Aamutallin aikaan mittari näytti n. -15 astetta. Pistettiin lauma pihalle ja tehtiin tallihommat kimpassa. Annettiin karvaturrien syödä kaikessa rauhassa aamuheinänsä ja sitten otettiin koko porukka takaisin sisälle. Laiteltiin Urho ja Hopo ratsastuskuntoon. Saatiin Hopon kanssa 10 minuutin etu taas ja yritimme käyttää sen parhaalla mahdollisella tavalla hyväksemme. Lumityöt oli ratsastusteiltä tehty lingolla ja se on kyllä hyvä juttu. Pohjat ovat ihan ideaalit. Hopon kanssa hölköteltiin kaikessa rauhassa. Vastaantulijoita ei suuremmin ollut, mitä nyt pappa lapsen kanssa tekemässä lumitöitä ja pari koiran ulkoiluttajaa. Kuulumisia vaihdettiin ja sitten kiirehdittiin eteenpäin. Ehdittiin kesäteatterin takana olevalle laukkasuoralle ennen kuin Urhon hahmo piirtyi taaksemme. Karkuunkaan ei päästy, joten hetken päästä oltiin kimpassa.

Hölkättiin takalenkki ja kierrettiin pellot. Sovittiin, että me lähdetään Hopon kanssa kotiin päin ja Urho huitaisee vielä toiseen kertaan peltojen ympäri. Lunta oli aika paljon peltoteillä kinoksina ja niistä sai kyllä sopivasta haastetta hevosten etenemiseen. Hopon kanssa kiirehdittiin taas karkuun, mutta samalla seurailin Urhon etenemistä. Se kykenee kohtalaisella frekvenssillä melko vauhdikkaaseen etenemiseen. Kovin pitkään ei ratsukolla lisälenkissä turpa tuhissut. Laukattiin vielä laukkasuora takaisin ja sitten aloiteltiin jäähdyttely. Hevoset olivat tyytyväisiä ja rennon letkeitä. Aurinko paistoi ja pakkanen oli siedettävissä rajoissa. Ennen tallia pitivät pojat vielä pissatauon ja sitten olikin hyvä palata tallille ja hörpätä vähän melassivettä. Lämmin tuli hevosille, joten annettiin nille tupot heinää ja pidettiin hetki kuivatusloimet päällä tallissa. Juotiin siinä itse kahvin ja glögit. Vaihdettiin hevosille kuivaa päälle ja pistettiin pihalle. Sinne jäivät aurinkoon.

Kari kiirehti tammalaan. Pikkutammat kisailivat talvilaitumellaan. Tatanka on vaan niin kipakka kaveri, että kun sillä lähtee kone käyntiin, niin Pamelaa alkaa pelottaa. Yhteiskarsinakuvio ei ole edennyt, sillä Tatanka latoo toveriaan ihan tuelta. Mikä lie vinksahdus sillä on päässä. Muutamaa juttua täytyy vielä kokeilla, mutta jos ne eivät toimi, niin sitten ei varsoja voi yksinkertaisesti samassa karsinassa, edes isossa sellaisessa, pitää. Pihalla ovat kutakuinkin sopuisasti, mutta Tatanka kyllä määrää sekä suunnan että tahdin.

Illalla paineltiin vielä tekemään iltatallia. Kaikki oli valmiina, joten homma oli tavanomaisen nopea. Hopo ja Urho olivat kuivia ja lämpöisiä. Täytyykin ottaa Hopon ns. juhlafleece taas käyttöön kuivatushommiin. Koska kuivatushuone on vielä perustekijöissään tuotiin perinteiseen tapaan loimet kotiin kuivumaan. En erityisemmin pidä siitä, mutta jos joku on nyt, niin se, että tallilla ei pulata turpeen kanssa. Hevoset ja varusteet ovat puhtaita eivätkö mustan mönjän ja pölyn peitossa. Kengissäkään tänne ei kulkeudu sitä ällöttävää ja haisevaa mustaa multaa.

