Mulla oli duunissa touhukas tyky-päivä, joka eteni jousiammunnan ja kirkkovenesoudun merkeissä. Kari keksi, että jääkin tänään tekemään kotipihaan hommia ja huudattamaan pensassahaa villiintyneessa angervoaidassa. Mä lähdin tallille. Hemppa oli viety laitumelle edellisenä iltana, joten vain oma kolmikko oli odottamassa.  Seesteinen ja rauhallinen ilmapiiri, joten availin portit ja päästin ne kuljeksimaan vapaasti.  Samalla viritin uudet langat pellon reunaan ja Hopon johdolla kolmikko siirtyi sinne.  Kannoin vedet, täytyin heinäsäkit ja siivoilin vähän tarhoja. Lopuksi saivat pienet iltaväkkärit, jotta Hopo söisi lääkkeensä. Kun ovat keskenään, niin mitään riitaa ei syömisistä tule. Kukin tietää paikkansa ja asemansa. Ei esiinny mitään rynnimistä tai haastamista tai muuta härdelliä.

Kun pääsin kotiin taas lähempänä kymmentä, niin olin aika poikki. Kari oli juuri lopettanut pensasaitaproggiksen ja hyvältä näytti. Grillistä vähän gourmet kanaa sekä salaattia kylkeen, niin olin valmis höyhensaarille. Lähes täydellinen päivä.

Ihanat kelit ja niin eläimet kuin ihimisetkin nauttivat elostaan.  Satu taas aamulla ulkoilutti hevosia pihapiirissä ja mä illalla viritin niille seisovan pöydän kärrypolulle. Yllättävän nopeasti ne pistävät rajatun alueen sileäksi. Ihan kuin olisi ruohonleikkurilla vedelty. Kyllä hevonen on kaunis olento ja nautin suunnattomasti, kun katselen kolmikon touhuja. Olen niin iloinen, että Sellakin on nyt kotona. Kun vielä varsa loppukesästä kotiutuu, niin moni asia helpottuu ja loksahtaa paikalleen. Vaikka toki moni asia myös muuttuu haastavammaksi.

Olen alkanut karsia aitojen ulkopuolista aluetta. Kunhan hevoset lähtevät laitumelle, niin kerätään kaikki luomuroju kasaan ja kähäytetään palamaan.  Saadaan sillä metodilla myös vuosien mittään sinne sun tänne hetellyt risut pois ja yleisilmettä taas vähän särmemmäksi. Karikin on ideoinut jo paljon juttuja, jotka aikoo kesällä toteuttaa, joten taitaa loma mennä taas remppaa tehdessä.

Hemppa on siirtymässä laitumille ja aloin kitistä omia hevosia omaan pihaan. Ruoho kasvaa, joten luomuleikkurit voisivat tulla hoitamaan hommansa.

Eilisen kaltainen päivä monelta osin.  Aamulla hevosilla vapaata käyskentelyä pihapiirissä tuoretta nyhtäen. Olivat rauhallisia ja tyytyväisiä. Satu puuhasi aamutallihommat ja jätti hevoset tarhaan heinäsäkeille.

Illalla virittelin pellon reunaan kärrytiellä langat ja oma kolmikko pääsi sinne ”laiduntamaan”. On se ihanaa, kun on valoisaa ja lämmintä. Jaksaa ihan eri tavalla touhuilla tallillakin. Yhdeksältä lähdettiin taas ajelemaan kotiin. Hevoset jäivät pihalle yöksi. Nyt kun maa on kuiva ja tilaa on, niin liikuttavat hyvin itse itsensä.

Ihana raikas, mutta aurinkoinen kevätaamu. Satu hoiteli aamutallin. Koko porukka pääsi pihaan nyhtämään nurmea. Sellalle selvisi sellainen erikoinen juttu, että tallissa on kaksi ovea ja kummastakin voi kulkea. Ulkona on ulkona ja sisällä on sisällä. Ihmeellistä. Ja jos menee toisesta ovesta ulos ja kiertää tallin, niin voi mennä toisesta sisälle. Hämmästyttävää!

Pojat keskittyivät syömään. Hemppa tosin oli käynyt tarkistamassa, olisiko pihapiiristä mahdollista poistua. Kun ei ollut, niin tyytyi olemaan pihapiirissä. Saivat nauttia tuoreesta sen aikaa kun Satu teki tallihommat. Leipäpalasilla siirtyivät kiltisti tarhan puolelle ja jatkoivat päiväänsä. Tykkään Satun tekemisessä erityisen paljon siitä, että tekee mitä on sovittu, omaa merkittävästi maalaisjärkeä ja raportoi aina tarkasti, mikä tallilla on meno sekä meininki. Puhumattakaa siitä, että monen vuoden tuoman kokemuksen vuoksi luotan täysin hänen tekemiseensä. Olemme onnekkaita, että tuttavan kautta saatiin näin hyvä tallimestari.

