Reippaana tyttönä maltillisesti kaasutellen suuntasin aamutalliin. Pakkasta oli lähemmäs 10 astetta ja keli kuulas. Järven suuntaan tähyillessäni sain todeta, että pinta oli jo jäätynyt. Tallille kun pääsin, niin siellä kovasti höristiin. Kilautin aamupalat pojille ja päästin lauman pihalle. Join kaikessa rauhassa glögit ennen kuin tarrasin talikkoon. Kun tallihommat oli tehty, niin puuhailin poikien kanssa hetken ja tarkastin vesikupin tilanteen. Ohuen ohut jääpinta oli ollut, mutta Hopo sen oli jo kopauttanut rikki. Siivilin palaset pois. Komea päivä oli alkamassa. Aurinko ja kuu olivat taivaalla samaan aikaan ja fiilis oli varsin seesteinen. Pari pakkasyötä riitti siihen, että tarha on kova ja ripottelin muutaman irtoheinäkasan sinne ja tänne. Tosin Urho heittäytyi vauvaksi ja ei muka osannut ollenkaan kävellä vähän muhkuraisella alustalla. Katselin vielä tovin hevosten touhua ja sitten siirryin kotihommiin.

Kari meni illalla puuhamaan lämmittimien kanssa ja Hanna teki töidensä päätteeksi iltatallin.

Seitsemältä tallille ja oikein tosiaan kirpsakassa pakkassäässä! Joku hätänen -5 astetta! Autossa oli niin kuuma, että silmä alkoi luppasta ennen määränpäätä. Kamalasti on ollut taas joulupyhinä ohjelmaa, niin kuin kuuluu ollakin, mutta kyllähän se jatkuvat tohina myös väsyttää.

Uni karisi silmistä, kun päästiin tallille. Nakattiin hevoset ulos ja hämmästeltiin siinä hetki aamun sarastamista ja hienoista lumihippusmattoa, joka oli laskeutunut maahan. Pakkanen on kovettanut pohjat, joten tarhakin on kova. Ennuste ei hetkeen lupaa lunta, joten käyntilenkkejä on luvassa.

Käytiin kotona piipahtamassa ja Kari lähti tammalaan. Tänään varsat vietiin keskenään tarhaan ja tammat jäivät tallin toiselle puolelle ihmettelemään. Aluksi Tatankaa vähän jännitti, mutta kun heinätuppo tuli kärsän eteen, niin jännitys unohtui siitä huolimatta, että Sella huuteli kovasti tallin toiselta puolelta. Merkku kehui varsoja järkeviksi ja olivat äijä kanssa kovasti tyytyväisiä asioiden etenemiseen. Vähitellen ja pehmeitä metodeja käyttäen varsat siirretään elelemään keskenään ja tammat siirtyvät toisaalle. Sellan karsina odottaa jo asujaansa.

Tammalan jälkeen siirryimme poikien luokse. Hopo ja Urho laitettiin valmiiksi pientä lenkkiä varten. Juotettiin ja ihmeteltiin sitä, että lämmitettävän juoma-astian pinnalla oli ohut jääkerros. Eli systeemi ei nyt ihan sata lasissa toimi. Hemppa jätettiin talliin pillittämään ja me lähdettiin Hopon kanssa ratsain, Kari ja Urho talutellen. Ihmettelin vähän, että Urho könkkäsi mielestäni tavallista enemmän. Urhon varusteina oli naruriimu, koska edellisellä taluttelukerralla oli vähän perseillyt. Nyt seura-Hopon kanssa ei tarvinnut pöljäillä yhtään ja ehkä naruriimustakin oli hyötyä. Ehdittiin juuri ja juuri pimeän alta pois. Auringonlasku oli näyttävä ja terapiaratsastus oli muutenkin tehnyt tehtävänsä.

Laiteltiin hevoset kuntoon ratsastuksen jälkeen ja silloin bongasinkin syyn Urhon könkkäämiseen. Vasemmassa etusessa oli vekki. Mistä lie jälleen kerran tullut erimielisyyttä ja siitä seurauksena tullut monoa. Urho – raukka! Se saa aina runtua, jos mammuteilla on jotain huomautettavaa tai muuten vaan kaivataan ajankulua.

