Kari hoiteli hevoset ja mä vietin pari antoisaa päivään Urheiluakatemioiden ja urheilioppilaitosten seminaaripäivillä.  Sen lisäksi, että päivän antoivat ammatillista antiaan, niin sain myös äärettömän hyviä juttuja mun valmentajapakkiin. Pävien teema oli luonnollisesti huippu-urheilussa. Valtakunnallisesti kilpaurheilun ja huippu-urheilun kolme straegistä kehittämiskohdetta ovat:

• KV-tason menestyksen lisääminen
• Osaamisen lisääminen
• Urheilun arvostuksen kasvattaminen

Ja taas olin sisällä ratsastusurheilussa ja matkaratsastuksessa! Mikä tässä koko kuviossa voi nyt olla niin vaikeaa, että itsensä kehittämistehtäviin nostaneet ihmiset eivät näe olennaisia juttuja? Jotta laji kehittyy, niin se tarvitsee kv-menestystä. Kaiken urheilun peruskivi on se, että joku tekee sen sanoinkuvaamattoman suuren työn, että saa itsensä kansainväliselle tasolle ja menestyy siellä. Ja ennen kuin urheilija breikkaa hän tarvitsee kaiken mahdollisen tuen, mitä saatavilla on.  Kun huipulle on päässyt, niin apua ja tukea tarvitaan edelleen, mutta samalla menestys alkaa ruokkia myös itse itseään. Tässä vaiheessa tukijat ja avustajat saavat myös jotain vastineeksi. Vain menestys tuo julkisuutta ja tunnettuutta ja arvostusta. Tietenkin on selvää, että ilman juniorityötä ja alempien tasojen sitkeää valmennustyötä ei tule huippuja. Huippujen myötä saadaan helposti kasvatettua urheilun ja lajin arvostusta. Kun vielä valmentajat ja muut toimijat tekevät yheistyötä ja jakavat osaamistaan lisääntyy myös osaaminen ja varmasti myös toisen toimijan osaamisen arvostaminen.  Kun lajissa on saavutettu kv-menestystä, saatu arvostusta ja kasvatettu sisäistä osaamista, niin lajin pariin hakeutuu uusia harrastajia.  Tämä on helposti nähtävissä lajissa kuin lajissa.  Menneinä vuosin Suomen curling-joukkue esiityi edukseen arvokisoissa ja kas, kohta alkoi tulla ratoja eri puolille Suomea ja aiemmin tuntematon laji oli kaikkien tiedossa.  Työpaikkojen tyky-päivissä käytiin liu’uttamassa kiviä. Ratsastuksen osalta katseet kääntyvät nyt Elmo Jankariin. Rioa kohti mennään. Paineet ovat varmasti kovat, mutta toivon sydämeni pohjasta Elmolle onnea ja menestystä. Siitä hyötyisi koko ratsastus. Ja yhtä kovasti toivon, että pienin askelin myös matkaratsastajat enenevässä määrin lähtevät kisoihin ulkomaille tavoittelevat kuuta taivaalta.  Joku sen joskus saavuttaa ja siitä hyötyy tuolloin koko laji. Töitä pitää tehdä, mielettömästi. Ja tukea tarvitaan kaikilta mahdollisilta tahoilta.

Kesäkelit ovat loppumassa ja sääennusteet lupaavat tavanomaisia kevätkelejä. Harmi. Kuopiossa satoi jo rakeita ja oli hyytävän kylmä. Ridasjärvellä kuulemme hiki virtasi vielä illallakin.

Töissä oli kiireinen ja tapahtumarikas päivä. Niin kuin toukokuussa yleensä on. Tallireissu meni vähän myöhäksi, mutta koska kesäkelit jatkuvat, saivat tyypit jäädä täksikin yöksi pihalle. Illalla otan ne aina sisälle syömään ja kollaan läpi. Nyt kun valkoiset ovat olleet erillään, niin ei ole tullut lisävaurioita kenellekään. Täytyisi kuitenkin pian taas laittaa ne yhteen, että osaavat sitten laitumella olla sovinnossa.

Illalla vedin vähän kamoja nippuun, sillä mulla on taas matkapäivä edessä. Tällä kertaa niinkin eksoottinen kohde kuin Kuopio odottaa. Herätys aamulla viidelta. Ihan kuin olisi kisareissuun lähdössä.

