Aamu sarasti vähän pilvisenä, mutta ennen kuin tallihommat oli tehty, punersi taivaanranta jo lupaavasti. Alkuperäinen suunnitelma oli nousta ratsaille jo aamusta, sillä iltapäiväksi oli lumisadetta luvassa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä Tiipiillä siirryttiin kammottavasta turpeesta ihanaan puruun. Mepa on tehnyt Fortumin kanssa diilin ja paska lähtee hyötykäyttöön. Arvostan. Vihdoinkin saatu järki tähän asiaan. Siirtymävaihe vaati sen, että Kari kiirehti ennen puolta päivää kärräämään kahdesta karsinasta turpeet pihalle ja purun tilalle. Kun homma oli tehty, niin veteli vähän talkookeittoa naamariinsa ja kävi sen voimalla Sellan kanssa lenkillä. Lähtö pihapiiristä ei tuota enää kellekään suuria tunteita. Maitoa kehittyy edelleen, vaikka Tatanka ei ole kohta viikkoon käynyt tissillä. Vähitellen aletaan olla valmiita seuraavaan siirtoon. Sellan siirtoon Ritasiin.

Tammakäynnin jälkeen lähdettiin uudelleen Ridasjärvelle. Sopivasti alkoi sataa. Pistettiin hevoset valmiiksi ja sovittiin, että saan n. 12 minsan etumatkan. Hopo oli aika reippaalla tuulella ja ehdittiinkin metsäpätkälle ennen kuin Urho ja Kari meidän saavuttivat. Hopo hörisi matalasti jo 5 minuuttia ennen kuin itse havaitsin perästä tulevan ratsukon.

Lumisade oli niin piikikästä, että silmiin sattui. Peltojen välissä vastatuuli tuntui varsin navakalta. Urho meni vetohevoseksi ja Hopo köpötteli vanavedessä. Sovittiin, että Urho kiertää peltolenkin kahdesti ja Hopo kerran. Irtautuminen aiheutti suureksi hämmästyksekseni ongelmia. Passagea mentiin ja jouduin oikein ottamaan pysähdyksiä ja peruutuksia ja toteamaan, että pitääkin taas mennä kentälle pyörimään. Niin se vaan menee, että kerran opittu ei pysy ikuisesti, jos asioita ei tasaisin väliajoin muistutella mieleen.

Kun päästiin peltoaukealle, niin yritin tihrustaa, missä valkoinen ratsukko etenee. Näkyvyys oli heikko. Lasit menee ihan sekaisin lumesta ja sateesta, joten linssit heittivät tummiksi. Sade sumensi ulkopinnan ja satuin vielä hönkimään sisäpinnat huuruun. Lopulta kuitenkin näin, missä viilettivät tuulen nopeudella. Vähän kurtistin kulmiani, sillä menivät mielestäni liian lujaa. Aloin huolestua, kun huomasin, että vastaan oli tulossa traktori säilärikuorman kanssa. Mietin mielessäni, että toivottavasti Kari oli ymmärtänyt, että vastaantulevaa liikennettäkin saattaa olla. Laskeskelin, että saattavat kohdata yhdessä 90 asteen mutkassa, joka ei ehkä olisi paras mahdollinen paikka traktorin ja laukkaavan hevosen kohtaamiselle.

Huoleni oli kuitenkin turha. Kari oli tiedostanut ekalla lenkillä tulevan kohtaamisen ja kun kuljetus tuli vastaan, niin väistivät metsän puolelle. Ei suuria tunteita tai vaikeuksia. Hetken päästä olivat taas jo meidän kannassa ja jatkettiin yhtä matkaa kohti kotia. Tuuli oli puhaltanut tiet paljaiksi ja mentiin aika maltillisesti. Urholla oli kiire kotiin, Hopolla ei. Tutkailtiin Urhon liikettä. Selkään se tuntui uuden kengityksen jälkeen hyvältä, silmään se näytti samalta köpötykseltä kuin yleensäkin. On se harmi juttu. Koskaan ei voi hevosen rakenteellista vikaa täysin pyyhkiä mielestään pois. Se tulee vaikuttamaan aina kaikkeen, mitä kaverin kanssa tehdään.

Tallilla hevoset pyyhittiin lämpimällä vedellä ja laitettiin vielä hetkeksi ulos nakertamaan heinää. Laiteltiin tallissa kaikki kuntoon ja hengähdettiin hetki. Hevoset tulivat tyytyväisinä sisään ja saivat sapuskansa. Lyötiin ovet säppiin ja ajeltiin vielä illan korvalla moikkaamaan tammoja. Tammalassa kaikki hyvin. Mua säälittää pieni tyyppi yksinään isossa karsinassa. Sella on oma itsensä, mutta mielikuvissani varsa on vähän alakuloinen. Harjasin ja hinkutin sitä ja tarjoilin nameja. Sella sai saman käsittelyn. Iloitsin valkoisesta, puhtaasta purusta.

