Karilla oli iltatöitä, mutta sainkin tallikaveriksi Juhan. Kuuntelin siinä sitten intoutunutta tarinointia pokerin saloista, kun tein tallihommia.  Hevosetkin saivat ymmärtääkseni kuulla samoja totuuksia. Juhallekin tekisi hyvää käydä välillä selässä, niin saisi toisenlaisia totuuksia. Tyytyi kuitenkin tällä kertaa vain rapsutteluun.

Ei mitään ihmeellistä. Porukka on sopeutunut hyvin, mutta odotan jännityksellä viikonloppua, kun on  tarkoitus laittaa kaikki neljä samoihin lankoihin. Pelkään, että Hopo ja Hemppa ottavat yhteen. Sella on alkuunpaneva voima ja Urho statistina, niin kuin yleensäkin.

Maailman ratsastaja surevat kilpailutilanteessa menehtynyttä australialaista kenttäratsukkoa. Nuoren ihmisen poismeno koskettaa aina. Inka Henelius kirjoitti Ylen sivuilla hyvin siitä, että ratsastus on aina extreme-laji. Jokainen kerta, kun ihminen kipuaa hevosen selkään.  Tuon päätöksen tehdessään ihminen ottaa tietoisen riskin. Keskustelimme tässä työpaikallanikin.  Sattui hyvään ajankohtaan, kun olen viikon verran palaverit ”istunut” pääasiassa seisten ja liikkunut varsinkin alkuviikosta varsin jäykästi. Pelolle ei kuitenkaan pidä antaa sijaa, jos hevosia haluaa harrastaa. Ihan yhtä hyvin minäkin voisin täräyttää itseltäni hengen pois jokapäiväisessä kehäteiden ruuhkassa. Joka tapauksessa #RideForOlivia on mielestäni ihan paikallaan ja muistutus meille kaikille elämän arvaamattomuudesta.

Tihkusateinen päivä. Kuppasin töissä, joten Kari kiirehti vähän aikaisemmin Tatankan luo ja siitä vauhdikkaasti isojen hevosten luo. Satu oli touhottanut kevätvirtapiikin innoittamana tallilla jo päivällä. Kaikki hevosilla hyvin ja sisäänottorutiinit sujuvat jo hyvin. Eli ovet auki ja hevoset sisälle. Ensin tulee Sella, se löytää jo hyvin oman karsinansa, sitten Hopo ja viimeisenä Urho, joka malttaa hyvin odottaa omaa vuoroaan. Kun safkat ja heinät ovat kupeissa valmiina, niin reippaasti askeltavat omiin lokeroihinsa.

Sivusilmällä kuuntelin telkkarista miten Petra Olli paini EM-kultaa. Tuli vaan mieleen, mitä Urheilufoorumilla mediataidoista puhuttaessa käytiin läpi myös Petra Ollin lausuntoja vuosien varrella. Mielenkiintoista, miten tarina on edennyt ja miten usko omaan tekemiseen ja intohimoinen tekeminen on kantanut nuoren urheilijan jo varsin pitkälle. Seuraavana on tavoitteena Rio. Usko omaan tekemiseen tuntuu olevan niin kova, että mikään ei voi estää tuloksia syntymästä.

FEI lähetti mielenkiintoista mailia. Niin se vaan menee, että verkostoituminen on monessa asiassa kaiken pohja ja perusta. Vaikka itselleni ei ole kamalan luontevaa luoda suhteita ja verkostoitua, niin pakon edessä sitä kuitenkin yritän tehdä. Niin virassa kuin vapaallakin. Kun nimesi ja naamasi tulevat tutuiksi, niin monen asian tekeminen ja saavuttaminen helpottuu. Taitolaji on kuitenkin se, että osaat lobata itseäsi sopivasti. Tyrkky on tyrkky, mutta kotoa ei myöskään kukaan tule hakemaan. Meillä suomalaisilla taitaa olla vähän sitä vikaa, että emme riittävästi verkostoidu ja tuo itseämme oikealla tavalla esille. Siinä olisi paljon itsellänikin opittavaa. Kansakunnallinen markkinointiviestinnän kurssi olisi varmasti meille kaikille paikallaan.

