Ammattiopisto laskeutui jouluun. Vähän vielä kiirettä ja korkojen kiivasta kopsetta, mutta yhdeltä siirryimme tuomiokirkolle kuulemaan jouluevankeliumia. Kahdelta oli pitkäaikaisen esimieheni läksiäiset ja kyynelehtien toivottelimme apulaisrehtorillemme hyviä eläkepäiviä. Viideltä lähdin kiirehtimään mr-komitean viimeiseen kokoukseen, joka virallisen osuuden jälkeen muuttui pikkujouluiksi. Meillä on ollut mieletön porukka. Erilaisia ihmisiä, erilaisia hevostaustoja, mutta kaikilla intohimo viedä lajia eteenpäin ja kilpailukykyiseksi lajiksi muiden lajien vierelle ja naapurimaiden tasolle. Sinä aikana, minkä itse olen komiteatyössä viettänyt on tapahtunut valtavasi kehitystä ja olen iloinen, että olen saanut olla osaltani lajia viemässä siihen suuntaan, että matkaratsastus on oikeaa hevosurheilua eikä mitään puskaratsastelua. Määrätietoisesti olen tehnyt töitä sen eteen, että lajille saadaan näkyvyyttä, tunnettuutta ja asema liiton sisällä ja sen verkostoissa. Lobbausta ja itsensä likoon laittamista tunteja ja taas tunteja. Toivottavasti seuraava komitea jaksaa myös painaa talkoohengessä pitkää päivää ja edustaa. Kaikki osaaminen, asiantuntijuus lajista on niissä hommissa tarpeen. Referenssiä kaivataan ja ilman sitä komitea ei ole minkään arvoinen. Jos tämän vuoden komitea ei ole nauttinut kaikkien harrastajien luottamusta, niin minun luottamusta ei nauti sellainen komitea, jolla ei ole kokonaisvaltaista, monipuolista ja tiukkaa tietämystä lajista.

Satu viestitteli tallilta, sillä teki ensimmäistä iltatalliaan. Homma sujui kuitenkin vankalla ammattitaidolla. Päätä särki ja kun lähdin ajelemaan kotiin, niin olin todella onnellinen, että meidän viimeinen kokouksemme oli ihan naapurissa. Kaikkiin kokouksiin olen tähän asti ajanut pääsääntöisesti Tampereelle. Omalla ajalla ja omaan piikkiin, jotta ei komitean vähiä rahoja menisi km-korvauksiin. Vaihdettiin vielä Tanjan kanssa lahjasäkit, sitten nappasin migreenilääkkeen ja kurvailin kotiin. Ennen kahtatoista olin jo vällyjen välissä ja ennen kuin kunnolla nukahdin, ajoi taksi pihaan ja hetkeä myöhemmin oli Karikin vieressä tuhisemassa.

Kiireinen työpäivä valmistumisjuhlien alla. Tallille en ehtinyt, niin hätyytin Satun piipahtamaan paikalla alkuillasta. Hanna hoiteli iltatallin. Lämmintä on melkein 10 astetta ja musta joulu on valitettava tosiasia. Samalla tammojen kotiutuminen siirtyy tulevaisuuteen. En halua ottaa niitä kuivista oloista kuraan. Vaikka pohjat ovat jollain tavalla kestäneet, niin osa tarhasta on kyllä sietämättömän liejun peitossa.Tarkoittanee sitä, että ennen seuraavaa syksyä saa sora-auto käydä pihassa useammankin kerran.

Kokousrikkaan päivän päätteeksi tallille. Touhuilin taas yhtä ja toista ja kävimme Hopon kanssa reippaalla taluttelulenkillä. Paluumatkalla se olisi kovasti ollut menossa laitumien suuntaan. On kai mielessä, että kun ruoho vihertää, niin laitumelle pitäisi päästä. Märkää usvaa ja pientä tihutusta oli tarjolla. Tämä taitaa olla kaikkien aikojen lämpimin ja samalla surkein joulukuu.

