Kesäinen sunnuntaiaamu, joka otettiin ihan rauhallisesti. Välillä satoi ja välillä paistoi. Ukkosellista säätä, sillä kun paistaa on todella kuuma ja kun sataa tulee vettä ihan mielettömästi. Iltapäivällä lähdettiin tallin suuntaan. Matkan aikanakin satoi ja paistoi. Tallilla touhuiltiin taas yhtä ja toista. Kaitsu ilmoitti, että Jarek oli jo tulossa Hyvinkäätä kohti, joten mekin lähdimme liikkeelle.

Kävimme moikkaamassa isoja hevosia laitumella. Tulivat heti tervehtimään ja tuliaisina meillä oli tietenkin porkkanaa ja leipää. Tuliaisia pitää aina olla. Olivat ihan tyytyväisiä elämäänsä ja oloonsa. Vaikka välillä vähän sataakin, niin sää on sentään lämmin.

Olimme vähän myöhässä sovitusta aikataulusta, mutta kohtauspaikalla Jarek ja Kai odottivat. Vaihdettiin nopeasti kuulumiset ja sateen taas sattuessa kohdalle sullouduimme autoon ja lähdimme liikkeelle. Jarek oli toivonut näkevänsä Tatankan, joten suuntasimme Tiipiille. Nyt sattui sateeton hetki ja kävimme laitumilla moikkaamassa laumaa. Tämän jälkeen olikin aika siirtyä sisätiloihin.

Vieraalle tarjottiin saunaa, savustettua lohta ja EM-jalkapalloa. Samalla vaihdettiin ajatuksia monestakin asiasta, mutta lähinnä hevosiin ja matkaratsastuksiin liittyvistä asioista. Jarek on meille korvaamaton apu, vaikka asuukin suhteellisen kaukana. Äärettömän mukava kaveri ja hän taitaa olla ainut puolalainen, jonka voin sanoa tuntevani. Seuraavalla kerralla ottaa varmasti tuoreen rouvansakin mukaan. Hänethän tapasimme pikaisesti jo Viron kisoissa.

Aamutallin aikaan paineltiin Tiipiille. Pamela ja Tatanka kököttivät karsinoissa ja Tatanka pääsi kaviohuoltoon.  Se ei ehkä tällä kertaa pitänyt asiaa ihan pääsemisenä. Ennemmin ehkä joutumisena.  Nyt ei olisi oikein jaksanut paikallaan seistä, mutta ilman sen suurempaa draamaa homma kuitenkin hoitui. Kun ikävä kinttujen nostelu oli tehty, niin vuorossa oli ihana juttu, eli harjaus. Laitettin oikein niin kuin kiinni käytävälle ja harjailin pieteetillä. Lisäksi suihkutettiin jouhiin selvitysainetta ja ryntäisiin ötökkäkarkoitinta.  Homma bueno.

Palautettiin typykät laitumelle.  Ottivat hörpyt vesisaavista ja sitten mentiin.  Pelkkä katsominen sai vedet virtaamaan silmisti. Kiihdytysnopeus ja vauhti ovat vailla vertaa.  On hassun näköistä, kun tuollainen pieni taskuraketti painaltaa menemään. Kun saavutti lauman, niin vähän piti kekkuloida ja tehdä erilaisia ilmaveivejä. Lucky hirnui siellä tervehdykseksi ja muutama iloloikan otti sekin. Huvittava ystäväpariskunta.

Tämän homman jälkeen lähdettiin ajelemaan Pinsiöön. Siellä oli tarjolla maajoukkuevalmennus. Mersulla mentiin, eli hevosetta. Urho ja Sella ovat nyt molemmat ilman kenkiä, töppösistä yksi edelleen hajalla ja Urholla kaiken kukkuraksi polvet auki. Joten enemmän oltiin avustavissa tehtävissä ja toisaalta paikalla yhteishengen vuoksi. Ja yhteishenki tuntuukin olevan hyvä.

