Jotta edellisen illan joukkopako ei toistuisi, menimme tallille kahdestaan. Hommat hoituivat nopeasti ja sisäänotto meni ihan lellisti avustettuna. Muuten ei mitään erityistä. Hopon heinäsäkkihommeli toimii hyvin.

Hevoset laitettiin taas vierastarhaan, koska siellä on kantava maa. Iltatallin aikaan Kari sai kokea kuinka helppo tarhasta on ottaa pelkän narun kanssa yksi kaveri pois ilman, että sieltä ei rynni ylimääräisiä. Lopputulemana kolme hevosta pyöri pitkin pihaa irtona. Hetken häröiltyään astelivat avoimesta ovesta kaikki talliin ja kukin omaan karsinaansa. Lisäksi Hopo kaatoi melassivesikipponsa karsinaan, joten putkeen meni taas homma. Sellainen tarina tällä kertaa.

Itsenäisyyspäivä. Vettä sataa. Sitä satoi jopa siinä mittakaavassa, että Ylen läpeensä märkä toimittaja ylitti uutiskynnykset muuallakin kuin kotimaassa. Joku innokas jaksoi kuitenkin lähteä osoittamaan mieltäänkin sikamaisen kamalaan säähän. En jotenkin käsitä ollenkaan, että mistä ikinä epäkohdista täytyy vonkua juuri itsenäisyyspäivänä. Jos meillä ei olisi itsenäisyyttä, niin ei tarvitsisi varmaankaan paljoa mussuttaa. Jännä tapa osoittaa kiitollisuutta ja arvostaa maana saavutettuja oloja.

Aika arkisesti sujui meidän juhlapäivämme. Aamutalli kahteen pekkaan. Sieltä vähitellen siirryimme Haudankoskelle, jonne kokoontui pieni perheporukka viettämään Anan synttäreitä ja kohottamaan samalla maljaa itsenäiselle Suomelle. Kukaan ei osoittanut mieltään.

Illalla mä ehdin vielä iltatalliin ja Kari tammalaan. Pitäisi alkaa suunnitella ensi vuoden treenejä ja kilpailukalenteria. Ei vaan jotenkin nappaa. Urho varmaan muutamat kisat menee, mutta taitaa olla eräänlainen välivuosi edessä. Kerätään vähän intoa ja energiaa. Voihan se tosin olla, että kone käynnistyy taas, kun tämä loputon sade ja kura loppuu. Sitä ennen ei oikein into jaksa kantaa ensi kesään tai syksyyn. Syksyn väsymys ja kyllästyminen ei ainakaan toistaiseksi ole suuremmin muuksi muuttunut.

Jätin myrskyn vuoksi aamuheinät laittamatta valmiiksi illalla ja siitä syystä ajelimme kahdestaan tallille aamusella. Kari viritti heinät ja mä pistin hevoset pihalle. Ei tee kyllä yhtään mieli selkään, joten liikkuvat keskenään sen, mitä liikkuvat. Turha on ilmeisesti unelmoida lumesta ja pakkasesta. Sellaista luksusta ei ole luvassa. Tammoja ei ainakaan oteta tontille, etten kuin nämä lähes 10 asteen sadesäät siirtyvät toisaalle.

Kun tallihommat oli tehty, niin juotiin tietenkin kahvoset pitkän kaavan kautta. Tämän jälkeen kiirehdimme tammalaan. Laadukkuudesta huolimatta alkavat myös tammojen olosuhteet olla kosteat. Haettiin kaksikko sisälle. Karin piti saada kikkailla, tulisiko varsa sisälle vain riimunaru kaulalla. Ei tullut.

Sella pistettiin kengityspaikalle ja Kari laitteli sen kaviot kuntoon. Isäntä jaksaa ihastella, miten upeassa kunnossa Sellan kaviot nyt on. Operaation ajan Tatanka joutui olemaan yksin karsinassa. Voi miten sen oli paha mieli. Piti itkeä ja kolistella. Kun menin sen seuraksi harjailemaan, niin ei ollut niin onneton, mutta yksin oli kyllä kurjaa olla. Stressasi raukka niin, että paskoikin monta kertaa.

Lopulta piina päättyi ja varsa pääsi mammansa luokse. Nyt olikin vuoro sen kaviohuollon. Kari on nyt lähes päivittäin putsannut sen kaviot koukulla ja totuttanut siihen, että jalkaa pidetään ylhäällä. Kaikki kaivot raspattiin ja vuoltiin. Varsakavio on kasvanut ulos ja Karin on tyytyväinen kavioiden muotoon.

