Lämmintä, mutta pilvistä. Aamutoimien jälkeen lähdettiin varsalaan. Kari haki Tatankan laitumelta. Ihan väkisin meinasi tulla Lucky myös mukaan. Kiltisti typykkä lähti laumastaan ja asteli tyhjään talliin. Lucky huuteli perään. Mervi oli puhunut, että Tatanka on vähän etsistellyt varaäitiä sillä Luckyllä on Fifi ja Pamelalla Pene, mutta sillä ei ole ketään. Fenix on ilmeisesti jollain tavalla ottanut tädin roolia. Laumassa on kuitenkin seesteinen rauha ja harmonia.

Tallissa tehtiin tavanomaiset toimet. Minä harjailin, Kari koputteli ja nosteli kavioita ja tietenkin suihkittiin ihan muodon vuoksi ötökkämyrkkyä ja häntään selvitysainetta. Uusi taikaharja ei ollut mistään kotoisin. Laitettiin tytsy käytävälle kiinni ketjuihin. Vähän se oli ennakkoluuloinen, mutta seisoi nätisti, vaikka olikin yksin. Lopuksi päätettiin vielä mitata se.  Korkeudeksi saatiin 140 cm ja painoksi 300 km. Mervi oli ottanut mitat omastaan vähän aikaisemmin ja tarkistettiin ne vertailun vuoksi. Pamelan säkä on kolmisen settiä korkeampi, mutta se on selvästi takakorkea ja peräpää saattaa olla jopa 5 cm säkää korkeampi. Tatanka on hyvin tasakorkea. Kari vei sen takaisin laitumelle ja juotiin vielä Mepan kanssa kahvit. Pohdittiin siinä, että viikonloppuna tallin kaikki hevoset joutuvat olemaan pari yötä ulkona. Joillekin omistajille ajatus on pelottava. Oltiin taas siinä pisteessä, että tällä hevostouhulla on niin monta tapaa toteutua. Mikä sitten on oikea tai väärä?

Käytiin kotona syömässä. Samalla tilasin Sieviltä turvakengät. Jotain alennuksia sielläkin on, joten nyt oli hyvä aika tehdä kauppoja. Tässä vaiheessa olen jo oppinut, että köyhän ei kannata halpaa ostaa. Laatu maksaa aina, oli kyseessä sitten ihan mikä tahansa. Olen muodostanut sellaisen toimintamallin, että en koskaan osta kaikista kalleinta vaihtoehtoa, mutta en missään tapauksessa myöskään halvinta. Ja tämä ihan sama pätee myös hevostarvikkeisiin ja jopa matkaratsastustarvikkeisiin. Suomessakin alkaa markkinoilta löytyä jo halpoja matkaratsastusvarusteita, mutta niissä myös laatu on aika alhainen. Meille tuli taas laatikko Italista ja siellä oli mm. muutama suitsisetti. Tutkailin niitä, taivuttelin ja väänelin ja totesin ääneen Karille, että laatu on laatua. Podium on tehnyt vuosien suunnittelu- ja kehittelytyön. Ja se kyllä näkyy varusteiden muotoilussa ja käyttökelpoisuudessa. Mutta ilmaisiahan tuotteet eivät tietenkään ole. Kuten eivät myöskään Sievin turvakengät, mutta muita ei tähän taloon enää tule.

Iltapäivällä alettiin odotella Ilmolta viestiä, että heinää saisi alkaa kuskata pellolta talliin. Kuuden jälkeen lähdettiin ajelemaan tallille. Ihan häikäistyin, kun kurkkasin talliin sisälle. Aimmen betonin harmaat seinät hohtivat valkoisina. Kalkkimaali oli kuivunut ja näky todellakin hiveli silmiäni. Tyhjäsin ykkösheinälän ja Kari tyhjensä trailerin. Sielle oli muodostunut taas pienimuotoinen kaurapelto. Varsojen lastausharjoitusten yhteydessä lattialle oli putuoillut kauraa ja sadekauden ansiosta jostain oli valunut vettä sisälle ja näin ollen kaura orasti jo komeasti. Tyypillistä.

Kun koppi oli tyhjätty, niin ajettiin pellolle. Urho ja Sella lähtivät laukoilla kohti yhdistelmää ja Hopokin tuli ihan reippaasti ravilla. On mielenkiintoista, miten ne tunnistavat oman yhdistelmän, kuten myös oman auton. Aina tulevat innostuneina luokse, kun näkyviin tulee tutut menopelit. Siitä kai voi päätellä, että reissaaminen ei niiden mielestä ole mitenkaan kamalaa tai traumaattista.

