Otettiin aamulla porukka taas talliin aamuväkkäreille, kollattiin läpi ja päästettiin takaisin pihalle. Hyvä systeemi.

Kari teki pihahommia ja mä tein sisähommia ja hyvissä ajoin oltiin jo kotimatkalla, sillä Karilla oli yllättäen taas työpäivä. Vinkuu sitä, että verokarhu vie liikaa hänen tuloistaan, mutta toisaalta on lapa pystyssä aina kun kysytään, että kuka tekis viikonloppuna sitä tai tätä keikkaa. Joka tapauksessa hän lähti töihin ja mä jäin kotitöihin: tiskausta, pyykkäystä jne. Vaikka meillä siivooja käy säännöllisen epäsäännöllisesti, niin joskus jotain joutuu itsekin tekemään! Vähän ehdin pihahommiinkin ennen kuin alkoi sataa ja lähdin valumaan tallin suuntaan.

Muut aktiivit olivat Teivossa maajoukkueratsukoiden ratatreenissä ja tapaamisessa. Hyvältä näyttää ja lähes 10 ratsukkoa lähtee kuun lopulla Viroon. Mahtavaakin mahtavampi juttu. Mukaan mahtuu ensikertalaisiakin ja helpointahan se on maailmalle lähteä, kun on kokeneita reissaajia mukana. Tehty työ tuottaa tulosta ja joukkueellinen sakkia on lähdössä liikkeelle. Ensi vuonna uskon, että PM-kisoissa on jo täydet joukkueet ja kuka tietää, mitä on odotettavissa. Nykymeininki ei tosin kv-toimintaa tue, mutta maajoukkuevalmennettavien keskuudessa on hyvä henki ja toivottavasti vuosi tuo onnistumisia tullessaan.

Kun pääsin tallille, niin näky oli tavanomainen. Sella ja Urho tiukasti katoksessa. Urho kuran kuorruttama, Sella kiiltelevän valkoinen. Hemppa ja Hopo seisoivat toisella puolella sadetta uhmaten kuin suurirunkoiset ja juuriset puut. Niitä ei sääolosuhteet hetkauta. Laittelin tallia kuntoon ja löysin Hopon suolakiven juoma-astiasta. Hevosilla  ei ollut kiire mihinkään, mutta kun olin sadetta pari tuntia katsellut, niin kutsuin ne sisälle. Urho kiskoi väkkärinsä ja oli lähdössä takaisin ulos kesken harjauksen. Olisi siis ollut valmis edellisen illan tyyliin viettämään yönsä ulkosalla.

Kävin virittelemässä seuraavan aamun heinät ja vedet ja sain todeta, että pilvet alkoivat repeillä ja ihana ilta-aurinko putkahti esiin. Niin tyypillistä. Pönkesin tallin takaoven auki, jotta ei kellekään tule yöllä hiki. Täytin vielä uudelleen juoma-astiat ennen kuin lähdin ja Hopo sai ylimääräisen melassivesiannoksen, sillä olin aavistuksen huolissani olkitäydennyksen johdosta. Aina kun pihattoihin on lisätty olkea, niin tyypit ovat vedättäneet sitä ihan antaumuksella. Ähkyt tekevät hermoheikoksi ja olen alkanut ihan pienenkin muutoksen ansiosta hermoilemaan. Mieluummin niin, että hätäilen turhia kuin että joku on kintut suorina, kun sattuu paikalle.

Keväinen keli saatteli viikonlopun viettoon. Tallilla taivas oli jälleen sakeana muuttolinnuista ja meteli oli sen mukainen. Päätettiin jättää koko lauma yöksi pihalle. On suunniteltu nyt niin, että yleisen sovun saavuttamiseksi otetaan väkkäreitä varten sisälle ja kun ovat syöneet pistetään takaisin pihalle. Muuten hommasta ei tulee yhtään mitään muuta kuin kaaos. Yllättävän suostuvaisia olivat ajatukseen. Liemisensä jälkeen Hopo lähti määrätietoisesti pihalle ja muut seurasivat kukin vuorollaan.

Yöllä heräsin sateen ääneen. Vähän harmitti, mutta onhan siellä pihatot ja katos. Lähinnä harmittaa se, että yhden kuivan päivän jälkeen tulee aina sadepäivä ja näin ollen tarha ei kuivu.

FEI on ilmoittanut siirtävänsä MM-kisat pois Emiraateista. Suomalaisten ja eurooppalaisten näkövinkkelistä katsottuna varmaan parempi näin. Super-Mario voisi nyt ottaa koppia ja järjestää kisat. Tosin tätä soutamista ja huopaamista on ollut ennenkin, joten nähtäväksi jää, miten asiassa loppujen lopuksi käy. Maajoukkuevalmennettavia infottiin asiasta välittömästi, joten kohderyhmä on tietoinen asiasta.

