Todella tahmea maanantai. En päässyt millään käyntiin.  Myöhästyin vähän töistä ja sen johdosta jäi parkkilappu laittamatta ja iloisena yllätyksenä puoli kuudelta kun tein lähtöä kotiin oli sakkolappu taas ikkunassa. Tyypillistä!

Noh, ajelin töistä tallille. Sää oli helteinen. Mittari näytti 26 astetta. Laitumen laidalla vaihdoin korkkarit tallikenkiin ja karsin vähän virka-asua ja astelin lankojen sisään.  Nelikko oli ihan tyytyväisenä työn touhussa. Eli syömässä. Harjailin kolmikon pikaisesti. Vaihdettiin siinä kuulumiset. Kollasin kintut ja rapsuttelin kriittiset paikat. Sanoin heipat, vaihdoin taas jalkineet ja suunnistin lähikauppaan ostamaan belgialaisia mansikoita, espanjalaisia mustikoita ja vadelmia.

Hopon 25. syntymäpäivä. Aamulla heräsin kuuden pintaan ja lähdin aika suorilla laitumien suuntaan. Hienoisen huolen saattelemana ajelin sarastavassa aamussa. Ihana keli. Kun saavuin laitumien tuntumaan, niin n. 12 hevosesta näkyi jalkeilla 2. Toinen oli Sella ja toinen oli Hopo. Kun sain ajettua auton parkkiin ja kurkkasin pihattoladon takaa hevosia, niin jalkeilla oli enää yksi: Hopo.  Vähän ihmeissäni yritin zoomailla, että missähän Urho mahtaa olla. Ruskea kumpu näkyi, mutta valkoisesta ei ollut tietoakaan.  Kun astelin lähemmäs, niin näkyihän siellä valkoinenkin kumpu ja Sella makoili ihan Hopon jaloissa.  Hopo lähti mua tervehtimään, niin Sellankin oli pakko nousta ylös. Hemppa myös punkesi pystyyn, mutta Urho vaan jatkoi makaamistaan.  Tarjoilin tuliaiseni ja päivänsankari sai ylimääräisen leipäpalasen.  Urholle heitin paahtoleipäpalasen siten, että se osui ensin hevosta jalkaan ja sitten putosi sen turvan eteen.  Söi sen sitten tyytyväisenä makuulteen.  Aloin vähän huolestua ja meni häätämään sitä pystyyn. Noisihan se siitä. Kopeloin ukkelin läpi ja totesin, että kaikki on niin kuin pitääkin. Suolistoäänet olivat ehkä aavistuksen pinkeät. Sellalla sama juttu, mutta Hopon suoli pörisi ja pulputteli. Olin sonnustautunut ratsastusvaatteisiin, mutta totesin siinä, että koko lauma on niin unelias ja oloonsa tyytyväinen, että en viitsi alkaa Hopo nyt sen enempää hyppyyttää. Kun olin jo porukan herätellyt, niin alkoivat sitten nyhtää ruohoa. Harjasin kolmikon ja  palailin omia jälkiäni. Muut hevoset ottivat edelleen lukua. Katselin vielä hetken hevosten touhuja ja lähdin ajelemaan kotiin.

Puolen päivän kieppeillä lähdin Tiipiille. Olin vähän jännittynyt, miten Tatankan käy, kun joutuu isoon laumaan isojen hevosten kanssa. Koska varsalauma oli jo laitumella ja mulla ei näin ollen ollut hevosta laskettavaksi irti, niin sain komennuksen mennä takalankojen äärelle. Ajatuksena oli, että jos siitä painavat läpi ja peltoon, niin on sitten joku haalimassa niitä kiinni. Sain Fifin omistajan seurakseni ja siellä me sitten yhdessä odotettiin ja jännitettiin.

Ensi tuotiin pari lussumpaa tapausta. Ne lähinnä halusivat juosta ja saivaitkin teinitytöt heti kirmailuun mukaan.  Olin aika helpottunut kun huomasin, että Tatankalla ei ollut mitään vaikeuksia karistaa isompia kavereita kintereiltään. Eikä siinä mitään ärhentelyä edes ollut ilmoilla. Kunhan juoksentelivat.  Seuraavaksi tuli Pene ja tilanne heti vähän sähköistyi. Viimeisenä toinen haastaja ja jonkun verran Penen kanssa kolistelivatkin.  Aikansa 8 hevost juoksentelivat ympäri laidunta. Varsat kieppuivat mukana.  Fifi ohjaili varsoja(an) aina suojaan ja ne, jotka halusivat välejään selvitellä, selvittelivät.