Koomailtiin vähän, kun ajeltiin pellolle. Rehvakkaasti oltiin menossa, mutta sitten iski epäilys, että eihän kaadettujen heinien yli voi ajaa. Erika katseli kauempaa, että ei urbaanit taas osaa toimia ja sotki fatbikellä pelastamaan tilannetta.  Neuvoi, että siitä vaan pitää ajaa, mihin olimme alun alkaen ajamassa. Ajettin ihan pellon perälle ja aloimme heitellä paaleja kyytiin. Ilmo oli tällä kertaa asetellut ne nippuihin, joten homma oli todella nopeaa. Taivas oli harmaa ja pilvien peitossa, mutta ilma oli lämmin ja kostea, joten hiki virtasi. Reilussa puolessa tunnissa koppi oli täynnä ja siirryimme tallille.  Otettiin juokseva luku ja kannettiin paalit heinälään. 66 paalia saatiin hetkessä suojaan ja huomenna homma jatkuu.

Kotimatkalla totesin, että jos joku meidän combossa on helppoa, niin se on tämä heinähomma. Heinä tulee tien toiselta puolelta. 66 paalia pellolta heinälään siirtyi alle tunnissa. Esikuivatut Ilmo tuo pihaan muutaman tunnin varoitusajalla. Toimii. Moni muu asia on vähän mutkikasta ja joskus jopa haastavaa, mutta heinähomma ei voisi paremmin olla. Varsinkin, kun ainakin viime vuonna erityisesti kuivaheinä oli niin ensiluokkaista, että parempaa ei voisi olla. Nyt kun meillä on säilytystilaakin enemmän, niin otetaan pikkupaalejakin enemmän. Jos vaan olisi mahdollista, niin syöttäisin koko talven kuivaa, mutta sekakäytöllä mennään jatkossakin.

Kunnollinen kesäkeli. Aamulla Kari lähti hankintakierrokselle. Hän kävi ostamassa taas kaikkea pientä, mutta tarpeellista ja samalla haki kuormalavoja, jotta saadaan kakkosheinäläänkin alustat. Viime talvena heinä säilyi erinomaisesti kevääseen asti, joten uskalletaan nyt ottaa sitä vähän enemmän. Ihannetilanteessa syöttäisin pelkkää kuivaa, mutta kun säilytystilaa ei rajattomasti ole, niin pakko on sekakäyttää.

Iltapäivällä ajeltiin tallille. Vedeltiin loppuun kalkkimaalaus ja polttelin taas yhden kasan tontilta löytyvää roskaa.  Uskoakseni nyt käyhähti viimeinen kokko. Loput roskat ovat sellaista kamaa, joka täytyy toimittaa kaatopaikalle. Mutta viimein tallin alue ja lähiympäristö on siivottu puusälästä.

Vuorokauden kuivuneet seinät näyttävät hyviltä. Todettiin, että yksi kerros kalkkimaalia riittää. Käsittelyllä saatiin huomattavasti lisää valoa talliin ja toivottavasti myös desinfioiva vaikutus. Ennen kaikkea toivon, että kalkki yhdistettynä olkipellettikuivutukseen pitää tallin kuivana ja raikkaana läpi talven. Olkipelletit talvikaudella on myös tilattu. Toivottavasti rahtari ei nyt aiheuta meille aineellisia vahinkoja. Taidan mennä tällä kertaa vastaanottamaan niitä mopolla. Kauratynnyri odottaa täyttöä ja heinää saadaan kantaa sisälle viikon lopulla.

Aamupäivä meni taas kotona puuhatessa. Ensimmäistä kertaa loman aikana otin oikein aurinkoa, kirjan kanssa. Huikeaa! Iltapäivällä lähdettiin liikkeelle tallin suuntaan muutaman pysähdyksen kautta.  Ja kun päästiin perille, niin Kari ensin viimeisteli karsinoiden ovien uusiutuneet lukkosysteemin ja sitten käytiin kalkitsemisen kimppuun.

Melli tuli neljän jälkeen hakemaan kamoja, sillä oli menossa Sellan kanssa kentälle. Viimeksi tamma oli aika tahmea, nähtäväksi jäi, mitä sillä olisi tarjota tällä kertaa.

