Piti taas tehdä sitä ja tätä, mutta moni homma jäi tekemättä. Useat asiat kuitenkin kolahtelevat kohdilleen ja moni juttu etenee omia uriaan.  Kelit ovat jotenkin syksyiset, mutta hevoset aika tyytyväisiä eloonsa ja oloonsa. Viron kisoihin on vika ilmopäivä ja kv-luokkiin osallistujia tuli suomalaisista 7 ja kansalliseen 2. Hyvä määrä. Toivottavasti onni on myötä. Lähdetään aika kysymysmerkkeinä matkaan.  Kiva olisi kuitenkin saada Urholle tulos ensiyrittämällä. Aina ei olisi pakko mennä vaikeimmat kautta. Vaikka matka on pitkä, niin ei kuitenkaan kohtuuton. Jos eka 40 km saataisiin vetyä läpi helposti ja jotain 15 km keskinopeudella, niin viimeiset kaksi kierrosta pitäisi mennä lasketellen.  Lauttaliput on torstaille. Kaiken pitäisi olla varattuna ja valmiina.

Kelit ovat kylmenneet. Tallilla tavanomainen meininki. Sella kyljen ruhje on ikävän näköinen ja kun sitä rasvaillaan sitten piehtaroi, niin onkin tosi kiva hoidettava. Kiltisti kuitenkin antaa hoitotoimenpiteitä tehdä.

Varsalassa oli riehuttu, kun pihassa oli käynyt menopeliä jos jonkinlaista. Tatankalla kaikki hyvin, mutta kaverivarsa on vähän telonut itseään.

Meillä on töissä mahtava meno päällä, sillä SakuStars kulttuurikilpailu on tällä kertaa Espoossa.  Upeita nuoria ja upeaa lahjakkuutta. Myös oma putiikkini on pannut parastaan ja saamme kyllä olla ylpeitä saavutuksistamme. Tämä viikko mennään näissä tunnelmissa ja sehän sopii. Mun pitäisi ehtiä tehdä pakkauslista Viron kisoihin ennen kuin lähden Saksaan.  Muutenkin olisi vielä hoidettavia hommia sekä töissä että kotona ennen kuin tämä reissuputki alkaa. Kiirettä siis pitää.

Aamu valkeni aika sateisena sumuisena. Kääkkä lähti töihin ja mä askartelin vähän kotiaskareita ennen puolta päivää lähdin tallin suuntaan ja juuri silloin kun kukaan ei liiku on poliisien hyvä virittää väijytyksiä. Niinhän siinä kävi, että kamera taas välähti ja edessä on sitten peukkukyytiajat. Alan jotenkin vähitellen ymmärtää paremmin ja paremmin heitä, jotka kokevat jonkin sortin tunnekuohun ja tiloissaan paukuttavat peltipoliisin solmuun. Mulla kuohahti vielä iltapäivällä, kun pollariauto veti uukkarin mut kohdattuaan ja pisti biilin parkkiin hetkeksi. Ajattelin, että nyt jos vielä lähtevät perään, niin saatan joutua avautumaan.  Tarkastivat kai tiedot ja heille ei tietenkään vielä näkynyt että hetki sitten oli välkkynyt.  Sain jotain mielihyvää edes siitä. Raivostuttavaa. Ja kun kyseessä ei ole mikään tavaton kaahaaminen vaan se, että ajan aina epähuomiossa näihin ansoihin.

Hevoset vähän piristivät mieltä. Sade oli satunnaista ja nelikko touhuili, mitä touhuili. Tein valmistelut iltaa varten ja annoin kavereille väliheinät.  Nyt aika vakiintunutta on, että valkoiset ovat keskenään ja ruskeat keskenään. Tosin paletti elää alati, mutta safkasta kränää tulee ja sisääntulo on usein aika vauhdikas.