Illalla kotona vedettiin jo päättynyt kisavuosi loppuun ja kirjasin pääkohdat tavoitteiden perään. Samalla lyötiin lukkoon alkanut kausi. Urhon kanssa on sama tilanne kuin tähänkin asti, että harvakseltaan kisataan. Sellaa vähitellen tuodaan takaisin, mutta tuskin sekään kisoja kummemmin tulee kiertämään. Pääpaino on ulkomailla. Kyllä nämä kotimaan kisat on nyt aika lailla nähty. Pitäisi tulla uusia kilpailukeskuksia ja uusia reittejä, jotta mielenkiinto riittäisi. Tähän ajatukseen edellinen kisakausi päätettiin ja mikään ei ole sen suhteen talvikuukausien aikana muuttunut. Tanjan kanssa juteltiin viikolla, että pitäisikö Ypäjällä järkätä porukalla kisat. Mielestäni pitäisi. Uusi komitea, joka lupasi suuria muutoksia voisi vaikka muuttaa sen asian, että kisat ovat aina samoissa paikoissa ja samoilla reiteillä. Kilpailutoiminnan kehittäminen näyttää olevan useamman ihmisen vastuulla, joten odotellaan merkittäviä muutoksia kisojen märässä ja laadussa.

Oikeastaan vähän on jo kevättä ilmassa ja aurinkokin näyttäytyi satunnaisesti. Karin tallipäivä.

Urho sai uudet kengät alle ja nyt on taas hyvä viilettää.

Emiraateista on kuulunut jälleen ikäviä uutisia. Hevosia on kohdeltu kurjasti, mutta onneksi on myös jaettu penalteja törkeästä kohtelusta. Tästä luonnollisesti seuraa se, että jälleen emiraattien tavat ja toimintamallit päätyvät FEIn tarkasteluun. Omasta mielestäni tilanteen tekee erityisen ikäväksi se seikka, että kyseessä oli junnujen kisa. Nähtäväksi jää, mitä tästä seuraa. Huhutaan, että President cup saattaa olla nyt liipasimella ja luonnollisesti tulevat MM-kisat. Euroopasta moni hevonen on jo lähtenyt liikkeelle kohti 13.2. ratsastettavaa kisaa. Siitä vasta soppa syntyy, jos kisat perutaan ja porukat ovat jo puolessa välissä matkaa. Tympeä juttu, että epäkohtiin ei riittävällä pieteetillä ole puututtu. Toki on niin, että kun on volyymia, niin myös väärinkäytökset kasvavat. Ja kun raha liikkuu, niin toiminta kovenee. Ikuinen ongelma. Oli kyse lajista kuin lajista. Ristiriitaisia juttuja. Mun henkilökohtaiset ongelmat liittyvät jo pelkästään naisten asemaan, huiveihin ja muihin hilpeisiin käytänteisiin, jotka arabimaissa ovat arkipäivää.

Niinhän siinä kävi, että järjestävä taho päätti kisat perua. Tää on tätä.

Kari kävi Urhon kanssa reippaalla lenkillä ja meillä pohjat olivat ihan parhaassa kunnossa, mitä tänä vuonna on ollut tarjolla. Hevonen oli vauhdikas, mutta selväpäinen. Paljon sekin on kehittynyt, pulkallinen täynnä perunoita sai tosin pienen hätäännyksen aikaiseksi. Mutta kukapa ei kolisevaa perunapulkkaa pelkäisi. Tiedän kyllä kuka. Mainitsemattakin on toki selvää, että Hopo ei pelkäisi. Mutta Hopo onkin kingi eikä toista niin viileää hevosta taida olla nykypäivänä edes olemassa. Se on menneen ajan hevonen.

Ennusteet lupailivat lunta ja sitä myös saatiin. Ikävä kyllä lumisade muuttui illan edetessä vesisateeksi. Enemmän kuin kotikontujen lumitilanne mua kiinnosti Urjalan sääolosuhteet. Järjestävän tahon kanssa viestiteltiin ja soiteltiin ja sovittiin, että jätetään päätös keskiviikkoon. Toisaalla reitit olivat saamieni tietojen mukaan reippaasti ratsastettavassa kunnossa, toisaalla eivät. Hankala juttu. Moni tarvitsee kvaalituloksia ja pakkasolosuhteet tulevat ilmeisesti olemaan siedettävät. Kisoja on huonosti tarjolla, joten pidetään nyt vielä peukkuja ja toivotaan, että yön ja aamun aikana alla olevan jään päälle saataisiin aavistuksen kostea lumikerros, joka liimautuisi jäähän kiinni ja takaisi hyvät ratsastuspohjat. Kisavalmisteluja on tehty paljon, joten onhan se todella harmillista, jos kisat peruuntuvat.