Me jatkoimme puuhiamme äänikirjaa kuunnellen. Tämän kesän aikana on kuunneltu jo useampi Harry Hole-dekkari. Tallihommatkun sujuvat sukkelammin jännäreitä kuunnellen. Ja kuten Kari totesi, ei tarvitse sitten edes jutella.  Jossain vaiheessa Satu tupsahti paikalle. Pidettiin pieni tauko ja juotiin kahvit. Satu kertoili alkukesän onnettomuudestaan. Onneksi ei käynyt pahemmin. Kyllähän se noiden isojen elukoiden kanssa aina on riskihommaa. Mutta kuten todettiin, niin on moni muukin juttu. Tuurista on moni asia kiinni.

Melli pyötähti taas jossain välissä palauttamaan satulaa ja suitsia. Ei ollut oikein tyytyväinen. Sella ei ollut keskittynyt yhtään ja oli haahuillut omiaan.  Tällä kertaa sitten tällaista. Sanoinkin, että ehkä seuraava kerta menee hyvin, kun ensin oli tahmea ja nyt sitten sinkoili oman mielensä mukaan.

Jatkettiin hommia vielä muutaman tunnin verran. Alkupää ennätti jo vähän kuivahtaa ja olin tosi iloissani kun näin, miten kirkkaan valkoiseksi betoniseinä alkoi muuttua. Karikin katseli pitkään ja hartaasti tallin ovella kätöstensä jälkeä ennen kuin suunnattiin kotiin. Olin enää iltauintia ja yöunia vaille valmis.

Kari on saanut tunattua Sellan Viperit sellaiseen kuntoon, että jos ne eivät nyt kestä kyydissä, niin sitten ne eivät kestä.  Varovaista koeajoa on jo otettu, mutta tänään oli sitten vähän pidemmän ja reippaamman lenkin aika.  Minä jäin hinkkaamaan tallia puhtaaksi hiki valuen. Nyt paistaa aurinko ja on lämmintä, joten kiireesti juurharja esille.  Myös satulahuopapesula on käynnistynyt. Toivottavasti kaikki ehtivät kuivua. Vaikka päivisin paistaa, niin yöt ovat kosteita ja aika viileitä.

Sella oli antanut hyvän demon.  Samassa kohdassa, missä edellisellä kerralla ruuvit aukesivät ja tossu jäi jälkeen oli tarjallä lähdes samaa ohjelmaa. Tällä kertaa töppöset pysyivät kiinni kuin liimatut.  Äijä oli muikeana, kun saapuivat lenkiltä.  Sella oli hiessä, joten se pääsi pesuun ja sen jälkeen takaisin laitumelle.

Kari tuli auttamaan ja saatiin kuin saatiinkiin pesuhomma hoidettua. Ei muuta kuin suunnitelmissa seuraavaan vaiheeseen.

Aamupäivä hurahti kotihommissa ja tallille ehdittiin vasta iltapäivällä. Maalaushommat ja nikkarointi jatkuivat. Lopulta urakka saatiin päätökseen ja voitiin aloittaa seuraavan vaiheen suunnittelua kahvin ja teen äärellä. Käytiin vielä moikkaamassa isoja hevosia. Innostuneina tulivat luokse, ottivat vastaan rapsutukset ja tuliaiset ja hetken seurustelun jälkeen suuntasivat taas omille teilleen.

Herättiin varhain, koska ennusteiden mukaan oli alkamassa sateeton päivä ja meillä on tallilla aika paljon tehtävää ennen syksyä. Miten voikin olla toinen näin sateinen kesä peräkkäin? Tosin, pitkän ajan ennuste lupaa lämmintä ja aurinkoista syksyä. Eletään toivossa.

Kari oli ennen yhdeksää Puuilon kahvassa. Siitä siirryttiin Jokelan rautakauppaan. Sitten oli tarvittavat välineet kasassa ja siirryttiin tallille. Tiedossa oli ankaraa hiomista, ruuvaamista, maalaamista ja hinkuttamista. Nyt tallissa on maalaushommat jo hyvällä mallilla. Koko päivä siinä kuitenkin taas meni. Yleisilme piristyi muutenkin. Kari on ideoinut karsinoiden lukkosysteemiä uudelleen. Mä kun tarvitsen yhden käden ratkaisuja. Kenttä näytti nyt hyvältä ja sinnekin saatiin vihdoin porttisysteemi valmiiksi. Kotiin lähti harjapakit sisältöineen pestäväksi. Lisäksi paksut satulahuovat päätyivät kovan käsittelyn jälkeen saunan kaiteille kuivumaan. Mukavampi niitä olisi kuvaita pihalla auringossa, mutta sellaiseen ylellisyyteen ei olla tänä kesänä totuttu, että saataisiin useampi peräkkäinen aurinkopäivä.

