaan hehtaarin kokoiselle läntille. Vielä kun jaksaa langat viritellä ja sillän korjata, niin johan alkaa laidunkausi meiltäkin.

Leiri alkoi sunnuntaina. Viikolla yritin sitäkin valmistella ja sainkin mielestäni aika kivan ohjelman aikaiseksi. Tytöt tulevat ja menevät vähän omia aikojaan, joten pientä säätämistä myös ohjelmassa on ollut. Lisäksi ajankohta ei ole ihan optimaalinen, sillä joudun ottamaan yhden lomaviikon vähän pahaan saumaan, mutta mitäpä sitä ei tekisi, jotta nuoriso olisi tyytyväinen.

Töissä myös aika vauhdikasta. Mutta kyllähän lukuvuosi taas loppumassa on ja toivottavasti saadaan onnellisia uusia ammattilaisia lähetettyä suotuisissa tuulissa maailmalle.

Karilla taas reissuviikko ja mullekin tuli niinkin eksoottinen matka kuin junamatka Joensuuhun. Näin ollen hevosten perään katsominen oli varsin pitkälti Satun ja Ritan vastuulla.

Viikonloppuna ajelin taas Jokioisten suuntaan. SuMaRalla jäälleen seuravalmennus ja olin mielestäni kasannut aika kivan ohjelman. Perinteiseen pedagogiseen tapaan ensin vähän teoriaa, joka skypen kautta jaettiin ja sitten siirryttiin vihmovaan sateeseen. Ensin istuntaharjoituksia tehtiin kentällä ja sen jälkeen maastossa. Videomateriaalia saatiin pajon ja päivän päätteeksi niitä vielä porukalla katseltiin. Etäkurssilaiset lähettelivät omia videoitaan seuraavana päivänä ja kommentoin sen mitä pienistä otoksista pystyin. Olen itse aika tyytyväinen tuohon seuravalmennuskuvioon ja olen mielissäni, että SuMaRalla on aktiivinen porukka siinä mukana ja tietenkin olen mielissäni, että pyysivät mut mukaan.

Lämmintä riittää ja hyttysetkin ovat heränneet. Eli myrkkykaupassa pitää taas vierailla. Sellaista se on, heti kun kevät alkaa muuttua kesäksi saapuvat öttiäiset. Sellalla on kaula jo syötynä. Napilla on selkä jumissa, joten päätettiin ottaa koko kolmikolle hieroja. Kati jälleen saapui ja urakoi kolmen hevosen hyvinvoinnin vuoksi. Sellalla oli yllättävän paljon juntturoita ja ehkä satunnainen hienon hieno epäpuhtaus on johtunut siitä. Jää nähtäväksi.

Tatankakin sai elämänsä ensimmäisen hieronnan. Sillä nyt ei tietenkään ollut mitään jumia tai vaivaa ja nautti käsittelystä, niin kuin se reppana nauttii kaikesta käsittelystä.  Jos sitä pitäisi myydä, niin voisi hyvällä omalla tunnolla todeta, että on helppo käsitellä. Ihan sama mitä sille tekee, niin on ihan vaan, että jeppistä jees.

Lauantaina oli Urjalassa sensaatiomaisen isolla osallistujamäärällä yllättäneet kisat. Päätin lähteä katsomaan menoa. Tytöt olivat lähtöviivalla ja käytännössä ihan kaikki kynnelle kykynevät. Aurinko paistoi kuumasti ja sää suosi muutenkin. Hamid lähti mukaan ja saikin taas perehdytystä suomalaiseen matkaratsastukseen ihan korkojen kanssa.