Työkuvioiden takia olin Lepuskissa ja sieltä kiirehdin tallille. Puuhailin poikien kanssa jotain pientä ja levittelin olkia sovitulla tavalla kolmeen paikkaan. Tuntuu vaan siltä, että paljoa ei jää leviteltäväksi, sillä tyypit syövät olkea kuin hullut puuroa. Toivottavasti ei aiheuta mitään ähkyyn viittaavaa.

Satu hoiteli aamutallin, Hanna iltatallin ja mä kävin päivällä katselemassa, että kaikki on niin kuin pitää. Sen verta talvi antoi lupausta, että olin huolissani Hopon juomisesta.

Aamulla aamutalliin ja Kellokosken kohdalla yllätyttiin siitä, että maa olikin valkoinen! Huiskittiin hommat ja mä pääsin Hopon kanssa pienelle lenkille. Kari valmisteli sillä aikaa pihattojen oviverhoja ja nostettiin ne vielä paikalleen ennen kuin kiirehdittiin kotiin, sillä äijällä oli matkustuspäivä edessä.

Illalla, kun menin iltatalliin, niin sain todeta, että oviverhot olivatkin jonkin sortin kynnyskysymys. Tyypit eivät suostuneet kulkemaan niistä läpi. Hämmentävää, sillä vastaavista virityksistä ovat kulkeneen moneen kertaan edellisissä talleissa, joissa kovilla pakkasilla on sisäänkäyntiin viritelty loimia yms. Kun vähän raotin verhoja, niin tultiinhan sieltä, että pelkällä kutsumisella eivät sisään tulleet. Täytyy nyt antaa niille aikaa sopeutua. Pihatoissa on nyt kuitenkin uudet oljet ja vähitellen oviverhot paikallaan. Hitaasti, mutta varmasti asiat etenevät ja kulkevat siihen suuntaan, että saadaan tammat kotiin. Huomasin, että multa on yksi sähkölankaprojektikin jäänyt kesken ja metsätarhakin pitäisi viritellä, mutta jälleen kerran ei voi muuta kuin todeta, että vähitellen ja ajan kanssa.

Olin vähän lupaillut meneväni Päivölään kuuntelemaan joululauluja, mutta siihen ei nyt aika ja energia riittänyt, joten ensi vuonna sitten. Jätin myös työpaikan kauneimmat joululaulut väliin, mutta joulukirkkoon on sentään pyrkimys mennä.

Hanna ahkeroi aamutallissa, niin pääsimme pitkästä, pitkästä, aikaa yhdessä lenkille. Poikkeuksellista oli myös se, että ilma oli kuiva eikä sateesta ollut tietoakaan. Kari antoi mulle muutaman minuutin etumatkan ja kun pääsin liikkeelle, niin mietin mielessäni, että niin hyvää fiilistä hevosen selässä ei ole ollut moneen kuukauteen. Biisit soi päässä ja Hopo pörheänä pisteli menemään. Olin niin keskittynyt omaan hauskuuteni, että ratsastettiin yhdestä risteyksestä ohi. Onneksi satuin vilkaisemaan taakseni ja juuri samalla hetkellä Kari kurvasi oikealle reitille. Huusin perään ja kas, äijä kuuli ja jäi odottamaan. Väitti mun laulaneen joululauluja ja eksyneen sen johdosta, mutta todellisuudessa lauloin Adelea.

Pohjat olivat hyvässä kunnossa ja muutenkin maisemat ihan mainiot. Hölköteltiin muutama kilometri yhtä matkaa ja sitten Urho lähti lisälenkille. Taas kun jäin yksin, niin mietin, miten hyvin asiat kaikesta huolimatta ovat. Olin tosi tyytyväinen siihen, että olemme kaikki meidän hevoset saaneet opetettua siihen, että jos kaverin kanssa reitit erkanevat, niin siitä ei seuraa muuta kuin ehkä aavistuksen omainen vauhdinlisäys. Tuon tyyppiset asiat kun eivät tule itsekseen, vaan ne täytyy opettaa. On paljon muitakin pieniä, mutta elämää helpottavia asioita, joita on hevosten kanssa treenattu. Ei mitään ihmeellisiä maailmaa mullistavia taitoja, mutta pieniä juttuja, jotka tekevät harrastamisesta aavistuksen helpompaa. En oikein koskaan ole ymmärtänyt sitä, että ongelmia pidetään stabiilina tilana. Vain muutos on varmaa ja melkein kaiken käytöksen voi muuttaa toiseksi, kun vaan jaksaa nähdä vaivaa.

