Keli ei houkuttanut nousemaan ratsaille, joten homma meni taas muuksi seurusteluksi. Lunta on sadellut ja sataa edelleen. Onni alkavalle hiihtolomakaudelle.

Tallilla todettiin, että Hopo oli tehnyt klasarit. Iso heinäverko oli laskeutunut kriittisen pisteen alapuolelle, joten paappa oli taas kauhomalla saanut itsensä jumiin. Ja kuten asiaan kuuluu, niin kylmän viileästi vetänyt itsensä irti perinteiseen tapaan, että kenkä oli siististi säkin alla. Niin aina, niin aina. Olisi pitänyt kiristää säkin kiinnikeköysiä jo aiemmin. Kiristin ne nyt. Muuten normaali meno. Urho ja Hemppa ovat paksuja. Heinämäärää pitää vähentää. Sitä tulee annettua aina vaan liikaa.

Kari sai tallimestarilta palautetta, kun ei ollut riittävän hyvin harjannut ja hinkannut hevostaan edellisenä iltana kuivaksi lenkin jälkeen. Tätä tyypillistä touhua: kovaa ajoa ja huonoa hoitoa. Harjasin hinkutin pojat oikein huolella läpi. Karva alkaa irrota.

Keväinen keli ja mullakin vähän parempi olo. Puolen päivän kieppeillä ajelin tammalaan. Sella hirnahti tervehdykset ja vietinkin sen kanssa hyvän tovin aikaa. Harjailin ja hinkutin ja siivoilin vielä hetken sen tarhaa. Alkaisi olla aika viedä se omaan kotiin. Kunhan Kari on seuraavan ulkomaankeikkansa hoitanut, niin tammamamma muuttaa. Olen miettinyt, että alkuunsa laitetaan Hopo ja Sella taas yhteen, niin ehkä säästytään suurelta draamalta.

Kun Sellan kanssa oli hommat hoidossa, niin siirryin vintiöiden luokse. Ne ovat kyllä kasvaneet julmetusti. Pamela on huomattavasti rotevampi ja korkeampi. Sen karva on kauniin kiiltävä ja musta. Tatanka puolestaan on täynnä pyörteitä ja sen karvat sojottaa mihin suuntaan sattuu. Oikea etunen on alkanut muuttua harmahtavaksi. Taas se reppana jähmettyi paikalleen ja lopetti jopa heinien nakertamisen, kun tarjolla oli harjausta.

Kun tammalakäynti oli tehty, olikin jo ihan poikki. Kari lähti heittämään Urhon kanssa reipasta iltalenkkiä ja teki tallihommat vielä päälle. Ei mitään ihmeellistä sillä rintamalla. Matkaratsastusrintamalla on myös hiljaista. Ihmiset kai treenailevat vähin ääniin ja odottelevat, että kilpailukalenteri täydentyisi. Jos joku harrastusinnon tappaa, niin kilpailujen puuttuminen.

Aurinko taisi vähän pilkistellä ja tuoda mukanaan lupauksen keväästä. Perussettiä hevosten kera.

Ei mainittavaa. Mä virun saikulla ja sen myötä meno on aika alavireistä.

Ystävänpäivä, joka ei meillä eroa suuremmin tavallisesta päivästä. Kari lähti tammalaan ja teki Sellan kanssa hyvän lenkin. Muutama piruetti ja vauhtia olisi ollut enemmän kuin pyydettiin, joten pientä neuvottelua siitä. Kotona äijä päivitteli, että Sella on vaan niin ketterä, että hän ei ole toista vastaavaa hevosta ratsastanut. Kun tamma pyörähtää akselinsa ympäri, niin sitä ei oikein edes ehdi tajuta, kun on nokka jo väärään suuntaan. myös sivusuuntaiset liikkeet ovat käsittämättömän nopeita.  Pohdittiin yhdessä, että Karin ketteryys ja liimautuminen satulaan pohjautuu vahvasti Sellan antamaan oppeihin.