Vuoden päästä mulle napsahtaa 50v. mittariin. Aika jäätävää. Päivä meni pienimuotoisesti juhlistellessa. Isossa talossa riittää kahviseuraa merkkipäivänä. Herkkuja riitti vielä kotiinkin ja onittelupuheluihin saa vastailla pitkin pävää. Siltikin joulu on juhlista paras. Synttärit ovat vain yhden ihmisen juhlapäivä, mutta joulua juhlitaan yhdessä. Se on kaikkien juhlapäivä, kollektiivisesti. Kiitos kaikille minua muistaneille. Onhan se ihanaa olla juhlinnan kohde!

Tallille mentiin ihan normaalisti ja kiikutin sinnekin mukana vähän herkkuja seuraavan aamun tallityöläiselle. Valkoiset pitivät tihkusadetta katoksessa. Urho oli taas ottanut täydellisen kuorrutuksen ja multa meni hyvä tovi ravan raapimisessa. Sen vuohiset ovat paremmassa kunnossa, vaikka kuraa edeleen riittää. Ei vaan viitsi edes mitään rasvaa laittaa, kun ei pysty pitämään vuohisia puhtaana.

Hevoset olivat hyvällä tuulella, jokainen sai oman osansa kuoputtelusta ja raaputtelusta. Hopo oli seissyt sateessa niin kuin tammi ja sen ansiosta se olikin kohtalaisen kostea. Kuivui kuitenkin tallissa nopeasti. Saisi nyt olla sateettomia päiviä, niin tarhakin kuivuisi. Ennusteet elävät koko ajan. Olin jo siinä luulossa, että nyt on ainakin 10 päivää poutaa, mutta pieniä sadekuuroja on luvassa oikeastaan joka päivä. Ovat paikallisia ja huonosti ennustettavissa.

Julkaistiin Team Suonpään fb-sivuilla, että lähdemme tukemaan satulan muodossa Sara Töppärän ja Hypnozen etenemistä matkaratsastusurallaan. Sara laittoi alkuvuodesta aika liikuttavan päivityksen, jossa hän esitteli säästöpossuaan ja taulukkoa, johon oli laskettu kuinka paljon saa päivittäin rahaa säästöön ja noin vuoden päästä voisi olla mahdollista ostaa Podium satula. Meillä on mahdollisuus Podiumin tukemana joka vuosi tukea jotain tapahtumaa, ratsukkoa tms. Muutama vuosi sitten lahjoitimme SuMaRalle satulan palkinnoksi kv-kisoihin ja tänä vuonna päätimme, että tuemme yksittäistä ratsastajaa.

Päätös oli varmasti oikea, sillä tyttö oli revetä liitoksistaan. Tuki tuli hänelle täytenä yllätyksenä ja pyytämättä. Sehän tässä kuviossa oli myös merkittävää. Kinuajaa ja kerjääjää on kaikkialla. Niihin harvoin viitsii myöntävästi vastata. Seuraamme kuitenkin lajia laaja-alaisesti ja kannamme huolta sen kasvusta ja kehtyksestä kotimaassa. Tästä on ristiriitaisia näkemyksiä, että miten lajia pitäisi viedä eteenpäin. Meidän mielestämme se menee eteenpäin siten, että saadaan ratsukoita ylemmille tasoille, kv-kisoihin ja arvokisoihin. Tätä kautta myös alempien tasojen harrastajien määrä kasvaa. Hyvät ja laadukkaat varusteet ovat perusedellytys jos uralla haluaa edetä. Nyt ei Saran ja Hypnozen eteneminen ole ainakaan satulasta kiinni ja Sara voi laittaa säästämänsä rahat vaikka seuraavien kisojen osallistumismaksuihin. Jos tietoni on oikea, niin seuraava startti nuorella ratsukolla on Virossa huhtikuun lopulla kansallisella kasikympillä. Onnea ja menestystä ratsukolle. Seurailemme heidän etenemistään myös tästä eteenpäin.

Taas alkoi ripsautella kevätsadetta, kun ajelin kotiin töistä. Kari ehti hakea postista Podiumin paketin. Sisältö oli odotetun mukainen ja joukossa oli myös punainen XT Desert, jonka aiomme lahjoittaa nuorelle ratsastajalle, joka on uurastanut kovasti harrastuksensa eteen. Huomenna julkaisemme kenestä on kyse.