Tilanne alkoi tasaantua. Tatanka kävi sovinnollisesti nuuhkaisemassa uusia tulokkaita. Pene oli tosi kiinnostunut varsoista ja kaikki tuntuivat  mahtuvan samaan lohkoon varsin hyvin. Helpottuneena ja hyvillä mielin lähdin valumaan kotia kohti. Laitoin Karille taas väliaikatietoja.

Viideksi oli sovittu Erikan kanssa tällit isojen hevosten laitumelle. Oli tarkoitus pistää nelikko yhteen. Olin aikataulussa paikalla. Otin Urhon ja talutin sen takaisin alkuperäiseen lohkoonsa. Hemppa liittyi seuraan. Ilman sen suurempaa härdäämistä porukka oli kasassa.  Vähän hemppa uhitteli Sellalle ja Hopo uhitteli takaisin. Kolmiodraama jatkuu. Kävin vielä tallilla ja kello taisi olla taas yhdeksän, kun ehdin kotiin. Hopo oli saanut somessa paljon onnitteluja. Toivon meille vielä muutaman onnellisen yhteisen vuoden.

Pitkään, pitkään aikaan nukuttiin pitkään. Itse nousin ysiltä ja äijä kymmeneltä. Aivan tavatonta. Aloiteltiin päivä kaikessa rauhassa. Puolen päivän tietämillä siirryttiin Tiipiille. Kari oli luvannut napata Peneltä takakengät pois. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Yhdeltä tallin ruunat vietiin laitumelle. Seurailtiin tilannetta sillä silmällä, että mitähän kindergarten-osasto suhtautuu tilanteeseen.  Kun ruunia alkoi ilmestyä laitumen nurkille, niin Fifi oman pariviikkoisen varsansa ja kahden vuotiaan ottolapsensa kanssa valpastui ja tuijottivat kaikki neljä tikkana, että mitäs nyt. Hetken katsottueen meininkiä totesi emä, että nyt on syytä siirtyä kauemmas. Se keräili varsalaumansa ja ohjaili koko kolmikon ihan laitumen perimmäiseen nurkkaan. Sieltä sitten katselivat kun isot pojat vähän päästivät savuja ulos ja sen jälkeen ryhtyivät syömään.  Aika laimea laitumellelasku tämäkin.

Palailtiin kotiin ja kohta Kari olikin jo lähdössä töihinsä. Mä ajattelin, että oikaisen hetkeksi sohvalle ja menen sitten illan hämärtyessä kurkkaamaan isojen hevostan laiduntamista. Näin ei kuitenkaan tapahtunut sillä juuri kun Kari oli poistunut pihatieltä soi mun puhelin ja Erika vähän hätääntyneenä ilmoitti, että Hopo makoilee eikä suostu nousemaan ylös. Selvä! Koskaan se ei ole mitenkään reagoinut laidunkauden alkuun ja nytkin on totutettu tuoreeseen siitä asti kun ruoho on yhtään vihertänyt. Ehkä olisi ollut hyvä pitää niitä myös virallisella laitumella aluksi vaikka pari päivää ja yöt sisällä.

Aika raskaalla kaasujalalla ajoin laitumelle. Siellä Hopo oli jaloillaan ja ihan tyytyväisenä. Mutta kun kuuntelin suolistoääniä niin oli kvoin hiljaista. Jotain pientä pinkeää ääntä kuului, joten totesin, että on aika lähteä vähän liikkeelle. Todettiin siinä samalla ,että Urho ja Hemppa ovat lähinnä seurailleet toisiaan langan eri puolilla. Nappasin urhon naruun ja siirsin sen Hempan kaveriksi. Sovittiin Erikan kanssa, että sunnuntaina laitetaan nelikko yhteen. Sitten ainakin riittää liikettä. Kaikessa on puolensa.

Nappasin Hopon mukaani ja lähdettiin tallin suuntaan.  Ihan reippaasti se kulki, joten ei  vaikuttanut erityisemmin kipeältä.  Sella otti kilarit ja juoksutti itseään ja Urhoa hyvän tovin. Mutta kun katosimme näköpiiristä, niin Sellan kirmailukin lakkasi. Saipahan sekin pienen liikutuksen samaan hintaan. Hopo paskansi karsinaansa, joten tavara ainakin liikkui. Huiskin sen puoli huolimattomasti harjalla ja löin satulan selkään. Pihalla sen piti vähän tietenkin kikkailla jakkaran vieressä, mutta kun pääsin selkään, niin järkevöityi.