Iltatalli venähti meillä vähän pitkäksi, mutta ihan rauhallisina siellä odoteltiin. Tosin koko nelikko oli takaoven tuntumassa, joten sisäinen kello kyllä kertoi, että iltakaurojen aika meni jo. Urhon lomat alkavat olla ohi ja muutaman lenkin se ehtii varmasti tehdä ennen kuin laidunkausi alkaa. Se on ottanut massaa takaisin, mutta ei ole enää niin pönäkässä kunnossa kuin ennen kisaa. Sella on hoikistunut hyvin, Hopo saisi olla massavampi, mutta ei tunnu oikein enää tarttuvan. Toivottavasti laidunruoho tekee sen osalta tehtävänsä.

Otettiin hevoset talliin. Edelleen se on mun mielestä hauska operaatio, kun astelevat kukin omia aikojaan omiin karsinoihinsa. Välillä siinä on pientä sählinkiä, mutta pääsääntöisesti homma hoituu kyllä äärettömän näppärästi. Väkkärit oli valmiina kipoissa ja pieni tuppo heinää odottamassa.  Mä harjailen ne aina niiden syödessä ja kollaan kintut, tarkistan hihaksiston ja mahdolliset nirhaumat. Kun ovat hetken mutustaneet heinää ja Hopo litkinyt liemisensä, niin Kari huutaa pihalta, että heinät on laitettu ja päästän ne pihalle yksi kerrallaan järjestys on pääsääntöisesti se, että Urho lähtee ekana, sitten menee Sella. Hopo tulee kolmantena puskurina ja vikana Hemppa, joka yleensä ensi töikseen häätää valkoisia kauemmas.

Tänään hevoset siirtyivät sisään ja ulos ilman mitää säätöä tai draamaa.  Hopo päätti jäädä pihaton puolelle ja nappaili heinää oviverhojen välistä. Muuten kuviossa ei ollut mitään erikoista. Kari päätti vielä heitellä lantalasta paskaa ylemmäs ja mä karsin pellon ja tarhojen välistä piennarta pajuista ja heittelin rankoja tarhan puolelle kaluttavaksi. On ainakin harrasteltavaa seuraavalle päivälle. Kello oli yhdeksän, kun lähdettiin kotiin ja radiosta kuunneltiin Suomi-Kanada lätkämatsia.

Caro teki aamutallin ja pihalla käyskenteli neljä tyytyväistä hevosta. Päivän mittaan tuli muutama pisara vettä, joten illalla oli hyvin piehtaroineita kavereita vastassa. Otettiin kaverukset yöksi sisälle, sillä luvassa oli kolea yö ja maa oli päivän sateiden jälkeen vähän vielä kostea. Ihan tyytyväisinä iskivät heiniin kiinni.

Heinistä tuli mieleen, että heinätilanteemme on hyvä. Esikuivattu on pysynyt hyvänä ja todennäköisesti meillä on viimeiset paalit pihassa tämän ruokintakauden osalta. Kuivaheinä säilyi hyvin ja tuoksuu edelleen erinomaiselta. Sitä on n. 15 paalia jäljellä, joten hyvin pärjätään laitumille asti ja riittää vielä alkukesän satunnaisiin sisäyökeikkoihin. Silti otetaan ensi talveksi enemmän kuivaa, jos sitä vaan on tarjolla.  Sen käsittely on kuitenkin huomattavasti näppärämpää, laatu tasaisempaa ja se sopii Sellalle parhaiten.

Sateisen yön jälkeen aamu valkeni vähän harmaana.  Hanna ahkeroi tallilla. Kun Kari kampesi itsensä ylös, niin lähdettiin varsalaan. Juuri iski sadekuuro päälle, kun saavuttiin paikalle.  Mä touhuilin ipanoiden kanssa ja Kari kaivoi valvontakamerasta yhtä pätkää taltioitavaksi. Vähän kurkittiin uutta varsaa, mutta annettiin äidille ja oripojalle omaa aikaa ja rauhaa.