Kun päästiin paikalle, niin ensimmäinen ryhmä aloitteli mäkivetojaan. Rupateltiin mukavia, nautittiin kohtalaisen kivasta kelistä ja katseltiin hevosia.  Kaikki kolme ryhmää vedettiin läpi. Hevoset vielä tarkastettiin ja sitten nälkäinen porukka pääsi ruokapöytään. Aamulla oli ollut ruokintaluentoa ja käytiin vielä vähän yhdessä läpi tulevia kuvioita. Keskustelu oli avointa ja soljuvaa. Sitten porukka lähti majoittumaan ja me lähdimme kotiin. Seuraavalle päivälle jäi yhteislenkkiä ja kylmähoitoja ja tietenkin jälkitarkastuksia. Sovittiin, että Jarek tulee meille seuraavaksi yöksi, joten tapaamme hänet vielä kertaalleen. Ehdittiin jo kuulumiset päivittää ja paljon oli taas mielenkiintoisia tarinoita kerrottavan puolin ja toisin.

Aamulla ajeltiin taas kosteahkoissa sääoloissa Ridasjärven suuntaan. Päätettiin poiketa laitumella ennen tallikäyntiä. Porukat olivat perimmäisessä nurkassa ja oikein saatiin pieni aamukävely suorittaa kasteisessa heinikossa. Kauhistuttaa kyllä, että miten kukaan saa heinätöitä tehtyä, kun vettää sataa joka ikinen päivä. Maa alkaa olla niin märkää, että pelloille ei ole pitkään aikaan mitään asiaa.

Lopulta kolmikko meidät bongasi ja lähtivät rauhallisesti käppäämään meidän suuntaamme.  Otin pienen pätkän videokuvaa, kun oli niin railakasta menoa. Eli ei ollenkaan. Paljon seesteisempää ei voisi olla. Hyvin on taas syöty, mutta kaikesta päätellen on mös liikuttu. Tilaa ainakin on. Tyytyväisiltä vaikuttivat. Harjailtiin ja rapsuteltiin tovi.  Hopoa ei suuremmin kiinnostanut, Urhoa olisi kiinnostanut, mutta Sella muuttui heti mustasukkaiseksi, jos hänen korkeuttaan ei joku huomioinut tauotta. Tasainen tihunut on tarkoittanut sitä, että avoimella alueella ei ötököitä ole liiemmin ollut. Puremia ja paukamia ei ollut havaittavissa. Urhon kärsä näyttäisi olevan jo kunnossa ja toinen polvi myös. Toista hoidellaan vielä hetki.

Tallilla oli taas puuhaa muutamaksi tunniksi. Olisi enemmänkin, jos jaksaisi siellä kaikki päivät ja illat viettää. Hommat eivät lopu koskaan. Ei työmaalla, ei kotona eikä tallilla.

Tallilla jatkui raivaustyöt, loimien järjestely ja uutena pikanttina lisänä käynnisteltiin maalaushommat. Tehtiin linjaus, että säiden johdosta tallia ei pestä. Harjataan vaaan seinät ja maalataan tarvittavat alueet. Riittää hommaa siinäkin. Keskellä pihaa palaa iso nuotio, sillä kun aitojen ulkopuolia on nyt alettu käymään läpi, niin löytyy puutavaraa melkoisesti vuosien varrelta. Mutta onhan se ilo silmälle, kun alue siistiytyy. Palautettakin on saatu, että hyvältä näyttää. Kotipiha pääsee tosin vähän villiintymään, kun energia laitetaan tallin pihapiiriin.

Meteorologin mukaan matalapaineet vaikuttavat Suomen säähän.  Näinhän se on nähtävä. Aamulla Kari kantoi kellarista kaikki meidän loimet tallille ja siirryttiinkin sinne touhuamaan. Kari huudatti raivaussahaansa ja mä pöllytin loimia. Osa lähti kotiin pesuun, osa lähtee kiertoon, osa oli kostunut lavalla kuljetuksesta, joten ne ripustelin kuivumaan ja osa päätyi hyllyyn säilytyspusseihin. Samalla ideoin varustehuoneeseen vähän uusia juttuja. Jonkun pitäisi vaan aina mun ideat toteuttaa.

