Kisapäivä Jänedassa, Pohjois-Virossa.  Odotukset olivat maltilliset ja vähän jopa ylittyivät. Urho pisteli 80 km lähes 16 km/h, joka oli aika lailla haarukassa, joka kisaan oli asetettu. Selväksi kävi, että kovin stressaavaa on merkittävimmissä kisoissa kulkea hevosen kanssa, jossa lähtökohtaisesti on pientä vikaa.  Ajatus on mielessä ihan koko ajan. Ja vaikka olemme saaneet rohkaisevia sanoa meille tärkeiltä tahoilta, että kavion vika ei välttämättä merkitse mitään, niin silti tietoisuus asiasta kalvaa. Nyt kuitenkin kv-debyytti on tehty ja hyvillä mielin saamme palata kotiin ja Urho melkein tästä jääkin laidunlomalle.

Kisareitit olivat teknisesti erittäin vaativat. Ratsastajan piti olla koko ajan hereillä ja ratsastaa hevosensa läpi irtokivien ja pehmeän hiekan. Mutkia ja monttuja oli paljon ja pieni nyppyröitä ylös sekä alas. Sääolosuhteet olivat myös haastavat. Kevät oli vielä vähän liian alussa. Kuukauden päästä olisi ollut huomattavasti helpompaa. Rutiinit ja kokemus olivat varmasti valttia. Monelta leikki jäi kesken ja 2*-luokassa maaliin asti ei päässyt kukaan. Kertonee jotain kisan haastavuudesta.

Kotona Satu piti hyvää huolta muusta laumasta. On harjailtu ja hellitelty ja annettu nappailla tuoretta. Sella saa runtua koko ajan, mutta yritetään nyt päästä laitumille asti tällä kokoonpanolla. Syksyllä täytyy tilannetta arvioida vähän uudelleen.

Kisapäivästä löytyy kuvia täältä ja seikkaperäinen raportti täältä.

Touhua ja tohinaa Virossa kilpailupaikalla. Kaiken pitäisi olla valmiina huomiseen kisaan.

Tantankan passi saapui postissa.

Satu hoiteli kotilaumaa tunnollisesti. Olivat sukulaistytön kanssa aloittaneet kevätsiivouksen: haravoineet pihaa ja hinkuttaneet karsinoiden ovet ja käytäväseinät puhtaiksi. Seikkaperäiset tilannekatsaukset kulkivat kotoa Viroon ihan niin kuin arkiaamuisinkin. Helppo olla poissa, kun on luotettava ihminen ohjissa kotona.

Aamulla mentiin tallille ja tehtiin tallihommat normaalisti.  Karin piti hoitaa matkustuslupa-asiakirjat, mutta unohtikin rokotustodistuksen kotiin ja lähti sitten ajelemaan taas ympäri Etelä-Suomea.  Onneksi oli aikaa. Töppärät tulivat paikalle sovitusi ja vähän ennen yhtätoista oltiin liikenteessä. Lastauksessakaan ei tarvittu muuta kuin purkillinen kauraa.  Saara ilmoitteli jo ennakkoon vähän väliaikatietoja, koska meni Keltaisten kanssa jo aiemmalla lautalla.

Ehdittiin satamaan hyvin ja Lilat olivat myös paikalla. Vaihdettiin kuulumiset, tarkastettiin hevoset, juoksin vessaan ja sitten olikin jo aika siirtyä lauttaan. Urho oli vähän hermostunut, joten olimme tosi iloisia, että sillä oli kaveri kahden tunnin laivamatkalle.  Hyttiin kuulimme, miten varashälyttimet vinkuivat. Kyllä autokansilla on aina kova mekkala, joten kahdestaan hevosten varmasti mukavampi matkustaa kuin yksin.

Kari otti hytissä torkut ja mä kävin vähän ostoksilla. Samalla reissulla törmäsin Liloihin ja pääsin kertomaan Saksan reissuistani. Kuuntelivat auliisti, kun eivät päässeet pakenemaan paikalta. Eipä silti, uskon, että ihmisiä ihan oikeasti kiinnostaa ulkomaiden taphtuman. Siksihän tähänkin reissuun ollan oltu lähdössä.

