Tavoitteet:

Kaudelle ei asetettu ihmeellisiä tavoitteita. Urhon noviisikvaalit on yksi selvä tavoite ja kestotavoite on saada vihdoin ja viimein Hapsulle 120km tulos. Sellan tavoite on punnertaa hieno varsa maailmaan ja Hopon tavoite on pysyä pirteänä vaarina.

Yhteenveto

Ehkä vuoden hienoin kokemus ja saavutus oli Sellan synnyttämä tammavarsa Tatanka, joka syntyi 22.6.15. Varsan kehittyminen on ollut kokemus vertaansa vailla. Vuoden karmein kokemus oli Hopon hurja ähky lokakuun lopulla. Olimme jo varmoja, että vanha herra siirtyy ajasta ikuisuuteen, mutta toisin kävi. Syksy oli muutenkin menetysten ja murheiden täyttämä.

Kilpailullisesti kaudestä jää käteen kolme kohokohtaa. Keväällä Valedro starttasi Karin alla ensimmäisessä FEI-kilpailussaan ja helposti suoritti Haanjan FEI CEI 1* 80km lenkin. Saumat olisi ollut tavoitella jopa voittoa, mutta tehtiin järkipäätös ja varmistettiin tiiminä toinen sija. Hyvää ja tasapainoista tekemistä ja Tanja oli tehnyt mielettömästi töitä ja huoltoporukkaa oli paljon mukana ja hommahan toimi kuin junan vessa. Meille oli luonnollisesti merkittävä juttu, että saatiin olla mukana Valedron ensimmäisessä kv-startissa. Tunteikasta oli, sillä monttuun tuomittu ruma ankanpoika oli kehittynyt kv-tason matkaratsuksi.

Toinen virstanpylväs oli Avialiksen ensimmäinen tulos FEI CEI 2* 120-tasolla, joka vihdoin ja viimein useamman vuoden yrittämisen jälkeen toteutui Liettuan Kurtuvenaissa. Tästäkin kiitos menee oman tiimin ulkopuolelle, sillä ilman Team Lampisen kanssa tehtyä yhteistyötä tulosta ei olisi tullut. Tanjan vetoapu vei äijän läpi hänelle möröksi kasvaneen punaisen lenkin. Viimeisellä lenkillä Hapsu oli ihan liitokavio ja loppu menikin helposti. Tunteikas oli tämäkin juttu, sillä Hapsun lupasimme Ninalle kvaalata ja matka on ollut pitkä sekä ehdottomasti myös kivinen. Kun lopulta työ oli tehty, niin olihan se helpottava ja hieno tunne.

Kolmas ja ehkä merkittävin juttu oli Princzisen SM pronssi. Kisasta lähdettiin hakemaan suoritusta. Noviisikvaalit oli saatu kasaan jo aiemmin, joten kokeilumielessä lähdettiin katsomaan, miten sujuu 100km. Ennakkoasetelmat olivat sellaiset, että tulos oli mahdollinen, mutta mitään sijoitusta ei odotettu. Kun kilpailu alkoi saada sellaisia käänteitä, että mitali oli otettavissa, niin puristettiin se sieltä. Kisa ei ollut helppo, eikä mitenkään häikäisevää tekemistä, mutta valkoisen ruusukkeen kanssa oli hieno palata kotiin. Ajatuksissa mitali tuli vuotta odotettua aiemmin, sillä menestymistavoitteet oli asetettu vasta vuodella 2016.

Tilastollisesti kausi päättyi alla oleviin numeroihin:
FEIn ratsastajarankingissa Kari oli 115 pisteellä sijalla 774/3367. Suomalaisia listalta löytyi 10 ja heistä äijä oli suomalaisista kolmas.

Kotimaan rankingissa Kari oli 65 pistellä toinen.

Kotimaan km-rankingissa Kari oli 411,3 suoritetulla kilometrillä kuudes ja Princzis 241,3 kilometrillä yhdeksäs. Ykköseksi pyritään, totesi isäntä, kun kyselin mitä vuodesta meille nyt oikeastaan jäi käteen. Joten vielä on tehtävää, jos aika, into ja raha vaan riittävät.