Naistenpäivä. Sekään ei meidän taloudessa ole mikään erityinen juhla. Toki on hienoa, että naisten tasa-arvon nimissä vietetään päivää. Sonnustauduin sentään Naisen ääneen. Tasa-arvo on kuitenkin itselleni niin itsestään selvä asia, että on aika vaikea käsittää sitä tosiasiaa, että äänioikeus on meillä ollut kuitenkin vasta 110 vuotta. Mutta maailma on hullu paikka. Yhtä sekopäiseltä tuntuu värillisten, seksuaalisten vähemmistöjen tai muidenkaan vähemmistöjen eriarvoisuus ihmiskunnan historiassa. Mikä on valkoinen mies ja nimenomaan mies sanelemaan muiden väestöryhmien oikeuksia? Vaikka elämme kovien arvojen ajassa, niin ainakin meillä Suomessa olemme menossa tasa-arvoisempaan suuntaan ja ehkä siitä syystä tämän tyyppiset juhlapäivät ovat ihan paikallaan.

Hevosrintamalla normaalit kuviot. Alkaa taas olla kosteaa, kun lumi sulaa kohinalla. Sunnuntain tärskystä olen toipunut hyvin ja muutenkin kaikki on mallillaan

Tavanomaista eloa. Hopoa aavistuksen häiritsee Urhon olemassaolo. Kiukuspäissään potki jopa koivua, kun se silmäkulmasta katsottuna ilmeisesti näytti isolta kimolta ruunalta. Todellinen kohde oli luonnollisesti ihan muualla. Niin kuin ennenkin, Hopon ongelma on se, että Sellan liki ei mennä eikä sen syömistä häiritä. Muutoin kaikki sujuu levollisesti. Edelleen jaksan iloita siitä, että kolmikko on kasassa ja omassa tallissa.

Urjalan kisat ovat saaneet uuden päivämäärän ja olen lupautunut tuomariksi. Toivottavasti tällä kerralla kisat toteutuvat. Aamulla tarkastin ja julkaisin kutsut ennen tallihommia. Kilpailukeskuksen toiminnot syynäsin jo aiemmin ja ennakkoon kaikki näyttää varsin hyvältä.

Tänään oli tarkoitus pistää Urho, Hopo ja Sella yhteen. Ja näin tapahtui. Pientä pyrähtelyä puolin ja toisin, mutta vanha arvojärjestys oli hetkessä selvä. Hopolla on pari tärkeää tointa. Ensimmäinen on varmistaa, että Urho ei ole liian tungetteleva ja mene liian lähelle tammaa. Toinen on varmistaa, että Sella saa riittävästi heinää. Se ei ehdi syödä itse eikä anna Urhon syödä, jotta tamma ei vaan joudu näkemään nälkää. Tosin pienimuotoinen laihis on alkanut tuottaa tulosta. Sekä Sellan että Urhon maha on aavistuksen pienentynyt. Hopolle täytyy lisätä iltaan greenlineä, sillä sen ei tarvitsisi yhtään laihtua.

Puolen päivän aikaan Sella ja Hopo lähtivät peltolenkille. Kaikki sujui oikein oivasti siihen asti, kunnes lisättiin vauhtia. Rinnakkain pisteltiin menemään naamat muikeina ja pöllytettiin hankea. Kunnes Sella päätti ladata Hopoa, joka väisti ja otti vielä toisen sivuloikan, jotta pääsi kuittaamaan tilanteen tuplapotkulla. Siinä vaiheessa mä olin jo matkalla ihan toiseen suuntaan. Tai siis siihen alkuperäiseen suuntaan. Mätkähdys selälleen hankeen ja hyvän tovin makailin lumienkeleitä tehden. Hopon jaloissa on toki suojassa maailman pahuudelta ja se jo pariin kertaan ehti turvallaan tökkiä, että nousehan jo. Ohjesäännön mukaan ohjat kuitenkin pysyivät nyrkissä. Lopulta pääsin kierähtämään kyljelleni ja siitä joogasta tuttuun kissa-asentoon. Ei muuta kuin takaisin selkään ja meno jatkui. Tällä kertaa turvavälit huomioiden. Olinkin jo vähän unohtanut, mitä elämä Sellan kanssa on. Aina täytyy olla valppaana ja hereillä. Nyt en ollut.