Kun olin tarinani kertonut, niin menin herättelemään Karia ja siirryimme autokannelle. Vähän siellä elukoilla silmät pyörivät päässä.  Päästiin nopeasti ulos ja lähdettiin hakeutumaan kohti tietä nro 1.  Oltiin jo aamulla etsiskelty raha-automaattia ja sama etsiskely jatkui. Meillä oli käteiskauppaa käytävänä ja siitä syystä piti saada vähän isompi summa käteistä repäistyä jostain seinästä.

Matka sujui todella nopeasti ja samalla saimme todeta, että kyläpahaset vain pienenevät. Kun saavuttiin kohteeseen, niin muistin, että mehän ollaan Turusen kanssa oltu samaisessa paikassa seminaarissa ja käyneet katsomalla yhtä Ninalle tulevaa hevosta.

Kari luuli yhtä ravintolaa talliksi ja siinä taas sitä normaalia säätämistä, mutta aika pienellä hakemisellä pääsimme tallin pihaan.  Vuoden ensimmäinen kilpailu meidän osaltamme oli alkamassa ja siitä parempi raportti täällä.

Satu otti poissaolomme ajaksi vastiin omasta tallista ja raporttia ja dokumettia saatiin tasaisin väliajoin, joten saatoin täysin keskittyä kisasuoritukseen, kun vihdoin pääsimme paikan päälle ja pystyttiin pyyhkimään kaiken muun mielestämme.

No töihinhän sitä oli mentävä hoitamaan juoksevia asioita. Sieltä kiireellä tallille, jonne Töppärät olivat pudottaneet jo esikoisensa. Sara ja Heppu olivat kotiutuneet ja tyttö oli vähän tehnyt tallihommia ja kirjoitteli enkun esseetä tallituvassa, kun neljän korvilla huristin pihaan.  Annettiin hevosille vähän heinää ja lähdettiin kauppaan.  Pyörähdettiin kämpillä ja lähdettiin tallille takaisin. Pakattiin kamat ja tehtiin porukalla iltatalli. Kotona syötiin ja juteltiin vähän koulujuttuja ja matkaratsastusjuttuja.  Kovasti nuorta ratsastajaa tuntui jännittävän.  Toivottavasti voimme vähän osaltamme helpottaa jännitystä ja auttaa tekemään hyvää suoritusta alusta loppuun asti.  Ja jos joku, niin alkuvalmistelut ja suunnittelu helpottavat suorituksen saamista.  Ja yhtä tärkeää kuin fyysinen ja aineellinen valmius on henkinen valmius. Tämä laji vaatii älytöntä lujuutta. Harvalla sitä on luonnostaan, mutta kaikkea voi oppia. Myös henkistä vahvuutta ja kovuutta.

Ratsastajat menivät nukkumaan hyvissä ajoin. itse mietiskelin asioita ja pakkailin kamojani (odotin kuivausrummusta osittanin samoja vaatteita mukaan). Kovan haasteen edessä ollaan.  Me annettaan niin paljon eteen sen takia, että Urholla on tiedossa oleva rakenteellinen vika. Kari tekee sairaasti duunia kengityksen kanssa ja vielä purki tälläkin kertaa viikonlopun duunin ja teki uudelleen, jotta kaikki olisi just eikä melkein. Rutiinilla mennään ja toivotaan, että tähdet ovat suosiolliset. Muutama juttu on nyt viitannut siihen, että eivät olisi, mutta 80 % lupaa hyvää. Traikkukin saatiin katsastettua, joten Estonia, here we come!

Mä sinnittelin Saksassa edelleen kurssillani.  Koin aika väsyttäväksi keskittyä aamusta iltaan koulutettaviin asioihin.  Varsinkaan vieraalla kielellä. Päätä ja niskaa kivisteli ja muutenkin reissun rasitukset alkoivat jo tuntua. Iltapäivällä lähdin kotimatkalle ja kieltämättä jo kaipailin omaan sänkyyn.

Kari touhuili tallihommissa ja valmistautui viikonlopun kisareissuun. Hanna teki aamutallin ja Melli kävi Sellan selässä kentällä. Sella oli ollut selvästi viluinen ja sai loimen päälleen. Se onkin vaihtanut kesäkarvan muita kavereita nopeammin. Ilmeisesti sekin on jo kyllästynyt koleaan ja kylmään keliin ja odottaa kesää.