Kari kävi vielä illalla katsomassa isoja hevosia. Kaikilla kaikki hyvin. Urho pääsi jälleen kaviohuoltoon ja äijä teki uusintamittauksen kavioihin. Ilmeisesti on uudet töppöset tilauksen alla. Mä taidan tilata itselleni kanssa Sievin Viperit. Kuulun sitten joukkoon.

Aivan järkyttävä päivä kelin osalta!  Ennuste lupasi jatkuva sadetta ja sitä myös saatiin. Maa on niin märkä, että kotona voin nurtsin siistimisen unohtaa moneksi viikoksi.  Vesi makaa pihalla. Sama meininki on tallillakin. Suomen kesä – lyhyt, mutta vähäluminen. Vettä saadaan sitäkin enemmän.

Aamupäivällä ajeltiin Hyvinkään Agriin, nykyiselle Hankkijalle. Piipahdettiin tallilla ja ihmeteltiin, että edellisen päivän nuotio vielä varovasti sauhusi, vaikka vettä satoi jo kiivaasti päälle. Nappasin sadetakin ja kävin vetämässä nuotion kasaan. Saisi vielä palaa loppuun. Pari kasaa uskoisin vielä poltettavan, sitten alkaa alue olla siisti nurkkiin keräillyistä puutavarasta yms.

Tallilta kun siirryttiin Hankkijalle, niin kurkattiin samalla, miten kolmikko nakersi ruohoa laitumilla. Sade, joka oli kaikesta huolimatta suhteellisen lämmin, ei niitä haitannut. Noh, kun sataa, niin ei ole kärpäsiä, paarmoja tai muitakaan pörrääjiä, joten mikäpä on syödessä.

Hankkija tuotti pienimuotoisen pettymyksen. Hevostarvikeosasto oli aina nihkeässä kunnossa. Hyllyillä paljon tyhjää tilaa. Lisäksi talosta ei löytynyt kalkkimaalia, jota olimme hakemassa. Mutta jotain sentään tarttui mukaan. Tatanka sai oman varustelaatikon. Väri on turkoosi ja vähitellen sitten aletaan hankkia värikoodin mukaisia varusteita.

Hyvinkäältä lähdettiin Tiipiille, sateen piiskatessa. Pysähdyttiin matkan varrella Kaisan luona hakemassa varsoille matolääkkeet. Tiipiillä Kari kävi kurkkaamassa laitumen nurkalla ja totesi, että siellä hoidellaan isojen hevosten kanssa niin raivokkaasti, että antaa olla. Lisäksi polku laitumille on siinä kunnossa, että crocseilla ei kannata vaivautua edes yrittämään perille. Minä varustin Tatankan uuden pakin ja nappasin Sellan pakin mukaani. Sen sisältö oli niin ruokottoman likaisessa kunnossa, että meinasin pyörtyä. Kun päästiin kotiin niin aloin pesuhommiin.

Tässä vaiheessa alkoikin ukkonenkin jo jytistä. Aikansa paukkui aivan päällä ja vettä tali tajuttomasti. Lähdettiin tallille. Kari puuhasteli kaiuttimen parissa ja minä nappasin taas sadetakin ja siirryin laitumille.  Ei siellä mitään hätää ollut. Tyypit ihan tyytyväisinä söivät. Sateessa oli seesteisempi kohta, joten otin pyyhkeen mukaan ja saivat kaikki hinkuttaa naamansa kuivaksi. Seurustelimme hetken ja sitten Hopo paimensi lauman kauemmas. Audienssi oli päättynyt ja kiirehdin takaisin tallille. Asennushommat jatkuivat, joten tartuin teräsharjaan ja aloin tehdä pohjatöitä seuravan päivän maalaushommia ajatellen. Satukin aktivoitui ja oli vähän huolissaan siitä, miten hevoset laitumella mahtavat pärjätä, kun oli jyrissyt niin rajusti. Oli selvästi huojentunut, kun kuuli, että olin käynyt tilanteen tarkistamassa. Eipä silti, olisi ehkä kannattanut hakea hevoset sisälle, sillä maa on niin märkää, että makuulleen eivät varmasti ole menneet viikkoon. Eivätkä mene seuraavaankaan viikkoon. Täytynee siis joku ilta hakea ne taas talliin.