Heittelin kumallekin sektorille vielä kasan porkanoita löydettäväksi ja lähdin kotiin. Kari kotiutui ajallaan ja iltatalli tehtiin yhdessä. Urhon ruokintaa on vähä viilattua kisoja ajatellen. Seuraavat 2 viikkoa ovat muutenkin aika poikkeuksellisia ja olen nyt suunnitellut jo tallivuorot ja vähän muutkin kuviot, jotta kaikki sujuisi jouhevasti.

Illalla komitea tiedotti, että matkaratsastuksen SM-kilpailut ovat 17.9. Se olikin järkevä päätös, sillä samaan aikaan kaikki kynnelle kykenevät maajoukkuevalmennettavat ovat Liettuassa, jossa on ensi vuoden PM-kisojen pre ride. Ei siis järjenä häivähdystäkään.  Porukalla kuohahti heti ja osa ehti reagoida somessa ennen kuin tunnetila laskeutui sille tasolle, että kannattaa kommentoida mitään. Ja huonosti kävi. Liekki leimahti, sytytyslanka sihati ja pommi pamahti. Ja samalla mitalla tuli vastapalloon.  Lopputulemana kaikilla paha mieli. Se nyt on selvää, että vahingossa päivämäärä ei sattunut samaan kohtaan, mutta mulla on tapana uskoa, että järki voittaa ja neuvotteluvaraa vielä olisi. Pikainen galluppi kuitenkin osoitti sen, että mj-valmennettavat lähtevät Liettuaan, jos kisat sattuvat samaan viikonloppuun. Kvaalit ja kv-kokemus arvotetaan korkeammalle, kuin kansallinen 100 km ja mahdollinen SM-mitali. Uusien säädösten mukaan osallistujia pitää olla vähintään viisi, joten toivottavasti osallistujia riittää siitäkin huolimatta, että suurin osa olisi toisaalla. Kiire tulee myös sen suhteen, että kansallisia järjestetään riittävästi, jotta uudet nousijat voivat haalia kvaalit kasaan. Ihan loppuun asti tätä ei oltu mietitty.

Aamutallin tunnelmissa oli ihanaa seesteisyyttä. Hevoset kaikki tukevasti neljällä jalalla ja se on ain hyvä lähtökohta. Aurinko paistoi ja siitä oli aikaa nauttia kaikessa rauhassa. Kurjet ja joutsenet kilvoittelivat pellolla ja äänimaailma oli erittäin luonnonläheinen. Harjailin hevoset, siivottiin karsinat, lisäsin kuiviketta ja Kari heinitti kaikki kopit valmiiksi. Juotiin teet ja kahvit hevosten touhuja seuraillen.

Siirryttiin siitä varsalaan. Ei mitään ihmeelistä siellä. Ipanat touhuavat päivät pitkät. Vihdoinkin Tatankan karva alkaa muistuttaa hevosen karvaa. Ilmeisesti se on vahvisunut sen verran, että pyörteet ja kasvusuunnat eivät saa sitä takkuisen ja hassun näköiseksi. Harjailin sen ja Kari tarjoili porkkanaa.

Kotona käytiin vähän huilaamassa ja sitten lähdettiin uudelle kierrokselle. Urho ja Hopo laitettiin ratsastuskuntoon. Sella ja Hemppa päivät kumpikin omaan lohkoonsa odottamaan. Lähdettiin tällä kertaa Ahdenkallion suuntaan. Hopon kanssa tehtiin n. 8 km:n lenkki ja Urho pyyhkäisi 12 km:n siivun. Ei mitään ihmettä tässäkään. Urho kohtasi useamman traktorin ja lähes joka pihassa oli klapihommat käynnissä. Tuntuu olevan suosittu paikallinen sivutoimi. Mekin olemme yhdeltä naapurilta klapeja ostaneet ja osa niistä on vielä noutamattakin.