Myöhäisen lounaan jälkeen lähdettiin omalle tallille.  Pistettiin hevoset tallille ja lähdettiin pellolle vetämään intervalleja. Urho kiisi nuolen lailla raskaasta lumesta huolimatta ja me Hopon kanssa tömisteltiin omaan tahtiimme.  Sain tehdä taas aika paljon töitä, että paappa ei singonnut ohitustilanteissa Urhon perään. Hyvä treeni siinä mielessä. Puolitoista tuntia vedettiin ja lopussa tehtiin hyvät loppuverkat rinnatusten Hopon irvistellessä Urholle tuttuun tyyliin.  Noh, kun hyppäsin alas, niin tulikin taas huimauskohtaus, joten se siitä ilosta. Laiteltiin hevoset uinumaan ja kiiruhdettiin kotiin, että pääsin lepäämään.

Aamulla porhallettiin aamutalliin. Mun kunto on sellainen, että juuri ja juuri jaksa yhden karsinan siivota. Onneksi siivottavaa ei ole paljoa ja tarjolla on muutakin puuhaa. Kehitin yhden uuden jakelupisteen päiväheinille ja muutenkin vietettiin tarhoilla aikaa.  Aamupuuhailujen jälkeen pääsin kotiin lepäämään ja Kari lähti tammalaan.  Sellä pääsi taluttelulenkille ja Tatanka esitteli pallotemppujaan Pamelan kanssa.  Sella on oma säpäkkä itsensä. Maidontuotanto on hiipumaan päin ja höyryntuotanto on lisääntymään päin. Vielä kun ”raskauskilot” saadaan pois, niin se on kuin vanha itsensä.

Iltapäivällä ajeltiin taas omalle tallille. Hopon kanssa mentiin tunniksi pellolle ja Urho lähti reippaammalle lenkille maastoon. Tekivät pitkät loppukäynnit, jotka Kari teki itsekin kävellen. Se on nyt nouseva trendi. Aika lailla samoihin aikoihin oltiin takaisin tallissa. Otin loimia ja muuta sälää kotiin pestäväksi ja tehtiin iltahommelit ja jätettiin pojat heiniään nakertamaan.

UAE:n kisat oli saatettu loppuun ja taas ei voinut muuta kuin ihmetellä sitä, että hevoset vetelevät 160 km noin 26km/h keskinopeudella ja palautumisajat lenkkien jälkeen ovat alle kahta minuuttia.  Tuo juttu ei ole koskaan oikein mennyt mun jakeluun.  Eikä myöskään se, että palautumisaikaa maakohtaisissa ehdoissa nyt kiristetään. Mun mielestä se motivoi keksimään keinoja, joilla palautumista voitaisiin mahdollisesti nopeuttaa ja nopeuttaa vaikka vähän kyseenalaisin keinoin. Mutta nuo nyt ovat kysymyksiä, joita meikäläisen ei tarvitse onneksi pohtia sen enempää. Liveseuranta ei toiminut kehuttavasti, joten päivän mittaan pääsi seurailemaan ainoastaan kärjen etenemistä ja se ei tarjonnut kovinkaan suurta jännitystä tai herättänyt intohimoja mihinkään suuntaan.

Hienoista lumisadetta ja lämpötila nollan tuntumassa. Tallilla normimeininki. Mulla on ollut vähän niskan ja pään kanssa häikkää, joten olin tosi, tosi iloinen, kun pääsin Hopon kanssa kaikessa rauhassa pellolle lampsimaan. Ei kiirettä, ei mitään suorittamista tai stressiä. Pimeässä vaan rauhallista menoa. Selkärankakin kiitti liikkeestä, jonka Hopon pitkä askel edelleen tarjoaa. Vähän ravattiin ja vähän laukattiin ja kyllä se vaan hienolta tuntuu, kun iso hevonen nousee liitoon. Se voima ja sulavuus, joka jokaisella hevosella on, on huumaava. Hauskaa oli jo oloni oli jotenkin kevyempi ja parempi kuin pitkään aikaan. Lopuksi laiteltiin hevoset yöpuulle ja poistuttiin kotia kohti. Emiraateista oli tullut tieto, että Solo ei starttaa President cupissa. Harmillinen homma, mutta ratsastaja on nuori ja uusia kutsuja satelee, joten maailma ei varmasti tähän kaadu. FEI ja EEF näytti päässeen johonkin yhteisymmärrykseen jatkosta. Maakohtaisia sääntöjä tiukennetaan ja hevosten hyvinvointiin kiinnitetään enemmän huomiota. Jokaisella on  varmasti omat epäilynsä, mutta jos FEI ei ole toiminnassa mukana, niin aina vaan villimmäksi meno äityisi. Hyvä siis näin.