Ehdimme juuri ja juuri tallille ennen Mirkaa. Onni on ystävät ja onnea lisää se, että meilläkin on ystäviä ja tuttavia kaikista mahdollisista ammattikunnista. Välillä sitä joutuu aina pyytelemään apua ja toisinaan auttelemaan itse. Sitähän se ystävyys on. Jälleen kerran Mirka pelasti meidän pinteestä ja Urho sai sirunsa. Vähän sitä jännitti klipperi ja asennuskin sai sen säpsähtämään, mutta muutoin kaikki meni hyvin. Nyt on talouden jokaisella hevosella siru. Tosin oletimme tietenkin, että Urhollakin oli jo alkujaan, mutta näinhän ei nyt sitten ollut. Pakolliseksi ovat tulleet 2009, joten Urho on päässyt siltä välttymään. Nyt asia on kuitenkin hoidettu. Jos vaikka ensi viikolla sataisiin passiasiakin kuntoon.

Touhuttiin tallilla vielä kaikkea pientä ja otettiin hevoset sisälle aikanaan. Taivas on ihan mustanaan linnuista joka ilta. Niitä on erittäin mielenkintoista seurailla. Satu kertoili, että joskus lähipellolla oleili yli 300 hanhea. Mieletöntä. Hevoset eivät välitä kaakatuksesta mitään.

Mä kuppasin töissä, joten Kari kävi Urhon kanssa kentällä kieppumassa ja teki italtallin. Äijä oli sitä mieltä, että hyvin taipuu yms. Lisäksi oli taas havaitsevinaan Urhon vatsalinjassa jotain muutosta. Mun mielestä Sella on alkanut hoikistua, kun tuli kotiin, mutta Urho on oma massava itsensä.  En tajua, miten se on edes mahdollista, kun se on viimeinen, joka heinille pääsee. Toistaalta se taitaa olla niin juoni, että painelee aina heti vihonviimeiselle säkillä ja mussuttaa siellä sitten kenenkään häiritsemättä pussin tyhjäksi. Muut vähän vaihtelevat paikkoja ja liikehtivät, mutta yksi vaan mutustaa.

Valkoiset pientaroivat mielettömästi. Joka ilta ne saa kaivaa sora-muta-savikuorrutuksen alta esille.

Posti oli yrittänyt toimittaa Podiumin pakettia, ei tietenkään oltu kotona, joten pitää huomenissa hakea se Järvenpäästä. Kari yritti hoitaa Urhon FEI-passia ja homma kaatui siihen, että ruunaa ei ole sirutettu. Tää on tätä ”kymmenessä minuutissa”.

Ei mitään ihmeellistä. Satu teki aamutallin ja sainkin huojentavan viestin heti seitsemältä, että tallilla kaikki hyvin ja ihan normaali meininki. Illalla sama juttu. Kari oli kengittämässä ja hoitelin iltapuuhat. Hopo sai taas erityiskohtelua ja kulki äijänä omaan tahtiinsa pihan poikki tarhan takaportilta talliin.

Saaran kanssa käytiin vähän läpi huoltokuvuoita. Turunen on värvännyt meille oman huoltajansa avuksi Korvemaan kisaan. Kari sai sentään majoitukset varattua. Lauttalippuja ei ole, eikä hevosella myöskään FEI-passia, mutta ”sen hoitaminen nyt vie aikaa 10 minuuttia”.

Nukuin huonosti ja aamulla mentiin tallille poikkeuksellisen varhain. Olin kovn helpottunut, kun tarhassa tulijoita tuijotti vanha herra pirteästi höristen tukevasti neljällä jalalla. Sella oli tarha-alueen toisella laidalla sinne unohtuneen heinäsäkin kimpussa. Päästettiin Urho ja Hemppa pihalle ja seurailtiin hetki hevosten touhuja.

Iltapäivällä kipusin Hopon selkään ja menimme kentälle taivuttelemaan. Enemmän pitäisi jaksaa siinä pyöriä. Hopo toimi hyvin ja oli ihan oma itsensä.  Iltapalaksi annoin sille kuitenkin vielä hyvin nestemäisen annoksen. Hevoset jäivät talliin yöksi, mutta toiveissa on, että pian alkavat olla ulkona öitäkin. Hopo vähän kolkkasi iltatallin aikaan ja mietin, että oliko se sitä mieltä jo nyt, että ulos pitäisi päästä.

Aamulla aloin viiden pintaan touhuilemaan ja siirtämään itseäni ja varusteitani autoon. Jos joku harmitti, niin se, että sponssisatula ei ehtinyt maahan ennen kisapäivää. Tarkoitus oli, että se olisi luovutettu uudelle ja toivottavasti onnelliselle omistajalleen Urjalan kisoissa. Näin ei kuitenkaan käynyt ja jouduin lähtemään kisapaikalle ilman tätä yllätysmomenttia.

