Satu teki aamutallin. Kari oli illan töissä ja mä sain Sarin mukaan iltatalliin. Käytiin perussettiä läpi ja harjailtiin hevoset. Sarilla oli hevosille paljon kerrottavaa. Lopuksi juotiin vielä kupposet kuumaa munkkien kera.

Kiirehdin töiden jälkeen suoraan tallille, sillä keli oli poikkeuksellisesti pakkasella ja halusin käydä tarkistamassa, että vesi on sulaa ja heinää on. Lisäsin heinää ja otin kannatuksen vuoksi Urhon ja Hopon karsinat. Kokkailin safkat valmiiksi ja kiirehdin kotiin. Kellokoskella morjestettiin Karin kanssa, joka oli menossa tallin suuntaan toimittamaan yhtä satulaa ja ottamaan hevosia sisälle. Tallihommiakin oli jäänyt vähän jäljelle, joten äijä sai viettää laatuaikaa.

Viikistä saatiin tulokset. Streptokokki, varsojen kausiflunssa. Kuitenkin lyötiin antibioottikuuri päälle viideksi päiväksi. Saavat olla ja elää muutoin normaalisti. Nyt olisi sitten aika hoitaa varsan vakuutukset kuntoon. Melkoisen loven klinikkakäynnit tekevät muuten aina lompakkoon. Mutta kuten eräs ystävä totesi, rahaahan meille tulee joka kuukausi, joten ei sen perään kannata itkeä. Totta. Enemmän olisi itkettänyt joku työlästä hoitoa ja elinikäisiä vaurioita aiheuttanut tauti.

Hanna oli käynyt etsimässä sopivaa rekvisiittaa Kuuman kisoihin. Huonosti löytyi, joten saattaa käydä niin, että tavoillemme uskollisina meidän ratsukko osallistuu ilman hupailua. Nämähän ovat Urhon juhlakisat. Meidän yhteistyömme alkoi tasan kaksi vuotta sitten juuri Kuumassa.

Tehtiin tynkäpäivät töissä ja oltiinkin hyvissä ajoin tallilla. Pikainen visiitti vain ja suunta Naantaliin. Vuosi sitten joululahjaksi saatu lahjakortti otettiin käyttöön ja vietettiin rentouttavaa aikaa kylpylässä. Hanna teki iltatallin. Outoa oli olla reissussa ilman hevosia tai hevoaiheita. Ihan vaan siviileinä.

Samaa harmaata tihutusta. Mulla oli kiertuekeikkaa, joten ehdin hyvissä ajoin tallille. Puuhailin hevosten kanssa ja siivosin karsinat siinä samalla. Vähän myöhemmin Kari ilmestyi paikalle ja viritteli myös toiseen pihattoon valot. Nyt pitäisi ainakin näkyvyyttä olla. Olkea pitäisi vähitellen lisätä. Aika paljon pojat viihtyvät pihatoissa. Urho pääsääntöisesti seisoo pihatossa sisällä ja syö oviaukosta kurkotellen säkistä heinää. Koko kolmikko vaikuttaa kotiutuneen hyvin ja ovat ihan tyytyväisiä. Tarha on osin tosi kurainen, osin vähän kurainen ja ihan pieneltä osin jopa kuiva. Ilman saappaita ei ole kyllä tarhaan asiaa.

Ilmo toi uutta heinää. Sitä kuluu kyllä liian paljon ja hevoset ovat pyöreitä. Vaakaa pitäisi käyttää ja ihan oikeasti punnita heinä, eikä vaan tunkea sitä syötäväksi fiilispohjalta. Hevosilta jos kysyy, niin aina on nälkä!

Hanna teki iltatallin.

Satu urakoi tallilla. Illalla Kari veti uudet sähköt putkien sulatusjärjestelmään. Kelit kurjat ja hevoset koputtelivat oven takana jo hyvissä ajoin, että pääsisikö sisälle kuivaan ja läpimään.

Kiirehdin töistä suoraan tallille. Satu oli käynyt päivällä tarjoamassa lämmintä juomaa. Hannakin oli pyörähtänyt tallilla. Eli vilskettä oli ollut tavalliseen arkeen verrattuna. Heitin mennessäni siivut heinää ja painelin siivoamaan karsinoita. Kari kävi kotona vaihtamassa vaatteet ja nappaamassa huomiotakin päälleen. Urho laiteltiin valmiiksi, heitettiin heijastinloimi päälle ja lähtivät liikkeelle. Pohjat ovat nyt kovat, joten rauhallinen lenkki uusille teille. Kun lenkki oli ohi, niin kolmikko pääsi sisälle. Lämpötila on ihan nollassa ja loppuviikosta on luvattu jälleen vesisadetta. Talven tuntu taitaa häipyä yhtä nopeasti, kuin tulikin.