Mentiin ensin kentälle. Se on muutenkin alkanut ruohottumaan, joten ratsastaa pitäisi siinä enemmän. Tehtiin puolen tunnin  paljon kiemuroita ja voltteja ravissa ja käynnissä. Väistöjä ja käännöksiä ja kaikkea muuta vastaavaa. Jos ei muuta, niin pierua ainakin tuli. Käppäiltiin siitä Erikan isommalle kentälle. Otettiin siellä erilaisia kuvioita ja nostoja väistöistä yms.  Puolisen tuntia jaksoin olla siinäkin. Sitten tehtiin vielä loppukäynnit. Kaikkinensa paappa oli pari tuntia liikenteessä. Kun hyppäsin selästä alas niin suolisto mörisi kuin valtava viemäri. Pinkeys oli poissa.  Tyytyväisenä ja helpottuneenä päästin paapan Sellan hoiviin. Kuuntelin varmuuden vuoksi muidenkin vatsaa.  Hyvin pörisi jokaisella.  Pistin Karilla tilannekatsauksen ja lähdin ajelemaan tallin kautta kotiin. Ihanaa on se, että illat ovan valoisia. Huonoa on se, että päivät venyvät. Kymmeneltä olin kotona ja aika väsyksissä. Nopea suihku ja äänikirja.

Kesäisen toukokuun päätteksi koitti vihdoin se päivä, että isot hevoset vietiin laitumelle.  Kari varmisti  vielä, että kengällisillä oli kengät kunnolla kiinni ja sitten mentiin.  Satu tuli apukäsiksi ja puoli kuudelta kolmen hevoset letka asteli pienen matkan tallin pihasta Erikan laitumille.  Hopo johti joukkoa, Sella häröili perässä ja Urho kekkuloi joukkion viimeisenä.

Mua vähän jännitti, että miten saadaan kolmikko samaan lohkoon Hempan kanssa. Tilanne olikin ratkaistu siten, että Hemppa jäi omalle lohkolleen. Sovittiin, että katsellaan vähän tilannetta ja laitellaan ne sitten vähitellen yhteen. Koska laiduntamaan menikin vain oma kolmikko niin emme nähneet yhtäkään juoksuaskelta.  Turvat maahan ja mutustamaan. Katseltiin menoa hetken aikaa ja vaihdettiin Erikan kanssa kuulumiset.

Kun totesimme, että ihan oikeasti mitään nähtävää ei ole, niin siirryttiin tallille pistämään paikat säppiin.  Jotenkin vähän tunnepitoinen hetke. Yksi talvi on taas selätetty ja ollaan kesän kynnyksellä. Hevoset laitumella.

Kotimatkalla nähtiin iso hirvi jolkottelemassa Kelliksen pelloilla. Se oli juuri ylittänyt tien ja suuntasi metsää kohti. Uljaita eläimiä ja aina vähän seisauttavaa nähdä niitä sukkoloimassa liikenteen keskellä. Kukat kukkivat, ruoho kasvaa ja kesä tuoksuu illoissa. Elämä maistuu elämältä.

Pitkästä, pitkästä aikaa oli luvattu sadepäivää. Espoossa ei tullut vettä missään vaiheessa, mutta monessa muussa paikassa sitäkin enemmän. Viiden jälkeen lähdin tallin suuntaan ja oikeastaan samalla hetkellä kun lähdin liikkeelle, alkoi pisaroita kertyä auton tuulilasiin.  Ridasjärvellä oli satanut jo vähän enemmänkin. Edellisenä iltana olimme valmistelleet tallin siihen, että elikot tulevat mahdollisesti sisälle.

Olivat jonossa pihaton takana ja niille tulikin jostain syystä täytenä yllätyksenä, että hiippialin pihapiirissä. Otin ne hetkeksi nyhtämään tuoretta, mutta kun avasin tallin oven, niin aika vauhdikkaasti kipaisivat kukin koppiinsa.  Ilmeisesti on mukava välillä yöpyä sisätiloissa. Annoin kouralliset mysliä ja heinää.  Poikkeuksellisen tyytyväisinä jäivät mutustamaan, kun sateen saattelemana ajoin pois.