Loppumatkasta kuljettiin taas yhtä matkaa. Kari oli tyytyväinen, että otti Urholta hokit pois ennen lenkkiä. Talvikausi on nyt takana. Urho sai lenkin jälkeen kevyen huuhtaisin ja Hopo hinkutuksen. Lisäksi päästin Hopon puomin taakse nurtsille nakertamaan. Sella tuli aidan toiselle puolelle ja kurkotteli tapansa mukaan niin pitkälle aidan alta kuin vain kykeni. Tamman vatsa on pysynyt moitteettomassa kunnossa ja maitohappobakteeriannosta on vähennetty.  Ollaan superiloisia siitä, että mitään ripulointia ei ole ilmennyt sen jälkeen kun tamma saatiin kotiin. Vaikka se osittain syö Ilmon esikuivattua.

Hopo pääsi Hempan luo ja Hemppa alkoikin sitä heti jaakailla. Kumma, että ensin itkee ja poraa, kun paappa on pois ja kun se tulee takaisin, niin alkaa kyykytys. Kaveruksiahan ne on, mutta jostain syystä piti nyt sitten näykkiä ja närppiä ja ojentaa. Ihmettelen, että Hopo tuota sietää, mutta ilmeisesti koko suo Hempalle oikeuden pomottaa. Urho meni Sellan kaveriksi, mutta Sella tulikin vaihdossa mulle puomille.  Urho haaveili piehtaroinnista ja yritettiin pitää se jaloillaan. Siinä kuitenkin onnistumatta. Sinnehän se taas sukelsi.

Kari lähti hakemaan viimeistä polttopuukuormaa ja teki samalla jatkotilauksen. Halvalla kun sai, niin tallin pihaan ilmestyy jossain vaiheessa 8 kuutiota koivuklapia saunapuiksi. Sella sai mr-suitsista riimun päähänsä ja joutui itse liinan päähän.  Mentiin kentälle. Olin jopa pohtinut, että voitais mennä pellolle, mutta vähän mielessä kävi, että mahtaako typy pysyä lapasessa.  Onneksi mentiin kentälle. Ei pysynyt.

Karilla on vielä toimitus kesken sammutusletkuista tehtävästä ”portista” kentälle. Eli avoimin ovin lähdettiin Sellan kanssa hommiin.  Aloitettiin vasempaan kierrokseen ja homma sujuikin oikein kivasti. Ei mitään huomautettavaa. Mutta kun kierros muuttui, niin muuttui myös Sellan ilme. Se ensin muutaman kerran totesi, että ei suuremmin enää hotsita.  Kun pyysin lisää, niin herneet meni. Tyyppi vaihtoi kierroksen ihan pyytämättä ja yllättäen, otti pari kierrosta vauhtia, meikä pyöri kuin moukariringissä ja kuten siihenkin lajiin kuuluu, niin leka lähti lentämään.  Muutaman askeleen harpoin perässä, mutta lopputuloksena tamma sinkosi käytävääpitkin puomin taakse tuoreelle. Ilmeisesti Sella oli jo painanut päähänsä Hopon touhuista, että tuonne pitäisi pyrkiä.

Hain sen takaisin ja nyt meni vielä paremmin. Ennen kuin ehdin kunnolla edes ajatella juoksutusta, niin tamma teki saman maneerit ja pinkoi takaisin pakopaikkaansa. Pojat tietenkin kirmailivat tarhoissaan samaan tahtiin. Hain tamman vielä kolmanteen yritykseen. Samlla nappasin sähkölangan mukaani ja viritn kentälle sähköt. Tämä otti Sellaan aivan suunnattomasti kupoliin. Se hyppi pystyyn ja osoitti mieltään. Juoksutus kuitenkin jatkui.  Nyt pysyttiin toivotussa kierroksessa, mutta se veti n. 15 kiekkaan aivan täysillä. Yritin toppuutella, mutta totesin sitten, että jos on noin pönttö, niin kaahatkoot. Lopulta sain sen pyytämäni ravinkin. Päässä vippasi kuin olisin ollut Suomen Tivolin karusellissa. Lopetettiin hommat. Vähän aikaan vielä kieputin narua ja sitten oli aika herkkujen. Oltiin taas kavereita. Sella pääsi suoraan talliin ja siinä vaiheessa Kari jo tulikin kyselemään, että miten meillä oli mennyt.