Helmikuu saapui taas ihan ajallaan. Satu hommaili tallilla. On niin liukasta, että haastavaa on päästä tallin pihasta liikenteeseen. Illalla normaalirutiinit ja hevoset jäivät tavanomaiseen tapaan heinilleen. Pitäisi käydä täydentämässä vähän rehuvarantoja ja Urho on nakertanut suolakivensä palasiksi.

Aamutallirutiinit. Meni vähän tavanomaista myöhempään, joten kasan verran enemmän oli kussakin karsinassa siivottavaa. Harjailin hevoset ja touhuilin niiden kanssa jotain pientä. Kun menevät ulos, niin niillä on todella selkeät rutiinit. Päivät taitavat aika pitkälti toistaa toinen toisiaan. Tehtiin hommat, juotiin kupposelliset kuumaa ja käytiin vielä kotimatkalla tammalassa. Sella on tosiaan alkanut hoikistumaan. Se on hyvä. Myös Tatanka on pudottanut varsapyöreyttään. Sen pää huitelee jo korkealla. Paljon mun pään yläpuolella. Ei ole enää mikään pikkuruinen tirppa enää.

Käytiin kotona haukkaamassa pikainen lounas ja Kari lähti kengityshommiin. Aikanaan lähdin iltatallin aikaan Jokelan kautta tallille. Oli melkoisen liukasta. Ennen Jokelaa äijä jo soittikin ja päädyttiin siihen, että hän ajaa tallin kautta ja minä palailen kotiin lämmittämään saunaa. Hyvä päätös, sillä tallin piha oli niin liukas, että Rangerinkaan pito ei riittänyt. Jos portti olisi ollut kiinni, niin auto olisi vienyt sen mennessään. Tiukkaa teki, että se pysähtyi edes ennen vierastarhaa. Keli on enemmän kuin haastava. Ennuste lupaa jonkin asteista lumisadetta. JolHYn kisat ovat aika lailla sen varassa, mitä lähipäivinä taivaalta tulee. Osallistujia on ilmoittautunut alakanttiin. Moni on hakemassa kvaalia joten sen vuoksi kisojen toteutuminen olisi tärkeää. Mutta jos pohjat ovat surkeat, niin ei kisaamisessa ole mitään järkeä.

Hanna hoiteli hevoset ja me ryhmittäydyttiin Tampereelle maajoukkuevalmennettavien tapaamiseen. Kari lähti reissuun valmennettavan ominaisuudessa ja minä valmentajan ominaisuudessa. Nina on kerännyt avukseen ja valmennettavien avuksi hyvän tukiryhmän. Uskon, että meistä assareista voi hyvinkin olla apua valmennettaville. Jokaisella on kuitenkin omat erityisalueensa. Kaitsu on meritoitunut jo muutamissa kisoissa joukkueen johtajana ja hänen rauhallisuutensa voi olla monessa kohtaa valttia. Jokainen valmennusryhmä tarvitsee eläinlääkärin ja sekin on ehdotonta plussaa, että nyt myös mr-joukkueella on tukea myös sillä sektorilla. Oma osaamiseni on me-hengen luomisessa ja luonnollisesti ohjauksellinen työote saattaa olla hyödyksi myös urheilutavoitteiden saavuttamisessa. Olen voimakkaasti sitä mieltä, että nyt alkaa olla tukiryhmä aika hyvässä jamassa. Lisäksi HUJO on viestittänyt vahvasta tuestaan, joten ehkäpä vähitellen on lupa odottaa onnistumisia entistä leveämmällä rintamalla.

Tapaaminen sujui hyvässä ja innostuneessa hengessä. Mukana on nuoria ja tulevia menestyjiä siinä missä kokeneempia konkareita. Porukalla käytiin alkavaa kautta läpi. Uudet tuulet ovat aiheuttaneet paljon kysymysmerkkejä ja yksi niistä oli komitean ilmoitus Trackereiden vapaaehtoisuudesta. On ihan hassua ajatus, että turvallisuutta ja reilua peliä vaalivat seurantalaitteet, jotka samalla lisäävät lajin seurattavuutta haluttaisiin heittää roskakoriin. Ainakin maajoukkuevalmennettavat ovat pitäneet laitteita erinomaisena lisänä lajimme parissa. Tätähän lajiseminaarissa viestitti myös hallitus. Toivottavasti komitea ottaa asian uudelleen mietintään ja tarkastelee laitteiden merkitystä vähän monitahoisemmin. Kisakausi alkaa pian ja Trackereita olisi tarkoitus viikon päästä käyttää. Tuomarina en näe mahdollisena sitä, että joku kieltäytyisi laitetta ottamasta. Seurantalaitteiden merkitys häviää täysin, jos näin on tarkoitus toimia. Nähtäväksi jää, miten tämä asia etenee.