Niin tai näin, Hopon kanssa jatkettiin kahden, kunnes usvan keskeltä alkoi kuulua laukan rytmikästä jytinää ja hetken päästä aaveratsastajat putkahtivat ulos usvasta. Urho oli meno päällä ja hyvin oli kulkenut. Rinta rinnan hölköteltiin kotia kohti. Urho olisi mielellään pistänyt isompaa vaihdetta silmään ja Hopo vähän taktisempana tyyppinä olisi mielellään kiilannut itsensä Urhon eteen ja blokannut avoimen ohituskaistan. Ridasjärven autoilijat ovat kovin varovaisia hevosten kanssa. Antavat tilaa ja tarkkailevat ratsastajien käsimerkkejä. Yksi pieni poukkaus koettiin ja sen seurauksena ehdin jo vähän pelästyä, että miten käy, mutta eihän siinä mitään käynyt, nopeasti oli hevoset kontrollissa ja iso tie ylitettiin kaikessa rauhassa.

Tallilla pojat juotettiin ja annettiin niiden hetki kuivatella. Kari viritti lämmitettävän juoma-astian uuteen paikkaan ja sitten olikin jo kiire seuraavaan paikkaan, eli tammalaan. Yskimistä ei ole nyt kuulunut, joten pidätellään nyt vielä hetki hengitystä ja odotellaan varmuutta siihen, että köhinät ovat taakse jäänyttä elämää.

Illalla vielä iltatalli ja samalla virittelin vähän lisää joulutunnelmaa tallituvan puolelle. Siellä on kohta jouluisampaa kuin meillä kotona.

Hannan iltatalli. Ei raportoitavaa. Me vietettiin ihan vaan koti-iltaa kynttilöiden valossa, herkkujen äärellä joulumusiikin säestyksellä. Kaivoin vihdoin joululevyt esille. Muutenkin jouluvalmistelut alkavat olla valmiina. Joka päivä ja joka viikko jokin koriste löytää paikkansa ja olemme askeleen lähempänä juhlapyhiä. Töissäkin on melkein päivittäin jokin joulujuttu. Tänään olisi ollut tarjolla kauneimmat joululaulut, mutta päätin vaihtaa sen Päivölän joululauluihin.

Karilla keikka Raisioon ja pitkän päivän lisäksi tuli pikakäynti Turun kyttikselle, joten iltatalli oli mun heiniä. Tällä kertaa oli Urho kulkeutunut salasäkille ja hörisi kovaäänisesti joka kerta, kun vilahdin pihalla johonkin suuntaan. Hopo ja Hemppa kiistelivät toisella puolella. Arvelivat kai, kun heinien kanssa kahisin, että joku saa ja joku ei ja nahistelu auttaa asiaa. Pelkään aina, että Hopo vanhana ei ennätä väistää, mutta ihan ketterästi se pinkoi karkuun ilmassa viuhuvia kavioita.

Tallissa tilanne oli taas rauhallinen ja kaikki olivat tyytyväisiä heiniensä äärellä.

Kari lähti kengittämään ja mä ajelin töistä tallille. Heinää menee edelleen liikaa ja nyt täytyy alkaa punnita säkkejä, kun selvästi arvioimalla syötetään yli tarpeen. Lisäksi huomasin, että heinäverkot alkavat antautua. Jäin oikein miettimään, että pitääkö rikkoutuneita pyrkiä korjaamaan, vai ostaa uudet. Ja jos ostetaan uudet, niin varmaan on syytä siirtyä kokonaisuudessaan laatuverkkoihin. Uskoisin, että niiden kestoaika on pidempi. Muuten ei mitään ihmeellistä. Hopo oli tammatarhan puolella ja pääsi siis ensimmäisenä sisälle.

Tuuli oli taas niin kova, että tupee meinasi lähteä päästä ja ikäväkseni totesin, että pihaton läpyskät heiluivat mielettömästi, joten tämän tason tuulissa ne eivät lämpöä pidä päätyoven osalta.