Tällä kertaa Urho ja Sella huutelivat toisilleen kiihkeästi. Laitoin väkkärit kuppeihin ja otin hevoset sisälle. Kari viritti yhden uuden renkaan heinäsäkeille tallin seinään. Saadaan useampi pussi tarha-alueen ytimeen. Muutenkin nyt yritetään pistää pusseihin vähemmän kamaa, mutta ripotella niitä ympäriinsä. En tajua, miten Urho on niin lihava!  Sella alkoi heti hoikistua, kun tuli kotiin. Isot pojat ovat myös solakoita, Hopo jopa laiha, mutta se johtuu sen sairaudesta ja iästä. Mutta tämä yksi on ihan tankki.  Kylkiluiden päällä on tuhdisti kamaa. Ehkä se Virossa sulaa pois. Tuskin sitä ennen.

Tehtiin iltapuuhat ja poistuttiin paikalta. Hevoset jäivät sisälle, sillä yöksi oli jo ennustettu kohtalaisen rankkaa sadetta. Kuten koko seuraavaksi viikoksi. Ärsyttävää, että kun paikat alkoivat juuri olla kuivia, niin vettä tulee heti lisää. Ei olisi tarvetta.

Illalla tutkailin Saksan lähtölistaa ja muuta ohjelmaa. Kiireiset kaksi viikkoa ovat alkamassa.  Kamalasti suunniteltavaa. Olisi näiden reissujen välissä voinut vähän enemmän olla aikaa. Mutta nyt on näin ja sillä mennään.

Mittari oli aamulla nollassa ja keli tuntui omaankin nahkaan kolealta, vaikka aurinko paistoi. Satu pisti hevoset pihalle ja hoiteli aamurutiinit. Illalla siivottiin tarhoja ja lisättiin pihattoihin olkia. Olkea on edelleen jäljellä runsaasti, mutta se on päässyt talven aikana kostumaan. Vähempi olisi riittänyt, tai sitten olisi pitänyt suojata se paremmin ja lisäillä tasaiseen tahtiin. Tallin takatarha ja vierastarha ovat hyvssä kunnossa. Tammatarha on surkeassa kunnossa. Iltaisin kun hevoset kiirehtivät sisälle, niin yleensä laukkaavat vierastarhasta talliin ja sitten on tassut kurassa. Sellalla kainalotkin.

Jotain kärhämää oli taas ollut ja Sellalla kämmenen kokoinen karvatun laikku kupeessa. Hemppa ei sitä oikein siedä ja Karin mielestä tamma on kyllä niin ketterä, että kohtaamisia ei tule, mutta kyllä niitä näyttää kuitenkin tulevan. Urho on niin lapanen, että se väistää aina, mutta Sella sitä verta pippurinen, että ei väistä kuin vasta pienen neuvottelun jälkeen. Niinhän se oli Penenkin kanssa. Koko ajan oli jotain paikkailtavaa, vaikka itse aika helposti aloitti kärhämöinnin. Nirhauma putsattiin ja paklattiin. Eiköhän se siitä taas suttaannu.

Saksasta tuli pahoitteleva viesti, että kisoihin on ilmoittautunut vain 33 kv-ratsukkoa  ja 40 kansallisen tason kilpailijaa. Kylläpä on pienimuotoista ja surkeaa. Viimeksi tuomaroimissani kisoissa taisi olla 15 ratsukkoa. Mutta näyttää siis siltä, että Babenhausen Endurance Spring Festival toteutuu pienimuotoisesti. Ilmeisesti odottelivat yli sataa ratsukkoa. Mulle riittää hyvin tuo vähän yli 70 ratsukkoakin ja olen Ninalle todella kiitollinen, että sai järjestettyä minulle tämän mahdollisuuden.  Kunhan vielä saadaan lennot varattua, niin mahdollisuus alkaa myös muuttua todellisuudeksi.