Yötyöläinen paineli punkkaan samoihin aikoihin kuin itse lähdin aamutalliin. Kauhistuttaa Karin valinnat duunien suhteen, mutta kaiketi aikuinen ihminen tietää, mitä tekee.  Mulle vapaa-aika ja rennosti vietetty aika, harrastelu sekä puuhastelu on aina ollut niin tärkeää, että en ikinä tekisi viikkoja ka viikonloppuja putkeen töitä, vaan ottaisin arkivapaita, jos illat ja viikonloput menisi hommissa. Tulisin hulluksi, jos koko elämä olisi pelkkää työtä.  Toisaalta tämä ajatusmalli kertoo ehkä siitä, että osaltani ruuhkavuodet ovat takana. En kaipaa suuremmin uusia työhaasteita tai uudistavaa koulutusta tai saa mitään hillittömiä kicksejä siitä, että saan jonkun duunijutun natsaamaan.  Osaan työni, se on palkitsevaa ja toivon sen sujuvan smoothiesti ja jättävän aikaa muulle elämälle. Toisaalta myös mun töissä on pakko käydä jatkuvasti koulutuksia ja tarkastella omia toimintatapojaan, joten kai sitä uudistusta tulee sen myötä ihan riittävästi. Hyvä ehkä kuitenkin, että emme molemmat ole työnarkkeja, muuten arkiaskareet jäisi aika vahvasti tekemättä. Kevät on mun hommissa stressaavaa ja kiireistä, joten nyt jo on vähän paikat rempallaan. Ehkä seuraavana viikonloppuna saan vähän hoidettua kotihommia. Tai sitten keksin taas jotain muuta mielenkiintoisempaa.

Aamutallin jälkeen herättelin äijää ja siirryimme Porvooseen viettämään äitienpäivää.  Sieltä kiirehdittiin vaatteidenvaihdon kautta tallille. Otin Hopon taas pihaan nakertamaan tuoretta.  Se oli Hempalle liikaa ja rynni lankoja päin perään. Kekkuloi sitten aikansa. Tuo langoista tuleminen on kyllä äärettömän ärsyttävä tapa. Meillehän syntyi siitä sitten mittava riita, koska sain taas huudot aiheesta.  Ja siitä, että olin kuulemma kääntänyt selkäni rynnivälle ja vielä isommat huudot siitä, että oli kuulemma taas ihan milleistä kiinni, että en tullut jyrätyksi sairaalakuntoon.  Se on vaan kumma juttu, että mitä ikinä tapahtuu, niin syy on mun.

Loppuaika tallilla ja ilta kotona meni aika hiljaisissa merkeissä.

Aamu puuhattiin tallilla. Koko kolmikko pääsi kaviohuoltoon. Lisäksi käytiin varsalassa. Siellä odotellaan jännittyneenä jo tämän vuoden satoa. Palauttelin muistoihini vuoden takaisia tuntemuksia. Olihan se jännää aikaa. Rauhoittelin uuden tulokkaan odottelijaa parhaani mukaan. Toivottavasti kaikki menee hyvin tälläkin ensikertalaisella.

Kari lähti taas yöksi töihin, joten hoitelin iltatallin omiin nimiini. Kaikessa rauhassa tunnelmasta nauttien. Kesäkelit jatkuvat edelleen, joten tarha on kuivunut ihanteellisesti ja luonto tuoksuu voimakkaasti.

Kesäiset kelit jatkuvat. Töiden jälkeen kiirehdittiin tallille ja siellä aika kuluikin erinomaisesti aina siihen asti, kun lätkän MM-kisoista alkoi eka lähetys Suomen peleistä. Hevoset olivat tyytyväisiä. Tuoreelle pääsivät vähän jokainen. Hopolla on erioikeuksia ja se saa laiduntaa itsenäisesti, muita kuljetetaan narussa.  Nyt maistuisi vain vihreä, vähän nyrpistelevät nenäänsä kaikelle muulle.

Raivasin aidan ulkopuolista aluetta ja heittelin mm. pajun rankoja tarha-alueelle. Talven aikana järsityt rangat pyörivät pitkin tarhaa. Tarkoitus on polttaa ne kokkona, kunhan hevoset siirtyvät laitumille.

Yöksi jäivät kaikki ulos. Valkoiset vierastarhaan ja ruskeat isommalle puolelle. Jotain ötököitä on ilmaantunut ja sumutteet tulevat taas tarpeeseen.

Jotenkin tuli vähän yllätyksenä vapaapäivä kesken viikon. Se vietettiin kokonaisuudessaan tallilla. On jatkettu Satun siivoushommia ja laitettu piha-aluetta talven jäljiltä taas parempaa kuosiin. Hevoset seurailuvat touhujamme. Sella ja Urho olivat aamun kentällä ja kun saavuttiin tallille, niin päästettiin ne parturoimaan kentälle vievää kujaa. Hopo pääsi pihalle laiduntamaan ja ottihan se kerran hatkatkin, koska olin unohtanut takaportin auki.

Lounasaikaan kähäytettiin grilli tulille. Nautittiin villisikamakkaraa ja kreikkalaista salaattia. Maistui pihalla nautittuna melkoisen herkulliselta. Kannettiin tuolit tallin päätyyn ja katseltiin hevosten touhuja. Linnut lauloivat, aurinko paistoi ja elämä tuntui aika hyvältä.