Lenkin jälkeen hevoset juotettiin ja Sella sai peräosapesun. Laitettiin tarhaan ja otettin Urho sieltä vaihtarina. Urtsilla oli myös lumitreeniä ohjelmassa. Jokunen kilometri hankilaukkaa ja sen jälkeen sekin oli pesun tarpeessa. Juotiin teet ja kahvit ja sen aikaa polle sai karsinassa kuivatella ja syödä heinää, mutta kiirehän silläkin oli jo kavereidensa luokse. Hetken oltuani aloillani alkoi selkä ilmoitella siitä, että tällä iällä ja tällä massalla ei kannattaisi noita mätkähdyksiä enää harrastaa.

Kari kiirehti aamulla töihin ja minä kiirehdin tallille. Caro oli käynyt laittamassa hevoset jo pihalle, joten sain kaikessa rauhassa nauttia aamuteen kotosalla. Hopo ja Sella olivat tyytyväisinä omassa lohkossaan. Urho vähän on tuntunut haaveilevan niiden seuraan, sillä Hemppa on pitänyt sille aika kovaa jöötä. Hemppaa on selkeästi myös kiinnostanut tamman olemassaolo ja Hopoa taas häiritsee kummankin ruunan suoma huomio. Hevoset liikuvat nyt paljon. Kuten oletinkin, Sella pisti pojat liikkeelle.

Yhdeltä heitin kaveruksille vähän lisäheinää ja poistuin paikalta. Ajomatkalla mietin taas syntyjä syviä. Näin muutaman ratsukon liikekannalla ja he saivat ajatukseni liikkeelle. Kolme maastoilevaa kaverusta tulivat kovin jännittyneinä vastaan. Hiljensin luonnollisesti vauhtini lähes kävelyn tasolle. Kaiken lisäksi olin liikenteessä autolla, joka ei murise tai kolise, joten oletin olevani aika helposti ohitettava tapaus. Ratsastajat olivat niin jännittyneinä, että eivät voineet hetkeksikään ohjaa höllätä, jotta olisivat edes kättä heilauttaneet. Yksi kykeni vähän päällä nyökkäämään tervehdykseksi. Kummastelin. Ja oikeastaan vielä enemmän kummastelin, että jokaisella oli raippa tiukasti nyrkissä. En ole jotenkin koskaan tajunnut sitä ”raippa on turvallisuusväline” ”raippa on merkinantoväline” liturgiaa. Pohdin siinä, että meitä harrastajia on todella moneen junaan. Edellisenä päivänä olin kuullut radiosta, että hevostaloudelle ennustetaan räjähdysmäistä kasvua joten sen myötä harrastajien heterogeenisyys varmasti vielä lisääntyy.

Varsalassa meno oli sitä normaalia. Pennut venkoilivat ja vonkoilivat. Tatankalla on aika paljon harmaita karvoja. Se näyttää vähän virttyneeltä. Yritän kuvaamalla saada dokumentoitua sen värimuutoksen. Kesällähän se oli ihanan kuparinen, syksyllä se alkoi mennä tuhkaisen sävyiseksi ja nyt alkaa ilmaantua yksittäisiä vaaleita karvoja enenevässä määrin.

Kari suoriutui töistään ajoissa ja iltatalli tehtiin yhteistuumin. Sisääntulossa on sellainen hassu piirre, että Hopo on aina reippaasti tulossa sisälle. Juuri ennen kuin astuu ovesta sisälle, se vilkaisee taakseen ja totetaa, että Sella ei ole messissä. Näin ollen vanha herra kääntyy ympäri ja pujahaa pihaton kakkosovesta ulos. Hetken päästä Sella tulee päätyaukosta sisälle Hopo kannoillaan. Tamma pitää siis noutaa ja paimentaa sisälle. Kyllä Hopolla on kamalan kova työ!