Yöllä näin unta, että olimme jollain reissulle kolmen hevosen kanssa. Kisareissut lähestyvät ja alkavat näköjään tulla jo uniin. Onneksi ei painajaisina.

Sella oli aamulla vaikuttanut vähän viluiselta, mutta sai heinää eteen ja lämmintä melassivettä Hopon kiulusta, niin elämä alkoi taas hymyillä silläkin. Seuraavaksi yöksi luvattiin jo useampi aste pakkasta, joten päätettiin, että hevoset tulevat sisälle. Muutoin ei mitään ihmeellistä. Saksasta on tipahdellut infoa reilun viikon päästä oleviin kisoihin ja kurssitukseen liittyen. Töissä on aika kiire, joten en meinaa ehtiä paneutua, mutta vähitellenhän tässä alkaa taas sellainen kiva kihelmöinti, kun pääsee kisatohinaan mukaan. Haraldin apuna olen stewardina muutaman kerran ollut, mutta silti koen että pääsen mukaan ihan uudessa roolissa. Tavallaan olen uuden polun alussa ja innokkaasti lähdössä sitä kulkemaan. Lennot pitäisi vielä varata, muuten alkaa kuvio olla selvillä.

Korvemaan suhteen asiat ovat myös kunnossa. Urholla on FEI-passi, lauttaliput hommattu, majoitus hommattu ja alustava vauhdinjako mietittynä. Saara lähtee meille lainaan, koska Tanja on reissussa, joten huoltokin on kunnossa. Hevonen voisi olla paremmassa kunnossa, mutta maltillisella ratsastuksella homma on ehdottomasti hoidettavissa kotiin. Uuden edessä hevonen kuitenkin on, joten nähtäväksi jää, mitä tulokseksi saadaan.

Keväistä edelleen ja kevät etenee. Viikko sitten oli havaittavissa yksittäisi leskenlehtiä, mutta alkviikosta pientareet puhkesivat keltaisiksi.  Hevoset ovat saaneet olla jälleen yön ulkona. Tosin yöt ovat vielä viileitä ja viilenemässä loppuviikosta ja seuraavalle viikolle luvataan jälleen sadetta. Satu teki aamutallin ja meillä oli illalla helppo homma vain nauttia pippakorvien olemassaolosta.

Sara sai postissa satulansa ja voi sitä ilon ja onnen määrää. Sain illan mittaan useamman kuvat satulasta. Tosin hyvän mielen saimme itsellemme tästä panostuksesta nuoreen ratsastajaan. Useinhan se on niin, että jaettu ilo on moninkertainen ilo. Kevät on muutenkin uudistumisen aikaa ja tämä tarkoittaa myös varusteiden uudistamisen aikaa. Meidän laji on niin rankka, että myös varusteet kuluvat ja hajoavat. Itselle en tarvitse nyt mitään uutta ja Karillakin on kaikki aika hyvässä kunnossa, mutta tavaraa tilataan meilkein päivittäin. Hyvä niin, että kauppa käy ja harrastajat saavat lajiin suunniteltuja ja laadukkaita varusteita. Vaikka alkuun pääse milla tahansa varusteilla, mutta ne jotka ovat siirtyneet oikeisiin matkaratsastusvarusteisiin voivat vain harmitella sitä, että eivät vaihtaneet vaikkapa perinteisia ratsastushousuja trikoisiin vähän aikaisemmin.