Kello oli lähemmäs 23 kun olimme kotona. Burger King sai hoitaa ravitsemisen.

Päivälle luvattiin pieni sateeton hetki ja se vietettiin tallilla. Laitumella olla möllötti kolme tyytyväistä tyyppiä. Ei palaneita nokkia, ei ötököiden kaluamia ryntäitä. Kaikki siis hyvin. Hännät toki vähän heiluivat, mutta johtui lähinnä kärpäsistä. Olen talliinkin jo viritellyt kärpäsloukkoja. Ne ovat taas tulleet ja ovat ärsyttäviä.

Käppäiltiin laitumelle, harjattiin kaverukset, rasvattiin valkoisten kärsät, rapsuteltiin jalkovälit ja suihkittiin sinne vähän ötökkäkarkoitetta.  Ottivat saamansa huomion tyytyväisinä vastaan. Urhon polvien ruvet ovat lähes irronneet, joten rasvailtiin niitä vielä vähän ja pian kaveri pääseekin taas liikkeelle.  Eikä sekään tapahdu yhtään liian aikaisin. Urholla oli joku vaihe menossa, kun juoksi pientä ympäyrää meidän ympärillämme ja kun Kari halusi sen naaman rasvata, niin sen pyydystämisessä meni hyvä tovi. Ei ole kyseisen hevosen normaalia käytöstä. Naureskellen seurailin tilannetta. Silloinhan tuollainen kikkailu ei kamalasti naurata, kun oikeasti pitäisi hevosen kanssa jotain tehdä, mutta koska Urho on niin lapanen, niin tuollainen pieni nätös omasta luonteesta on ihan tervetullut ja huvittava. Erikakin totesi, että Urho on niin jotenkin ….  Ymmärsin hyvin, mitä hän tarkoitti. Kaikkine arpineen se on vaan ihan…..

Tallilla maalasin taas yhden oven. Samaan aikaan Kari siisti jälleen tallin ympäristöä. Päättä myös avata yhden Pandoran lippaan. Ihan tontin rajalla maassa on lojunut kynnysmatto. Äijää se oli kuulemma häirinnyt ja päätti kaivaa sen ylös. Ja kuinka ollakaan sen alta paljastui aivan järkyttävä roskakuoppa!!  Käskin laittaa kaikessa hiljaisuudessa maton takaisin ja unohtaa koko asian.

Kuten arvata saataa, näin ei taphtunut, vaan kuopasta ilmaantui esille mitä ihmeellisimpiä asioita. Totesin jo, että kohta sieltä tulee ruumis. Tai vähintäänkin jonkin eläimen raato muoveihin paketoituna. Ei tullut, mutta tuli turvakärkikenkää ja riimua ja ihan ties mitä tahansa! Ja haju oli myös melkoinen.  Noh, mulla oli risuja, kantoja ja puutavaraa varten nuotio jä palamassa, joten kaikki palavaksi kelpaava kannettiin sinne. Käsittämätöntä!

Kari vielä siisti siimaleikkurilla taas tarha-alueen yhden sivun. Paikka alkaa vähitellen näyttää siltä, että siellä pystyy olemaan ja kehtaa joskus jonkun pyytää käymäänkin. Mä hämmentelin nuotiotani ja Kari vielä lanasi kentän. Sekin asia olisi pitänyt tehdä jo moneen kertaan ja aikoja sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Lopputuloksena kenttä näytti oikein hyvältä. Vielä kun Kari saisi portin laitettua paikalleen, niin juoksutushommatkin onnistuisivat ilman välikohtauksia.