Kiireesti käytiin kotona ja Kari lähti Tiipiille.  Laitumilla oli ihan tavanomainen meininki. Hevoset tyytyväisinä. Huvittavaa on, että pikkuvarsa seuraa Tatankaa varjon lailla. Varsoja on nyt pidetty silmällä ja mitään havaintoa siitä, että Tatanka olisi käynyt vieraan tamman tissillä ei ole saatu. Joten ilmianto taisi olla virheellinen.

Erään ystävän hevosta on ilmeisesti päässyt kyy puremaan. Aika masiiviset vauriot! Kyllä hevonen on herkkä eläin. Ja kun oikein hetken mietiskelin asiaa, niin koko ajan jollain on jotain vaivaa. Nyt ollaan itse jokunen kuukausi saatu olla ilman huolen häivää, joten kohta on joku varmasti taas kipeänä.

Sadesäät jatkuvat. On aika lämmin, mutta pientä tihkua tulee lähes tauotta. Eipähän tarvitse kastella kesäkukkia.

Kari yllätti varmaan itsensäkin ja esitti, että mennään käymään Ikeassa!! Näin tapahtui ja saatiin matkaan mukaan säilytyslaatikoita sekä pusseja. Kun päästiin tallille, niin Kari keskittyi raivaussahansa käyttelyyn ja minä siivosin rehuhuoneen. Nyt vielä mieitään, että pestäänkö tallia tänä kesänä lainkaan, koska kelit eivät oikein lupaa hyvää kuivumisen kannata. Näin ollen saattaa olla, että harjaus, paikoittainen maalaus ja kalkitus saa riittää.

Hevoset laidunsivat tahoillaan. Näissä säissä on se hyvä, että kellään ei pala turpa eikä paarmat kiusaa.

Aamusella ajeltiin tallille. Hevoset pääsivät pihapiiriin ja sijaislaitumelle askartelemaan. Mä touhuilin siinä yhtä ja toista ja Kari päätti vähän testata uutta raivausleikkuriaan nokkospuskiin.  Puskat antautuivat, mutta hevosia pelotti ja juoksivat luokseni turvaan. Kun tillan rauhoittui, niin Urho ja Sella päättivät parkkeera itsensä kuivaheinäpussille. Vaikka tuoreelle olisi päässyt, niin tyypit halusivat mieluummin syödä kuivaa säkistä. Hassut.  Hopo sen sijaan kiersi kentä reunat kahdesti ja piti silmäkulmastaan vahtia valkoisista.

Ennakkohuolesta huolimatta Urhon taisteluarvet ovat näyttäneet parantuneen hyvin. Turpa on lähes parantunut. Polvissa on vielä vähän turvotusta, mutta se liikkuu ihan hyvin ja halukkaasti. Koska säät eivät ole mitenkään heinäkuisen helteiset, niin mitään mätäkuun juttuja ei ilmeisesti tarvitse pelätä.

Illemmalla ajeltiin tallille uudemman kerran. Hevoset palautettiin takaisin laitumelle .  Suurin pyöreys olis taas kadonnut ja löivät turvat maahan heti, kun omaan lohkoonsa pääsivät. Hemppa oli hetkeä aikaisemmin lähtenyt uusille laitumille, joten kolmikko onkin nyt sitten kolmisin ja nähtäväksi jää, koska Tatanka liittyy seuraan.

Aamu ja aamutalli. Kolmikko odotteli tyynesti pihalla. Pihatoissa oli vietelty aikaa ja pötkötelty. Hevoset saivat olla hetken pihalla nyhtämässä tuoretta ja niille oli aidattu taas lohko pellon reunaan. Hyvin maistui. Touhuttiin jotain. lähinnä suunnittelutöitä ja juotiin kahvit sekä teet. Sitten alkoikin sopivasti sataa ja otettiin hevoset sisälle. Urhon vuoro oli päästä kengitykseen.