Pojat lähtivät pihalle, mä lähdin kotiin juomaan glögiä ja Kari lähti kengittämään. Näin se homma etenee. Hanna oli luvannut myöhemmin illalla käydä ottamassa hevoset sisälle.

Meidän 10. kihlajaispäivä ja perinteiset Tapsan glögit Suonpäässä. Aamulla Kari kävi kuitenkin pyörähtämässä tallilla. Heitin Jarkon asemalla, sillä hänellä oli kaikkien harmitukseksi työpäivä. Juhlapäivän viimeiset vieraat ovat aina hevosväkeä ja niin tälläkin kerralla. Ikävä kyllä kaikki läheiset hevosystävät eivät päässeet paikalle, mutta ajatuksissa tekin kaikki olitte mukana. Hanna teki iltatallin ja näin ollen saatiin juhlistella pikkutunneille asti niin kuin asiaan kuuluu. Vaikka hevosista ei paljoa puhuta, niin nykyään ystäväpiiri koostuu ehkä puolittain hevosväestä ja tietenkin myös Tapsan glögeillä se on havaittavissa.

Aamutalli reippaina tyttöinä ja poikina. Satu oli käynyt nakkaamassa hevoset pihalle. Kari meni varsalaan katsomaan, miten sujuu, kun varsat erotetaan äideistään. Pienet laitettiin yhteiseen karsinaan ja isot seurailivat tilannetta syrjemmältä. Hyvin meni ja näin vähitellen edetään askel askeleelta kohti sitä faktaa, että lapsosten on aika itsenäistyä. Ihmisillä se tapahtuu kutakuinkin 18 vuoden iässä, hevosilla aika paljon aikaisemmin.

Me Jarkon kanssa kävimme Ridasjärvellä tallihommissa. Jarkolla oli kiire hakemaan poikaa ja samaan härdelliin lähdettiin koko klaani Haudankoskelle kippistelemään Tobyn johdolla. Kahdeksan pintaan olimme taas Ritasissa ottamassa hevosia sisälle. Pakkasesta ei ollut tietoakaan, mutta jotain pientä nonparellilumisadetta oli havaittavissa. Mahtaako talvea tulla ollenkaan? Tallin takaoveakin on saatu pitää rakosalteen vielä monena yönä, jotta talli ei tule liian lämpimäksi karvaturreille.

Aamulla ahkerina tallille ja karsinat puhtaiksi. Jarko jäi pitämään Hempalle seuraa ja siivoilemaan tarhoja. Me saatiin Hopon kanssa pieni etumatka ja suunnattiin auringon häikäistessä Päivölän suuntaan. Yritettiin edetä aika reippaasti, mutta varsin pian Kari ja Urho tavoittivat karkulaiset. Hetki edettiin yhdessä hölkillä, mutta sitten Tuttiritari antoi vähän löysiä ja rasukko kaikkosi taivaan rantaan kohti laimeasti lämmittävää aurinkoa. Oli sovittu, että kierretään pellot siten, että me Hopon kanssa kierretään ne kertaalleen ja Urho kahdesti. Kisatykki on paksussa kunnossa, mutta kyllä se lujaa liikkui silti. Se tässä kesäkelissä on hyvää, että pohjat ovat pehmeät ja hyvä on lasketella menemään. Hopon kanssa liikuimme aavistuksen maltillisemmin, sillä klippailuista huolimatta sillä on paksulti karvaa enkä ehdoin tahdoin halua sitä hikeen vetää. Pelkään, että vilustuu tms.

Paluumatka tehtiin jo yhdessä, hyvässä hengessä. Kiva lenkki ja kaikilla osapuolilla hyvä mieli. Ehkä ei niinkään joulumieli, mutta kiva fiilis kuitenkin. Kyllä joulumieli kaipaisi lunta ja pientä pakkasta. Kuitenkin kun ilta pimenee ja porot taivaalla liikkuvat, niin joulumielikin löytyy.

Pojat jäivät paistattelemaan päivää ja siirryimme tammalaan. Hetki seurusteltiin ja harjailtiin tehotytöt ja sitten kiirehdimme aamupuurolle, joka meillä siis nautittiin nippa nappa ennen kahta. Illalla Kari kävi vielä ottamassa hevoset sisään ennen kuin pukki ennätti meille.