Iltapäivällä Riitan plutoona ratsasti laumansa Erikan laitumille. Hopo ja Sella laitettiin valmiiksi ja mentiin katsomaan ratsain laitumellelaskua. Turvat maahan ja se oli siinä.  Hopo oli hukannut kenkänsä, joten pysyttiin pehmeällä.  Kari ratsasti Sellaa hetken kentällä. Oli kuulemma liian kuuma. Sellaa pitäisi nyt paljon taivutella ja hakea asetuksia.  Se on tottunut menemään pitkänä ja suorana. Mistähän keksisin sen motivaatiolähteen, että Kari suostuisi kentällä ratsastamaan? Urhon kanssa on kyllä ihan sama, koulukiemurat tekisivät sille enemmän kuin hyvää.

Ratsastuksen jälkeen huuhtaistiin hevoset ja katseltiin sen jälkeen koko lauman piehtarointia. Päätettiin siinä, että ruskeat saavat jäädä yöksi ulos ja valkoiset otetaan sisälle. Ruokailut hoidetaan sisällä. En halua riskeerata, että tulee minkän sortin riitaa.

Ihana ilma ja sen myötä ruoho kasvaa kohinalla. Hevoset pääsivät talutukseen ja tuoretta nappailemaan. Uuden ruohon täytyy maistua noiden piippakorvien suussa ihan taivaalliselta. Tavanomaiset tallirutiinit ja raivokasta harjausta. Kotona sain kirjoitettua kisaraportin loppuun. Reissu ei ollut mitenkään mullistava, mutta hyvä kokemus muiden joukossa. Yksi tavoite saavutettu.

Kahdeksi viikoksi on luvattu ihan kesäistä keliä. Tuntuu, että nyt lähti ruoho kohinalla kasvuun ja puihin alkaa ilmestyä lehtiä. Kari kävi taluttelemassa Tatankaa. Neitokaiset ovat aika virkeinä.  Lopuksi Tatanka jäi hetkeksi pihalle yksinään ja Kari ohjeisti myöhemmin mua, että mun ei kannata kokeilla sitä yksin. Multa varmaan hajoaisi olkapaa.  Niin paljon on jo voima, että helposti vie tuon kokoinen hevosen alku ihmistä mukanaa, jos sille päälle sattuu. Kyllä kai kevät ja aurinko saa nuo lapsetkin villiintymään.

Omalla tallilla syöteltiin taas tuoretta. Hemppa pisteli taas menemään niin että kura roiskui, kun Hopo pääsi tuoreelle. Sai Sellankin sekoamaan ja olin huolissani, että kestääkö tamman jalat tosiaan kyseistä menoa. Tuntuvat kestävän. Nyt kun kelit sallivat, niin italtallia on myöhäistetty. Kun tarha vielä vähän kuivuu, niin saavat alkaa olla öitä ulkona. Ruskeat varmasti ensin ja valkoiset sitten vähän myöhemmin.

Olin onnekseni ottanut vapaapäivän. Pyykkikone rallatti aamusta alkaen ja purin loput kamat paikoilleen. Juomia tuli ostettua seuraavan kuukauden kotitarpeisiin. Ja tarkoitan nyt makuvesiä ja muita soft drinkkejä. Mutta parempi se on myös niin, että evästä tulee yli tarpeen kuin että loppuu kesken.

Iltapäivän lämpimässä auringonpaisteessa ajelin tallille. Karin piti tehdä vähän autoon remonttia, mutta se olikin nopea homma ja liittyi vähän myöhemmin seuraani. Sella ja Urho pääsivät talutukseen ja nappailemaan tuoretta. Hopo sai nappailla pihalla omaan tahtiinsa.

Keväinen tunnelma ja hyttyset ovat saapuneet iloksemme. Takatarha on edelleen kammottavan kostea. Saisi jo kuivua. Urho on tarhannut kentällä, koska emme halua sen nyt polkevan kurassa, kun vuohiset ovat lievästi herkistyneet. Vähän se on surkeana siellä, mutta ainakin on kivat paikat piehtaroida.

Wappu!  Kisatohinassa pääsi kokonaan unohtumaan.  Herättiin seitsemältä ja hoidettiin normaalit rutiinit. Aamusta hevonen oli aika jäykkä, mutta vertyi hyvin.  Aurinko porotti ja Urho pääsi aloittelemaan laidunkautta Jänedan derbyllä.  Otettiin rennosti ja odoteltiin kotimatkaa. Illalla oli jo kamat paikoillaan ja hevonen tallissa oman lauman parissa.

Satu piti kotipolleista huolta. Kaikki hyvin ja tyytyväinen mieli itselläkin. Ihana oli palata tallille, kun paikat oli paremmassa kunnossa kuin lähtiessä.