Aurinko paistelee, välillä sataa ja lämmintä on vähän kahdenkympin molemmin puolin. Rion kisat houkuttavat iltaisin ja öisin. Erityisen innokkaasti seurailimme Elmo Jankarin edesottamuksia. Sinnikäs ja rohkea nuori mies, joka lähti erittäin ennakkoluulottomasti tavoittelemaan kuuta taivaalta.  Kaverilla ei montaa 4*-kisaa ole alla, niin sinne vaan sekaan. Hienoa katseltavaa. Lisäksi annetut lausunnot olivat erittäin asiallisia nuoren kollin suusta tulleiksi. Tällä kertaa ei mainetta ja mammonaa tipahtanut, mutta ne ajat ovat ilman muuta edessä.

Töiden jälkeen lähdettiin tallille. Pientä nikkaroitavaa oli taas tiedossa: hinkutuskumeja, liitutaulua yms. Hevoset hommailivat omiaan laitumella.  Vihellyksestä laukkasivat luokse ja vaihdettiin kuulumiset. Kaikki tuntuu olevan kunnossa. Urhon pitäisi nyt vaan ehtiä muutamalle pidemmälle lenkille ennen kuin ilmoittautuminen Liettuaan on ajankohtaista. Hopo kyllästyi ihmisseuraan taas ensimmäisenä ja otti etäisyyttä. Sen liike on nyt normalisoitunut, kun sai kengät alle. Urho ja Sella olivat enemmän rapsutuksia vailla. Laumana liikuttiin pitkin peltoja. Omat on omia ja ihanan rauhallista on, kun ovat omalla porukalla. Mitä nyt Sella välillä häätää Urhoa pois, jos tamma saa mielestään liian vähän huomiota, mutta muuten elellään harmoniassa. Huvittavasti kulkevat perätysten ja ovat kyllä alati liikkeellä.

Vielä ovat päivät lämpimiä, mutta yön jo varsin pimeitä ja viileitä. Kari kävi moikkaamassa Tatankaa. Sekin on rohkeasti yöt ulkona. Ja oikein hyvä niin, sillä ihan pian se saa liittyä isojen hevosten jokkoon loppukesän laitumelle.

Arkista aherrusta, hevoset laitumella.

Mulle riittää aika hyvin yksi aikainen herätys siihen, että jatkossakin herään samaan aikaan. Näin ollen pärähdin hereille aamulla neljältä. TUnnin verran kärvistelin punkass ja sitten totesin, että eipä maksa vaivaa. Hyppäsin joggareihin ja Suomi-pusakkaan ja kaahailin tallille. Hevoset olivat vähän hämmentyneen näköisin, mutta kun ovet avattiin, niin askelsivat luonnollisesti kiltisti ulos.

Sellan jalat olivat kylmät ja kuivat. Urholla oli tyypilliseen tapaan vähän kaikissa jaloissa pehmeyttä. Se on jännä, että yön seisominen tai mahdollisesti pyöriminen karsinassa aiheuttavat tuon pienoisen nesteen kertymisen. Kun on puoli tuntia ollut pihalla, niin jalat ovat kuivat. Hopoilla ei ollut mitään turvotuksia, mutta kyllä se edelleen liikkuu varovaisesti kengättömänä.  Mun on paha olla, kun katselen sitä. Arkoo selvästi.

Meidän piti lähetä kohta puolen päivän jälkeen takaisin tallille, mutta operaatio Reiska vei muutaman tunnin aikaa.  Kaiken vaivannäön jälkeen hauki päätyi kuitenkin lokkien ruoaksi, joten veivaaminen oli täysin turhaa. Tulipahan kuitenkin vietettyä naapureiden kanssa laatuaikaa.

Kun vihdoin ja viimein ennätettiin tallille, niin Satu olikin moikkaamassa hevosia.  Juteltiin vähän kisajuttuja, sillä Kari oli saanut hyvää huoltoa osakseen. Hopo otetttiin sisälle ja sille alettiin naputella kenkiä alle. Se venkoili käsittelyssä aika lailla ja äijältä hiki valui. Evekin ennätti paikalle ja pääsi ihmettelemään sitä painimista.  Hopoa kun ärsytti sekin, että Urho ja Sella pääsivät pihaan toimittamaan ruohonleikkurin virkaa.