Kari kävi illalla Urhon kanssa taluttelulenkillä. Rehvasteli treenanneensa pikakävelyyn ja huiput oli 9 km/h. Ehdotin liittymistä maantiekävelyn maajoukkueeseen. Asia jäi vähän kesken, mutta ehkä seuraavat saavutukset tulevat siltä saralta.

Isoksi iloksi Tatankan silmästä oli turvotus poistunut. Se oli edellisenä päivänä niin säälittävän näköinen, että sydäntä riipi! Mitä lie oli saanut sinne tungettua, mutta ainakin vieras esine oli nyt tullut pois.

Aamupäivällä ajelin tallille ja pistin Hopon lenkkikuntoon. Keli oli todella keväinen. Tänään vietetään talvipäivänseisausta ja kevättä kohden aletaankin mennä toivottavasti jo heti huomenna. Kun päästiin liikkeelle, niin hämmästelin sitä, että linnut laulelivat, ruoho vihersi, pajuissa näytti olevan jo kissat ja koivujen silmut vihersivät niin rankasti, että jos ottaisi oksia sisälle, niin viikossa niissä olisi lehdet. Hämmentävää.

Hopo oli erityisen kivalla tuulella. Oli jo valmisteltaessa ja lenkillä taas ihan parhaimmillaan. Päivölän suuntaan mentiin ja kierrettiin meille uusi peltolenkki. Puolitoista tuntia saatiin käytettyä aikaa. Lopussa taluttelin puoli kilsaa ja annoin paapan samalla metsästää ihania vihreitä korsia suuhunsa. Tallilla taas juotiin ja loroteltiin. Sitten vanhus pääsi kavereiden kanssa tarhaan. Se on kyllä minulle kovin rakas. Ja varskinkin, kun on ollut nyt muita menetyksiä, niin Hopon merkitys on korostunut.

Olin ajatellut, että otan Urhon vaihdossa ja se tulikin tervehtimään, mutta kun heilautin naurua, että lassoaisin sen mukaani, niin tyyppi käännähti kannoillaan ja lähti livohkaan. Totesin, että en ala mudassa sen kanssa kisailemaan jote olkoot. Siirryin talliin tekemään tallitöitä. Hemppa kävi koputtelemassa ovella ja häädin sen pois, sillä on turha oppia kolkkaamaan aina, kun joku tallissa touhuaa.

Iltatallin aikaan ajeltiin kääkän kanssa yhdessä paikan päälle ja tehtiin iltahommat todella rivakasti. Sitten kiirehdittiin hoitamaan muutama tonttuilukäynti ja päätettiin kierros Tiipiille. Tatanka oli saanut jotain silmäänsä. Se oli rähminyt runsaasti ja turvotteli. Tutkittiin, mutta ei löydetty silmästä ainakaan tässä vaiheessa mitään. Päivänsankari (6 kk) sai nakertaa itselleen sopivasta porkkanasta paloja ja sai luonnollisesti asiaan kuuluvia haleja ja rapsutuksia. Pieni päivänsäteemme. Toivottavasti se saa elää hyvän ja pitkän elämän, vaikka moni vaara vaanii kaikkialla. Kauhutarinoihin törmää jatkuvasti, mutta eihän varsaa voi pumpuliinkaan kääriä, vaikka mieli tekisi. Pidetään sormet ristissä ja toivotaan parasta.

Satu hoiteli pojat aamulla ulos. Kari hoiteli ne illalla sisälle. Siinä välissä gubbe ehti hoitaa pari kengitystä ja satulan sovittelua. Mulla viimeinen työpäivä ja joulu on jo ovella.Lunta saisi tulla, monestakin syystä.

Aamulla reippaina tyttöinä ja poikina ajelimme tallille. Usvaa ja tihutusta ja heti aamusta meilein 10 astetta lämmintä. Tänään tehtiinkin joulukuun lämpöennätyksiä. Yli 11 astetta joulun alla on tavatonta ja toivottavasti ainutkertaista. Jos ihmiskunta on vaikuttanut näin paljon ilmastoon, niin huonostihan tässä tulee käymään.

Hevoset hörisivän tallissa ja saivat aamupalansa ja pääsivät pihalle. Vein Hopon tammatarhan portista, että puupussikin tulisi syötyä. Ovat nyt olleet aika liikkumattomina pihattopuolella ja harrastaneet lähinnä oljensyöntiä.