Kari ylitti itsensä ja lähti aamutallihommiin yksinään. Mun mielestä eka kerta Suonpään oman tallin aikana, kun jäin punkkaan kääntelemään kylkeä, mutta Karin muistikuvan mukaan näin on sattunut aiemminkin. Niin tai näin, niin ukko kävi nakkaamassa pojat pihalle, katseli niiden touhua ja joi kahvia aamun sarastaessa. Se on kanssa mahtava juttu, että nyt aamu sarastaa jo huomattavasti aiemmin kuin jokunen viikko sitten!

Ennen puolta päivää äijä oli jo tammalassa. Sella sai satulan selkään ja lähtivät laidunpelloille kirmailemaan. Sella oli pörinä päällä. Siitä tietää, että menohaluja olisi. Siltä on nyt muutenkin alkanut äitiyskilot karista, joten pian se ehkä pääsee jopa kunnollisille lenkeille. Peltopörinöiden jälkeen tekivät vielä kentällä hetken töitä. Loppuhuipennukseksi herranterttunen meinasi hyökätä itseään puolta isomman suokin kimppuun kentällä. Mikä lie ei neitokaista miellyttänyt tällä kertaa. Samoja piirteitä on jälkikasvulla: Se antaa aika paljon Pamelalle runtua ja yhteiselo samassa karsinassa ei taida tulla onnistumaan. Muuten pennuilla on kaikki hyvin ja viettävät päivät sopuisasti talvilaitumella kahdestaan.

Iltapäivällä ajeltiin Ritasiin. Hopo pääsi vuorostaan peltolenkille kahlailemaan. Tehtiin hyvän verkat alkuun ja loppuun ja kierrettiin pellot kahdesti kumpaankin suuntaan. Lumen pitäisi vähän painua ja sitä saisi tulla vähän lisää, niin pellolla olisi kiva mennä. Nyt kovan pohjan päällä on 20cm puuteria.

Urho ja Hemppa seurailivat tarhassa kiinnostuneina ja myötäelivät Hopon tekemisiä. Kun palasin takaisin tallille, niin Kari veteli hirsiä banaanissa. Viiden jälkeen lähdettiin kotiin sillä Hanna teki iltatallin.

Töissä aavistuksen venähti molemmilla, joten aika suoraan saatiin lähteä tallin suuntaan. Lumitöitä vielä riittää ja aina on jotain puuhasteltavaa. Ja sehän sopii. Työviikko on kiva päättää tallilla. Hevosilla kaikki hyvin ja ilta huipentui kotona juustopöydän ääressä. Vielä kun pakkanen tulisi jonnekin -5 asteeseen, niin voisi vaikka lähteä vähän pidemmälle ratsastuslenkille. Pohjat alkavat nyt olla kunnossa

Satu urakoi tallilla. Karilla iltapainotteisesti töitä ja mulla on nämä kiireiset yhteishakua edeltävät ajat, joten yläkoulukäyntejä on riittävästi. Tänään vuorossa Nisnikun koulu päivällä ja Kalajärvi illalla. Kohta on sesonki ohi, joten jaksaa, jaksaa ja karvaturvat hoitavat työnohjauksen sekä terapian.

Lumisade jatkuu, mutta tuuli ja pakkanen on vähäistä. Hevoset tyytyväisiä oloihinsa. Olen iloinen pihattokopeista, vaikka vähän pojat niitä käyttävät. Iltatalli tavanomaisin toimin. On pidetty vielä ovien edessä lämpösuojauksia ja niihin pitäisi kehittää jotkut pysyvät jutut. Ikkunat taidan pitää peitettyinä siihen asti kunnes kevät koittaa. Kevään tulon kyllä aistii siitä, että päivät ovat pidentyneet ja lumen myötä saimme valkeuden.