Lajin harrastajat liikehtivät hermostuneesti. Moni ihmettelee, kun aluemestaruuskisoille tai SM-kisoille ei ole ilmoitettu päivämäärää tai järjestäjää. Kilometriseurantaa ei ole alkuvuoden osalta julkaistu ja moni on sitäkin kysellytkin. Nämä koen kyllä asioiksi, jotka lajin elinvoiman kannalta ovat äärettömän tärkeitä. Meille henkilökohtaisesti saman tekeviä, sillä kisakausi alkaa vasta Virosta ja kotimaan kisoja ei taida tälle vuodella tulla yksiäkään, sillä kisakalenteri on laadittu kv-kisojen pohjalta. Jännä vaan, miten kovin uudsistushaluinen komitea oli ja on, mutta keskitytään lillukan varsiin ja perustellaan sitä moderneilla linjauksilla. Olen ollut monessakun uudistushankkeessa mukana ja harvoin muutosta aloitetaan pienistä yksityiskohdista, vaan ennemminkin suurista linjauksista. Tosin, voihan niitäkin olla ja laiva olla kääntymässä hiljakseen, mutta kovin vähäisesti on näistä linjauksista jaettu tietoa. Olisiko kuitenkin niin, että tämänkään vuoden komitea ei halua tiedottaa ja retostella keskeneräisillä asioilla. Niin kuin ei aiempikaan komitea, joka tosin tästäkin sai kovasti, kovasti kritiikkiä osakseen. Näitä on nyt hyvä seurailla sivusta ja todeta, että ei tuo touhu nyt ainakaan parempaan suuntaan ole muuttunut. Avoimuus ja osallisuus ja resujen oikea jakaminen ovat asioita, joita voi aina peräänkuuluttaa, mutta kun on avainrooleissa, niin huomaa, että ei se ole niin yksinkertaista. Noh, komitean miehityshän on nyt vähän muuttunut, joten jäädään odottelemaan seuraavia käänteitä.

Kiirehdittiin töiden jälkeen tallille ja oltiin selässä hyvissä ajoin. Otettiin suunnaksi Päivöläntien peltolenkki. Me lähdettiin Hopon kanssa taas pienellä etumatkalla liikkeelle. Urho ja Kari saavuttivat meidät aika nopeasti ja hölkötetiin kaikessa rauhassa auringosta nauttien. Keli oli aivan ihanteellinen. Pellot olivat kuivuneet ja muuttolintujakaan ei oikeastaan näkynyt. Yksi bongari oli paikalla ja ilmeisesti pilasimme hänen hupinsa. Hän siirtyi autollaan paikasta toiseen kiikaroimaan, mutta valitsi valitettavasti kanssamme saman reitin ja tulimme aina perässä.

Hopo kiersi peltokiepin kertaalle ja Urho kahdesti, kumpaankin suuntaan.  Kipitimme parhaamme mukaan karkuun,  vanhoja taktisia keinoja käyttäen, että heti mutkan jälkeen siirryttiinkin vähän nopeampaan askellajiin. Vielä se Hopokin kikat muistaa. Noh, Urho meidät saavutti leikiten, mutta ei ihan niin nopeasti, kuin ratsasta oli kaavaillut. Hyvää treeniä kuitenkin taas irtautumiset, suunnan vaihdokset ja hiipien toisen saavuttaminen.  Loppu tultiin tasatahtiin. Kari talutteli taas viimeisen kilsan ja tallin pihassa saivat märillä pyyhkeillä tapahtuneen siistimisen.

Otettiin pihalla pillittävä kaksikko myös sisälle ja tarjoiltiin iltaherkut. Kävin Sellankin läpi ja päästin porukan taas hetkeä myöhemmin takaisin pihalle. Rutiinit alkavat muodostua tähänkin vuodenaikaan. Tästä kuukausi, niin valmistaudutaankin jo laidunkauteen.

Illalla jännitin ehtiikö Hevonkuusen kööri lautalle ja seikkailumatkalleen kohti Italiaa.  Ei kaiketi tehnyt tiukkaakaan. Tanja vielä katuu, kun ei Viron kisoihin pääse, mutta toivottavasti debytoi kv-kinkereissä alkavan kesän aikana. Alustavasti on puhuttu Ruotsista, sillä olen menossa sinne toimaroimaan, niin olisi tuttuja naamoja valmiiksi paikalla.