Even kanssa siivottiin karsinat ja käytävä ja pienen huilihetken jälkeen lähdettiin viemään hevosia takaisin laitumelle. Hopo askelsi huomattavasti aikaisempaa ronskimmin. Sella sipsutteli perässä ja Urho lontusteli viimeisenä.  Kisareissu oli tehnyt sen, että Sella oli aika kivan sporttisessa formissa. Muutama päivä pois pellosta sai pojatkin näyttämään linjakkaammilta. Tyytyväisinä asettuivat osin uudella alueelle ja mussutus alkoi heti. Katseltiin niitä hetki, vaihdettiin Erikan kanssa kuulumiset ja lähdettiin valumaan takaisin tallin suuntaan. Näinpä oli taas yksi sunnuntain ja yksi viikko takana. Ja samalla ajatuksissani myös kesä päätöksessä, sillä opiskelijatkin tulevat pian takaisin kouluun, illat pimenevät ja uima-allas pitäisi tyhjentää. Syksyä tämä on, ei voi mitään.

Liesjärvi, Iso-Herttua. Mulla tuomarikeikkaa, Karilla ja Sellalla kisakeikkaa neljän vuoden tauon jälkeen. Ja kuinkas sitten kävikään? Hyvin tietenkin. Sella on aina ja iankaikkisesti bae. Tarkempi selonteko kilpailuraportissa.

Olin ennakkoon vähän huolestunut siitä, miten saadaan pienellä järjestäjäporukalla kisat hanskattua, mutta ihan tyytyväisenä sain illalla ajella kotiin. Pienen alkusäätämisen jälkeen suoriuduttiin kunnialla loppuun asti. Sade yllätti kisapaikan vasta viimeisen palkontojenjaon aikaan ja porukka pakeni kiireesti paikalta.  Mä kävin vielä perinteen velvoittamana rannassa uimassa. Freesinä lähdin kotimatkalle.

Eve oli käynyt paivällä hevosia tervehtimässä. Samalla hän aloitteli karsinoiden siivousta. Kari siivosi loput ja minä kävin nappaamassa hevoset seitsemältä sisälle. Tiimityötä tämäkin.

Päivä piti sisällään paljon onnistumisia, paljon uusia tulemisia, hyvää yhdessä tekemistä ja iloisia naamatauluja. Ja täytyy vielä sanoa, että kyllä Riemuratsukot on vaan paras matkaratsastusseura. Meillä on niin hyvä porukka ja kaiken takana Mummeli ja Markku!

Tallille kiiruhdettiin töiden jälkeen ja haettiin hevoset talliin. Mä touhuilin jotain omiani ja laittelin karsinat valmiiksi. Kari pakkasi listan mukaan kamoja. Naureskeltiin, että aika pienellä päästään liikkeelle. Satu oli lupautunut huoltamaan lenkillä ja Kaitsu pitelemään narusta kilpailukeskuksessa.

Kun otin hevosia sisälle, niin ne yritti taas tunkea entisiin karsinoihinsa.  Pientä säätämistä, että sain kikkailtua kunkin omaan karsinaansa, mutta lopulta olivat oikeissa osoitteissa ja keskittyivät ruokakippoihinsa. Kiirehdittiin kotiin. Pakkasin omat tuomarikamani ja yritin kymmeneltä päästä nukkumaan, mutta sitten alkoikin puhelin soida. Kisapaikalla oli sitä ja vähän tätä ja uni hetkellisesti karisi silmistä. Ennen kahtatoista olin kuitenkin jo unessa.

Kiireinen päivä ja ilta. Satu saatiin avuksi ja hän piipahti katsomassa hevosia kun oma aikamme kului muissa riennoissa.

Ajelin aamulla tallille ja ennen yhtätoista Eve liittyi seuraana. Käytiin toimintoja ja meidän ideologiaa läpi ja tutustuttiin paikkoihin perusteellisesti.  Sitten käytiin moikkaamassa hevoset. Olivat kohteliaan kiinnostuneita. Sella esitti mustista, kun Urho sai liikaa huomiota ja Hopo kyllästyi ihmisseuraan tavanomaisen nopeasti. Palailtiin vielä tallille, juotiin kahvit ja suunniteltiin vähän tulevaa.

Illalla mietittiin vähän tulevia kisajuttuja. Sellan tuleva kolmekymppinen on kilometrimääräänsä isompi juttu ja vähän jännittäväkin. Urhon kanssa suunnitelmat on Liettuassa, mutta edessä on vielä monta mutkaa. Tulevana viikonloppuma kisaillaan myös PM-kilpailut Tanskassa. Kukaan suomalainen maajoukkuerenkaan jäsen ei ole ollut oikeastaan missään vaiheessa lähdössä sinne. Liian kaukana ja liian kallista. Ensi vuonna mittelö käydään juurikin Liettuassa ja toivottavasti silloin on suomalaisilla täydet joukkueet mukana. Täytyy Tanskan kisa etenemistä lauantaina seurailla. Tuttuja nimiä on kuitenkin paljon mukana ja tsempit heille.