Pääsin myös huoltohommiin. Heti jo mennessä pysähdyttiin reitin varrelle ja siinä nyt vaan katselin ja kuvailin, mutta myöhemmin Hapsun kanssa tarvittiin apua ja jos jotain hevosta mielelläni huollan, niin juuri sitä. Aika nopealla palauttelulla saatiin Hapsukka tarkastukseen ja sitä kautta jatkamaan kisaa ja tuloshan sieltä tipahti. Niin kuin myös Saanalle, Mintulle ja Veralle sekä Ellalle. Näitä nuoria on kokonaisuudessaan mukava seurailla. Heissä se lajin tulevaisuus kuitenkin on, joten on kiva jos pääsee heidän tekemistään vähän pöllyttämään.

Sunnuntai oli taas kokonaisvaltainen päivä omien hevosten kanssa. Vielä kun saataisiin laidun langoitettua, niin kesä saisi tulla. Hevoset jäivät yöksi ulos, ollaan jo siinä vaiheessa.

Kari reissaa ja mä sinkoilen paikasta toiseen. Hevoset elelevät rauhallista elämäänsä. Aurinko paistaa ja nautimme keväästä. Maajoukkuerenkaisiin kuuluvat ratsukot viettivät viikonloppuna leiriään ja mä pidin Skype-tapaamista SuMaRan seuravalmennusryhmän kanssa. Toimintaa ja tapahtumia siis riittää. Lisäksi sain facebookissa hauskan arabihevoshaasteen. Jotenkin on mukava kaivella vanhoja kuvia ja valkata muistoja, joilla on jo kultaiset reunukset. Aloitin muistelut Dalista ja luonnollisesti ne päättyvät Tatankaan. Väliin mahtuu monta suurenmoista hevosystävää.

Wappua ja muuta mukavaa. Arkivaapaat on aina yhtä juhlaa. Ehtii tehdä tallilla hommia ja puuhailla hevosten kanssa. Laidunkuviot alkavat onneksemme selkeytyä. Hevosten kanssa touhuillaan rauhalliseen tahtiin. Välillä menee paremmin ja välillä vähän heikommin. Tatanka vaikuttaa ajoittain laiskalta ja Seljanka vaikuttaa ajoittain epäpuhtaalta. Mitään selitystä ei ole löytynyt, mutta otetaan hieroja piakkoin katsastamaan tilannetta. Viikonloppuna Tuusulassa järjestettiin pienet mr-kisat, mutta mielenkiinto ei riittänyt tupsahtamaan paikalle.

Samaa rataa kohti kevättä. Upeita aurinkoisia päiviä ja upeita auringonlaskuja. Ilmassa on todella paljon pölyä ja kuulemma jopa Saharan hiekkaa, joten mahtavaa punaa ja purppuraa on ollut tarjolla. Hevoset elelevät arkista elämäänsä. Sellalla esiintyy ajoittain hienoista epäpuhtautta etuosastolla ja Tatankalla esiityy laiskuutta. Ollaan naureskeltu, että nyt meillä taitaa olla ensimmäistä kertaa laiska hevonen. Pauliinaakin on jo pyydelty avuksi ja Pukkilaukan Katia käymään typykät läpi. Lämminvesivaraaja pitäisi uusia ja uusi portti odottaa asennusta. Sekin oli yksi operaatio, kun eräänä perjantaina päätin keskellä yötä lähte portin lehtiä hakemaan Espoosta kun ensin olin keksinyt, että ne voi ihan hyvin odottaa yön yli Värisilmän seinustalla. Eivät sitten voineetkaan kun aloin hannata, että joku pöllii ne tai tuhoaa.  Noh, sain sitten koppitreeniä uudella vetoautolla kehä III:lla. Jotain hyvää siinäkin keikassa.

Huonona juttuna tuli ilmi se, että ei meillä ollutkaan sopparia alkavan kesän laiduhommasta. El inyt alkaakin villi ja vimmainen laidunpaikanmetsästys.  Onneksi on jonkun verran verkostoa, joten eiköhän jotain keksitä.

Sunnuntaina ajelin Jokioisten suuntaan pitämään SuMaRan porukoille seuravalmennusta. Käsittelyssä oli taukotoiminta ja tarkastukset. Tästä reissusta lisää Tien päällä-osiossa.