Kari lähti lyömään Sennulle kenkiä alle ja mä siivosin karsinat. Samalla tohinalla aloin laitella Sellan karsinaa kuntoon. Kun hommat oli tehty tutkailin hetken hevosten touhuja ja viritin riippumaton paikalleen. Ehdin siinä hyvän tovin kellitellä ennen Karin saapumista. Riippis on ihan loistava idea ja olen siitä haaveillut jo vuosia tavalla tai toisella. Sellainen olisi ihan toimiva trailerissakin. Hyvää on kannattanut odottaa.

Mulla särki päätä, joten pääsin kotiin. Kari lähti vielä juoksuttamaan tammoja ja siivoamaan tarhaa. Typykät tekivät täyskaadon, sillä kentälle päästyään ottivat yhteistuumin sen sortin irtioton, että äijä tuiskahti turvalleen märkään tonttiin. Harmi, että kuvamateriaalia ei tästä ole saatavissa. Iltatalli hoidettiin yhdessä. Tallin takaovi jätettiin raolleen, sillä lähes heti, kun hevoset otettiin sisälle oli tallissa jo 12 astetta lämmintä. On tämä hämmentävää, kun jouluna on lämpimämpää kuin juhannuksena!!

Mulla viimeinen ihan oikea työpäivä, joka sujuikin n. 200 valmistunutta juhlistaen. On fantastista nähdä muutos, mikä muutamassa vuodessa nuorissa tapahtuu. Lapsia tulee elokuussa sisään ja aikanaan nuoria aikuisia kävelee juhlavaatteissa ulos. Kyyneleittä ei tänäänkään pärjätty, mutta miksipä ei muutamaa liikutuksen kyyneltä voi aina valmistumisjuhlissa vuodattaa. Lisäksi mulla muuttuu taas vähän työtehtävät, joten tämä päivä oli jälleen jonkun loppu ja jonkun muun alku. Näitä on nyt tämän vuoden loppuun kertynyt aika paljon.

Kari lähti aamulla varhain poikien luo ja uurasti siellä hyvän tovin. Seuraavaksi hän siirtyi tammalaan. Pene oli vuolua vailla. Samalla suunnittelivat sellaista kuviota, että tammikuussa Sella lähtisi Ridasjärvelle ja Talla jäisi vielä kevätkaudeksi Järvenpäähän. Ehkä teemme niin. Varsat saisivat seuraa toisistaan ja Sella pääsisi vähitellen takaisin töihin. Sydäntä vaan riipii erottaa äitiä ja lasta. Mutta niinhän sen on tietenkin pakkokin jossain vaiheessa mennä.

Viideksi piti taas kiirehtiä takaisin tallille, sillä vuorossa oli Suonpään tallin ensimmäiset pikkujoulut! Glögiä, naposteltavaa ja hupaisaa seuraa! Vuotuiset seinäkalenterit löysivät uusia omistajia. Iloinen porukka poistui varhain paikalta ja ennen yhdeksää mekin olimme valmiita kotiin ja hevoset mutustamaan heiniään. Tiet olivat monin paikoin liukkaina, joten tarkkana sai olla hilpeästä tunnelmasta huolimatta.

Tunteikas ja hieno päivä. Joulu on ihanaa aikaa. Parasta siinä on iloiset ihmiset, ystävät ja yhdessäolo. Se, että otetaan aikaa tavata ystäviä. Moni elää kiihkeitä ruuhkavuosia ja silloin meinaa unohtua läheisten ja ystävien merkitys. Jos ei muuta, niin kerran vuodessa, jouluna, yritän paikkailla sitä, että aina ei vaan ole aikaa, vaikka kuinka haluaisi ystäviä tavata. Vaikka en sitä missään tapauksessa osaa riittävän selvästi tuoda esille, niin ystävät ovat minulle tärkeitä. Ilman teitä olisi elämä aika yksipuolista ja väritöntä. Onnistumiset ja epäonnistumiset täytyy saada jakaa. Olen iloinen siitä, että olette olemassa ja jakamassa ja saan puolestani jakaa myös teidän elämänne huiput ja syvänteet.