Tammat pääsivät sisälle ja me lähdimme mun viimeisille jouluostoksille. Kari palaili myöhemmin siivoamaan tarhaa ja kuudelta olimme taas isojen poikien luona ottamassa niitä sisälle. Hopo hönötti tammatarhan portilla. Kun Urho ja Hemppa kiirehtivät talliin sisälle, niin se vaan seisoi patsaana sateessa ja tuulessa. Kipaisin sen luo, otin harjasta kiinni ja lähetin tallin pääovelta omaan karsinaan.

Kokeeksi laitettiin Hopon iltaheinät verkkoon. Olen katsellut sen mutustelua. Varsinkin aluksi se jauhaa ja jauhaa ja ottaa lisää suuhun heinää ja lopulta pullauttaa klöntsan pihalle. Hampaathan nyt katsottiin ja osasyyllinen tähän mössäämiseen on tiedossa, mutta luulen, että pienemmät suulliset voisivat myös vaikuttaa asiaan. Olen jopa ostanut pari uutta punaista verkkoa, jotka voivat jatkossa olla Hopon verkot, jos systeemi toimii.

Vaihdettiin tallituvassa iltajuhlavaatteet ylle, toivotettiin hevosille hyvät yöt ja kiirehdittiin Mervin luo viettämään tammatallin pikkujouluja. Hevosaiheisen keskustelun ja hyvän sapuskan parissa vietimme seuraavat tunnit. Mervi on sisustanut yhden huoneen Penen pokaaleilla, kuvilla ja suurteoista kertovilla lehtijutuilla. Mikä voisi olla parempi ympäristö viettää tallin pikkujouluja. Samalla muisteltiin menneitä. Sekin taitaa kuulua asiaan.

Töiden jälkeen kiirehdin tallille. Satuin parahiksi paikalle, kun olkipaalin päältä pressu lennähti hevosten tarhaan. Hevoset olivat kaikki tuulta ja myrskyä karussa pihatoissa. Jos talven on tarkoitus tästä eteenpäin olla tämän kaltaisia, niin pihatot ovat ihan pakollisia rakennelmia talliympäristössä. Revin pressun takaisin ja sain sen jollain tavalla aseteltua paalin päälle. Lisäsin hevosille vähän heinää ja siirryin kiireesti sisälle tekemään tallihommia valmiiksi. Kuudelta viestiteltiin ja todettiin, että otan pojat sisälle. Kovin tulivat reippaasti. Hinkutin hevoset kuiviksi. Urho oli lähinnä oleillut katoksen alla, mutta Hopo oli kyllä kunnolla märkä. En jaksa olla hämmästelemättä, miten kuiva talli-ilma meillä on. Uskoisin, että pelletit imevät kosteutta myös talli-ilmasta. Vaikka nyt hevoset tuovat kosteutta mukanaan sisälle, niin silti tallissa on sopivan kuiva ilma.

Kari kävi tammalassa ja totesi, että keliolosuhteet ovat melko extremeä. Taas yksi antibioottikuuri alkaa olla lopuillaan. Pidämme kaikki peukkuja, että köhäkierre alkaisi helpottaa.

Karille avautui mahdollisuus päästä Emiraatteihin kisaamaan joulun jälkeen. Tovin mietittyään totesi, että nyt ei vaan ole rahkeissa varaa. Likviditeettivaje on eläinlääkärikulujen johdosta sitä luokkaa, että tähän saumaan ei reissu ole mahdollinen. Täytyy toivoa, että vastaava mahdollisuus tulisi vielä joskus vastaan, mutta nyt oli pakko vastata kieltävästi.

Kari kävi iltapäivällä tallilla pyörähtämässä ja Hanna hoiteli iltatallin. Ei mitään ihmeellistä. Vettä ja liejua on siinä mittakaavassa, että Hanna oli kupsahtanut pihaton oven tuntumassa kumoon. Pimeää ja märkää on. Olen yrittänyt viritellä tallille myös vähän joulua, mutta aika vähäinen nostatus niillä on saatu aikaiseksi.

Töistä tallille ja kiireesti Hopon selkään. Se oli kuljeksinut yksinään tammatarhan puolelle, niin sain sen ilman draamaa ulos tarhasta ja sisälle talliin valmisteltavaksi. Nappasin otsalamppuni matkaan ja aika pian jouduin toteamaan, että superhyperhyvä led lencer on kyllä menettänyt voimansa tai sitten joku on käytellyt sitä tallihommissa sen verran, että akkua oli enää hintsusti jäljellä. Niin tai näin, fikkari ei auttanut näkymään tai tulemaan nähdyksi.