Kari on jo jonkun aikaa arponut, jättääkö Urhon kengättä ja monen tekijän myötä päätti tänään jättää jo valmiiksi taotut kengät laittamatta. Mun mielestä kauden pääkisaan (Liettuaan) on nyt aika vähän aikaa. En ole ihan innostunut, että nyt lähdetään tekemään näinkin radikaalia muutosta. Mutta nyt on näin, niin kuin yksi suosiman mind fulness-fraasi kuuluu. Turha käyttää energiaa asioiden, joihin ei voi oikeasti vaikuttaa.

Heti ensimmäisen kintun aikana hajosi taas yksi riimu. Joku jokin aika sitten kysyi, että miten niitä riimuja voi hajota. Naurahdin vähän, että helposti.  Meillä menee noiden hyppijöiden kanssa keskimäärin viisi riimua vuodessa. Ja hyvä vaan, että hajoavat. Urho poistui omaan karsinaansa puhisemaan. Jostain syystä kiinnisidottuna olemisen tunne aina välillä muodostuu kohtuuttomaksi. Noh, eipä siinä mitään, uusi riimu päähän, naru kiinni ja eukko narun päähän. Siinä sitten seison ja silittelin suurta päätä seuraavat kolme jalkaa. Letittelin ja hinkutin ja teinkin kokonaisvaltaisen jouhihuollon.

Kun operaatio oli toimitettu, niin hevoset pääsivät taas pihalle. Jotain hönöilivät ja kisailivat. Tyytyväisiltä vaikuttivat. Poistuttiin paikalta.

Illalla käytiin ottamassa ne sisälle. Tiedossa oli aika runsassateinen yö, joten ajateltiin, että nukkukoot tallissa. Jätettiin räppänöitä runsaasti auki, jotta ei Hopollekaan tulisi kuuma. Sinne jäivät heiniään mutustamaan. Meillä on jokunen paali vielä heinää jäljellä. Se on edelleen loistavassa kunnossa.  Toivottavasti Ilmo saa tänäkin kesänä tehtyä kuivaa. Säät eivät nyt ainakaan suosi, mutta toivotaan, että tilanne vielä korjaantuu ja saadaan se 300 paalia varastoitua heinälään.

Aamulla kun heräsin, niin menin heti koneelta tarkistamaan, miten kisat Ruotsissa etenivät. Paljon tuttuja nimiä oli lähtölistalla, joten kiinnosti toki ystävien edesottamukset. Heigo oli Virosta lähtenyt hakemaan 120 km:n tulosta, Vilde ja Tonje Norjasta ja tietenkin iso nippu Ruotsalaisia. Mia Schauman oli suomalaisista lähtöviivalla. Ratsastajaa en tunne, mutta alla olevan ratsun sitäkin paremmin. Go, Avialis, go!

Kun kilpailijat jatkoivat uurastustaan Ruotsissa siirryimme me blueskansaa väistellen Tiipiille traikun kanssa. Aluksi menin puskaan väijymään, jos saisin todistusaineistoa väitteelle, että Tatanka on nähty tissillä. Sain yhdeltä kasvattaystävältäni tähän vähän taustatietoa ja mahdollista se kuulemma voisi olla, jos tamma on niin suurisydäminen, että antaa vieraidenkin ottaa välihuikkaa. Väijyni aikana ei mitään siihen viittavaa kyllä tapahtunut. Sitten Kari hakikin Tatankan pois ja alkoi ankara koulutus.