Tilanne tallissa on rauhoittunut. Sella piehtaroi tyypilliseen tapaansa, kun pääsee karsinaansa. Hopo on ollut joka yö pötköllään, joten pariskunnan elämä on mallillaan.

Ajelin tallille suoraan töistä. Ehdin hyvin touhuilla hevosten kanssa, kun vaan ensin heitin korkkarit nurkkaan ja vetelin turvakengät jalkaan.  Se on vähän niin kuin Jekyl ja Hide. Töissä eivät koskaan uskoisi, missä vetimissä esiinnyn siviilissä. Pitävät melkoisena hienohelman ja sitä tietenkin olenkin, kohtuuden rajoissa. Mutta muutamassa minuutissa tallituvassa muutun virkanaisesta tallinaiseksi.

Lisäilin hevosille heinää ja seurustelin niiden kanssa. Tutkailin tarhojen tilanteen ja sen, missä kunnossa Sellan perberi on.  Näyttäisi siltä, että maitohappobakteeri puree ja pystytään elämään niin, että öisin Sellalle laitetaan kuivaheinää, mutta päivänä voi syödä yhteissäkeistä. Ensi kesänä täytyy kuivaheinää kuitenkin ottaa puolet enemmän, niin saadaan sekaruokkia koko kolmikkoa.

Iltatalli tehtiin vasta kahdeksan jälkeen. Mitään kiirettä ei kaveruksilla ollut, sillä lisäämästäni heinästä oli vielä osa jäljelläkin.  Harjasin ja syynäsin kolmikon läpi. Kari touhusi omat touhunsa ja kävi lopuksi halistelemassa koko kolmikon. Tai lähinnä Sellan ja Urhon, koska Hopo on kuulemma kiukkumaakari. Mutta mun mielestä kiukkmaakaritkin tarvitsevat halistelua. Tallilla oli ihana rauha.  Suurtallin sutturakin on helposti tottunut uneliaan pikkutallin ilmapiiriin.

Kotimatkalla käytiin vielä Karvosten herkkukiparilla. Kävin hakemassa Johannalta hauskat tallikalossit. Vaihdettiin siinä kuulumiset ja ostin vielä pari tuplaa ennen kuin häivyin illan pimeyteen ja kotiin noutopizzaa syömään.

Perusrutiinit, töiden jälkeen tallille. Siellä tavanomaiset askareet, kiireellä kotiin, safkaa naamariin, hetki töllöä ja filmi poikki. Radiossa puhuttiin ,että hevostalous ja sen seurannaistaloudet ovat huimassa kasvussa. Enkä hevoset nostavatkin maan polviltaan. Jälleen kerran.

Kari kävi varsalassa. Pennut ovat itsenäistyneet muutamassa päivässä mielettömästi. Ovat reteitä ja reippaita. Eli sydäntä riipivää ikävää ei kärsitä. Olemme todella, todella iloisia, että maltettiin vieroitus hoitaa maltilla ja pehmeillä metodeilla.

Isojen hevostan tallilla myös kaikki hyvin. Sella pitää porukan liikkeessä, vaikka eivät vielä ole edes samassa langassa. Loppuviikosta laitetaan Urho porukkaan. Entistä paremmin Sella tuli läpysköistä läpi ja se osaa jo ilman avustusta astella omaan karsinaansa. Ruoka maistuu ja vatsa toimii. Heinämäärää on nyt parin viikon aikana pudotettu ja nyt alkaa tuntua siltä, että hyvä määrä on löytynyt. Hevoset alkavat syödä, kun tulevat sisälle, mutta eivät vetele heinää kuin viimeistä päivää. Toivottavasti neljän hevosen kanssa annostelu on helpompaa ja pysymme kohtuudessa. Tähän asti kolme hevosta ovat syöneet neljän edestä.

Itatoimet normaalisti Harjasin kolmikon läpi ja kollasin selät ja jalat, niin kuin joka ilta. Se on mukava rutiini, jonka jälkeen valot sammuu ja toivotetaan hyvää yötä.

Edellisen kaltainen päivä. Tallilla elämä taas aavistuksen rauhallisempaa. Kaikki hyvin.