Pimeässä Hopon kanssa taivallettiin puolitoista tuntia. Mulla alkoi hanuri hiertymään ja kun nousin mr-istutaan, niin Hopo tulkitsi sen siten, että vauhtia pitää lisätä. Omituisia pihavaloja oli kaikkialla ja vastaan tuli erilaisilla valoilla, kilinällä ja kolinalla varustettuja ajopelejä. Mietiskelin siinä mennessäni, että olemme saaneet seuraksemme kyllä ainutlaatuisia eläinystäviä. Tietenkin jokainen elävä olento on uniikki, mutta silti. Dottie oli koira vailla vertaa ja Hopo on hevonen, jollaisia ei enää ole. Ystäväni menetti juuri oman kasvattivarsansa ja voin vain kuvitella hänen menetystään. Kun Hopon aika tulee, niin se on menetys, jota ei voi korvata millään. Mietin samalla, että miten psyykeeni kestäisi sen, että Tatankalle kävisi nyt jotain. Ei voi muuta kuin toivoa, että näemme varsan kasvavan ja komistuvan. Niin pienestä kaikki on kiinni.

Hopo sai lenkin jälkeen hellyyttä ja huomiota, vaikka ei se sellaisesta suuremmin piittaa. Päästin sen vielä hetkeksi pihalle. Karikin oli saapunut paikan päälle ja viritteli vierastarhaan heinäverkkoja. Yhtenäisen sateen johdosta olin saanut päähäni, että voitaisiin hetkeksi siirtää hevoset kovapohjaisempaan vierastarhaan. Tosin, eihän sekään jatkuvaa sadetta ja isoja hevosia loputtomiin kestä, mutta olkoot nyt välillä siinäkin.

Laittelin sapuskat ja otin hevoset sisälle. Urho oli päättänyt käydä kyljellään, joten sain vielä raapia sen kuran alta näkyviin. Kun hommat oli tehty, niin ilta olikin taas pitkällä, joten pizzaa päivälliseksi ja äänikirjaa kuunnellen nukkumaan.

Joulukuu! Vaikea uskoa, kun lämmintä on tyyliin +7 astetta ja vettä sataa tasaiseen tahtiin. Ajelin töistä suoraan tallille moikkaamaan hevosia. Hanna teki iltatallin. Kari puolestaan suuntasi tammalaan ja touhuili juttuja typyköiden kanssa. Antoi Tatankan lääkkeet, jotka menevät edelleen naurettavan helposti alas. Tatanka on sisäistänyt tämän lauman moton: kaikki mitä tarjotaan kannattaa syödä.

Mulla tallivapaa päivä. Satu hoiteli aamuhommat ja Kari iltahommat. Ei mitään ihmeellistä. Ollaan tarkkoina juomisen ja juottamisen kanssa. Varsinkin Hopon kohdalla. Tosin lämpimät kelit eivät yleensä aiheuta huolta. Klippaus on tehnyt sen, että tallissakaan ei tule hiki.

Puuhakas päivä. Aloitin aamun tallihommilla. Puolen päivän tietämillä oltiin jo Tiipiillä. Kari kiipesi selkään ja mä pidin seuraa Tatankalle, joka ei ollut ihan varma haluaako se juoksennella mamman mukana, vai karata kentältä omille teilleen. Porkkana, niin kuin kaikki muukin syötävä, kelpaa aina. Päätinkin ottaa sen kentällä talutukseen ja aloittaa pysähdys- ja liikkeellelähtöharjoituksia. Meni ihan hämmentävän hyvin. Varsaa ei suuremmin emän hommat kiinnostaneet ja sama päti Sellaan. Toki se vähän tarkkaili kuitenkin tilannetta, mutta ei puhunut mitään. Tatanka yskähti pari kertaa ja lipoi kielellä nenäräkää suuhunsa, niin kuin nuhaiset kersat.

Hämärän hetkellä paineltiin talliin ja laitettiin Hopo sekä Urho ratsastuskuntoon. Verkat maastossa ja pieni tovi kentällä. Märkää on, mutta ihan hyvillä mielin saatiin hommat tehtyä. Lopuksi vielä tallihommat ja hevoset nukkumaan. Ihan hupimielessä punnittiin heinäpusseja. Heinää menee helposti säkkiin enemmän kuin pitäisi, joten punnitus ei olisi yhtään pahasta. Varsinkin, kun Urho on jopa pullukka.