Kertakaikkisen tympeää säätä. Vettä on saattanut sataa joka päivä aamusta iltaan siten, että pihat ja pellot ovat muuttuneet lammiksi ja joet tulvivat. Mihinkään jäälle ei ole asiaa ja viimeisetkin lumihippuset ovat kadonneet. Jäljellä on satunnaisia jäätiköitä, joita ei niitäkään meidän korkeudella enää nimeksikään. Sen verta kuitenkin, että tallin piha on kuin luistelurata.

Varsat saivat piikkiä ja nyt vaan edelleen odotellaan passeja. Niiden tuleminen on kestänyt jo merkittävän pitkään. Pentusilla on riemukas mahdollisuus pelata norsupalloa päivät pääksytysten. Vauhtia riittää edelleen ja kaikkien suureksi iloksi ja yllätykseksi loimet pysyvät päällä repimättä. Lapsoset eivät keleistä valita. Nehän eivät poloiset ole tottuneet parempaan.

Pojatkin pärjäävät kyllä, mutta meitä ihmisiä harmittaa veden kerääntyminen. Varsinkin pari kaatoa on tarhoissa totaalisen väärään suuntaan. Vankasti alkaa näyttää siltä, että kesällä kärrätään soraa. Kelit ovat niin lämpimät, että ollaan jopa jouduttu miettimään, pitääkö tallin takaovi jättää raolleen. Tuuletusräppänät ovat kovassa käytössä ja talli pysyy lämpimänä ilman lisäpanostusta.

Aamu valkeni harmaana ja tihkusateisena, vaikka ennusteen mukaan sateen olisi pitänyt lakata jo ennen viittä. Noh, se lakkasi ennen kahdeksaa. Hevoset mutustivat aamupalansa ja painelivat pihalle. Urholla oli jaloissa vähän turvotusta. Tehtiin iltaa ajatellen kaikki valmiiksi ja kiirehdittiin kotiin.

Kari lähti taas käymään tammalassa ja vuoli samalla Sellan kaviot. nyt on taas hyvä kopsutella eteenpäin. Pikkuvintiön kaviohuolto alkaa myös olla ajankohtainen. Kovasti silläkin kaviot kasvavat.

Seuraavaksi oli taas kiire poikien luokse. Kutsu oli käynyt myös Takametsän laskiasriehaan, mutta sinne ei nyt ennätetty. Isot pojat kisailivat tarhassa, kun Urho lähti iltalenkille. Turvotus oli taas päivän aikana häipynyt. Otin Hopon ja Hempan sisälle ja samaan aikaan Kari oli jo palauttanut Urhon tarhaan. Läväytin oven sen nenän edestä kiinni. Vähän se oli hölmistyneen näköinen, kun hetkeä myöhemmin avasin oven anteeksi pyydellen ja päästin sen omaan karsinaansa.

Tehtiin loppuhommelit ja poistuttiin paikalta. Niin se vierähti taas yksi viikonloppu. Alkavalle viikolle luvataan reilusi vesisateita. Tämä päivä vei jo kaikki lumet, vain sumua on ollut tarjolla. Jos viikon verran ollaan 3-5 astetta plussalla, niin täällä alkaa kevät ennätyksellisen varhain.

President cupin hevoset ja ratsastajat alkavat olla kohteessa. Saa nähdä, päästäänkö kilpailu ratsastamaan ja millaisia tuliaisia sieltä on pohjoismaihin tuotavaksi. Suomalaisista mukana on Nea ja norjalaisista Susanne Neset. Ruotsistakin on tietääkseni yksi ratsukko mukana. Ainakin näiden edellä mainittujen etenemistä saamme jännittää ensi viikonloppuna.