Hevoset olivat aamulla taas viihdyttäneet itseään remppaamalla avoimena olevaan talliin ja ulos.  Hopo oli myös keksinyt, että lähes loppuu käytetyn melassiämpärin kannen saa pienelle operoinnilla auki ja päänsä voi työntää kippoon ja lipittää pohjalle jäänyttä siirappia.  Kun jäivät kiinni rysän päältä, niin Sellakin jo odotti vuoroaan, että pääsisi ottamaan parit lipaisut. Lopputulemana Hopon valkoinen läsi ei ollut enää valkoinen. Muutenkin tuoretta on nyt saatu jo sen verta, että aamuiset nakerrushetket eivät enää suju ihan pelkästään nurmea nyhtäen, vaan mukaan mahtuu kaikenlaista kikkailua, joka toki asiaan kuuluu.

Illalla virittelin niille taas laidunlankoja ja kuinka ollakaan Houdini sukelsi Rofalta saatujen paloletkujen alle ja paineli peltoon. Pienen kalastelun jälkeen se saatiin kiinni. Eihän se sen kauemmas ollut menossa, mutta vehreämmille ruohokentille kuitenkin. Kari haki sen takaisin, antoi mulla tavanomaiset palautteet ja homma jatkui normaalisti. Kolmikko pääsi uusiin lankoihin ja sai tunnin verran taas nyhtää vähän vahvempaa heinää.

Viimeisestä esikuivatusta paalista on vielä puolet jäljellä, joten kärräsimme sen tyhjään karsinaan. Kuivaheinää on n. 10 pikkupaalia, joten hyvin päästin talven yli. Tänä vuonna otetaan kuivaa puolet enemmän, kun säilytystilaa on nyt saatu järjestettyä paremmin. Kuivikkeet riittivät myös paremmin kuin oletettiin ja muutenkin ekan sisäruokintakauden ollaan ihan tyytyväisiä systeemeihin. Pientä jalostettavaa tietenkin on ja kesähän meillä on nyt aikaa taas tehdä muutoksia.

Karuselle pyörii Espoossa juuri nyt aika kiihkeästi. Tallilla menee töiden jälkeen helposti yhdeksään tai kymmeneen, joten juuri muuta ei tähän aikaan vuodesta elämään mahdu kuin työ ja talli ja sänky ja taas työ ja talli ja sänky.  Kehä III:n siltaremontti kuumentaa tunteita ja normaali noin puolen tunnin matka venähtää helposti tuntiin.  Mutta oikeastaan tämän tyyppiset asiat eivät haittaa, kun kelit ovat niin mahtavat ja kesä on vahvasti läsnä. Sireenit ja kielot levittävät huumaavaa tuoksuaa, hevoskastanja kukkii ja luonto oikein pursiaa elinvoimaansa. Some on pullollaan varsakuvia ja laidunkuvia. Kyllä tämä  varmaasti on hevostalouksien juhla-aikaa. Ja juhla-aikaa muutenkin, sillä lukuvuosi loppuu pian ja valmistuvat pääsevät juhlimaan saavutuksiaan. Mulla on viran puolesta parit valmistumisjuhlat ja ystäväpiirissä on myös ylioppilaita, joita pääsemme jälleen juhlistamaan.

Mepa oli laittanut Karille viestiä, että isot varsat, vauvavarsa ja sen emä voisivat tänään kokeilla yhteislaidunta.  Näin olleen nipistettiin vähän työpäivästä ja kiirehdittiin auttelemaan laitumen valmistelussa ja eipä aikaakaan, kun kaksi vuotiasta ja yksi pariviikkoinen kipittelivät pitkin ihanaa laidunpeltoa.  Tatanka pisteli menenään jälleen sellaista kyytiä, että vähän joutui pelkäämään sen puolesta.  Sen kiihtyvyys on edelleen ihan hengästyttävä. Siinä ei ole ikätoverilla mitään sanottavaa.

Tatanka oli äärettömän kiinnostunut uudesta tulokkaasta ja lyöttäytyi alkukirmailujen jälkeen emän ja orivarsan välittömään tuntumaan. Pamelaa ei uusi pariskunta niinkään kiinnosta, mutta kun ei se halua yksin olla, niin hengaa porukoissa mukana. Kyllä nuorten hevosten iloa ja riemua on ihana katsella.  Vuotiaan ovat jo oikeastaan isoja ja uusin tulokas alkoi heti jäljitellä isompiaan. Kovasti sekin oli turpa maassa, vaikka ei yhtään tajunnut, mitä sen oli tarkoitus tehdä.  Olin todella iloinen, että homma meni noin sujuvasti. Vähän jännittää, mitä loppuviikosta seuraa, kun kaikki tammat on tarkoitus pistää yhteen. Siinä on Tatankallakin ihmettelemistä, kun pääsee n. 10 hevosen laumaan.