Lunta odoteltiin ja alkoihan sitä tulla. Aika navakasti myös tuuli, joten osa lumesta saatiin vaakatasossa. Pääkaupunkiseutu saatiin kaaokseen ja Espoossa sekä Helsingissä lunta tulikin huomattavasti Tuusulaa ja Ridasjärveä enemmän. Mulle sopii lumentulo, kohtuuden rajoissa. Iltatallin aikaan laittelin Hopon ratsastuskuntoon ja käytiin vähän kahlailemassa. Hauskaa oli, vaikka luonnollisesti tuuli siivitettynä lumihippusilla vähän viilensi fiilistä.

Jumppailun jälkeen otettiin hevoset sisälle ja tehtiin normaalit iltatoimet. Aika vaihtuvia sääoloja on viimeisen kuukauden aikana ollut tarjolla, mutta kyllä täällä tarkenee.

Satu nakkasi aamulla piippakorvat pihalle. Normimeno. Kari kävi laittelemassa iltapäivällä lisäheinää ja liikuttamassa Urhoa. Jotain ihottumaa on hopeahapsen jaloissa. Äijä levitteli hypoclorea ja jää seuraamaan tilannetta. Hanna teki iltatallin.

Aamutallin päätteeksi lähdin Hopon kanssa lenkille. Pakkasta ei ollut enää edes viittätoista ja ilma tuntui jo aika lepoisalta. Maisemat olivat huikaisevan puhtaat ja valkoiset, sillä lunta on alkanut sadella. Ei paljoa, mutta sen verta, että kulissit ovat kohdillaan.

Reilu tunti oltiin liikenteessä. Hopo olisi mennyt aika reipasta, mutta en viitsinyt laskea irti, sillä keli on kylmä ja halusin laittaa tarhaan loimetta. Viimeinen puolitoista kilsaa tultiin taluttaen ja seurustellen. Kari oli siivoillut tarhaa ja pitänyt huolen siitä, että Hemppa ei lähde perään.

Touhuttiin tallilla vielä kaikenlaista perushommaa ja alettiin siirtyä kohti kotia.

Kari kävi vielä juhlistamassa synttäreitään tammalassa. Draamaa oli ollut. Varsat tulivat epähuomiossa langoista läpi. Tämän johdosta ne siirrettiin toiseen tarhaan. Tämä taas aiheutti sen, että Sella hermostui. Aikansa hätäiltyään päätti lähteä tarkistamaan tilannetta. Harmi vaan, että tiellä oli kolme napakasti kiinnitettyä leveää lankaa. Pienillä vaurioilla selvittiin taas. Silmäkulmassa pieni nirhauma ja pari vääntynyttä osaa. Ottaahan se koville, kun lapsi itsenäistyy.

Aamulla kiirehdittiin aamutalliin ja Kari pääsi korjailemaan tarhan aitoja. Pieni alkukommellus taas saatiin, kun takaportti oli illan jäljilta auki ja hevoset painelivat suoraan välipihaan pyöröpaalin kimppuun. Urhohan sieltä ekana tuli ja möhköt heti perässä. Pakkanen oli vähentynyt ja pojat saivat taas ulkoilla ilman loimia ja Urho kiitti siitä hölkkäilemällä pitkin tarhaa tyytyväisenä.

Kun tallihommat oli tehty, niin siirryttiin pihalle puuhaamaan. Aurinko paistoi ja ennusteen mukaan pakkasta piti olla joku -14. Mä tarkistin lankoja ja aitoja ja kuljeksin muutenkin tarhoissa. Urho piti seuraa ja puhisi heiluville langoille. Kari touhuili omiaan ja lopuksi viriteltiin matot paikoilleen. Hämmästeltiin siinä, että aika kylmältä tuntuu, va ikka pakkasta ei pitäisi olla kuin vähän yli -10 astetta. Saatiin hommat tehtyä ja lähdetiin kotiin ja vähän hämmästyttiin, kun auton mittari näytti -23 astetta pakkasta. Ei ihme, että vähän alkoi olla äijällä näpit ja varpaat ja mulla reidet jäässä.