Vaihdettiin lastauspaikkaa ja traikku sijoittui siten, että aurinko ei paistanut sisälle, joten joutuisivat sukeltamaan pimeään aukkoon. Leppoisissa fiiliksissä aloitetiin ja varsat astelivat heti sisälle.  Pientä empimistä, kaurakippojen kanssa ei edes pientä. Ulostulot sujuivat hyvin ja koko homma meni muutenkin erittäin mallikkaasti. Taisivat ottaa vähän vajaat kymmenen käppäilyä sisään ja ulos. Laitettin myös takaluukut kiinni ja ajettiin kierros tallipihan ympäri. Mervi matkusti kopissa tyttöjen kesken ja mä kävelin kopin välittömässä tutumassa valmiina antamaan kuskille merkkiä, jos kopista kuului jotain sellaista, joka vaatisi toimimaan. Ajolenkki meni erinomaisesti. Matkustivathan nämä pienokaiset jo talvelle klinikkareissuja, joten ei tämä nyt ihan uutta ollut, mutta ensimmäinen traikkukyyti kuitenkin.

Kun matkustus oli ohi, niin mentiin vielä talliin. Pamela esitti, miten hienosti pesukarsinassa käyttäydytään.  Tatankan pirtaan ei alunalkaenkaan ole sopinun kävellä pesukarsinaan. Eikä näin tapahtunut tälläkään kertaa, mutta suihkutus onnistui kuitenkin ,vaikka vähän väärässä paikassa. Mervillä on hyvä suutin letkussa ja sellainen pitää hommata meillekin. Äänetön ja niin lempeä, että suihkun saa tuntumaan kepeältä kesäsateelta.

Suihkun jälkeen vuotiaat palasivat takaisin laitumelle. Menin taas väijyyn, sillä arvelin, että nyt jos koskaan tissille tunke, jos on tunkeakseen. Ei elettäkään. Orivarsa juoksi taas hirnuen vastaan ja seurasi Tatankaa kuin hai laivaa. Tuntuvat olevan läheisiä toisilleen. Lucky kävi välillä tissillä, mutta Tatanka ei käynyt lähelläkään kyseistä tammaa. Sen sijaan muutama muu tamma käyttäytyi hirvittävän suojelevasti lauman nuorisoa kohtaan.  Mielenkiintoista on kyllä seurailla lauman elämää ja toimintakulttuuria.

Kun kyllästyin väijymiseen, niin otin muutaman kuvat ja lompsin takaisin tallin pihaan. Hypättiin auton kyytiin ja ajeltiin Ridasjärvelle. Siellä toinen lauma puuhaili puuhailujaan. Olivat olleet yön ulkona. Touhuintiin niiden kanssa pari tuntia ja kolmen pintaan otin ne talliin. Helle oli aika tukahduttava, varjossakin 27 astetta, joten ihan tyytyväisinä käppäsivät sisälle kukin omaan karsinaansa. Varsinkin Urho hermoilee pörräävistä olioista, vaikka ne olisivat vain kärpäsiä. Heitin kullekin sylillisen heinää ja kiulullisen vettä ja poistuttiin paikalta.

Kun ehdin taas Ruotsin kisatuloksia katsella, niin ilokseni huomasin ,että Heigo oli saanut tuloksen ja Hapsukin painellut 120 km läpi hyväksytysti.  Moni muukin oli tehnyt tulosta ja kuten asiaan kuuluu, moni oli jäänyt myös matkalle. Keli oli ollut kammottava, koko päivän satoi vettä ja kisan puolen välin aikaan sain väliaikatietoja, joiden mukaan yhtäkään vaatetta tai varustetta ei ollut enää kuivana.

Illalla käytiin vielä suihkuttelemassa myrkyt nahkaan ja jätettiin ne jälleen yöksi pihalle. Helle oli antautumassa ja yöksi oli luvassa jopa ukkoskuuroja. Pihattojen johdosta kolmikolla on erinomaiset olosuhteet tallilla paastopäiviä vietellä. Ja tänään oli jo selvästi nähtävissä, että suurin turpeus oli pudonnut pois. Mietittiin, että taidetaan viedä ne takaisin laitumelle vasta maanantaina. Urhon polvet ja kärsä näyttävät kohtalaisen hyviltä ja meidän on helpompi niitä talliolosuhteissa hoivailla.