Isot hevoset saivat taas illalla laiduntaa pellon reunaan tehdyllä väliaikaislaitumella.  Ennakkoon puhuttiin, että rauha ja harmonia vallitsee, mutta siellähän ne kisailivat ihan kesämielellä. Hopokin oikein keuli. Kun ovat nyt liikkuneet tallipihassa ja tallissa oman halunsa mukaan, niin ovat tunkemassa kyllä ihan joka paikkaan. Mun kassi on aina pöngitty, kun jätän sen johonkin ja kaikki muutkin paikat, kuten puukasa, täytyy kollata ihan seikkaperäisesti. Sitten kolmikko painaa peräkanaa milloin mihinkin.  Vein ne kentälle ja pistin siistimään kentän villiitynyttä reinustaa. Pääsivät taas hyödylliseen työhön.

Maanantai ja arki alkaa taas. Jotenkin maanantait vaan ovat tahmeita. Ei voi mitään!

Illalla tallilla touhuttiin melkein hämärään asti ja isot hevoset saivat taas laiduntaa langoissa pellon reunaan tehdyllä väliaikaislaitumella. Ovat kyllä jo hyvin tottuneet tuoreeseen ja perjantaina pääsevätkin Erikan herkkupatojen ääreen.

Aamulla hörinän säestämänä kävin heittämässä kolmikolle vähän kuivaheinäpaalista heinää ja harjasin kaikki läpi. Olivat tyytyväisen oloisia ja etutontti olikin jo melkein syöty tyhjäksi. Rivakkaa mutustamista.

Puolen päivän aikaan Adler tuli jälkikasvunsa kanssa tervehtimään hevosia.  Vaihdettiin kuulumiset ja ihmeteltiin sitä, että Hopo täyttää ihan näinä päivinä 25 vuotta.  Hevoset saivat ansaitsemansa huomion ja hyvän tovin jälkeen Linda lähti polkemaan kuljetuskalustollaan kotia kohti. Mä lähdin polkemaan äijää työyön jälkeen hereille.

Kari kävi varsalassa, jossa meno oli tavanomaista. Neljältä katseltiin vähän lätkää. Kahdeksalta palauteltiin isot hevoset takaisin talliin.  Saivat jäädä yöksi pihalle, mutta suuremmin ei heinäverkoissa ollut esikuivattu kiinnostanut, kun pari päivää olivat saaneet riipiä tuoretta kitusiinsa. Rauha oli maassa ja kaikilla hyvä tahto. Alkavan viikon sääennuste lupasi edelleen kesäistä säätä, joten ollaan lähes kuukaisi tavanomaista edellä.

Poikkeuksellisen kesäiset toukokuun kelit jatkuvat.  Aamulla ajeltiin tallille ja pakattiin Hopo sekä Urho traikkuun. Yllätykseksi traikun alta löytyi puoliksi syöty rusakko!  Noh, pojat lähtivät matkalle ja minä jäin Sellan kanssa odottelemaan seuraavaa toimitusta.  Siivoilin vähän tarhoja ja puuhailin siinä muutakin.  Hopo oli rettelöinyt kyydissä, joten ajomatka otti vähän ajateltua enemmän aikaa.  Syykin rettelöintiin selvisi kotipihassa: kopissa oli ollut vanhalle herrralle liian kuuma. Pääsivät kuitenkin Suonpään tilan etupihalle treenaamaan laiduntamista ja Kari lähti hakemaan seuraavaa lastia.

Oltiinkin Sellan kanssa ihan  valmiina ja tamma kipaisi vauhdikkaasti sisälle traikkuun ja matkusti ihan eleettömästi ja äänettömästi. Kotipihassa nopea purku ja tamma pääsi poikien kanssa tuoreelle. Muutama juoksuaskel sieltä tuli, mutta lähinnä keskittyivät syömiseen.  Poikkeuksellisen varhain sain kolmikon kotiin. Ei olisi huvittanut tehdä muuta kuin istua riippukeinussa ja seurailla niiden touhuja.

Illalla kävin heittämässä vähän oikeaakin heinää ja Kari lähti jälleen yöksi töihin. Vielä illan hämärissä kävin kurkistamassa kolmikon touhuja. Rauha maassa ja ruohonleikkurit hoitelivat ensiluokkaisesti hommaansa.