Hanna hoiteli aamutallin ja Kari hoiteli yhdistelmään kesärenkaat alle. Sen jälkee oli sateen saattelemana aika laittaa Urho uuteen kenkään.  Ei ollut helppo homma. Aikaa kului. Ilmeisesti olisi ollut groomille tarvetta. Kisaa varten kattaus piti sisällään pohjalliset ja sisätäytön.  Tämän jälkeen koeajo tuulessa ja tuiskussa. Äijä on niin pehmeää tekoa, että ei kestänyt keliä kuin 20 km. Sitten olikin jo ihan kalsareita myöden märkä ja umpijäässä.

Mä aloittelin  FEI judge & TD -kurssianI Babenhausenissa.  Puuduttavan vanhakantaista luennointia ranskalaisittain vahvasti murtaen. Edellisen päivän johdosta kisaväsymys vaivasi, joten päivä oli varsin haastava. Eikä helle hellinyt myöskään Saksassa.

Minä ahkeroin sateisessa Saksassa ja Kari otti raekuuroja, lumisadetta ja vettä kaikissa mahdollisissa olomuodoissa niskaan tallikäynneillään. Sellan kanssa uhmasivat keliä ja tekivät tunnin reippaan lenkin. Kari on nyt ollut todella tyytyväinen tammaan.  Se liikkuu hyvin ja lennokkaasti ja sykkeet sijoittuvat erinomaiseen haarukkaan. Palautuminenkin on nopeaa. Kohta varmaan pitää alkaa katsella kisakalenteria sillä silmällä, jos Sella vaikka lähtisi reissun päälle. Se tekisi rouvalle kyllä niin hyvää, että pääsisi vähän pois kotinurkista ja tekemään ”työtään”.

Sateisesta säästä pyrähdin Saksaan, jossa olikin miellyttävän keväistä. Tiedossa oli mielenkiintoinen pitkä viikonloppu Babenhausenissa. Ensin vuorossa FEI*-*** -kisojen stewardihommat ja sen jälkeen FEI judge & TD-koulutus. Kommelluksia ja kokemuksia täynnä oleva reissu, josta tarkempi raportti Tien päällä -osiossa.

Kati ahkeroi kotona. Sain pakkauslistan Viron kisoja ajatellen valmiiksi ja muutenkin kaiken pitäisi olla valmiina. Kelit todella koleat ja kurjat.

Aivan karseat kelit.  Täytyy olla todella sitoutunut, jotta viitsisi tehdä hevosten kanssa yhtään mitään. Perusrutiinit on pakko tehdä, joten niiden kera edetään.  Urhon valmistelevat toimet etenevät suunnitellusti.

Päivä meni taas taiteen ja kulttuurin keskellä hurvitelessa. Tallilla odotti kolme kuraista ja kuraton otus. Satu oli päivällä antanut väliheinää ja huoltanut Sellan ruhjetta. Jotain piirileikkiä heillä oli siinä ollut, mutta ilmeisen asiallisesti homma kuitenkin saatiin hoidettua ja leipää tuli palkkioksi. Satu jaksaa noiden kanssa aina aamupäivisin touhuilla ja se on kyllä äärettömän hieno asia. Mulla ei ole mitään huolta hevosista, kun ovat hänen hoivissaan. Nyt kun lähdetään reissuunkin, niin luotan täysin, että homma pysyy lapasessa.

Hevoset ovat nyt vähän laihiksella ja se tarkoittaa sitä, että iltatallin aikaan liikehtivät levottomasti. Niin myös tänään ja vähän siinä taas tuli rynnimistä ja ryminää. Hopo tuli onneksi omia aikojaan omaan karsinaansa, mutta muuta sitäkin vauhdikkaammin. Yksi otti varikon läpiajorangaistuksen ja palaili omaan varikkopilttuuseensa vasta sen jälkeen kun muut olivat jo heinillään. Urholla oli vekki silmäkulmassa, sen verta otti taas pataansa.  Onneksi tällä kertaa se joka irrotti otteen oli Kari. Vaihtelu virkistää.

Varsalassa edelleen odottava tunnelma. Tatanka on läheishoitajana ja varsakaverilla on kinttu kipeänä. Toivottavasti pian selviää vamman laatu ja toipuminen voi alkaa. Se voi olla sairastarhan rakennusedessä, mutta eiköhän se toteuteta samaan malliin kuin Sellan kanssa aikanaan. Potilas keskelle ja omaishoitaja ympärille pyörimään.

Illalla tein pakkauslistaa Korvemaan kisoihin.