Sellan lenkkipäivä. Kari laitteli tamman valmiiksi ja minä pidin seuraa pojille. Olivatkin seurallisella tuulella. Aurinko paistoi illallakin lämpimästi, vaikka ukkoskuuroja oli päivällä kulkenut yli. Pienoinen tuuli kävi, joten ötököitäkään ei ollut hevosia kiusaamassa.

Sella kipitteli taas 12 km lenkkinsä innokkaasti.Tällä kertaa ei Päivölän suuntaan ollut asiaa, joten lähtivät puu-ukon suuntaan. Tossut pysyivät jaloissa kiinni oivasti ja meno oli muutenkin muikeaa. Kaitsu on lupautunut auttelemaan Liesjärven kilpailukeskuksessa ja vesiämpärit menevät Satun kyytiin, joten eiköhän ratsukko selviydy lauantain kisastaan, vaikka olen tuomarin ominaisuudessa estynyt auttamasta.

Järkkäilin tallilla pyyhkeitä ja pistin muutenkin paikkoja järjestykseen. Mietiskelin tulevaa. Tatankan tuleminen siirtyi taas parilla viikolla. Vähän jännittää sen saapuminen. Toivottavasti talli ja sen ympäristö ovat varsavarmat.

Tänään oli vuorostaan Sellan vaahtokylvyn vuoro. Suhtellisen hyvillä sykkeillä lopettelivat treenin. Ei tietenkään palautuminen ole samaa kuin neljä vuotta sitten, mutta eiköhän nykykunnolla 2.1-tason kisa vetäistä läpi.  Saatiin hyvä demo pissahädän vaikutuksesta.  Tamma oli ehkä vähän levoton pesun aikana ja alkoikin heti lorottaa, kun pääsi pihanurmelle. Sykkeeseen asia ei kuitenkaan vaikuttanut. Tosin, Sella ei väkipakolla pidätä, jos on hätä niin kusee vaikak eläinlääkärin kintuille. Pojat ovat häveliäämpiä. Ainakin meillä. Jos on yleisöä, niin Hopo ei pissi.

Illalla palaluttelin mieleen aiempien vuosien reissut Liettuaan. Onnekseni löysin muutaman kartankin. Aika paljon helpompi on lähteä reissuun, kun on paikan päällä jo muutaman kerran käynyt. Kari taas vähän rehvakkaasti totesi, että on reititkin niin monta kertaa ratsastanut läpi, että ei viitsi karttoja katsella. Noh, mä viitsin.

Elokuussa ollaan ja munkin lomapäivät alkavat olla vähissä. Kävin päivällä moikkaamassa Lindaa ja sovittiin vähän, että hän tulisi tallilla piipahtamaan lähipäivinä. Sain myös tiedon, että uusi matkaratsastaja oli yön pimeinä hetkinä syntynyt. Lilalle tiimille valtavasti onnea. Niin hienoa kuin matkaratsastus onkin, niin nyt alkavat vähän toisen luokan projektit.

Hevoset oleilivat laitumella. Niillä on valtavasti tilaa, kun osa laiduntajista on siirtynyt jo talliarkeen. Urho lähti Karin kanssa lenkille ja mä kollasin Hopon ja Sellan läpi. Kaikki tuntui olevan kunnossa. Suikuttelin vähän ötökkäkarkoitetta, sillä kärpäsiä on runsaasti. Urho lähti ihan reippaasti tossut sutien matkaan. Oltiin tarkastettu, että Päivölässä on välipäivä näytöksissä, joten ei tarvinnut sitten kauhistella lenteleviä kattiloita ja kansia.

Mä retuutin tallilla sinne varastoitua tavaraa tilasta toiseen. Tuleva kuivatushuone pitäisi nyt kai saada tyhjäksi, jotta sen toteutuminen olisi edes teoreettisesti mahdollista. Kissa oli oksentanut ikkunalaudalle niin kammottavat yrjöt, että meinasin laatata itsekin kun siivosin niitä.

Askel oli ollut vetävä ja vauhti hyvää. Vähän tuli hikikin ja olinkin viritellyt pesuhommelit valmiiksi. Ukkeli pääsi suihkuun. Oikein hinkutin harjalla.  Sitten oli aika palailla laitumelle. Sykkeet palautuivat kivasti vaikka laidunvatsaa on varsin runsaasti. Ehkä laidun vähitellen hupenee ja vatsa edes vähän pienenisi ennen seuraavaa kisaa.