Kari halusi saada videohomman heti tehtyä, joten ajettiin takaisin kotiin. Mä torkuin sohvalla ja äijä pulasi videonsa kuntoon. Kun se oli katsottavassa muodossa, niin ajettiin takaisin Tiipiille. Sade oli siirtynyt kauemmas ja aurinko paistoi lämpimästi. Isot varsat oli siirretty tuoreella ja pieni tyyppi kirmaili pihalla. Se oli tavattoman rohkea ja viiletti ihmisjoukossa ihan äijänä. Ei kovinkaan ollut emänsä perään.  Huvittavia tapauksia.  Valtavan isokokoinen kaveri sieltä oli maailmaan tullut. Ei ihme, että tuleminen oli vähän työlästä.

Katseltiin Tatankan ja Pamelan touhua vielä tovi. Ne näyttävät upeilta nuorilta hevosilta. Karva kiiltää ja silmissä on onnellinen ilme. Niiden elämä ei paljon paremmin voisi olla. Ympärillä vain rakastavia ihmisiä, turvallisia aikuisia hevosia, ruokaa ja juomaa saatavilla, ikätoveri ja tilaa liikkua. Sellaista on täydellinen hevoselämä.  Mitäpä tuollainen vuoden vanha ja pumpulissa pidetty voisi muuta edes kuvitella.  Kun uusi varsa oli syntynyt maailmaan, niin nämä teinit olivat vaan nukkuneet ja kuorsanneet. Aikuiset hevoset olivat sentään huolestuneina seuranneet varsomiskarsinan tapahtumia. Mutta näiden nuorten maailmassa ei ole mitään mistä pitäisi huolta kantaa. Elävät turvallisessa maailmassa.

Varsalan jälkeen lähdettiin omalle tallille.  Siellä oltiin myös terhakkaina. Hopo ja Sella lähtivät lenkille. Käytiin katsomassa laitumien tilannetta. Ruoho on noussut hyvin ja taidetaan vähän aikaistaa lauman laidunkauden avausta. Takametsän hevoset siellä laidunsiva jo täyttä häkää.  Eiköhän meidän hevoset liity seuraan parin viikon sisällä.

Hevoset jäivät pihalle. Otettiin ne talliin iltapalalle ja sitten vapautettiin takaisin. Laiteltiin kaikki valmiiksi aamua varten ja kiirehdittiin kotiin katsomaan lätkää.

Ajelin tosi, tosi aikaisin aamutalliin, sillä Kari oli yön töissä ja mä kukuin jo kohta viiden jälkeen. Hevoset olivat tyytyväisinä pihalla. Jakelin heinät ja täyttelin vedet. Harjasin ja rapsuttelin ja siivosin tarhaa.  Muutaman tunnin touhuilun jälkeen palailin kotiin juomaan kupposen teetä ja ottamaan pienet päiväunet.

Saimme vähän tarkempaa selontekoa uuden varsan alkuhetkistä.  Kaikki ei todellakaan ollut mennyt kuin ohjekirjasessa. Mitä pidemmälle tarina eteni, niin sen syvempään haukoimme henkeämme.  Saimme varmasti vähän liian ruusuisen kuvan varsomisesta vuosi sitten.  Oi miten onnellinen olen, että meillä kaikki meni niin hyvin. Ja on mennyt edelleen.  Onneksi on ollut taas tuki ja turva seuraamassa tapahtumien kehittymistä. Olisin mä aika ihmeissäni ollut, jos olisin joutunut vuosi sitten käärimään hihat ja toimimaan kätilönä tilanteessa, jossa kaikki on jo lähtenyt menemään pieleen.  Nythän mun suurin ongelma oli saada hälyt pois päältä.

Ajelin takaisin tallille ennen viittä ja otin hevoset sisälle. Sadetta oli luvassa ja ajattelin ,että turhaan seisosavat sateessa.  Heitin heinää eteen ja jätin ovet auki. Ihan tyytyväisinä jäivät mutustamaan.

Iallalla mentiin vielä tallihommiin yhdessä. Lisättiin heinää ja otettiin paskat ja kuset karsinoista. Hopo oli lähdössä takaisin ulos, muut käyttäytyivät maltillisemmin. Sade nyt ei pihattotallissa maailmaa kaada, mutta kun maa on nyt vähän kuivunut ja kovettunut, niin ajattelin että turha sinne on mennä lauman polkemaan.

Illalla sai valita merirosvotarinan tai Euroviisujen välillä. Valitsimme merirosvot.

Perjantai 13. ei ole koskaan ollut mulle millään muotoa huono päivä. Tässä suhteessa en ole alkuunkaan taikauskoinen. Duunissa sain valtavasti aikaiseksi, valmistuvien ryhmien tokarit alkavat olla valmiina. Pientä viilattavaa, mutta pääpiirteittäin alan olla kuivalla ja kovalla maaperällä.