Kari kävi vielä tammalassa. Ei mitään ihmeellistä, pikkuneitokaiset touhuilevat keskenään toppatakit päällä. Ne on kyllä söpöjä, vaikka eivät enää mitään kääpiöitä.

Koko päivä pidettiin mobiililaitteiden avulla Maktoum cupin kisastudiota pystyssä. Paljon oli tuttuja kutsuttuna kisaan mukaan ja jännitettävää riitti. Loppuun asti kisan vetivät Annelie Ruotsista ja Nea Suomesta! Ulkomaalaisia oli kutsuttu mukaan 54 ja heistä 7 sai suorituksen. Tietenkin on eri asia lähteä täältä kylmästä sinne kisaamaan, kuin kilpailla omissa kotioloissa. Ja se on selvä, että Nean taivallusta helpotti sikäläisen hevosen käyttömahdollisuus. Silti suoritus on kova ja aina pitää muistaa, että Nea on lapsi. Nuo on huikeita tekoja niin nuorelta ihmiseltä. Varmasti likka sai korvaamatonta oppia, kun oli isohkossa tiimissä ratsastajan roolissa näin suuressa kisassa. Alkujaan osallistujia taisi olla kolmatta sataa. Arabimaat eivät meikäläistä suuresti puhuttele ja itselleni on kynnyskysymys huivin käyttäminen sekä naisten yleinen asema. Lisäksi raha korostaa lajissa kuin lajissa ei toivottuja piirteitä, mutta silti tilaisuus päästä arabimaihin kinkereihin mukaan kannattaa mielestäni ottaa vastaan. Eurooppalaisten läsnäolo varmasti myös kehittää sikäläistä kulttuuria johonkin suuntaan. Harva kutsuja saa, joten kovin monen ei tarvitse eettisiä ristiriitoja mielessään pyöritellä. Ja ihan yhtä suurella pieteetillä aiomme seurata ja raportoida kuukauden päästä ratsastettavaa President Cupia, jossa toivottavasti taas on täältä pohjoisilta leveyksiltä myös osallistujia.

Illalla haettiin poijjaat sisälle ja pakkanen on nyt oikeasti helpottanut purevuuttaan huomattavasti, joten lisälämmitystä saa vähentää ja huolikin sen myötä vähenee.

Kivasti saadaan kikkailla kovien pakkasten kanssa. Iloinen juttu on se, että näytettäisiin pärjäävän. Kari on hommannut erilaisia lämmönlähteitä ja yhteistuumin on viritelty fyllinkiä sinne ja tänne. Näillä toimilla on talli pysynyt plussalla ja tallitupa reippaasti lämpimänä. Pihalla vesisoikko on sulana ja pollet tyytyväisiä, jopa vähän hereinä rapsakassa säässä.

Kari kävi aamulla antamassa väkkärit ja tarkistamassa tilanteen. Satu päästi kaverukset puolen päivän tietämissä pakkaseen. Vähän alkavat olla jo hermostuneita, kun sisälläoloa on tavanomaista enemmän. Varsinkin Hemppa tuntuu reagoivan poikkeustilaan. Pakkasen pitäisi heiketä perjantain aikana -24 asteeseen, joten kesäiset kelit ovat tulossa.

Tanja oli hoidellu taas diilien diilin ja iltatallin päälle lähdettiin vielä ajamaan Porvooseen hakemaan räsymattoja, niin saadaan viimeinenkin pihaton aukko umpeen. Pakkasen pitäisi alkaa helpottaa ja näin olleen vaikuttaa siltä, että meillä on systeemit nyt selvillä ja pärjätään myös -30 asteen tilanteessa.

Hopon kanssa tehtiin pieni käppäilylenkki ja Hemppa puski langoista läpi. Sille ei enää laiteta kaulakappaleellista loimea. Vauriot pieniä, mutta korjattavaa kuitenkin tuli jälleen.