Vihdoin ja viimein tunnistaja ennätti paikalle. Pikkuruinen Tatanka tunnistettiin rautiaankimoksi. Siitäkin on jo kuultu monta mielipidettä, mutta kuten olen sanonut, jos ei siitä kimoa tule, niin sitten Wytok ei ole isä. Sirutus ja verikoe hoitui helpolla. Eniten kiinnosti vain tunnistajan rapisevat paperit. Tatanka oli super-kiltti, niin kuin se yleensäkin on. Homma siis hoidossa. Varsat pääsivät vielä kentälle vähän kipittelemään puomien yli. Kyllä lapset ja varsinkin eläinlapset ovat hassuja. Tatankasta on meille hirvittävästi hupia ja se jos mikä on terapiahevonen. Parasta terapiaa suruun ja synkkyyteen on katsella varsan touhuiluja.

Myöhemmin Kari siirtyi vielä isojen poikien tallille. Oma hupinsa on niidenkin kanssa. Normaalit rutiinit. Kopistelivat oven takana jo hyvissä ajoin ja pääsivät sitten ajallaan talliin. Lumi vähän piristää, mutta sitä on niin onneton siivu maan pinnalla, että ei voi oikein lumeksi edes sanoa. Vähäkin lumi luo valoisuutta. Ehkä tämä tästä nyt lähtee kääntymään parempaan päin.

Kuudelta silmät aukesivat ja siitä lähdettiin aika nopeasti tallille. Yllättävää kyllä maassa oli puoli senttiä valkoista hyhmää, joka valaisi maisemaa mukavasti. Perussetti tallilla ja sen päälle glögihetki. On se aika juhlaa, vaikka paljon on vielä kesken ja tehtävänä.

Kävin tekemässä lähes viimeisiä lahjaostoksia. Melkoisista ell-kuluista huolimatta joulu tulee tänäkin vuonna. Ei ehkä ihan tavanomaisella efortilla, mutta jos jostain, niin joulusta en tingi. Ja vaikka tässä on ollut surua ja murhetta ja menetyksiä ja edelleen huoli kalvaa Tatankan köhän vuoksi mieltä, niin jouluun panostan täysillä. Karonkka jää tänä vuona väliin, mutta tallituparit nyt kuitenkin pienimuotoisesti järjestetään. Vähitellen alan viritellä valoja ja laittaa kämppää joulukuntoon.

Kari meni tammalaan. Siellähän aina aika vierähtää. Edelleen on jotain tautia ilmoilla. Kari vei typykät kentälle ja antoi varsan teutaroida omaan tahtiinsa. Se olisi tietenkin halunnut kisailukaveria, mutta ei saanut kaveriksi sen enempää äitiään kuin äijääkään. Touhuilivat aikansa ja sitten takaisin tarhaan. Kari sai tarhan siivottua ja vaihdettua Merkun kanssa kuulumisia. Tunnistaja on tulossa, joten sen jälkeen on taas yksi askel menty eteenpäin.

Iltatalli tehtiin myös rivakasti kahteen pekkaan. Urho oli ottanut vähän osumaa. Saivat osakseen TLC:tä, niin kuin asiaan kuuluu. Hopo härdäsi taas jotain omiaan ja kiukutteli siitä, että Urhokin sai melassivettä. Tyypillistä.

Aamulla kiirehdittiin tallihommiin. Ei mitään ihmeellistä ja pojat painuivat pihalle heinilleen. Mulla oli sitten jo kiire keskustaan SRL:n urheilufoorumille. Odotin mielenkiinnolla Aki Riihilahden esitystä ja se olikin hyvä. Kaverilla on hauska tapa esiintyä ja sisältökin oli kiinnostava. Tärkein viesti oli ehkä se, että meidän jokaisen suurin talentti on motivaatio ja innostus. Painotus oli muutenkin tarinoissa ja mielikuvissa ja siinä, että asioita kannattaa aina tehdä vähän eri tavalla ja hakea hallittua muutosta. Valitettavan vähän oli jälleen matkaratsastajia paikalla. Mun on tosi vaikea keksiä syytä siihen, että oman lajini harrastajat eivät näe arvoa verkostoitua ja tarkastella asioita peilailleen kokemuksia muiden lajien kautta.

Olin lupautunut panelistiksi pienten lajien paneeliin. Osallistujien kesken meillä on hyvä meininki. Mitään sensaatiomaisia asioita emme keksineet, mutta tärkeää on olla tekemisissä muiden lajien kanssa. Jälleen nostettiin esiin monilajikisat. Ypäjä ehdotteli monilajileiriä. Asia jäi toivottavasti hautumaan. Käytiin läpi mm. somen haltuunottoa. Matka oli ensimmäinen lajikomitea, joka aloitti fb-ryhmän ja silloin kovasti epäiltiin, mitä mahtaa seurata. Pari vuotta meni hyvin, mutta tänä vuonna on jouduttu turvautumaan moderointiin. Aihe kiinnosti, sillä muilla lajeilla tämä vaihe on vasta tulossa. Nuorisotyö oli myös yksi puheenaihe ja näkyvyys, esikuvat, menestyksen hyödyntäminen ja moni muu juttu.