Kari kiirehti asioilleen ja mä lähdin tallille.  Merkku oli pistänyt varsat laitumella ja laitteli ilottelusta kuvia. Ihania pieniä otuksia! Tallimatk menee mulla pääsääntöisesti puhelimessa. Niin tälläkin kertaa. Otin puhelun Kuopioon ja puhuttiin oikein vähän hevosasioita.  Se on aika mielenkiintoista, kun puhut hevosjuttuja ihmiselle, jolla ei ole mitään tarttumapintaa.

Tallilla aika kului taas siivillä. Eilen pistettiin hevoset jälleen yhteen. Vähän pelkäsin, että valkoiset ottavat taas pataansa. Pieni puremajälki löytyi Urhosta, muuten olivat ehjiä.  Otin porukan talliin reiluksi tunniksi.  Saivat väkkärit ja vähän heinää. Harjailin ne ja vietin laatuaikaa radiota kuunnellen. Jos en saa Juskasta töissä tarpeekseni, niin samoja juttuja voin kuunnella radiosta myös perjantaisin.

Jätin vielä yhdeksi yöksi hevoset ulos. Nyt on luvattu sadekautta alkavaksi.  Ysiltä kaasutin pois ja ehdin juuri ja juuri kotiin merirosvoleffaa katsomaan. Yhdeltätoista Kari heräili ja lähti töihin. Ihan sairasta.  Nukkuu muutaman tunnin milloin ehtii ja sitten taas painaa hommia. Saa nähdä, selviääkö hengissä kesäkuun puoleen väliin, jolloin tuon hulluuden pitäisi loppua.

En oikein saanut unta ja yö meni telkkaria katsellen.  Uimahyppyjä oli aamuyöstä tarjolla.  Aamun hämärinä tunteina syntyi myös Tiipiin tämän kevään varsa. Niin se vaan on vuosi tässä vaiheessa.  Meidän Tatanka on jo varsinainen jättiläinen, kun sitä vertaa vastasyntyneeseen. Huikea vuosi takana ja tällä uudella tulokkaalla edessä.

Hanna teki aamutallin. Iltapäivällä Elisa toi Karille kengitettävää ja Satu toi paikalle seppähommeleista kinnostuneen oppipojan. Mulla aavistuksen venyi töissä, mutta ennätin paikalle ennen iltaheiniä ja ehdin jopa hyvin vaihtaa Elisan kanssa kuulumisia. Aika nopeasti keskustelu siirtyi lajin nykytilaan. Yleinen fiilis tuntuu olevan hämmennys. Kellekään ei oikein ole selvää, mihin suuntaan lajia nyt vedetään. Ainakin kuppikuntaisuutta on havaittavissa ja avoimuudesta tai tiedottamisesta ei voida edes puhua. Linjaukset ja painotukset kummastuttavat.

Lisäksi pääsin luonnollisesti jakamaan urheiluseminaarin antia.  Muhun teki suuren vaikutuksen Sami Kapasen puheenvuoro. Siinä avautui hyvin se, millaisella tahtotilalla tehdään maailman tähtiä.  Multa ei koskaan löytyisi sellaista päättäväisyyttä ja sitkeyttä, mitä huipulle pyrkivältä vaaditaan.  Se on täydellistä omistautumista.  Ei siinä kitistä euroista tai ajasta. Jos jotain haluaa, niin siihen hommaan panostaa kaikkensa. Jos sitä ei halua niin paljoa, niin sitten ei myöskään panosta niin paljoa. Menestys ja saavutukset ovat aika lailla samassa suhteessa.

Satu urakoi tarhojen parissa ja ne onkin nyt erinomaisessa kunnossa. Harmillista kyllä seuraavaksi viikoksi on luvassa vesisadetta. Taitaa loppua työtarhaukset.  Satu vielä riipi hevosille tuoretta ja mä karsin pajukosta jälleen nakerrettavaa. Tyytyväinen porukka iski kimppuun heti kun heittelin oksia aidan yli. Kari lähti kaupan kautta kotiin ja mä vielä täyttelin vedet ja sanoin heipat hörisijöille.

Kari hoiteli hevoset. Yöksi luvattiin viileätä, joten otti hevoset pitkästä aikaa sisään illalla. Vaikuttivat ihan tyytyväisiltä. Tässä ollaan nyt vähän uusien tilanteiden edessä, sillä Satulla on logistiikkahaasteita ja Carolla työn aiheuttamia aikataulutusongelmia.  Näin olleen alkaa napsahdella meille itsellekin aamuvuoroja. Onneksi aamut ovat jo valoisia ja laidunkausi on lähellä.