Sarin piti käydä varsalassa, mutta toisin kävi. Tyyppi kiepautti itsensä stongan yli ja reissu jäi siihen. Parempi onni seuraavalla kerralla.

Kari sai hoidettua Urholle FEI-passin ja laittoikin sitten samalla ilmoittautumisen sisälle Viron kisoihin. Mitäpä sitä pihtaamaan, jos mutkia tulee matkaa, niin perutaan sitten. Myös majoitukset ja matkat on varattu, joten nyt vaan vähitellen valmistaudutaan aloittamaan kisakausi.

Tallilla kaikki oli paremmin kuin hyvin. Tarhat ovat taas kuivahtaneet lisää. Kari löi Hopon kesäkenkään. Sen jälkeen otti hevoset sisälle, antoi väkirehut, kopeloi ne läpi ja tuuppasi takaisin pihaan.

Viikko sitten bongasin ensimmäiset leskelehdet ja nyt kun jonkin sortin lämpöaalto on tullut, niin pientareet ovat keltaisena. Muutenkin nurmi alkaa nousta ja hevoset kyllä bongaavat jokaisen vihreän korren, joka jossain pilkistää ja pistelevät ne poskeensa. Pekka Pouta povaa surkeaa kesää, mutta toivon hänen olevan väärässä. En kaipaa hillittömiä helteitä, mutta +20 ja sateet vain öisin. Se olisi mun mielestä ideaali tilanne.

Aamutallin rivakasti ja hevoset pihalle. Sitten Hopo puomille ja kas, toinen ekutenkä puuttui. Pähkältiin tovi ja todettiin, että menen varovasti piennarta pitkin ja sitten pellolle tarpomaan. Pellolla olikin ruuhkaa: kurkia ja joutsenia. Mahduttiin kuitenkin sekaan. Osittain pelto oli kuiva ja osittain kostea. Puoli tuntia meni kierrokseen ja sitten vähitellen palailtiin tallille. Loppuhoidot ja Hopo tarhaan.

Ehdittiin hetki ihmetellä ja puuhastella, niin autot kaartoivat pihaan ja Miva sekä Vieteri astelivat portista sisälle. Mukava oli nähdä piskästä aikaa. Esiteltiin tietenkin mestat ja juotiin kahvit kuulumisia vaihtaen. Aurinko oli jo korkealla ja lämmitti mukavasti, kun suunnattiin kukin tahoillemme.

Varsalassa oli normaali meno. Kaksi virtapiikkiä siellä hääräili tavanomaiseen tapaansa. Kari siivoili tarhaa ja mä hinkutin Tatankaa. Toivotonta puuhaa sekin. Varsa pitäisi tampata ja imuroida! Kun päästiin lähtemään tallin pihalta, niin Sarilta tuli viesti, että voisiko käydä varsaa tervehtimässä. Tatanka sai sitten samana päivänä toisenkin vieraan. Eipä taida haitata ja tekee varmasti Sarillekin hyvää. Sovittiinkin, että voi käydä niin usein kuin haluaa.

Karin piti käydä hoitamassa nopea työkeikka. Sillä aikaa Melli kävi ratsastamassa Sellan kanssakentällä. Olivat taivutelleet ja väistelleet ja näpränneet kaikenlaista tunnin verran. Ratsastaja oli tyytyväinen ja myös tamma vaikuttia eloonsa ja oloonsa varsin tyytyväiseltä, kun se Urhon vieressä tähyili pelolle auringon laskiessa. Sella kiltävän puhtaana ja kukkasille tuoksuvana, niin kuin sillä tapana on ja Urho yltä päältä kurassa. Varsinainen kaksikko.

Otettiin porukka sisälle ja harjasin ne, jaoin väkkärit ja sitten pistettiin uudelleen ulos. On se ihanaa, kun ei tarvitse pitää niitä sisällä. Sinne jäivät heiniään mutustamaan.