Kotimatkalla pohdiin ääneen, miten ärsyyntynyt olen hevosihmisiin, jotka hevosta käsitellessään käyttävät pääasiassa yhtä sanaa ja se on EI.  Hevonen saisi oikeastaan vain hengittää, kaikki muun on EI. Miksi ihmeessä hevosta pitää komentaa ihan joka asiasta? Tai jos komentaa, niin miksi ei sitten komenna niin jykevästi, että käsky menee perille. Tuli mieleen ajat isommilla talleilla, kun aina porukassa oli joku, joka jankutti ihan koko ajan ei, ei, ei, ei, ei.  Todella rasittavaa.  Ja joillain näillä ei-tyypeillä on vielä se mahtava pikantti lisä, että hevosta räpätään myös. Jo ei ihan joka ei-komennolla, niin ainakin joka toisella. Huh! Pohdintoni päättyi siihen johtopäätökseen, että oi tätä autuutta, kun hevoset on omassa paikassa. Rasitun siitä, kun kuuntelen sitä jatkuvaa turhanpäiväistä komentamista.  Meillä aika harvoin kuuluu EI. Saisi varmasti kuulua useammin, mutta mieluummin poistan ei-toivotun toiminnan jonkun korvavan toiminnan kautta, kuin ainakaan huudan ihan tauotta EI. Ja se on selvä, että meillä hevosilla on liikaa omia oikeuksia pyöriä ja hyöriä. Mutta loppupeleissä, mitä sitten?

Kari kävi varsalassa. Tatanka sai harjauksen laitumella. Tallella neljä jalkaa ja ehkä nahka. Ei mitään naarmuja tai muita jälkiä minkään sortin epäsovusta.  Porukassa vallitsee rauha ja harmonia. Pamela oli lähdössä ajelulle, joten Tatanta pääsi myös talliin ja harjoittelivat taas pesukarsinajuttuja. Joku siinä tuntuu olevan vaikeaa. Ehkä hankalaa on lattian värin vaihtuminen. Kuiva lattia on valkoinen ja märkä on musta. Millään ei meinaa voida astua mustaan. Suihkuttelu itsessään on ok, mutta sitä ei mitenkään voi tehdä suihkutteluut suunnitellussa karsinassa, vaan pesukarsinoita yhdistävällä käytävällä. Juuri ja juuri puolittain sinne voi mennä. Ei edes kauraämpäri saa astelemaan perille asti. Hölmö otus.

Vaikka nyt pitäisi elää ihaninta kesää, niin säät saavat olon tuntumaan syksyltä. Syksyyn liittyy tulavan suunnittelua. Näin ollen nyt onkin suunniteltu jo kovasti kisajuttuja, erilaisia kursseja sekä koulutuksia ja valmennusjuttuja. Työjuttuja en ole oikeastaan vielä suunnitellut. Onneksi. Niin lähellä ei syksy sentään vielä ole.

Taitaa olla tämän kesän harvoja poutapäiviä. Aamulla tehtiin kotona pihatöitä ja puolen päivän jälkeen lähdettiin tallille. Siellä on puuhaa yhtä jos toistakin. Hetki puuhattin ja laitettiin taas pakkoja vähän parempaan kuntoon ja sitten kiirehdittiin laitumelle.

Hopo otettiin Karin käsittelyyn ja niinhän siinä kävi, että nyt on parasta olla hetken aikaa ilman kenkiä. Kun vuoluhomma oli ohi, niin laitettiin Hopo ratsastuskuntoon. Kävin sitä vähän aikaa Erikan kentällä pyörittämässä ja totesin, että pehmeällä alustalla liikkuu ihan hyvin, mutta jos mitään epätasaisuutta on, niin on kyllä aika köpö. Toivottavasti kaviot kasvavat nyt nopeasti ”ehjiksi” ja saan se kenkään ennen syksyä ja viimeistään ennen liukkaista.

Melli oli jotenkin joutunut eksyksiin, mutta löysi lopulta perille ja laitteli Sellan itselleen ratsastuskuntoon. Kari satuloi Urhon ja menivät myös toviksi kentällä. Mellin ratsastus on kehittynyt paljon ja oli tosi kiva katselle, miten kauniisti Sella liikkui osaavan ratsastajan alla. Sella tosin oli vähän tahmean oloinen, mutta muuten homma sujui hienosti.  Mellillä on nyt taas paremmin aikaa ja käy jatkossa viikottain Sellan selässä.  Mun mielestä saisi kyllä ratsastaa myös Urhoa kentällä. Kenttätyöskentelystä olisi valtavasti hyötyä myös sille.

Kun hevoset oli liikutettu, niin kaikki palasivat laitumelle ja siirtyivät siitä vähitellen kohti jokirantaa. Siellä on ilmeisesti niiden lempimestat. Melli kiirehti kotiin ja me kävimme vielä tallilla pyörähtämässä ja palauteltiin varusteet sinne. Ei tohdita niitä laitumen ladoss säilyttää ja koska matkaa on alle puoli kilsaa, niin samalla vaivallahan ne tallilla säilyttää.