Ajomatka sujui joutuisasti hyvässä säässä radiota kuunnellen ja puhelimessa jutellen. Tarkempi raportti päivästä löytyy Tien päällä-osiosta. Iloinen tunnelma katkesi kuin seinään kun sain Karilta viestiä, että Hopo oli jäänyt taas seinälle ja luonnollisesti silloin alamme heti pelätä ähkyä. Olin todella, todella harmissani. Kisat laitettiin kuitenkin pyörimään ja tarkkailin puhelinta sen varalta, että tallilta tulisi jotain uutisia.

Karin piti mennä aamusta kaikessa rauhassa varsalaan, mutta toisin kävi. Tuli hännän alla sai kiirehtiä omalle tallille Hopoa pelastamaan. Oikealla tekniikalla paappa oli hetkessä jaloillaan ja pääsi pihalle. Kari jäi tarkkailemaan tilannetta. Suolistoäänet kuuluivat vaimeina ja Hopo vähän osoitteli merkkejä siitä, että vatsassa on kiperä olotila.

Melli tuli vähän ennen neljää ja lähtivät Urhon sekä Sellan kanssa lenkille. Ennen kuin palailivat takaisin, niin mä olin ennättänyt tallille. Kuljin korva kiinni Hopon pötsissä. Kyllä sieltä ääniä kuului, mutta ei erityisen voimakkaasti. Ruoka kuitenkin maistui hyvin ja lieminen upposi myös välittömästä.

Päätettiin, että Hopo ja Sella jäävät yöksi pihalle. Luvassa oli leutoa säätä, joka ikävä kyllä yöllä muuttui sateiseksi, mutta katoksia on tarjolla useampikin, joten tuskin kärsivät suuresti tästä ratkaisusta. Nukuin toki huonosti ja heräilin yöllä sateeseen.

Sellan ja Urhon lenkki oli mennyt kivasti, välillä vauhdikkaasti, mutta kuitenki varsin hallitusti. Lenkki jäi vähän huomiotta kun kaiken huomion vei Hopo ja sen mahdollinen ähky. Melli kuitenkin on jatkossakin tulossa ja haluaisi seuraavalla kerralla mennä kentällä. Vaihtoehtona on meidän pieni kenttä tai Erikan iso kenttä. Katsotaa sitten, kumman valitsee.

Päivä oli kaikin puolin rankka, vaikka kisojen osalta toki onnistunut. Uni tuli illalla hyvin, mutta nukuin levottomasti. Valvontakamerat pitäisi saada. Helpottaisi tuskaa silloin kun jotain on ilmoilla.

Aprillia, aprillia! En kohdannut henkilökohtaisesti mitään suurta jekutusta, mutta sosiaalinen media oli täynnä mitä moninaisempia kepposia.  Niille naureskelle kuukausi sai alkunsa.

Hevosrintamalla ei mitään uutta tai ihmeellistä. Samaa arkirutiinia.

JolHyn kisajärjestelyt kävivät kuumina ja itse säin etäjäsenenä sekaantua vähän kaikkeen, mitä tuleman piti. Sääennuste lupaa hyvää. Aurinko pelastaa aina monta juttua, joten hyvä keli on ehdottomasti plussaa.

Maaliskuun viimeinen päivä. Tallin ilmatilassa käy mieletön kuhina. Niiden muuttoa on kyllä todella mielenkiintoista seurata. Tosin mulle meinaa tulla vähän paha meli yksinäisistä joutsenista. Onneksi olen nähnyt myös kolmen yksilön porukoita, joten elän siinä uskossa, että yksinäiset ja parinsa menettäneet löytävät kaverinsa.

Sella ja Urho pitävät huolen, että harjat heiluvat.  Ne jaksavat piehtaroida kurakossa. Keväisiä iloja. Samaan sarjaan liittyy varmasti myös se, että aidasta on nypättä kaksi alalautaa irti. Sella seisoi vieressä, joten syyttävä sormi osoittaa siihen.  Varmaan on täytynyt kaivaa aidan ulkopuolelta jotain orastavia korsia ja yllätys yllätys laudat irronneet touhun tiimellyksessä. Tonkivat koko sakki kyllä intensiivisesti maata. Jaksan ihmetellä, että Sellan vatsa on toiminut normaalisti. Tai ei siis sille normaalisti, koska normaalisti sillä olisi vatsa kuralla.  Nyt ei ole ollut. Vuoteen.

Illalla oli aika intensiivistä kisajärjestelyjuttua. Trackerit on nimetty ja excelit laadittu.  Hyvä kisapäivä tiedossa.