Koska tämä kausi on tällä erää viimeinen komiteakauteni, niin olin lupautunut myös vetämään lajiseminaarin. Sain siis tehdä kyllä ihan täyden päivätyön. Ennakkoon odotin myrskyistä tapaamista. Koko vuosi on ollut myrskyisä ja olen monelta osin tyytymätön siihen, miten osa lajin harrastajia on ääntään halunnut tuoda kuuluville. En hyväksy millään muotoa omille kintuille kusemista, tai harrastajille soittelua ja ryönän kaivelua. Enkä myöskään jatkuvaa somessa nokittelua. Kunnioitan sitä, että asiat hoidetaan kasvotusten. Ja käsitellään asiat asioina. Kai se on tämä naisvoittoinen harrastajakunta, joka aiheuttaa sen akkamaisen selkään puukottamisen ja rivien välistä lukemisen ja vanhojen kaivelun. Niin tai näin. Olen ollut myös tyytymätön hallituksen kykyyn hoitaa tätä vellovaa tilannetta, joten päätin jo aikoja sitten, että mun on ihan turha käyttää yhtään enempää voimavarojano komiteahommiin. Mutta sen mitä teen, teen kunnolla loppuun asti ja siitä syystä lupauduin seminaarin puheenjohtajaksi. Homma oli helppo, peruskauraa. Kukaan ei poistunut ovet paukkuen tai silmä mustana. Nyt on enää yksi kokous ja muutama hoidettava homma, sitten pääsen huutelemaan puskista ja kaivelemaan epäkohtia ja nalkuttamaan kaikesta mahdollisesta. Ja ehdottomasti somessa.

Perinteen mukaan seminaarissa palkittiin myös onnistujia. Jonna oli kutsuttuna paikalla, joten otin hänet arvokkaasti jakamaan palkinnot. Nina oli hoitanut tyylikkäät muistoesineet ja uskoisin, että löytävät jokaisen palkitun palkintohyllyltä sopivan paikan.

Meillä oli vielä perhejuhlakutsu vetämässä ja siitä syystä olin sopinutkin, että jos ei seminaari lopu ennen puolta seitsemää, niin meidän on pakko poistua. Koska puheenvuoroja ei käytetty, niin aika alittui roimasti. Näin ollen ehdimme seuraavaankin kohteeseen vain vähän myöhässä. SuMaRan väki jäi gaalaan edustamaan, Turusen klaani lähti radalle, Perälä lähti viettämään poikansa kanssa laatuaikaa ja Uuttulaiset taisivat mennä narisuttamaan patjaa. Kukin kaikkosi taholleen. Toivottavasti ensi vuonna seminaarissa on vieläkin enemmän väkeä ja ennen kaikkea toivottavasti foorumille osallistuu vähintäänkin puolet lajiseminaarin väestä. Olen aina pitänyt tärkeänä sitä, että me lajin harrastajan teemme itsemme näkyväksi muiden lajien harrastajien keskuudessa. Jos meitä ei koskaan missään näy tai kuulu, niin meitä ei myöskään ole olemassa.

Satu teki iltatallin. Ei mitään ihmeellistä. Kun pääsimme kotiin, niin nukahdin sohvalle. Ihan käypä työpäivä.

Mulla oli iso presis töissä, joten ajatukseni oli keskitetty siihen. Kari oli ilmestynyt yöllä tontille, joten hän suuntasi aamulla tallille. Ohjelmassa oli rokotus ja raspaus ja pitkälle venähtänyt madotus. Tammoillahan samat systeemit hoidettiin jo aiemmin ja Sella yllätti varmaan itsensäkin ja antoi raspata rauhoittamatta. Samalla kaavalla mentiin poikien kanssa. Seisoivat suorin polvin ja saivat kiitokset. Hopon hammasrako oli suhteellisen hyvässä jamassa. Sen suhteen jatketaan tarkkailua. Urhon voisi raspata vähän useammin. Nyt on kuitenkin homma hoidettu. Ohjelmassa piti olla myös verikokeet, mutta eipä niitä nyt sitten postin lakon vuoksi otettu. Se on jännä, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Näissäkin asioissa.

Kari teki myös iltatallin, joten mulla oli ihan tallivapaa päivä. Olin aika hyvällä mielellä, kun äijä on taas kotona.