Viron vuotuiset kisat ovat siirtyneet Haanjasta Körvemaalle, joka on meiltä katsottuna aika paljon lähempänä. Tällä hetkellä suomalaisia näyttäisi olevan lähdössä kisoihin mukaan kymmenkunta. Se olisi melko huikea lauma ja siitä syystä pidän erittäin tärkeänä hyvää yhteishenkeä ja selkeää tehtävien ja työn jakamista. Organisointia. Vaikka into on ollut aika laimeaa, niin vähän alan taas heräillä kisajuttuihin, kun kevät alkaa tehdä tuloaan. Lisäksi ihmisten innostuksella on tapana tarttua ja Tampereella aistin paljon uutta ja tuoretta intoa, joka tulee toivottavasti kantamaan pitkälle. Tietenkin kaikilla on rajoittimia, kuten raha ja aika ja äärettömän ärsyttävä talvi. Mutta ne vaan ovat. Aina tulee olemaan reunaehtoja. Niiden kanssa täytyy vain tasapainotella. Ja riittävän kova halua ja sitoutuminen sivuuttavat monet rajoittavat tekijät. Usein esimerkiksi ajanpuutteet taakse on vain hyvä piiloutua. Nykyään on niin trendikästä kuitata lähes kaikki väliin jääneet jutut kiireellä. Kiire on vähän köykäinen selitys. Se kun on meidän itsemme tekemä olotila.

Neukkari oli täynnä innostusta ja hyvän pöhinän vallitessa lähdimme kukin tahoillemme. Osa porukasta starttaa viikon päästä, jos sääolosuhteet sen sallivat. Osa vasta huhtikuun lopulla Virossa. Jokainen on laatinut tavoitteensa ja nyt tehtiin yhteistuumin vielä SWOT-analyysi viitoittamaan edettävää tietä. Tapaaminen oli mielestäni hyvä aloituslaukaus kaudelle. Vertaisryhmä antaa lisäpontta jäsenilleen. Toivottavasti tästä alkaa suomalaisille hyvä kv-kausi.

Kotimatkalla ajettiin suoraan tallille ja hoidettiin iltatallirutiinit hyvässä hengessä.

Töissä meni taas pitkäksi, sillä jälleen oli juhlittavana yhdet läksiäiset. Nyt näyttää tosiaan siltä, että suuren ikäluokat alkavat siirtyä työelämästä eläkkeelle ja vastaavia juhlia on varsin tiuhaan. Eli taas mentiin vähän tavanomaista myöhemmin tallille. Tyytyväisinä siellä oltiin. Rutiinien mukaan pojat tulivat omaan tahtiinsa sisälle. Harjailin kaverit ja kollasin läpi, niin kuin joka ilta. Hopo sai oman pirtelönsä ja Urho pienet lirut. Kuunneltiin radiota ja nautittiin tallirauhauhasta. Ei tässä voi nyt muuta kuin sopeutua tilanteeseen, että luistinradalle ei kannata ratsastamaan lähteä. Joten sääennusteita täytyy lukea hartaasti ja toivoa jotain muutosta. Viikon päästä pitäisi olla kotimaisen kisakauden avaus. Snadisti huolettaa, mahtaako homma onnistua, jos pohjat ovat peilijäätä.

Mulla oli päivän päätteeksi yläkoulukäynti jälleen. Kyllä vähän huolettaa nämä tulevaisuuden toivot. Vuorossa oli Tapiolan koulu ja täytyy myöntää, että odotin vähän muuta kuin mitä sain. Tästä johtuen, kun pääsin kotiin niin olin pienen hengähdystauon tarpeessa. Varsinkin, kun vielä kehä I:n ja Tuusulanväylän liittymässä juoksenteli irtokoira, joka aiheutti luonnollisesti melkoisen kaaoksen. Tarinalla taisi olla kuitenkin onnellinen loppu. Tallille mentiin vähän tavanomaista myöhemmin, mutta ihan rauhallisina siellä oltiin. Pojat ovat olleet lähes koko talven loimittamatta, sillä pihatoissa on hyvä pitää suojaa sateelta ja tuulelta. Lisäksi ne ovat kehittäneet näppärän tekniikan, että syövät pitkittäin räystään alla.